Afrikka-katsaus, osa 3: Nigeria kliseiden murtajana

Aloitetaan Afrikan Sanomien kolmososa puimalla erästä MM-historian perusklisettä, jota on valitettavasti toisteltu aika paljon urheilumedian analyyseissä myös näiden kisojen aikana. Kieltämättä olen myös itse ajanut joskus samaan miinaan.

Homma menee näin: Eurooppalaisen joukkueen kiukutellessa ja alisuorittaessa syy on aina yksilöissä. Jos ryhmädynamiikka ei toimi, kyse on aina joukkuehenkeä syövistä yksittäisistä mädistä omenista. Tämä argumentti on kuultu niin Hollannin takavuosien ongelmien kuin myös Ranskan viime aikojen sekoilun yhteydessä.

Afrikkalaisten tapauksessa ongelmien koittaessa viitataan usein kulttuuriin, vaikka suurin osa pelaajista futaa ammattikseen täysin samoissa sarjoissa eurooppalaisten kollegojensa kanssa.

Afrikka-katsaus, osa 2: Nousuja kuilun partaalta

Ensimmäisessä katsauksessani totesin Afrikan menestystoiveiden lepäävän melko varmasti yksin Norsunluurannikon varassa. Toinen ottelukierros nosti kuitenkin framille jopa kolme muutakin potentiaalista jatkoonmenijää. Ghana ja Nigeria kipusivat kuilun partaalta ylös ja ovat varmasti viimeisen kierroksen loppuun asti mukana jatkopaikkajahdissa. Kuten myös kameleontin lailla toiseen otteluun taktiikkaansa muuttanut Algeria. Yhdestä mahdollisesta jatkajasta on siirrytty neljään.

Afrikka-katsaus, osa 1

Ennen hetken päästä käynnistyvää A-lohkon kamppailua Kamerun-Kroatia on syytä luoda katsaus sympatiseeraamieni afrikkalaisten joukkueiden menestykseen turnauksessa. Olen seurannut maanosan jengien otteita MM-kisoissa tarkasti aina vuoden 1990 Kamerunin ihmeestä lähtien. Mukavia yllätyksiä on nähty lähes jokaisessa turnauksessa. Vuoden 1990 kisojen ohella erityisesti Senegalin (2002) ja Ghanan (2010) otteet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Viehtymykseni taustalla lienee taipumus asettua altavastaajien puolelle. Toinen tekijä liittyy afrikkalaisen futiksen arvaamattomuuteen. Akrobaattista yksilösuoritusta saattaa seurata karkea louhikkokosketus, joka johtaa tuhoisaan lopputulokseen. Toisaalta tämä on nykytiedon valossa yksi MM-turnaukseen liittyvistä peruskliseistä. Afrikkalaisista joukkueista löytyy yhtä paljon taidollisia ja taktisia eroavaisuuksia kuin esimerkiksi eurooppalaisista ryhmistä.