Ei maaleja, ei rakkautta

Rion olympiaturnauksesta piti tulla brasilialaisen jalkapallon maineenpalautus fiaskoon ja maansuruun päättyneen vuoden 2014 MM-turnauksen jälkeen. Saksalle kärsitty 1–7-tappio kotikisojen välierissä jätti jälkeensä hitaasti arpeutuvan haavan. Lisää lunta tupaan tuli tämän vuoden kesäkuussa, kun Brasilia jäi nolosti alkulohkoon Copa Américassa ilottomien esitysten jälkeen.

Brassit ovat kasanneet olympialaisiin nimekkään ryhmän, jonka ykköspelaaja Neymar on epäilemättä koko kisojen suurimpia tähtiä. Joukkueen peli on ollut kuitenkin pahasti sekaisin. 0–0-tasapelit Etelä-Afrikkaa ja Irakia vastaan eivät varmasti tyydytä ketään. Rio de Janeirossa ilmestyvä sanomalehti O Globo otsikoikin varsin osuvasti turnauksen tähänastisen annin: Sem jogo, sem gol e sem amor. (Ei peliä, ei maaleja, ei rakkautta).

Afrikka-katsaus, osa 3: Nigeria kliseiden murtajana

Aloitetaan Afrikan Sanomien kolmososa puimalla erästä MM-historian perusklisettä, jota on valitettavasti toisteltu aika paljon urheilumedian analyyseissä myös näiden kisojen aikana. Kieltämättä olen myös itse ajanut joskus samaan miinaan.

Homma menee näin: Eurooppalaisen joukkueen kiukutellessa ja alisuorittaessa syy on aina yksilöissä. Jos ryhmädynamiikka ei toimi, kyse on aina joukkuehenkeä syövistä yksittäisistä mädistä omenista. Tämä argumentti on kuultu niin Hollannin takavuosien ongelmien kuin myös Ranskan viime aikojen sekoilun yhteydessä.

Afrikkalaisten tapauksessa ongelmien koittaessa viitataan usein kulttuuriin, vaikka suurin osa pelaajista futaa ammattikseen täysin samoissa sarjoissa eurooppalaisten kollegojensa kanssa.

Afrikka-katsaus, osa 1

Ennen hetken päästä käynnistyvää A-lohkon kamppailua Kamerun-Kroatia on syytä luoda katsaus sympatiseeraamieni afrikkalaisten joukkueiden menestykseen turnauksessa. Olen seurannut maanosan jengien otteita MM-kisoissa tarkasti aina vuoden 1990 Kamerunin ihmeestä lähtien. Mukavia yllätyksiä on nähty lähes jokaisessa turnauksessa. Vuoden 1990 kisojen ohella erityisesti Senegalin (2002) ja Ghanan (2010) otteet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Viehtymykseni taustalla lienee taipumus asettua altavastaajien puolelle. Toinen tekijä liittyy afrikkalaisen futiksen arvaamattomuuteen. Akrobaattista yksilösuoritusta saattaa seurata karkea louhikkokosketus, joka johtaa tuhoisaan lopputulokseen. Toisaalta tämä on nykytiedon valossa yksi MM-turnaukseen liittyvistä peruskliseistä. Afrikkalaisista joukkueista löytyy yhtä paljon taidollisia ja taktisia eroavaisuuksia kuin esimerkiksi eurooppalaisista ryhmistä.

Afrikan tähdet tuikkivat jälleen

Olen kuulunut afrikkalaisen maajoukkuejalkapalloilun sympatisoijien joukkoon jo kohta kahden vuosikymmenen ajan. Kaikki alkoi Italian MM-kisoista kesällä 1990. Tuolloin piskuinen Kamerun kaatoi turnauksen avausottelussa vuoden -86 maailmanmestarin Argentiinan huikean taistelun päätteeksi. Tuona lämpimänä kesänä nimet Francois Omam-Biyick ja Roger Milla piirtyivät nuoren jalkapallodiggarin verkkokalvoille tulisin kirjaimin.

Ensi viikosta alkaen Afrikan futisherkkua on tarjolla 32 ottelun verran, kun 27. African Cup of Nations potkaistaan käyntiin Angolassa. Edessä ovat jälleen kisat, joissa nähdään takuuvarmasti tapahtumarikasta jalkapalloilua.

Suurin mielenkiinto kiinnittyy afrikkalaisten joukkueiden osaamiseen taktisella puolella. Tällä osa-alueella tarvitaan petraamista, mikäli ryhmät haluavat menestyä kesän MM-kisoissa. Henkilökohtainen taito on pystyttävä jalostamaan vahvaksi joukkuepelaamiseksi.

Turnaus on perinteisesti aiheuttanut harmaansävyistä juurikasvua erityisesti Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Vanhan mantereen seurojen klubitaloissa ilmeet ovat jälleen nyrpeitä.

Valioliigan sarjakärjessä tällä hetkellä porhaltava Chelsea menettää Angolaan neljä avainpelaajaansa. Kato käy myös paikastaan auringossa taistelevan Portsmouthin riveissä. Rannikkokaupungin ylpeyden ryhmästä eteläiseen Afrikkaan matkaa viisi pelimiestä.

Arsenalin manageri Arsene Wenger esitti syksyllä tähän asti jyrkintä kritiikkiä maajoukkue-edustuksia kohtaan joukkueensa tähtipelaajan Robin van Persien loukkaannuttua maaottelussa. Wenger vaati kansallisilta liitoilta korvausten maksamista seurajoukkueille pelaajien käytöstä maaotteluissa.

Kaikkea liikkuvaa tunnetusti arvostelevan ranskalaisen nyyhke on kaikunut kuuroille korville. On hienoa ja äärimmäisen tärkeää, että vielä on olemassa turnauksia, joissa ratkaisee jokin muu kuin pankkitilin saldo.

Nations Cupin suursuosikkien joukkoon kuuluvat Norsunluurannikko, Ghana ja Egypti. Mohamed Aboutrikan ja Midon johtama Egypti janoaa kuittausta yllätykselliselle MM-karsintatappiolle Algeriaa vastaan ja samalla jatkoa Nations Cupin kultaputkelleen.

Norsunluurannikon leirissä on kuohunut ennen turnausta. Sevilla-tähti Romaric painui radalle MM-karsintojen Guinea-ottelun jälkeen ja sai kenkää maajoukkueesta. Bosniakkiluotsi Vahid Halilhodzix aikoo muovata Barcelonan Yaya Tourésta joukkueelle uuden pelintekijän.

”Norsut” on B-lohkon toinen suursuosikki loukkaantumisista kärsineen Ghanan ohella. Vahvin uhkaaja lienee Emmanuel Adebayorin tähdittämän Togo, jota Didier Drogba ja kumppanit eivät ole koskaan kyenneet jättämään taakseen turnauksen alkulohkojen historiassa. Kirous on nyt lähellä murtumista.

Amodu Shuaibun luotsaama Nigerian joukkue on ollut vahvassa vireessä. ”Superkotkat” on hävinnyt edellisestä 17 ottelusta vain yhden ja jahtaa vahvasti paikkaa turnauksen välieriin.

Vakiolauantai tuo kupongille Englannin Valioliigan ja Championshipin kohteita. Ensimmäinen viikon varma löytyy kohteesta 2. Fullham on esiintynyt varsin mainiosti edellisviikkojen otteluissa ja saa nyt vieraakseen vaisun jumbo-Portsmouthin. Kohteeseen ykkönen ilman vaihtomerkkejä.

Ykköskohteessa manageria vaihtanut Bolton matkustaa Sunderlandin vieraaksi. Joukkueiden todellinen tasoero ei ole niin suuri kuin sarjataulukko antaa ymmärtää, mutta Burnleyn Owen Coylea pelastajakseen hamuava vierasryhmä on vielä pahasti tuuliajolla. Sunderland hyödyntää tilanteen ja ottaa kamppailusta täydet kolme pistettä.

Yllätystä hakevien kannattaa rustata kohteeseen kuusi merkiksi ykkönen. Championshipin kärkikahinoissa riehuva Newcastle on todennäköisesti vahvasti ylipelattu. Reading on ollut puolestaan eräs kauden pahimmista alisuorittajista. Prosenttien valossa kotivoitto voi osoittautua varsin kannattavaksi sijoitukseksi, joten kohteeseen merkit 1 ja 2.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 9.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(X), X, 1, 1(2), 1(X), 1, 1, 1(X), 1, 1(2), 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 8.1.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+1 oikein. Kierroksen 13 kohteesta peräti 10 arvottiin ottelusiirtojen takia. Myös Englanti kärsi siis harvinaisen kylmästä talvesta.

Luovan futiksen juhlaa Afrikassa

Ensi viikosta alkaen jalkapalloväen katseet suuntautuvat noin kuukauden ajaksi Afrikkaan, kun Ghanan Accrassa potkaistaan käyntiin Afrikan mantereen suurimpiin jalkapallotapahtumiin lukeutuva African Cup of Nations. Euroopan mestaruuskisoja vastaava tapahtuma järjestetään nyt jo 26. kerran. Kahden vuoden välein järjestettävän turnauksen isäntänä toimiva Ghana järjestää kisat jo neljättä kertaa.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin vuonna 1957 Sudanissa. Isäntämaa on selviytynyt voittajaksi peräti yksitoista kertaa. Kultamitaleita on juhlittu kaiken kaikkiaan kolmessatoista eri maassa. Eniten mestaruuksia löytyy Egyptiltä, joka on vienyt kannun mukanaan viisi kertaa. Neljään pyttyyn ovat yltäneet Ghana ja Kamerun. Edellisissä kisoissa tittelin voitti Egypti, joka löi finaalissa Norsunluurannikon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Tapahtuma herättää suurta huomiota ympäri maailmaa, sillä turnaus on ollut perinteisesti erittäin viihdyttävä. Afrikkalaisten joukkueiden taktinen osaaminen on usein vajavaista, varsinkaan puolustuspelin organisointi ei ole koskaan ollut ryhmien vahvin osa-alue. Peli on mielikuvituksellista ja erittäin luovaa. Maalitilanteita syntyy siis liukuhihnalta. Afrikkalaisen hallitun kaaoksen negatiivinen puoli löytyy välillä täysin överiksi menevässä taklauspelissä. Törkeitä jaloille potkiskeluja nähdään turhan usein.

Erikoisen ajankohtansa takia turnaus on aiheuttanut takavuosina harvinaisen paljon harmaita hiuksia Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tilanne on sama myös tänä vuonna. Moni huippuseura menettää avainpelaajansa kuukauden ajaksi kesken vilkkaimman sarjakauden. Viimeksi Englannin Valioliigan Chelsean johtoportaaseen kuuluva Bruce Buck arvosteli rajusti turnauksen ajankohtaa. Buckin mukaan on täyttä hulluutta pelata näin raskas turnaus tässä vaiheessa vuotta. Chelsean tapauksessa raivon voi ymmärtää. Neljä seuran avainpelaajaa matkustaa Ghanaan.

A-lohkossa pelaava isäntämaa lukeutuu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Marokko, Guinea ja Namibia haastavat Chelsean Michael Essienin kipparoiman “Black Starsin”. Kaksi ensin mainittua joukkuetta aiheuttanevat suurimmat ongelmat isännille. Molemmista ryhmistä löytyy tukku Euroopan huippusarjojen pelaajia. Suurin mielenkiinto kohdistuu Guinean lupaavaan pelinrakentajaan Pascal Feindounoon sekä Kiovan Dynamossa maaleja paukuttelevaan Ismaël Boungaraan. Marokon laadun takaa Afrikan kentät hyvin tunteva veteraanivalmentaja Henri Michel.

Kestomenestyjät Norsunluurannikko ja Nigeria ovat vahvoilla turnauksen kuolemanlohkoksi tituleeratussa B-lohkossa. Molemmilla joukkueilla on todella pelottava hyökkäyskalusto. MM-kisoissa ihastuttanut Norsunluurannikko on turnauksen suurin voittajasuosikki. Mali yrittää laittaa kapuloita “Norsujen” ja Nigerian rattaisiin Sevillasta tutun voimakaksikon johdolla: Freddie Kanouté ja Seydou Keita kuuluvat turnauksen mielenkiintoisimpiin pelimiehiin. Beninin osaksi jää heittopussin rooli. C-lohkossa suosikin viittaa kantaa Kamerun. “Lannistumattomien leijonien” ohella hallitseva mestari Egypti on lähellä jatkopaikkaa. Barcan maalitykki Samuel Eto’o on lohkon kuumin nimi. Sudanin ja Sambian mahdollisuudet ovat hyvin ohuet.

Turnauksen viimeinen lohko vaikuttaa ennakkoasetelmiltaan kaikkein kimurantimmalta. Kaikilla neljällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin. Vuoden 2002 MM-kisoissa loistanut Senegal hakee menestystarinalleen jatkoa varsin laadukkaalla ryhmällä. Tuleva MM-kisaisäntä Etelä-Afrikka rakentaa puolestaan joukkuettaan jo tulevaa turnausta ajatellen. Brassi Carlos Alberto Parreiran luotsaama “Bafana Bafana” pelaa kovien paineiden alla. Hyvää tulosta odottaa koko maa presidentti mukaan lukien. Blackburnin Aaron Mokoena ja Evertonin Steven Pienaar ovat joukkueen ehdottomat avainpelaajat. Angolalla ja Tunisialla on myös hyvät mahdollisuudet edetä jatkoon.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.1.2008.