Suomen A-maajoukkue on huomenna alkavalla EM-karsintakierroksella tilanteessa, jossa ikiaikaisen unelman toteutuminen on jo nuolaisun päässä. Lauantaina Bosnian vieraissa ja tiistaina Armenian kotona kohtaava Huuhkajat on lähempänä himoittua arvokisapaikkaa kuin koskaan aikaisemmin.
Vuoden 2020 EM-kisojen karsintalohkot arvottiin joulukuun alussa Dublinissa. Huuhkajien osalta arpaonni ei ollut tällä kertaa huonoin mahdollinen, mutta kisapolulla on kuitenkin tuttuun tapaan runsaasti lohkareita. Karsintojen kovimman haasteen Suomelle tarjoavat ykkös- ja kakkoskoreista lohkoon arvotut Italia ja Bosnia-Hertsegovina.
Valioliigan kuudennen pelikierroksen ottelu Arsenal–Chelsea oli toisen jakson alussa tilanteessa 3–0, kun vierasjoukkueen manageri Antonio Conte päätti tehdä kenties ratkaisevan muutoksen mestaruustaistelun kannalta. Chelsea oli hävinnyt edellisen ottelun kotonaan Liverpoolille maalein 1–2, ja toiveet paluusta takaisin sarjan eliittiin näyttivät haihtuvan taivaalle jo syksyn sateissa.
Heikosti keskikentällä pelannut Cesc Fabregas tuli vaihtoon ja Conte otti kentälle Marcos Alonson siirtyen samalla kolmen topparin muodostelmaan. Arsenal voitti ottelun, mutta Conte onnistui taktisella muutoksella pysäyttämään Tykkimiesten rynnistyksen. Arsenal-tappion jälkeen Chelsea on pelannut kaikissa liigaotteluissa 3-4-3-järjestelmällä. Saldona on tähän mennessä 14 voittoa ja yksi tappio maalierolla 35–6.
Seurojen talousongelmat ovat olleet suomifutiksen pitkän talvikauden suurin puheenaihe. Liigan ja Ykkösen kokoonpanot ovat menneet remonttiin, kun seuroja on ajettu telakalle taloudellisten vaikeuksien takia.
Ongelmat eivät rajoitu pelkästään Suomeen. Myös Italiasta kuului kummia alkuviikosta. Serie A:ssa pelaava Parma FC on ajautunut massiivisiin talousongelmiin. Kriisiseura joutui sunnuntaina perumaan kotiottelunsa Udinesea vastaan, koska sillä ei ollut varaa maksaa järjestysmiesten palkkioita.
Eräs näiden kisojen suurimmista pettymyksistä on ollut eittämättä Sveitsi. Maata pidettiin ennen turnauksen alkua yhtenä potentiaalisena yllättäjänä. Syyllistyin itsekin E-lohkon ennakossa käkikellomaan perusteettomaan hehkuttamiseen.
Yhtenä argumenttina Ottmar Hitzfeldin joukkojen menestysmahdollisuuksien taustalla on käytetty FIFA-rankingiä, jossa Sveitsi on noussut sijalle kuusi. Sveitsin ongelmat käsitellään blogissa myöhemmin, nyt on aika pureutua FIFA-rankingiin liittyviin myytteihin.
Käynnissä oleva turnaus osoittaa, että ranking kertoo hyvin vähän joukkueiden todellisista voimasuhteista. Tällä hetkellä listan kymmenen parhaan joukossa olevista joukkueista ulkona ovat varmasti jo Espanja (1.) ja Englanti (10.). Lisäksi liipasimella ovat Portugali (4.), Sveitsi (6.), Uruguay (7.) ja Italia (9.).
Tänä iltana pelataan Rio de Janeirossa ottelu, joka ratkaisee hallitsevan maailmanmestarin Espanjan kohtalon tämän kesän MM-turnauksessa. Espanja kohtaa Chilen ja pelaa selkää seinää vasten.
La Furia Rojan on käytännössä pakko voittaa Chile, koska sen maaliero meni Hollanti-fiaskossa rajusti pakkasen puolelle. Tasapeli tarkoittaisi tilannetta, jossa jatkopaikan edellytyksenä on murskavoitto Australiasta. Samaan aikaan Chilen tulisi romahtaa täysin Hollantia vastaan. Kuusi vuotta maailman jalkapalloa hallinneen kuninkaan kaatuminen on siis lähellä.
Kisojen tähän mennessä suurin yllätys ei ollut suinkaan Hollannin murskavoitto hallitsevasta mestarista Espanjasta. Suurempi pommi paukahti monen mielestä lauantai-iltana, kun edellisen MM-turnauksen nelonen Uruguay kärsi nöyryyttävän 1-3 -tappion piskuiselle Costa Ricalle.
Kolmisen vuotta sitten Uruguay oli kiistatta Etelä-Amerikan paras maajoukkue. Se oli voittanut MM-kisamenestyksen jälkeen vielä Copa American ja purjehti navakassa myötätuulessa kohti uusia urotekoja.
Sittemmin ikääntyneellä kalustolla toimivan Uruguayn kurssi on kääntynyt laskuun. Joukkue on täynnä vanhoja sotahevosia, jotka ratsastavat Lucky Luken lailla kohti auringonlaskua – Edinson Cavania ja Luis Suárezia lukuun ottamatta. Karsinnat olivat jo tervanjuontia ja Costa Rica -ottelusta muodostui viimeisin osa tätä jatkumoa. On syytä tarkastella, miksi näin kävi ja oliko tappio sittenkään niin valtava yllätys.
Tämä on kaksiosainen matkakertomus heinäkuisesta kisareissusta Ruotsissa järjestettäviin jalkapalloilun naisten EM-kisoihin. Tekstit ovat kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä turnauksen tapahtumista ja tunnelmasta.
Osa 1:
Ke 10.7.2013 klo 18.00 Örjans Vall, Halmstad:
EM2013, lohko A: Italia 0 – 0 Suomi
Tiesittekö, että Suomi on mukana jalkapalloilun EM-kisoissa jo kolmatta kertaa? Ja ei, tämä ei ole fantasiiderinhuuruinen aikamatka keisari Paxu I:n valtakuntaan 2030-luvulle, jossa puutarhasakset on jätetty vihdoin takapihan vajaan ruostumaan. Elämme edelleen kesää 2013. Nyt puhutaan naisten maajoukkueesta.
Helmarit ovat onnistuneet siis monta kertaa tempussa, jota miesten maajoukkue ei ole toistaiseksi kyennyt toteuttamaan. Vuoden 2005 kisoissa naisten joukkue eteni sensaatiomaisesti välieriin saakka ja neljä vuotta myöhemmin järjestetyissä kotikisoissa Suomi oli mukana puolivälierävaiheeseen saakka.
Kesäkuun alussa pelattu Valko-Venäjä-tupla varmisti jälleen kerran miesten futismaajoukkueen putoamisen arvokisakoneesta. Toki teoreettinen mahdollisuus lunastaa lippu Brasilian MM-jumbojettiin on edelleen olemassa, mutta se vaatisi uskomattomia suorituksia jäljellä olevissa otteluissa Espanjaa ja Ranskaa vastaan sekä onnekkaita sattumuksia lohkon muissa matseissa.
Huuhkajien ensimmäinen arvokisakokemus odottaa siis vielä tulemistaan. Tilanne on toisenlainen naisten puolella. Miesten joukkueen tapaan pöllöaiheista lempinimeä nykyisin totteleva naisten maajoukkue on mukana EM-kisoissa jo kolmatta kertaa. Vuoden 2013 turnaus pelataan Ruotsissa ja se käynnistyy ensi viikolla.
Jatka lukemista ”Helmarit saalistaa jatkopaikkaa kivikovasta EM-lohkosta”
Jalkapallo on ylivoimaisesti maailman suosituin urheilulaji, ja se on nivoutunut poliittisiin valtataisteluihin monta monituista kertaa maailmanhistoriassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Nostradamus ennustaakseen, että näitä tapauksia tulemme näkemään runsaasti myös tulevaisuudessa.
Kolumnistikollega Elina Vainikainen kirjoitti tällä palstalla parisen viikkoa sitten erinomaisen tekstin Egyptin jalkapallomellakoista ja paikallisten ultrien merkityksestä Hosni Mubarakin hallinnon kaatamisessa.
Jalkapalloväellä on ollut näppinsä ja nappulansa pelissä monessa muussakin vallankaappauksessa. Esimerkiksi Liettuan entinen pääministeri Andrius Kubilius on kertonut jalkapallon olleen merkittävässä roolissa maan itsenäisyystaistelussa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.
Vetäjä hakee 