Naisten jalkapallo ansaitsee lisää arvostusta

Eurooppalaiset suurseurat ovat panostaneet voimakkaasti naisjoukkueisiinsa.

Jalkapallon naisten MM-lopputurnaus käynnistyi Ranskassa viikko sitten. Takavuosina EM-tasolla menestystä saavuttanut Helmarit karsiutui valitettavasti tälläkin kertaa kisoista. Yleisradio päätti kuitenkin tehdä kulttuuriteon ja televisioida kaikki turnauksen ottelut asiantuntijastudion kera. Tähän mennessä jälki on ollut laadukasta viheriöiden esitysten tapaan.

Maalivahti on aina yksin

Viime lauantaina pelattu Mestareiden liigan finaali oli eräs dramaattisimmista otteluista turnauksen historiassa. Real Madrid teki kolme maalia ja vei pokaalin, mutta taistoa ei ratkaissut kukaan valkopaitojen pelaajista. Liverpoolin maalivahti Loris Karius teki ottelun toisella jaksolla kaksi käsittämätöntä virhettä, jollaisia on totuttu näkemään lähinnä kotimaisissa aladivarimatseissa.

Ensin Karius heitti pallon vaarattomassa tilanteessa suoraan Karim Benzeman jalkaan, josta se kimposi maaliin. Liverpool toipui vielä tästä takaiskusta Sadio Manén maalin myötä, mutta ottelu ratkesi lopullisesti Kariuksen imuroitua Gareth Balen kaukolaukauksen sisään.

Maalihanat tukossa EM-kisoissa

Jalkapallon EM-kisat siirtyvät tällä viikolla pudotuspelivaiheeseen. Alkulohko-otteluissa on nähty muutamia maukkaita yllätyksiä ja odotettavissa on jälleen kerran huikean jännittävä jatkopelikierros. Maaleja on paukuteltu runsaasti aivan otteluiden loppuhetkillä, mutta yhteenlasketut maalimäärät ovat pudonneet selvästi aiemmista karkeloista.

Tiistai-iltaan mennessä Ranskan turnauksessa oli syntynyt maaleja 1,82 kappaletta ottelua kohden. Itävallan ja Sveitsin kisoissa vuonna 2008 maaleja tehtiin 2,48 per matsi ja myös neljä vuotta sitten verkot heiluivat keskimäärin lähes 2,5 kertaa ottelua kohden.

Kisojen maalikuningastaistoon povatuista ruiskuista nollilla ovat tätä kirjoitettaessa muun muassa Portugalin Cristiano Ronaldo, Puolan Robert Lewandowski, Englannin Harry Kane ja Ruotsin Zlatan Ibrahimovic.

Boleyn Ground, Lontoo

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Maaliskuisen Lontoon reissumme ottelukohteeksi valikoitui lopulta ottelusiirtojen jälkeen keskiviikkona 4.3. pelattu paikallistaisto West Hamin ja Chelsean välillä. Itä-Lontoo oli itselleni uusi tuttavuus, joten matkaan suunnattiin mieli odotusta täynnä. Edellisestä paikan päällä nähdystä Chelsean matsistakin oli jo useampi vuosi aikaa.

Liput sain hommattua netistä West Hamin general salen kautta helposti, mutta niiden postituksessa oli ongelmia. Tiketit eivät saapuneet Suomeen ennen matkan alkua, mutta ne sai kuitenkin verraten kätevästi lunastettua itselleen ottelupäivänä stadionin lipunmyyntitiskiltä kuittia ja passia vastaan. Hinta oli Valioliigasta tuttuun tapaan törkeähkö 65 puntaa kipale, mutta muutenkin rajusti pakkasella olevaa luottokorttia tuli vingutettua silmää räpäyttämättä. Sen verran harvinaista herkkua nämä matsit ovat kuitenkin tässä pirtissä.

FIFA-ranking on täysi vitsi

Eräs näiden kisojen suurimmista pettymyksistä on ollut eittämättä Sveitsi. Maata pidettiin ennen turnauksen alkua yhtenä potentiaalisena yllättäjänä. Syyllistyin itsekin E-lohkon ennakossa käkikellomaan perusteettomaan hehkuttamiseen.

Yhtenä argumenttina Ottmar Hitzfeldin joukkojen menestysmahdollisuuksien taustalla on käytetty FIFA-rankingiä, jossa Sveitsi on noussut sijalle kuusi. Sveitsin ongelmat käsitellään blogissa myöhemmin, nyt on aika pureutua FIFA-rankingiin liittyviin myytteihin.

Käynnissä oleva turnaus osoittaa, että ranking kertoo hyvin vähän joukkueiden todellisista voimasuhteista. Tällä hetkellä listan kymmenen parhaan joukossa olevista joukkueista ulkona ovat varmasti jo Espanja (1.) ja Englanti (10.). Lisäksi liipasimella ovat Portugali (4.), Sveitsi (6.), Uruguay (7.) ja Italia (9.).

Uruguayn joutsenlaulu

Kisojen tähän mennessä suurin yllätys ei ollut suinkaan Hollannin murskavoitto hallitsevasta mestarista Espanjasta. Suurempi pommi paukahti monen mielestä lauantai-iltana, kun edellisen MM-turnauksen nelonen Uruguay kärsi nöyryyttävän 1-3 -tappion piskuiselle Costa Ricalle.

Kolmisen vuotta sitten Uruguay oli kiistatta Etelä-Amerikan paras maajoukkue. Se oli voittanut MM-kisamenestyksen jälkeen vielä Copa American ja purjehti navakassa myötätuulessa kohti uusia urotekoja.

Sittemmin ikääntyneellä kalustolla toimivan Uruguayn kurssi on kääntynyt laskuun. Joukkue on täynnä vanhoja sotahevosia, jotka ratsastavat Lucky Luken lailla kohti auringonlaskua – Edinson Cavania ja Luis Suárezia lukuun ottamatta. Karsinnat olivat jo tervanjuontia ja Costa Rica -ottelusta muodostui viimeisin osa tätä jatkumoa. On syytä tarkastella, miksi näin kävi ja oliko tappio sittenkään niin valtava yllätys.

Futistalouden madonluvut, osa 2: Maailma

Elina Vainikainen käynnisti viime viikolla tällä palstalla kaksiosaisen kirjoitussarjan, jossa avataan hieman jalkapallotalouden Pandoran lipasta. Lähdimme liikkeelle Suomesta, jossa keskustelua hallitsee tällä hetkellä Mika Lehkosuon ja Hongan kädenvääntö rahasta ja maksamattomista palkkioista.

Suomifutiksessa vastaavat taloudelliset fiaskot ovat toistuneet säännöllisesti. Monet ajattelevat konttauksen johtuvan ensisijaisesti jalkapallotaloutemme pienuudesta ja ikuisen kakkoslajin asemasta. He ovat väärässä. Vääristynyt tuottojärjestelmä ja surkea johtaminen ovat globaaleja ilmiöitä jalkapallossa.

Eräs suurimmista futismyyteistä liittyy talouteen. Jalkapalloseuroja pidetään bisneksenä, josta on mahdollista kotiuttaa valtavia voittoja pelaamalla korttinsa oikein. Todellisuus on jotain aivan muuta.

Kadonnutta paratiisia etsimässä

Viime viikolla pelatuissa jatkokarsintaotteluissa saatiin selville viimeisetkin maajoukkueet, jotka matkaavat ensi kesänä Brasiliassa pelattaviin MM-kisoihin. Viimeisenä tiensä turnaukseen selvitti Uruguay, joka kaatoi Jordanian Etelä-Amerikan ja Aasian liittojen jatkomittelössä. Turnauksen lohkot arvotaan tasan viikon kuluttua.

Kesän karnevaalien mielenkiintoisin kysymys on, jatkuuko Espanjan kuusi vuotta kestänyt dominanssi viheriöillä. La Furia Roja on voittanut putkeen kaksi EM-kultaa ja yhden maailmanmestaruuden. Nyt Espanjan takavuosien merimahdin mukaan voittamattomaksi armadaksi kutsuttu superjoukkue matkaa mantereelle, jossa eurooppalaiset eivät ole koskaan juhlineet MM-kultaa.

Göteborgin ihmettä etsimässä, osa 1/2

Tämä on kaksiosainen matkakertomus heinäkuisesta kisareissusta Ruotsissa järjestettäviin jalkapalloilun naisten EM-kisoihin. Tekstit ovat kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä turnauksen tapahtumista ja tunnelmasta.

Osa 1:

Ke 10.7.2013 klo 18.00 Örjans Vall, Halmstad:
EM2013, lohko A: Italia 0 – 0 Suomi

Tiesittekö, että Suomi on mukana jalkapalloilun EM-kisoissa jo kolmatta kertaa? Ja ei, tämä ei ole fantasiiderinhuuruinen aikamatka keisari Paxu I:n valtakuntaan 2030-luvulle, jossa puutarhasakset on jätetty vihdoin takapihan vajaan ruostumaan. Elämme edelleen kesää 2013.  Nyt puhutaan naisten maajoukkueesta.

Helmarit ovat onnistuneet siis monta kertaa tempussa, jota miesten maajoukkue ei ole toistaiseksi kyennyt toteuttamaan. Vuoden 2005 kisoissa naisten joukkue eteni sensaatiomaisesti välieriin saakka ja neljä vuotta myöhemmin järjestetyissä kotikisoissa Suomi oli mukana puolivälierävaiheeseen saakka.

Helmarit saalistaa jatkopaikkaa kivikovasta EM-lohkosta

Kesäkuun alussa pelattu Valko-Venäjä-tupla varmisti jälleen kerran miesten futismaajoukkueen putoamisen arvokisakoneesta. Toki teoreettinen mahdollisuus lunastaa lippu Brasilian MM-jumbojettiin on edelleen olemassa, mutta se vaatisi uskomattomia suorituksia jäljellä olevissa otteluissa Espanjaa ja Ranskaa vastaan sekä onnekkaita sattumuksia lohkon muissa matseissa.

Huuhkajien ensimmäinen arvokisakokemus odottaa siis vielä tulemistaan. Tilanne on toisenlainen naisten puolella. Miesten joukkueen tapaan pöllöaiheista lempinimeä nykyisin totteleva naisten maajoukkue on mukana EM-kisoissa jo kolmatta kertaa. Vuoden 2013 turnaus pelataan Ruotsissa ja se käynnistyy ensi viikolla.