Ennen hetken päästä käynnistyvää A-lohkon kamppailua Kamerun-Kroatia on syytä luoda katsaus sympatiseeraamieni afrikkalaisten joukkueiden menestykseen turnauksessa. Olen seurannut maanosan jengien otteita MM-kisoissa tarkasti aina vuoden 1990 Kamerunin ihmeestä lähtien. Mukavia yllätyksiä on nähty lähes jokaisessa turnauksessa. Vuoden 1990 kisojen ohella erityisesti Senegalin (2002) ja Ghanan (2010) otteet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Viehtymykseni taustalla lienee taipumus asettua altavastaajien puolelle. Toinen tekijä liittyy afrikkalaisen futiksen arvaamattomuuteen. Akrobaattista yksilösuoritusta saattaa seurata karkea louhikkokosketus, joka johtaa tuhoisaan lopputulokseen. Toisaalta tämä on nykytiedon valossa yksi MM-turnaukseen liittyvistä peruskliseistä. Afrikkalaisista joukkueista löytyy yhtä paljon taidollisia ja taktisia eroavaisuuksia kuin esimerkiksi eurooppalaisista ryhmistä.

Aloitetaan puinti Kamerunista, joka pelaa tänä yönä turnauksen toisen ottelunsa. Lannistumattomilla leijonilla piti ennakkoarvioiden mukaan olla afrikkalaisten ryhmien pitävin puolustus. Avausottelu Meksikoa vastaan oli kuitenkin alakerran pelaamisen osalta erittäin murheellinen näytelmä. Meksiko teki ottelussa kolme maalia, joista ainoastaan yksi hyväksyttiin käsittämättömien tuomarivirheiden takia.

Usein hyökkäys on paras puolustus ja pallon pitäminen auttaa myös puolustustehtävissä, kuten AC Oulun Rauno Ojanen kertoi tuoreessa ACIAA-lehdessä. Kolmella puolustaneen Meksikon laitakiitureiden aktiivinen rooli oli Kamerunin puolustukselle liikaa. Joukkue juoksi Meksikon Paul Aguilarin ja Miguel Layunin perässä alas asti. Koko pakan valuessa kuudentoista viivalle, kontrolloitu hyökkääminen oli liian vaikeaa. Samuel Eto’o jäi yksin ylös.

Lopussa Kamerun vaihtoi 4-4-2:een ja sai aikaan muutaman maalipaikan. Tällä jatkettaneen tänä yönä Kroatiaa vastaan, mutta erittäin vaikealta näyttää jatkopaikan suhteen.

Norsunluurannikolla on toisenlainen tilanne edessään. Yaya Touren kapellimestaroimaa joukkuetta on pidetty Afrikan suurimpana toivona tässä turnauksessa – ei vähiten helpohkon alkulohkon takia. Avausottelussa Norsut jyräsivät vastustamattomasti voittoon.

Japania vastaan ratkaisun avaimet löytyivät laidoilta, joiden kautta Norsunluurannikko pääsi etenemään keskityspaikoille. Keisuke Hondan johtomaalin jälkeen Norsut jatkoi keskitysrumbaa ja lopulta pallo saatiin kaksi kertaa nuottaan. Kupletin juonesta kertoo paljon molempien osumien syntytapa – kahdesta identtisestä kesosta nahkakuula päällä pömpeliin.

Ghana hyytyi suureksi pettymyksekseen 1-2 -tappioon avausottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Kuten kirjoitin jo lohkoennakossa, Ghana on kohdannut suuria vaikeuksia kärsivällisesti puolustavia joukkueita vastaan. USA otti ykköstykki Asamoah Gyanin juoksut kylmästi pois ja oli tarpeeksi kärsivällinen. Tästä iso sulka Jürgen Klinsmannin hattuun.

Moni voisi pitää tilannetta jo täysin toivottomana, mutta ainakin Portugalia vastaan Ghana pääsee iskemään niillä aseilla, joissa se on parhaimmillaan. Otteluiden mennessä sopivasti ristiin, kaikki on vielä mahdollista. Saksa on toki nykytasollaan erittäin paha rasti.

Nigerian Superkotkien joukkue ei pullistele maailmantähdistä tämän vuoden turnauksessa, mutta se on kauttaaltaan erittäin laadukas ryhmä. Joukkueen pelaaminen Irania vastaan oli kuitenkin taktisesti köyhää.

Bussilla pelanneet iranilaiset vetäytyivät alas, mutta Nigeria ei kyennyt muuhun kuin pahimmillaan minuutteja kestäneeseen staattiseen pallonsiirtelyyn omalla alueella, mikä päättyi liian usein päämäärättömään roiskaisuun ylöspäin. Taitavalla joukkueella olisi ollut mahdollista pelata rohkeammalla ja  järkevämmällä tavalla. Terveisiä vaan Stephen Keshille.

Surkean tuloksen myötä matka jatkopeleihin on entistäkin pidempi ja on vaikea uskoa Nigerian kykenevän voittoihin Argentiinaa tai Bosnia-Hertsegovinaa vastaan.

Algerian taistelu Belgiaa vastaan oli puolestaan viittä vaille bussitaktiikan riemuvoitto. Ylimielisesti avausotteluunsa astellut Belgia läpsytteli 70 minuuttia sormi suussa, mutta lopulta Marc Wilmotsin onnistuneet vaihdot tuottivat tulosta ja väsyneet algerialaiset taipuivat tappioon.

Algerian turnaus jatkuu kuitenkin mielenkiintoisena ja pieni mahdollisuus päästä seuraavalle kierrokselle on olemassa. Edessä ovat taistot Etelä-Koreaa ja Venäjää vastaan. Näissä otteluissa Algerian Senilixin, bosniakkivelho Vahid Halilhodžićin taidot saattavat nousta arvoon arvaamattomaan.

Arvio: Norsut jatkavat ainoana afrikkalaisena turnauksen toiselle kierrokselle. Algeria kakkossuokkari, jos bussin modifiointi onnistuu seuraavissa otteluissa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Vasuri puhuu -kisablogissa 19.6.2014.