Juha Malinen – uudistaja saunan lauteilla

Rovaniemen Palloseura joutuu etsimään syksyllä uuden päävalmentajan, kun menestyksekkäästi joukkuetta neljän kauden ajan luotsannut Juha Malinen siirtyy Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen peräsimeen kolmen vuoden sopimuksella. Paperi kattaa myös kesän 2021 EM-lopputurnauksen, mikäli Pikkuhuuhkajat selviytyy kisoihin. Tehtäviin kuuluu lisäksi liiton Pohjois-Suomen valmennuskeskuksen johtaminen.

Palloliitto ampuu kärpäsiä tykillä

Veikkausliiga käynnistyi viime viikonloppuna kahdella ottelulla Helsingissä ja Vantaalla. Heti avauskierroksella nähtiin dramatiikkaa, kun PK-35 menetti 3-0 -johtonsa RoPS:n isäntänä ja taipui maalin tappioon.

Jalkapallo on saanut Suomessa poikkeuksellisen paljon media-aikaa ja kausikorttikauppa on käynyt vilkkaana. Myös kannattajatoiminta on noussut entistä näkyvämpään rooliin ottelutapahtumissa. Esimerkiksi viime kauden Stadin derbyt olivat helsinkiläisille futisihmisille isoja tapauksia.

Kalkkiviivoilla mediahuomion varasti kuitenkin Palloliiton uusin kannattajatoimintaan kohdistuva aivopieru. Liitto kieltää jatkossa kannattajilta kentän laidalle ryntäämisen maalijuhlinnan yhteydessä.

Kairalta kajahtaa

Toukokuussa pelatun RoPS–Inter-ottelun jälkeisestä lehdistötilaisuudesta on muodostunut ehtaa klassikkotavaraa tarkasteltaessa kotimaisen futisvuoden 2015 tähänastista antia.

Pressistä kuvattu video oli hämmentävää katseltavaa. Nöyryyttävän 0–4-tappion kärsineen RoPSin valmentaja Juha Malisella meni kuppi täysin nurin ja mies haukkui joukkueensa värikkäin sanankääntein. Malinen syytti pelaajiaan muun muassa sovitusta suunnitelmasta poikkeavasta ”pimputtelusta ja pamputtelusta”, joka ei vie peliä eteenpäin.

Moni pohti vuodatuksen jälkeen, onko Malisella enää niin sanotusti kaikki demarit Paasitornissa. Antoisat, mutta varmasti raskaat vuodet rakkaan suomifutiksen parissa näyttivät aiheuttaneen kokeneelle valmentajalle vaikeasti avattavan solmun korvien väliin.

Turpasauna huipensi RoPSin surkean alkukauden ja mediassa ryhdyttiin jo puhumaan kriisiseurasta. Kolmen ottelun jälkeen kasassa ei ollut vielä yhtään pistettä. Analyytikot puhuivat epäloogisesta pystysuunnan sattumapallosta. Moni ehti jo tuomita kokeneen Malisen auringonlaskua kohti ratsastavaksi menneisyyden mieheksi.

Juhannusmestaruus Helsinkiin

Asiantuntijat julistivat keväämmällä liigan mestaruustaiston olevan ohi juhannukseen mennessä. Kaukana tästä tilanteesta ei enää olla, sillä kärkiseura HJK on nykäissyt mairean kymmenen pisteen kaulan kakkosena majailevaan Pietarsaaren Jaroon.

Klubin ykköshaastajat Jaro, Lahti ja MYPA ovat esiintyneet ailahtelevasti läpi kevään. Näkyvissä ei ole yhtään syytä sille, että mestaruustaistossa tapahtuisi syyskierroksilla uusia käänteitä. HJK:n kannattajat voivatkin aloitella voitontanssejaan juhannusjuomien kera keskikesän juhlan koittaessa.

Helmarit saalistaa jatkopaikkaa kivikovasta EM-lohkosta

Kesäkuun alussa pelattu Valko-Venäjä-tupla varmisti jälleen kerran miesten futismaajoukkueen putoamisen arvokisakoneesta. Toki teoreettinen mahdollisuus lunastaa lippu Brasilian MM-jumbojettiin on edelleen olemassa, mutta se vaatisi uskomattomia suorituksia jäljellä olevissa otteluissa Espanjaa ja Ranskaa vastaan sekä onnekkaita sattumuksia lohkon muissa matseissa.

Huuhkajien ensimmäinen arvokisakokemus odottaa siis vielä tulemistaan. Tilanne on toisenlainen naisten puolella. Miesten joukkueen tapaan pöllöaiheista lempinimeä nykyisin totteleva naisten maajoukkue on mukana EM-kisoissa jo kolmatta kertaa. Vuoden 2013 turnaus pelataan Ruotsissa ja se käynnistyy ensi viikolla.

Kohti tuntematonta!

”Mikä on parasta keväässä? Kaikki alkaa alusta.” Tämä viisaus on lainaus Kutosen liigalähetysten itseironisesta taukohassuttelusta, jossa mentiin kaurismäkeläisissä tunnelmissa ennen kauden avausottelua.

AC Oulu on kokenut viime vuosina uusia alkuja enemmän kuin moni kotimainen futisseura koko elinkaarensa aikana. Muistamme huikean nousun liigaan Juha Malisen johdolla, ikimuistoisiin hetkiin Pietarsaaressa päättyneen kauden 2010 ja seuraavan talven täydellisen tyhjyyden tunteen Palloliiton liigalisenssipäätöksen jälkeen. Kaksi vuotta sitten nähtiin jälleen uusi alku oululaisin voimin Ykkösestä. Sillä tiellä jatketaan myös kaudella 2013.

Härkösestä Kampmaniin – neljä veijaria penkin takana

Kirjoitus on julkaistu AC Oulun ACIAA-lehden numerossa 9/2012. Kirjoituksen lähteinä on käytetty sanomalehti Kalevan arkistoa ja AC Oulun verkkosivujen uutisointia.

AC Oululla on ollut sen 10-vuotisen historian aikana kaiken kaikkiaan viisi eri päävalmentajaa. Laivastonsinisten nykyinen kippari Juha Malinen on luotsannut laivaa kaudesta 2008 lähtien. Sitä ennen seura on tahkonnut Ykköstä ja Veikkausliigaa neljän erilaisen, kiistellyn persoonan johdolla. ACIAA pureutuu tässä artikkelissa arkistojen saloihin ja käy läpi menneitä vuosia AC Oulun aikaisempien päävalmentajien näkövinkkelistä.

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Viikingit lähellä suoraa nousua Veikkausliigaan

Ykkösen tulikivenkatkuisesta nousutaistosta on muotoutunut kahden kauppa. Suoran nousija on tänä syksynä joko itähelsinkiläinen FC Viikingit tai pohjoisen AC Oulu. Tilanne on kutkuttavan tiukka, sillä samalla sarjatasolla jo vuodesta 2003 saakka esiintyneitä vanhoja kiistakumppaneita erottaa yksi vaivainen piste. Kakkoseksi jäänyt ryhmä matkaa liigakarsintoihin, joissa se kohtaa Veikkausliigan kolmanneksitoista sijoittuneen joukkueen.

Viikingit on tarrautumassa tiukasti kiinni suoran nousijan paikkaan. Joukkue kärsi AC Oululle kirvelevän 1–3-vierastappion liki kolmen tuhannen katsojan huutomyrskyssä, mutta kaasutti takaisin ”Aasien” ohi viime sunnuntaina murskaamalla putoamista vastaan taistelevan Tampereen Pallo-Veikot kotonaan maalein 4–0.

Joukkueiden loppuohjelmat eivät ole henkeäsalpaavan vaikeita. Viikingit on todella lähellä suoraa nousua, mikäli se kykenee vierasvoittoon Kotkassa ensi maanantaina. Kahdessa viimeisessä ottelussa pisteiden kaappaaminen tullee nimittäin olemaan helppoa kuin heinänteko. Atlantiksella ja PS Kemillä ei ole enää minkäänlaista panosta, joten punapaidat lähtevät selkeinä ennakkosuosikkeina molempiin otteluihin.

Viikinkien menestyksen taustalla on joukkueen laaja pelaajarinki. Loukkaantumiset ovat vaivanneet ryhmää myös tänä vuonna, mutta penkiltä löytyy sen verran monta laadukasta pelimiestä, että kokoonpano-ongelmat eivät ole estäneet Viikinkien nousua sarjan piikkipaikalle. Sarjan kiinnostavimpiin pelaajiin kuuluva amerikkalainen laitakiituri Kwame Adjeman-Pamboe on ollut viimeinen puuttuva lenkki joukkueen hyökkäyspeliin.

AC Oulu kohtaa seuraavassa ottelussaan putoamisviivalla killuvan TP-47:n vieraissa. Kamppailusta on povattu oululaisille vaikeaa torniolaisten taistellessa kynsin hampain sarjapaikastaan. Sininutut päättävät kautensa kahteen kotiotteluun.

Ex-oululaisen Teuvo Palkin luotsaama FC Hämeenlinna on ollut AC Oululle aina hankala vastus. Viimeisellä kierroksella Castrenille saapuva TPV lienee puolestaan nousua havittelevalle kotijoukkueelle pelkkä suupala.

Kokenut valmentaja Juha Malinen on rakentanut Ouluun vahvan joukkueen, jonka ehdottoman selkärangan muodostavat kokeneet oululaistaustaiset pelaajat Antti Pehkonen ja Mika Nurmela.

Seura hankki siirtoikkunan umpeutumisen kynnyksellä ryhmäänsä vielä kaksi nimekästä paluumuuttajaa, kun Toni Kolehmainen ja Jarkko Hurme saapuivat tervakaupunkiin nostamaan sinipaitoja liigaan. Suora nousu vaatii nyt Viikinkien kompurointia, mutta Oulussa ei pelätä mahdollisia karsintaotteluita.

Ykkönen on ollut myös kuluvan kauden aikana mainettaan ja erityisesti yleisömääriään parempi sarja. Surullista onkin, että esimerkiksi Vantaalla PK-35:n ottelut eivät ole kiinnostaneet juuri ketään – sarjan hulppeimmasta stadionista huolimatta. Kauden pohjanoteeraus nähtiin viime lauantaina Vaasassa, jossa sarjapaikastaan edelleen taisteleva FC Kiisto veti Hietalahteen peräti 89 katsojaa.

Mitä on sitten tehty väärin? Kyseessä on kuitenkin sarja, jossa suositaan viihdyttävää pelitapaa ja jossa futaa lukuisia kiinnostavia nuoria lupauksia, kokeneita kotimaisia kehäkettuja ja taitavia ulkomaanapuja.

Helppoa vastausta ei ole. Seurojen markkinointi on ollut kehnoa lähinnä organisaatioiden amatöörimäisyydestä johtuen. Palloliiton panostukset sarjan kehittämiseksi ovat jääneet puolivillaisiksi, minkä vuoksi mediaa ei ole Ykkönen viime vuosina juurikaan kiinnostanut.

Nyt sarjaan ollaan suunnittelemassa tiukempia lisenssivaatimuksia olosuhteiden parantamiseksi. Nähtäväksi jää, ovatko toimenpiteet riittäviä Ykkösen arvostuksen nostamiseksi sille kuuluvalle tasolle.

Englannin liigan syksyssä on päästy jo siihen pisteeseen, jossa joukkueiden todelliset voimasuhteet alkavat näyttäytyä yhä selvemmin vakioveikkaajille.

Viikon varmat löytyvät Championshipin kohteista. Sarjan jättiläinen Newcastle on aloittanut kautensa loistavasti ja majailee ansaitusti piikkipaikalla. Pohjois-Englantiin saapuva Bristol City ei kykene laittamaan kapuloita ”Harakoiden” rattaisiin. Varma ykkönen.

Kohteessa 6 Crystal Palace on saanut junansa raiteille katastrofaalisen alkukauden jälkeen. Joukkue on pelannut jo kolme ottelua ilman tappioita. Putki jatkuu Blackpoolia vastaan.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2(X), 2(1), 2(X), 1, 1, 1, 1, 2(X), 2(1), 1, X, 2(1).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 2.10.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 7+1 oikein.

Ikoni ripusti hanskat naulaan

Suomifutiksen ystäville koitti toissa viikolla haikea hetki, kun maamme kaikkien aikojen parhaimpien jalkapalloilijoiden armoitettuun joukkoon kuuluva Antti Niemi kertoi ammattilaisuransa päättymisestä A-maajoukkueen tiedotustilaisuudessa Helsingissä. Kesällä tullut rannevamma äityi sen verran pahaksi, että viime vuodet englantilaisessa Fulhamissa pelannut maalivahtilegenda päätti lopettaa uransa kesken kauden.

Lähitorjujana maailman eliittiin vuosikaudet kuulunut Niemi jää historiaan eräänä suomalaisen jalkapallon suurimmista ikoneista. Vain “Huuhkajien” nykyinen ykkösmaalivahti Jussi Jääskeläinen kykenee haastamaan Niemen kilpailussa kaikkien aikojen parhaan suomalaismaalivahdin tittelistä.

Oululaislähtöinen Niemi pelasi Suomen maajoukkueessa 67 ottelua vuosina 1997–2007. Kolme vuotta sitten Niemi päätti lopettaa maajoukkueuransa ja antaa tilaa Jääskeläiselle. Maajoukkuepaidan urotöistä kannattajille ovat päällimmäisinä jääneet mieleen Saksan pysäyttäminen Gelsenkirchenissä vuonna 2001 ilmiömäisten torjuntojen siivittämänä sekä syksyn 1998 ikimuistoinen Turkki-ottelu, jossa fenomenaalisen ottelun pelannut Niemi liimasi mahdottomatkin pallot ja johti Suomen yllätykselliseen vierasvoittoon. Viimeisen kerran maajoukkuepaidassa hän pelasi Palloliiton 100-vuotisjuhlaottelussa Espanjaa vastaan viime vuoden lokakuussa esittäen – kuinkas muuten – tukun paraatitorjuntoja.

Niemen pitkä ja vaiherikas ura alkoi Oulussa, jossa hän edusti juniorina OPS:ää ja OLS:ää. Oulusta Niemi siirtyi toisen oululaisen maajoukkuepelaajan Mika Nurmelan kanssa AC Oulun nykyisen valmentajan Juha Malisen houkuttelemana Rauman Pallo-Iiroihin. Veikkausliigassa Niemi debytoi HJK:n paidassa heinäkuussa 1991. Seuraavalla kaudella Klubi voitti Suomen mestaruuden ja Niemi valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi.

Ahkerana harjoittelijana tunnettu Niemi teki vuosikaudet pyyteetöntä työtä ja rakensi lopulta hienon uran ulkomailla. HJK:sta Niemi siirtyi Kööpenhaminaan, josta tie vei Skotlantiin. Rangers-pestin jälkeen Antti vakiinnutti paikkansa Heartsin ja maajoukkueen ykkösveräjänvartijana.

Vuonna 2002 Niemi siirtyi Southamptoniin, jossa hän otti lähes välittömästi ykkösveskarin paikan itselleen. Huhupuheiden mukaan myös Manchester Unitedin Alex Ferguson oli tuolloin Niemen perässä, mutta puhelinsoitto agentille tuli muutamaa tuntia liian myöhään. Sopimus Southamptonin kanssa oli jo ehditty solmia. Etelä-Englannissa vietettyjen vuosien aikana Valioliigan veskarieliittiin nousseesta Niemestä tuli kannattajien suursuosikki.

Antti Niemi tunnetaan tervepäisenä ja vastuullisena kaverina, joka piti Suomea pystyssä monina vaikeina hetkinä. Kotimaassa arvostus ei kuitenkaan koskaan noussut sille tasolle, jonka maaginen maalivahti ansaitsisi.

Viikon vakiokierroksella jatketaan sumujen saarten otteluiden merkeissä. Kupongilta löytyy kolme kappaletta Valioliigan taistoja sekä tukku Championshipin kiharaisia vääntöjä. Viikon varmoja kannattaa lähteä hakemaan kohteista 2 ja 4. Liverpool kohtaa kotonaan sarjanousija Stoken, jonka alkuhuuma näyttäisi olevan hiljalleen kääntymässä nihkeämmäksi taaperrukseksi. Varma ykkönen. Kohteessa 4 pikaista paluuta Valioliigaan hamuava Birmingham kohtaa Blackpoolin. Hienosti kautensa avannut kotijoukkue on väkevämpi ja nappaa ottelusta täydet kolme pistettä.

Championshipissä mennään tasaisissa merkeissä, vaikka joukkueiden voimasuhteet alkavatkin hiljalleen hahmottua. Tappiotta tähän asti pelanneet Preston ja Wolverhampton kohtaavat kierroksen kuumassa kärkikamppailussa. Tasapeli lienee todennäköisin lopputulos, mutta vaihtomerkki kannattaa sijoittaa vahvalla materiaalilla kauteen lähteneelle vierasjoukkueelle.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 20.9. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: X(2), 1, 1, 1, 2, 1, 1(X), 1, 2(1), X(2), 1, 1(X), X(1).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 19.9.2008.

JK: 3+3 oikein.