Afrikka-katsaus, osa 1

Ennen hetken päästä käynnistyvää A-lohkon kamppailua Kamerun-Kroatia on syytä luoda katsaus sympatiseeraamieni afrikkalaisten joukkueiden menestykseen turnauksessa. Olen seurannut maanosan jengien otteita MM-kisoissa tarkasti aina vuoden 1990 Kamerunin ihmeestä lähtien. Mukavia yllätyksiä on nähty lähes jokaisessa turnauksessa. Vuoden 1990 kisojen ohella erityisesti Senegalin (2002) ja Ghanan (2010) otteet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Viehtymykseni taustalla lienee taipumus asettua altavastaajien puolelle. Toinen tekijä liittyy afrikkalaisen futiksen arvaamattomuuteen. Akrobaattista yksilösuoritusta saattaa seurata karkea louhikkokosketus, joka johtaa tuhoisaan lopputulokseen. Toisaalta tämä on nykytiedon valossa yksi MM-turnaukseen liittyvistä peruskliseistä. Afrikkalaisista joukkueista löytyy yhtä paljon taidollisia ja taktisia eroavaisuuksia kuin esimerkiksi eurooppalaisista ryhmistä.

Jatka lukemista ”Afrikka-katsaus, osa 1”

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Afrikan tähdet tuikkivat jälleen

Olen kuulunut afrikkalaisen maajoukkuejalkapalloilun sympatisoijien joukkoon jo kohta kahden vuosikymmenen ajan. Kaikki alkoi Italian MM-kisoista kesällä 1990. Tuolloin piskuinen Kamerun kaatoi turnauksen avausottelussa vuoden -86 maailmanmestarin Argentiinan huikean taistelun päätteeksi. Tuona lämpimänä kesänä nimet Francois Omam-Biyick ja Roger Milla piirtyivät nuoren jalkapallodiggarin verkkokalvoille tulisin kirjaimin.

Ensi viikosta alkaen Afrikan futisherkkua on tarjolla 32 ottelun verran, kun 27. African Cup of Nations potkaistaan käyntiin Angolassa. Edessä ovat jälleen kisat, joissa nähdään takuuvarmasti tapahtumarikasta jalkapalloilua.

Suurin mielenkiinto kiinnittyy afrikkalaisten joukkueiden osaamiseen taktisella puolella. Tällä osa-alueella tarvitaan petraamista, mikäli ryhmät haluavat menestyä kesän MM-kisoissa. Henkilökohtainen taito on pystyttävä jalostamaan vahvaksi joukkuepelaamiseksi.

Turnaus on perinteisesti aiheuttanut harmaansävyistä juurikasvua erityisesti Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Vanhan mantereen seurojen klubitaloissa ilmeet ovat jälleen nyrpeitä.

Valioliigan sarjakärjessä tällä hetkellä porhaltava Chelsea menettää Angolaan neljä avainpelaajaansa. Kato käy myös paikastaan auringossa taistelevan Portsmouthin riveissä. Rannikkokaupungin ylpeyden ryhmästä eteläiseen Afrikkaan matkaa viisi pelimiestä.

Arsenalin manageri Arsene Wenger esitti syksyllä tähän asti jyrkintä kritiikkiä maajoukkue-edustuksia kohtaan joukkueensa tähtipelaajan Robin van Persien loukkaannuttua maaottelussa. Wenger vaati kansallisilta liitoilta korvausten maksamista seurajoukkueille pelaajien käytöstä maaotteluissa.

Kaikkea liikkuvaa tunnetusti arvostelevan ranskalaisen nyyhke on kaikunut kuuroille korville. On hienoa ja äärimmäisen tärkeää, että vielä on olemassa turnauksia, joissa ratkaisee jokin muu kuin pankkitilin saldo.

Nations Cupin suursuosikkien joukkoon kuuluvat Norsunluurannikko, Ghana ja Egypti. Mohamed Aboutrikan ja Midon johtama Egypti janoaa kuittausta yllätykselliselle MM-karsintatappiolle Algeriaa vastaan ja samalla jatkoa Nations Cupin kultaputkelleen.

Norsunluurannikon leirissä on kuohunut ennen turnausta. Sevilla-tähti Romaric painui radalle MM-karsintojen Guinea-ottelun jälkeen ja sai kenkää maajoukkueesta. Bosniakkiluotsi Vahid Halilhodzix aikoo muovata Barcelonan Yaya Tourésta joukkueelle uuden pelintekijän.

”Norsut” on B-lohkon toinen suursuosikki loukkaantumisista kärsineen Ghanan ohella. Vahvin uhkaaja lienee Emmanuel Adebayorin tähdittämän Togo, jota Didier Drogba ja kumppanit eivät ole koskaan kyenneet jättämään taakseen turnauksen alkulohkojen historiassa. Kirous on nyt lähellä murtumista.

Amodu Shuaibun luotsaama Nigerian joukkue on ollut vahvassa vireessä. ”Superkotkat” on hävinnyt edellisestä 17 ottelusta vain yhden ja jahtaa vahvasti paikkaa turnauksen välieriin.

Vakiolauantai tuo kupongille Englannin Valioliigan ja Championshipin kohteita. Ensimmäinen viikon varma löytyy kohteesta 2. Fullham on esiintynyt varsin mainiosti edellisviikkojen otteluissa ja saa nyt vieraakseen vaisun jumbo-Portsmouthin. Kohteeseen ykkönen ilman vaihtomerkkejä.

Ykköskohteessa manageria vaihtanut Bolton matkustaa Sunderlandin vieraaksi. Joukkueiden todellinen tasoero ei ole niin suuri kuin sarjataulukko antaa ymmärtää, mutta Burnleyn Owen Coylea pelastajakseen hamuava vierasryhmä on vielä pahasti tuuliajolla. Sunderland hyödyntää tilanteen ja ottaa kamppailusta täydet kolme pistettä.

Yllätystä hakevien kannattaa rustata kohteeseen kuusi merkiksi ykkönen. Championshipin kärkikahinoissa riehuva Newcastle on todennäköisesti vahvasti ylipelattu. Reading on ollut puolestaan eräs kauden pahimmista alisuorittajista. Prosenttien valossa kotivoitto voi osoittautua varsin kannattavaksi sijoitukseksi, joten kohteeseen merkit 1 ja 2.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 9.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(X), X, 1, 1(2), 1(X), 1, 1, 1(X), 1, 1(2), 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 8.1.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+1 oikein. Kierroksen 13 kohteesta peräti 10 arvottiin ottelusiirtojen takia. Myös Englanti kärsi siis harvinaisen kylmästä talvesta.

Superjunnut harmaalla alueella

Alaikäisten pelaajien pitkät sopimukset ovat yleistyneet jalkapallossa viime vuosina. Vuonna 2003 ammattilaissopimuksen 14-vuotiaana DC Unitedin kanssa solminut amerikkalainen Freddy Adu ei ole enää synkkä yksittäistapaus jalkapallon puolella. Superjunnujen sitominen pitkillä pahveilla ammattilaisjalkapallon raadolliseen bisnesmaailmaan on jo valitettavan arkipäiväinen ilmiö, joka on tullut futikseen jäädäkseen.

FIFA on pyrkinyt kitkemään alaikäisten kanssa tehtäviä sopimuksia tiukentamalla pelaajakauppaa koskevia säädöksiä. Esimerkiksi yli kolmen vuoden sopimukset alle 18-vuotiaiden pelaajien kanssa on kielletty. UEFA on puolestaan ehdottanut alle 18-vuotiaiden pelaajien kauppaamisen kieltämistä. Sääntörikkomuksia on kuitenkin vaikea sanktioida ja ohjeistuksia rikotaan sen vuoksi jatkuvasti. Monessa Euroopan sarjassa liikutaan asian tiimoilta jo hyvin harmaalla alueella.

Euroopan tasolla ongelma liittyy lähinnä Afrikasta tulevien pelaajien kohdalla käytävään ihmiskauppaan. Esimerkiksi Tanskassa yleinen käytäntö on se, että seurat ostavat hyvin nuoria pelaajia Afrikan maista katsoakseen, kuinka he pärjäävät isommissa kuvioissa. Jos nuoret pojat, jotka ovat usein vielä lapsia, eivät muutaman vuoden kuluessa kehity seuran haluamalla tavalla, heidät potkaistaan tylysti ulos seuran toiminnasta. Näissä tapauksissa pelaajat jäävät usein yksin täysin tyhjän päälle. FIFA tutkiikin parhaillaan alaikäisten pelaajien rekisteröintiä tanskalaisiin seuroihin.

Myös suomalaisissa seuroissa on viime aikoina solmittu runsaasti sopimuksia alle 15-vuotiaiden pelaajien kanssa. Ikäluokkansa lupaavimpana jalkapalloilijana pidetty 14-vuotias Matias Ojala teki viime viikolla neljän ja puolen vuoden sopimuksen Ykkösessä pelaavan AC Oulun kanssa. Aiemmin Jyväskylän Jalkapalloklubi solmi kaksi vastaavaa sopimusta 15- ja 14-vuotiaiden lahjakkuuksien kanssa. Vuonna 2002 Lahdessa keskusteltiin alaikäisten pelaajien värväämisestä paikallisen FC Lahden tehtyä pitkät diilit neljän 15-kesäisen juniorin kanssa – joukossa olivat muun muassa sittemmin liigassa uraa luoneet Eero Korte ja Ville Taulo.

Ei ole syytä epäillä, etteikö kyseisissä suomalaisseuroissa toimittaisi nuorten pelaajien osalta eettisesti kestävällä pohjalla. Tärkeintä on, että nuori pystyy keskittymään koulunkäyntiin ja pelaamiseen täysillä. Sopimuksissa koulu on ykkössijalla ja harjoittelumahdollisuuksien parantuminen on positiivinen asia nuoren pelaajan kohdalla. Suomessa orjakauppa suuren maailman malliin ei olekaan varteenotettava uhkakuva, lähinnä seurojen amatööristatuksen vuoksi.

Kyse on pikemminkin periaatteellisista kysymyksistä. Nuorten ja lasten pelaajasopimukset on nähtävä laajempana ilmiönä. Jos mitään ohjeistusta sopimusasioihin ei saada, rajoja lasten kanssa tehtäville sopimuksille ei käytännössä ole. Jalkapalloilijan kannalta kriittiset ikävuodet ovat 6-10, jolloin pelissä tarvittava perustekniikka on opeteltava juurta jaksaen. Usein lahjakkuus on nähtävissä jo tässä vaiheessa peliuraa. Onko seuraava askel sopimusneuvottelujen aloittaminen 10-vuotiaiden pelaajien kanssa?

Vakiokupongilta löytyy keväiseen tapaan Englannin sarjojen kohteita. Kupongilla on tällä kertaa vain yksi Valioliigan taisto. Sunderland saa vieraakseen putoamistaistelussa mukana olevan Tottenhamin, joka ei ole onnistunut reivaamaan kurssiaan Harry Redknappin johdolla. Teemu Tainion edustama Sunderland on puolestaan esiintynyt varsin mainiosti viime viikkoina. Liverpoolia vastaan tuli 0-2 -tappio, mutta Arsenalin vieraana ”Black Cats” onnistui mainiosti. Usko kotivoittoon on vahva, sen vuoksi kohteeseen varma ykkönen.

Mestaruussarjaa suvereenisti alkukauden hallinnut, mutta sen jälkeen hallitsemattomaan syöksykierteeseen vajonnut Wolverhampton kohtaa vieraissa Sheffield Wednesdayn. Wednesday kaatoi viime viikolla hienosti Burnleyn vieraissa maalein 4-2. Wolvesin alamäki saa jatkoa ”Pöllöjen” käsittelyssä.

Kupongin viimeinen kohde on erittäin mielenkiintoinen FA-cupin taisto Fulhamin ja Manchester Unitedin välillä. Liigaa ylivoimaisesti johtava ManU kärvistelee otteluruuhkassa. Liigacupin finaali ja Mestareiden liigan taistot syövät joukkueen energiaa. Loistavasti kotonaan läpi kauden esiintyneellä Fulhamilla on kaikki mahdollisuudet yllätykseen. Kohteeseen rohkeasti ykkönen, mutta varmistus laitetaan ManU:n voitolle.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 7.3. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2, 1, X, X(2), 1(X), 1(2), 1(X), 1, 2(X), X, 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 6.3.2009.

JK: 2+4 oikein. Kauheaa.

Luovan futiksen juhlaa Afrikassa

Ensi viikosta alkaen jalkapalloväen katseet suuntautuvat noin kuukauden ajaksi Afrikkaan, kun Ghanan Accrassa potkaistaan käyntiin Afrikan mantereen suurimpiin jalkapallotapahtumiin lukeutuva African Cup of Nations. Euroopan mestaruuskisoja vastaava tapahtuma järjestetään nyt jo 26. kerran. Kahden vuoden välein järjestettävän turnauksen isäntänä toimiva Ghana järjestää kisat jo neljättä kertaa.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin vuonna 1957 Sudanissa. Isäntämaa on selviytynyt voittajaksi peräti yksitoista kertaa. Kultamitaleita on juhlittu kaiken kaikkiaan kolmessatoista eri maassa. Eniten mestaruuksia löytyy Egyptiltä, joka on vienyt kannun mukanaan viisi kertaa. Neljään pyttyyn ovat yltäneet Ghana ja Kamerun. Edellisissä kisoissa tittelin voitti Egypti, joka löi finaalissa Norsunluurannikon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Tapahtuma herättää suurta huomiota ympäri maailmaa, sillä turnaus on ollut perinteisesti erittäin viihdyttävä. Afrikkalaisten joukkueiden taktinen osaaminen on usein vajavaista, varsinkaan puolustuspelin organisointi ei ole koskaan ollut ryhmien vahvin osa-alue. Peli on mielikuvituksellista ja erittäin luovaa. Maalitilanteita syntyy siis liukuhihnalta. Afrikkalaisen hallitun kaaoksen negatiivinen puoli löytyy välillä täysin överiksi menevässä taklauspelissä. Törkeitä jaloille potkiskeluja nähdään turhan usein.

Erikoisen ajankohtansa takia turnaus on aiheuttanut takavuosina harvinaisen paljon harmaita hiuksia Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tilanne on sama myös tänä vuonna. Moni huippuseura menettää avainpelaajansa kuukauden ajaksi kesken vilkkaimman sarjakauden. Viimeksi Englannin Valioliigan Chelsean johtoportaaseen kuuluva Bruce Buck arvosteli rajusti turnauksen ajankohtaa. Buckin mukaan on täyttä hulluutta pelata näin raskas turnaus tässä vaiheessa vuotta. Chelsean tapauksessa raivon voi ymmärtää. Neljä seuran avainpelaajaa matkustaa Ghanaan.

A-lohkossa pelaava isäntämaa lukeutuu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Marokko, Guinea ja Namibia haastavat Chelsean Michael Essienin kipparoiman “Black Starsin”. Kaksi ensin mainittua joukkuetta aiheuttanevat suurimmat ongelmat isännille. Molemmista ryhmistä löytyy tukku Euroopan huippusarjojen pelaajia. Suurin mielenkiinto kohdistuu Guinean lupaavaan pelinrakentajaan Pascal Feindounoon sekä Kiovan Dynamossa maaleja paukuttelevaan Ismaël Boungaraan. Marokon laadun takaa Afrikan kentät hyvin tunteva veteraanivalmentaja Henri Michel.

Kestomenestyjät Norsunluurannikko ja Nigeria ovat vahvoilla turnauksen kuolemanlohkoksi tituleeratussa B-lohkossa. Molemmilla joukkueilla on todella pelottava hyökkäyskalusto. MM-kisoissa ihastuttanut Norsunluurannikko on turnauksen suurin voittajasuosikki. Mali yrittää laittaa kapuloita “Norsujen” ja Nigerian rattaisiin Sevillasta tutun voimakaksikon johdolla: Freddie Kanouté ja Seydou Keita kuuluvat turnauksen mielenkiintoisimpiin pelimiehiin. Beninin osaksi jää heittopussin rooli. C-lohkossa suosikin viittaa kantaa Kamerun. “Lannistumattomien leijonien” ohella hallitseva mestari Egypti on lähellä jatkopaikkaa. Barcan maalitykki Samuel Eto’o on lohkon kuumin nimi. Sudanin ja Sambian mahdollisuudet ovat hyvin ohuet.

Turnauksen viimeinen lohko vaikuttaa ennakkoasetelmiltaan kaikkein kimurantimmalta. Kaikilla neljällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin. Vuoden 2002 MM-kisoissa loistanut Senegal hakee menestystarinalleen jatkoa varsin laadukkaalla ryhmällä. Tuleva MM-kisaisäntä Etelä-Afrikka rakentaa puolestaan joukkuettaan jo tulevaa turnausta ajatellen. Brassi Carlos Alberto Parreiran luotsaama “Bafana Bafana” pelaa kovien paineiden alla. Hyvää tulosta odottaa koko maa presidentti mukaan lukien. Blackburnin Aaron Mokoena ja Evertonin Steven Pienaar ovat joukkueen ehdottomat avainpelaajat. Angolalla ja Tunisialla on myös hyvät mahdollisuudet edetä jatkoon.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.1.2008.

%d bloggaajaa tykkää tästä: