Saliharrit matkalla MM-kisoihin

Suomen miesten futsalmaajoukkue teki viikonloppuna historiaa.

Futisväen päähuomio on viime viikkoina kiinnittynyt Huuhkajien saagaan, joka huipentuu kahden viikon kuluttua Helsingissä pelattavassa kotiottelussa Liechtensteinia vastaan. Samalla monelta on jäänyt huomaamatta, että jaloilla pelattavista pallopeleistä kiinnostuneet intoilijat ovat saaneet nauttia menestyskulusta myös parkettien puolella.

Suomen miesten futsalmaajoukkue teki viikonloppuna historiaa etenemällä MM-karsintojen viimeiseen vaiheeseen. Lempinimellä ”Saliharrit” kulkeva joukkue onnistui lyömään Puolassa pelatussa karsintaturnauksessa isäntämaan ja Georgian. Lohkon toinen jatkaja on futsaljätti Espanja.

Jokaisella putkella on päätepisteensä

Suomen futiskansa menee syksyllä maajoukkueesta sekaisin, mutta menneet tappioputket muistetaan ikuisesti.

Läntisessä Skotlannissa sijaitseva Fort Williamin kaupunki on niittänyt jalkapallon saralla kyseenalaista kunniaa viime vuosina. Brittein saarten korkeimman vuoren Ben Nevisin juurella sijaitsevan kaupungin futisylpeyttä Fort William FC:tä on tituleerattu jo pitkään Britannian huonoimmaksi jalkapallojoukkueeksi. Viime kaudella se sijoittui Skotlannin viidennen sarjatason Ylämaiden lohkossa viimeiseksi seitsemällä miinuspisteellä maalieron ollessa 224 maalia pakkasella.

Futisevoluutio etsii uusia reittejä

Jalkapallomaailman johtava pelifilosofia on jo pitkään ollut Espanjan ja Barcelonan lanseeraama tiki-taka eli pallonhallintaan perustuva pelitapa, jonka olennaisena osana ovat lyhyet syötöt ja pelivälineen pitäminen maassa. Pep Guardiola, Barcelona ja Espanjan maajoukkue ovat rakentaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana ideaalin mallin voittavalle ja tyylikkäälle jalkapallolle.

Suurin osa viime vuosien menestyneimmistä joukkueista on varioinut tätä pelityyliä onnistuneesti ja myös junioripuolella tiki-taka on lyönyt läpi vahvasti ympäri maailman. Filosofiassa myös puolustaminen perustuu vahvasti pallonhallintaan. Jos pidät palloa valtaosan ottelusta, vastustajan mahdollisuudet maalintekoon pienenevät.

Nuevo San Ignacio, Málaga

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Ulkomailla suoritettavan futismatkailun ehdottomia helmiä ovat kiihkeät aladivariväännöt vaatimattomissa, mutta romanttisissa puitteissa. Pääsarjaotteluissa käy enemmän väkeä, stadionit ovat moderneja ja pelin taso on parempi, mutta varsinkin Euroopan suurseurojen osalta elämys on usein tuotteistettu laimeaksi ja lehterit ovat täynnä turisteja.

Rouheutta ja futiskulttuurin juuria etsivän kannattaa tarkastaa suurten otteluiden ohella myös alempien sarjatasojen tarjonta. Näitä matseja löytyy varmasti jokaiseen makuun ja melkein jokaiselle päivälle.

Lokakuussa tätä herkkua oli tarjolla Málagan itäisessä lähiössä El Palossa, jossa paikallinen Centro Deportives El Palo kohtasi Atlético Mancha Realin. El Palo putosi kaudeksi 2015-16 Segunda B:stä takaisin Tercedaan, joka vastaa kotimaista kolmosdivaria.

FIFA-ranking on täysi vitsi

Eräs näiden kisojen suurimmista pettymyksistä on ollut eittämättä Sveitsi. Maata pidettiin ennen turnauksen alkua yhtenä potentiaalisena yllättäjänä. Syyllistyin itsekin E-lohkon ennakossa käkikellomaan perusteettomaan hehkuttamiseen.

Yhtenä argumenttina Ottmar Hitzfeldin joukkojen menestysmahdollisuuksien taustalla on käytetty FIFA-rankingiä, jossa Sveitsi on noussut sijalle kuusi. Sveitsin ongelmat käsitellään blogissa myöhemmin, nyt on aika pureutua FIFA-rankingiin liittyviin myytteihin.

Käynnissä oleva turnaus osoittaa, että ranking kertoo hyvin vähän joukkueiden todellisista voimasuhteista. Tällä hetkellä listan kymmenen parhaan joukossa olevista joukkueista ulkona ovat varmasti jo Espanja (1.) ja Englanti (10.). Lisäksi liipasimella ovat Portugali (4.), Sveitsi (6.), Uruguay (7.) ja Italia (9.).

Vakiointtäjät, osa 2

Vakiointtäjät Elina Vainikainen ja Jaakko Alavuotunki jatkavat siitä, mihin viimeksi jäätiin. Harmiksenne takit haetaan vasta kisojen jälkeen…

JA: No niin. Espanja putosi sitten kisoista, mutta eniten kiinnostaa, miksi Vicente del Bosque yritti mennä Chilen bussiin pelin jälkeen?

EV: Se taisi olla se kuuluisa bandwagon, vaikka näissä kisoissa ei varsinaisesti ole bussilla mentykään – ainakaan pitkälle.

JA: Jatkopaikkaan tarvitaan modifioitu bussi. Perinteinen double decker ei enää riitä mihinkään. Luulen, että Algerialta voisi löytyä sellainen.

EV: Se on toki mahdollista. Tosin ylipäätään nämä pelit ovat olleet iloisen futiksen ja hyökkäyspelin juhlaa. Sexy footballia on nähty yllin kyllin, enkä tarkoita tällä pelkästään Uruguayn pelipaitoja.

JA: Kyllikki khyy, huikeat kisat olleet toistaiseksi. 3-5-2 näyttäisi olevan uusi tiki-taka. Ja ei tosiaan hierota rangaistusalueen rajalla, vaan kaahataan kaasu pohjassa ympäri kenttää.

Kuningasta kaatamassa

Tänä iltana pelataan Rio de Janeirossa ottelu, joka ratkaisee hallitsevan maailmanmestarin Espanjan kohtalon tämän kesän MM-turnauksessa. Espanja kohtaa Chilen ja pelaa selkää seinää vasten.

La Furia Rojan on käytännössä pakko voittaa Chile, koska sen maaliero meni Hollanti-fiaskossa rajusti pakkasen puolelle. Tasapeli tarkoittaisi tilannetta, jossa jatkopaikan edellytyksenä on murskavoitto Australiasta. Samaan aikaan Chilen tulisi romahtaa täysin Hollantia vastaan. Kuusi vuotta maailman jalkapalloa hallinneen kuninkaan kaatuminen on siis lähellä.

Uruguayn joutsenlaulu

Kisojen tähän mennessä suurin yllätys ei ollut suinkaan Hollannin murskavoitto hallitsevasta mestarista Espanjasta. Suurempi pommi paukahti monen mielestä lauantai-iltana, kun edellisen MM-turnauksen nelonen Uruguay kärsi nöyryyttävän 1-3 -tappion piskuiselle Costa Ricalle.

Kolmisen vuotta sitten Uruguay oli kiistatta Etelä-Amerikan paras maajoukkue. Se oli voittanut MM-kisamenestyksen jälkeen vielä Copa American ja purjehti navakassa myötätuulessa kohti uusia urotekoja.

Sittemmin ikääntyneellä kalustolla toimivan Uruguayn kurssi on kääntynyt laskuun. Joukkue on täynnä vanhoja sotahevosia, jotka ratsastavat Lucky Luken lailla kohti auringonlaskua – Edinson Cavania ja Luis Suárezia lukuun ottamatta. Karsinnat olivat jo tervanjuontia ja Costa Rica -ottelusta muodostui viimeisin osa tätä jatkumoa. On syytä tarkastella, miksi näin kävi ja oliko tappio sittenkään niin valtava yllätys.

Vakiointtäjät, osa 1

Blogin vastaavat kirjoittajat Elina Vainikainen ja Jaakko Alavuotunki käyvät läpi kisojen ennakkotunnelmia.

JA: Enää muutama tunti aikaa kisastarttiin. Joko olet tapetoinut Jogi Löwin kuvilla kämppäsi?

EV: Näkemykseni mukaan tämä kuuluu intiimialueelleni. Ei siksi, etten herrasmiehen charmanttia olemusta arvostaisi. En järin mielelläni myöskään esineellistä miehiä, mutta Jogin kohdalla saatan tehdä poikkeuksen HUH HUH NIMITTÄIN…

JA: Onko haastajia tällä sektorilla näissä kisoissa?

EV: Ai niinku pers… ei kun kaikenkattavalla ulkonäkösektorilla?

JA: Kumpi tahansa käy eli whatever moves your furniture.

Futistalouden madonluvut, osa 2: Maailma

Elina Vainikainen käynnisti viime viikolla tällä palstalla kaksiosaisen kirjoitussarjan, jossa avataan hieman jalkapallotalouden Pandoran lipasta. Lähdimme liikkeelle Suomesta, jossa keskustelua hallitsee tällä hetkellä Mika Lehkosuon ja Hongan kädenvääntö rahasta ja maksamattomista palkkioista.

Suomifutiksessa vastaavat taloudelliset fiaskot ovat toistuneet säännöllisesti. Monet ajattelevat konttauksen johtuvan ensisijaisesti jalkapallotaloutemme pienuudesta ja ikuisen kakkoslajin asemasta. He ovat väärässä. Vääristynyt tuottojärjestelmä ja surkea johtaminen ovat globaaleja ilmiöitä jalkapallossa.

Eräs suurimmista futismyyteistä liittyy talouteen. Jalkapalloseuroja pidetään bisneksenä, josta on mahdollista kotiuttaa valtavia voittoja pelaamalla korttinsa oikein. Todellisuus on jotain aivan muuta.