Kadonnutta liberoa etsimässä

Nykyfutiksessa perinteistä liberoa ei käytä enää oikeastaan kukaan.

Muutama vuosikymmen sitten yleisin tapa järjestää puolustuspelaaminen oli asettaa linjan alapuolelle yksi ylimääräinen vapaa pelaaja. Myöhemmin aluepuolustamisesta tuli normi ja liberot katosivat pelikentiltä. Onko perinteinen libero kuollut lopullisesti sukupuuttoon?

Jalkapallon varhaisina vuosina muodostelmat olivat usein erittäin hyökkäysvoittoisia. Eräs lajievoluution käännekohdista nähtiin 1960-luvulla, kun Interiä valmentanut Helenio Herrera kehitti puolustusvoittoisemman taktiikan. Sitä nimitettiin catenaccioksi, mikä tarkoittaa suomeksi oven salpaa.

Herrera asetti puolustuslinjan alapuolelle ”vapaan pelaajan” eli liberon, jota oli ensimmäistä kertaa käytetty jo 30-luvulla Sveitsin maajoukkueessa. Aluksi libero oli puhtaasti puolustava pelaaja, joka keräsi linjan taakse lähetetyt irtopallot ja paikkasi muiden puolustajien tekemät virheet. Myöhemmin liberon vapautta käytettiin myös hyökkäyspelissä mestarillisesti muun muassa Franz Beckenbauerin toimesta.

Jatka lukemista ”Kadonnutta liberoa etsimässä”

Koronavirus pysäytti jalkapallotoiminnan

Huuhkajien historiallinen arvokisaesiintyminen siirtyy kesälle 2021.

Viime viikon keskiviikkona Liverpoolin kotistadion Anfield toimi huikean eurotaiston näyttämönä. Paikalla olleet yli 50 000 ihmistä näkivät Atlético Madridin ryöstävän jatkopaikan Jürgen Kloppin punaisten käsistä jatkoajalla.

Vain viikkoa myöhemmin kaikki on muuttunut. Maailmanlaajuiseksi pandemiaksi ryöstäytynyt koronavirus on pysäyttänyt urheilutoiminnan ympäri maailman. Esimerkiksi Englannissa Valioliigan pelit on peruttu vähintään huhtikuun alkuun saakka ja keskustelut koko kauden päättämisestä ovat käynnissä.

Jatka lukemista ”Koronavirus pysäytti jalkapallotoiminnan”

Kevät tuoksuu jalkapallohalleissa

Talven treenimatsisarjaa kannattaa kehittää edelleen.

Suomessa jalkapallon sarjakautta edeltävä pre-season on tunnetusti tuskallisen pitkä. Esimerkiksi edellisenä talvena 2018–2019 oman seurani AC Oulun kotistadionilla Raatissa vietettiin peräti yli puolen vuoden taukoa sarjaotteluiden välissä. Tuttua kevään ja jalkapallon tuoksua etsiessä fiilistä joutuu hakemaan hallipeleistä.

Nykyisin jalkapallo on jo pienimmistä junioreista lähtien ympärivuotinen laji. Vuodenajat eivät enää määritä hetkiä, jolloin harjoitellaan ja pelataan. Myös aikuisten kilpajoukkueet harjoittelevat lähes koko talven ajan, vaikka varsinainen sarjakausi onkin muihin eurooppalaisiin sarjoihin verrattuna lyhyt.

Jatka lukemista ”Kevät tuoksuu jalkapallohalleissa”

Palloliitto uudistamassa Veikkausliigaa

Urheilumediassa on spekuloitu viime viikkoina viljalti Veikkausliigan sarjajärjestelmäuudistuksen kiemuroita. Ilta-Sanomien mukaan liigan pelijärjestelmää ollaan rukkaamassa uuteen uskoon jo ensi kaudeksi. Uudistusta pohjustaa elokuusta saakka työskennellyt Pääsarjatyöryhmä 2020, johon kuuluu edustajia Palloliitosta sekä ylimpien sarjatasojen seuroista. Työryhmän tavoitteena on arvioida kilpailukalenteria eli käytännössä ottelumäärää, kolmen korkeimman tason eli liigan, Ykkösen ja Kakkosen sarjajärjestelmiä sekä Suomen Cupin pelitapaa vuodesta 2020 alkaen.

Jatka lukemista ”Palloliitto uudistamassa Veikkausliigaa”

Juha Malinen – uudistaja saunan lauteilla

Rovaniemen Palloseura joutuu etsimään syksyllä uuden päävalmentajan, kun menestyksekkäästi joukkuetta neljän kauden ajan luotsannut Juha Malinen siirtyy Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen peräsimeen kolmen vuoden sopimuksella. Paperi kattaa myös kesän 2021 EM-lopputurnauksen, mikäli Pikkuhuuhkajat selviytyy kisoihin. Tehtäviin kuuluu lisäksi liiton Pohjois-Suomen valmennuskeskuksen johtaminen.

Jatka lukemista ”Juha Malinen – uudistaja saunan lauteilla”

Wiklöf Holding Arena, Maarianhamina

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Ahvenanmaan reissut ovat kotimaisten seurojen kannattajille mukava bonus manner-Suomessa edestakaisin pörräämisen ohella. Kerran tai pari vuodessa on mahdollisuus päästä ikään kuin ulkomaille katsomaan oman jenginsä otteita. IFK Mariehamn on pelannut liigassa vuodesta 2005, joten muille kuin pääsarjaseurojen kannattajille nämä reissut ovat tietysti hieman harvinaisempaa herkkua.

Oma tieni vei ensimmäistä kertaa saarille huhtikuun lopulla, kun AC Oulu arvottiin IFK Mariehamnia vastaan Suomen Cupin puolivälierissä. Matka Maarianhaminaan kesti tällä reissulla yhteensä 41 tuntia paluumatka mukaan luettuna. Ironisesti otimme samoilla 4-1 -lukemilla pataan ottelussa ja putosimme cupista. Jalkapallomatkailussa on onneksi ottelun ohella myös muita aspekteja. Niitä käymme läpi tässä kirjoituksessa.

Jatka lukemista ”Wiklöf Holding Arena, Maarianhamina”

Talvicupeista vauhtia kesäkauteen

Kotimaiset futissarjat pyörähtävät käyntiin vasta huhti–toukokuussa, joten härmäläisten jalkapallointoilijoiden talvi on ollut jälleen pitkä kuin nälkävuosi. Piristystä kaamoksen keskelle ovat tuoneet pre-seasonilla pelattavat cup-kilpailut. Suomen Cupissa ja Liigacupissa on tahkottu useita mielenkiintoisia otteluita talvikuukausien aikana.

Palloliiton taannoinen päätös siirtää Suomen Cup pelattavaksi pääosin talvella aiheutti runsaasti kritiikkiä. Ratkaisua on puitu useaan otteeseen myös tällä palstalla. Muutoksen myötä cupista on tullut lähes täysin halliturnaus. Avauskierrosten ottelut pelataan usein myöhään illalla ja pelipäivät on ripoteltu ympäriinsä vieläkin sekavammin kuin sarjakierroksilla.

Jatka lukemista ”Talvicupeista vauhtia kesäkauteen”

Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 2/3

Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 2:

To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu

Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.

Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.

Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.

Jatka lukemista ”Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 2/3”

Lepää rauhassa, Suomen Cup

Suomen Cup on ollut tähän asti koko maan yhteinen jalkapallokilpailu. Kotimaisille jalkapalloseuroille on tarjottu mahdollisuus osallistua cupiin ympäri Suomenniemen sarjatasosta riippumatta. Mukana ovat olleet niin pienet kuin suuretkin seurat eritasoisine taitureineen.

Turnauksen arvostus on laskenut viime vuosikymmeninä, mutta cup-romantiikkaa on ollut tarjolla kaikille kiinnostuneille joukkueille. Ensimmäisillä kierroksilla on nähty usein hienoja taisteluita ja muutama maukas yllätyskin on mahtunut joka vuosi joukkoon.

Nyt nämä perinteet on toimitettu kaatopaikalle. Vanhanmallinen, perinteinen Suomen Cup kituu henkitoreissaan – eikä vähiten Palloliiton tekemien muutosten myötä. Ensimmäisten kierrosten ottelut pelataan nykyisin jo tammikuussa. Myös tänä talvena on jouduttu halleihin pelaamaan peliajaltaan typistettyjä höntsämatseja, jotka potkaistaan käyntiin viikonloppuaamuisin lehdenjaon aikaan.

Tällä palstalla pohdittiin hieman yli vuosi sitten, haluaako Palloliitto pudottaa uudistuksellaan piirisarjajoukkueet, eli Kolmosessa ja sitä alempana pelaavat ryhmät kokonaan ulos cupista. En tiedä, oliko tämä oikeasti liiton tavoite, mutta se on joka tapauksessa toteutunut.

Cupiin osallistuvien joukkueiden määrä on pudonnut lähes 150:llä kahdessa vuodessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen alueelta tämän vuoden cupissa on mukana enää kuusi piirisarjajoukkuetta. Kato on ollut valtava, joten koko kotimaisen jalkapalloperheen yhteinen cup-kilpailu on enää pelkkä haalea muisto. Cupin 1950-luvulla käyntiin pannut paperipatruuna Juuso Walden kääntyilee varmasti haudassaan, jos sattuu olemaan tietoinen perustamansa kilpailun nykytilasta.

Kaikesta huolimatta cup-uudistus on tuonut mukanaan myös muutamia hyviä asioita. Liigaseuroille nykyinen rytmi sopii entistä paremmin. Välierät pelataan pika-aikataulun vuoksi jo toukokuussa, joten liigakautta cup-ottelut eivät juuri häiritse.

Palloliitossa tarvitaan nyt rohkeutta. Nykymuodossaan cup ei ole enää koko jalkapalloilevan Suomen kisailu, joten liiton olisi syytä viedä aloittamansa uudistukset loppuun saakka. Nykyisellä piirisarjaseuroihin kohdistuvalla kyykytysmentaliteetilla cup jatkaa kuihtumistaan ja muuttuu entistäkin ohuemmaksi kilpailuksi.

Koko muutoksen perimmäisenä tarkoituksena näyttäisi olevan cupin voittajalle tulevan europaikan jakaminen mahdollisimman helpolla tavalla – nimenomaan liigajoukkueiden näkökulmasta. Muuta painoarvoa cupilla ei enää näytä olevan. Jos valittu suunta on tämä, koko kilpailu tulisi mitä pikimmiten vapauttaa tuskistaan. Löysässä hirressä roikottaminen ei vie mitään asiaa eteenpäin.

Johdonmukaista olisi lopettaa Suomen cup kokonaan ja laajentaa talvikaudella pelattavaa liigacupia koskemaan ainakin Ykkösen ja miksei myös laadukkaimpia Kakkosen seuroja. Turnauksen palkinnoksi voisi asettaa vapautuvan eurocup-paikan. Tämä täydentäisi ja selkeyttäisi hyvin seurojen talvikauden otteluohjelman ennen huhtikuussa käynnistyvää Veikkausliigaa. Myös sponsorointi onnistuisi tässä kuviossa paremmin.

Valitettavasti selkeät ja pitkäjänteiset linjanvedot ovat olleet tuntemattomia käsitteitä Palloliitossa, jossa vallitsee jonkinlainen pakkomielle suorittaa U-käännöksiä parin vuoden välein. Liigan sarjajärjestelmän muuttaminen kahdeksan kertaa viimeisen 14 vuoden aikana on eräs esimerkki tästä. Cupin tulevaisuus jää siis vielä arvoitukseksi.

Viikonlopun vakiokupongilla jatketaan Englannin liigataistojen merkeissä. Kierroksen varmat löytyvät kohteista 2 ja 6. Normaalisti Valioliigan kohteissa kannattaa viljellä vaihtomerkkejä suursuosikkeja vastaan, sillä vain silloin voitto kasvaa merkittäväksi täysosuman sattuessa kohdalle. Tällä kertaa ManU ja Arsenal ovat kuitenkin niin selkeitä suosikkeja omissa otteluissaan, että merkkejä ei näihin kohteisiin kannata liiemmin tuhlailla. Molempiin varma ykkönen.

Kohteen 4 Everton on puolestaan roimasti ylipelattu ottelussaan lontoolaista West Hamia vastaan. Everton esiintyi pirteästi Merseysiden derbyssä Liverpoolin vieraana, mutta myös pahnanpohjimmaisena pitkään majaillut ”Hammers” on saanut junansa hieman paremmin raiteille viime aikoina. Kohteeseen ykkösen kaveriksi risti.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 22.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(1), 1, 1(X), 1(X), 1, 1, 2, 2(X), 1, 1(2), 1, 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 21.1.2011.

Kuppi nurin sääntömuutoksilla

Suomen cupin alennustila on ollut kotimaisen jalkapalloväen pitkäaikainen päänsärky. Cupin ongelmia on ruodittu myös tällä palstalla useaan otteeseen. Kilpailusta jättäytyy pois seuroja aina korkeimmilta sarjatasoilta lähtien, ohjelma on jopa Veikkausliigan tilkkutäkkikalenteria repaleisempi ja hyisellä Finskillä marraskuussa pelattava finaali ei kiinnosta kuin fanaattisimpia hc-kannattajia, jos heitäkään.

Marraskuussa kuultiin kauan odotettuja uutisia. Palloliitto tiedotti kauden 2010 cupia koskevista mittavista uudistuksista, joiden myötä kilpailu tulee muuttumaan radikaalisti.

Valitettavasti suuri harppaus on otettu nyt taaksepäin. Piirisarjojen eli Kolmosessa ja sitä alempana pelaavien joukkueiden osalta cup alkaa ensi vuonna jo tammikuussa. Ratkaisut hakevat vertaistaan käsittämättömyydessään.

Jo pelkästään varhaiseen aloitukseen liittyvät käytännön ongelmat romuttavat koko cupin idean suomalaisen jalkapalloperheen yhteisenä juhlana. Cupiin täytyy ilmoittautua jo joulukuussa. Tuossa vaiheessa moni alasarjafutaaja ei edes tiedä, missä joukkueessa pelaa tulevana suvena. Lisäksi Palloliiton lisenssikausi alkaa 1.4., joten seuroihin liittyvät uudet pelaajat eivät voi osallistua cupiin maksamatta kauden 2009 lisenssiä muutaman ottelun takia.

Haettua tiiviyttä otteluohjelmaan olisi saatu helpomminkin. Piirisarjoissa kausi alkaa usein vasta toukokuussa, joten cup-kierroksia olisi voinut lisätä vaivatta huhtikuun tyhjille viikoille.

Olosuhteiden kannalta tilanne on vieläkin haastavampi. Cup siirtyy ensimmäisten kierrosten osalta kokonaan halleihin, joita ei ole käytettävissä kaikkialla maassa. Otteluvuorojen suhteen tulee valtavia ongelmia. Voidaan myös kysyä, miten hallissa pelattava Suomen cup vie ylipäätään olosuhteita eteenpäin.

Vaikka cup-kliimaksi on ollut viime vuosina lattea riekaleisen kalenterin takia, alasarjajoukkueiden tuhkimotarinat ovat tuoneet kilpailuun kuuluvaa romantiikkaa viheriöille. Tätä herkkua saatiin maistaa myös tänä vuonna Nelosessa pelanneen Kajaanin Spartakin edettyä hienosti 6. kierrokselle saakka. Kajaanilaiset päihittivät seikkailunsa aikana Kakkosen seuroista niin FC YPA:n kuin Lapuan Virkiänkin.

Oma hienoin cup-kokemukseni on keväältä 2006, kun vitosdivarin seurani IVFC piti edellisvuonna Kakkosessa pelanneen Kajaanin Hakan nollilla tunnin verran. Lopussa lukemat repsahtivat, mutta yhdellä oikeaan aikaan onnistuneella vastahyökkäyksellä ottelun voittaja olisi voinut olla toinen.

Ensi vuonna aladivariryhmien romanttiset futissaagat jäänevät vähiin, sillä epäonnistuneen uudistuksen myötä cupiin osallistuvien joukkueiden määrä tulee varmuudella putoamaan. Sääntömuutoksen myötä pois putoavien ikämies- ja A-juniorijoukkueiden lisäksi ulos jää käytännön syistä lisääntyvä joukko Kolmosen seuroja.

Ilmeisesti uudistuksen tarkoituksena on pudottaa piirisarjojen joukkueet kokonaan ulos cupista. Tämäkö on se tapa, jolla jalkapalloinnostusta ja cupin arvostusta halutaan lisätä Palloliitossa?

Lauantaina on vakioveikkauksessa bonuskierros, mikä tarkoittaa jokaiseen toteutuvaan voittoluokkaan 50 000 euron lisäystä.

Valioliigassa varmat löytyvät kohteista 5 ja 6. Tottenham kohtaa kotonaan putoamiskamppailuun ajautuneen Wolverhamptonin ja ottaa täydet pisteet arviolta kolme kertaa neljästä. Chelsean kotivoitto loukkaantumissumassa kärvistelevästä Evertonista on prosenttien valossa vieläkin todennäköisempi. Moni jättipottia hakeva sijoittaa näihin kohteisiin ristivarmistuksen, mutta vierailijoiden järin toivottoman tilanteen vuoksi järkevintä on hakea yllätystä muista otteluista.

Kohteen 2 Sunderland on vajonnut kuntopuntarin pohjalle. Silminnähden piristynyt Portsmouth on prosenttien valossa hyvä sijoitus. Kohteeseen kakkonen ykkösvarmistuksella.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 12.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: X, 2(1), 2(1), 2(1), 1, 1, 1, 1(2), 2(X), 1(X), 1, X, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 11.12.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+1 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: