Komorien saarivaltio nousi Afrikan kisojen yllättäjäksi

Tammikuun alussa käynnistyneessä Afrikan mestaruusturnauksessa on edetty pudotuspelivaiheeseen saakka.

Puolivälieriin on edennyt joukko MM-kisoista tuttuja maita. Tätä kirjoitettaessa jatkoon ovat tiensä raivanneet isäntämaa Kamerunin ohella Marokko, Senegal ja Tunisia. Egyptin ja Norsunluurannikon titaanien taisto oli vielä pelaamatta lehden mennessä painoon.

Muutamia yllätyksiäkin on nähty. Eräs kisojen piristysruiskeista on epäilemättä ollut Komorit. Vajaan 800 000 asukkaan saarivaltio eteni alkulohkostaan sensaatiomaisesti jatkoon pudottaen kestomenestyjä Ghanan ulos, mutta ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Kamerun osoittautui niukasti paremmaksi.

Jokaisella putkella on päätepisteensä

Suomen futiskansa menee syksyllä maajoukkueesta sekaisin, mutta menneet tappioputket muistetaan ikuisesti.

Läntisessä Skotlannissa sijaitseva Fort Williamin kaupunki on niittänyt jalkapallon saralla kyseenalaista kunniaa viime vuosina. Brittein saarten korkeimman vuoren Ben Nevisin juurella sijaitsevan kaupungin futisylpeyttä Fort William FC:tä on tituleerattu jo pitkään Britannian huonoimmaksi jalkapallojoukkueeksi. Viime kaudella se sijoittui Skotlannin viidennen sarjatason Ylämaiden lohkossa viimeiseksi seitsemällä miinuspisteellä maalieron ollessa 224 maalia pakkasella.

Afrikka-katsaus, osa 3: Nigeria kliseiden murtajana

Aloitetaan Afrikan Sanomien kolmososa puimalla erästä MM-historian perusklisettä, jota on valitettavasti toisteltu aika paljon urheilumedian analyyseissä myös näiden kisojen aikana. Kieltämättä olen myös itse ajanut joskus samaan miinaan.

Homma menee näin: Eurooppalaisen joukkueen kiukutellessa ja alisuorittaessa syy on aina yksilöissä. Jos ryhmädynamiikka ei toimi, kyse on aina joukkuehenkeä syövistä yksittäisistä mädistä omenista. Tämä argumentti on kuultu niin Hollannin takavuosien ongelmien kuin myös Ranskan viime aikojen sekoilun yhteydessä.

Afrikkalaisten tapauksessa ongelmien koittaessa viitataan usein kulttuuriin, vaikka suurin osa pelaajista futaa ammattikseen täysin samoissa sarjoissa eurooppalaisten kollegojensa kanssa.

Miksi James Rodriguez on niin hyvä?

Eilisiltana futistaivaalle syttyi uusi tähti. AS Monacon James Rodriguez löi alkutahdit Kolumbian voitolle Uruguaystä laukomalla uskomattoman maalin ottelun avausjaksolla. Rodriguez otti pallon haltuun 25 metrissä olkapäällään ja tulitti ylähirren kautta ohi Fernando Musleran. Vasuri puhui jälleen jäätävällä tavalla, kuten jo niin monta kertaa tässä turnauksessa.

Toisen jakson alussa Rodriguez päätti Kolumbian syöttömyllyn maalin edestä tehtyyn 2-0 -osumaan. Upean esityön teki loistavasti keskityspallon maalin eteen nikannut Juan Cuadrado, joka on myös pelannut hienot kisat tähän mennessä.

Afrikka-katsaus, osa 2: Nousuja kuilun partaalta

Ensimmäisessä katsauksessani totesin Afrikan menestystoiveiden lepäävän melko varmasti yksin Norsunluurannikon varassa. Toinen ottelukierros nosti kuitenkin framille jopa kolme muutakin potentiaalista jatkoonmenijää. Ghana ja Nigeria kipusivat kuilun partaalta ylös ja ovat varmasti viimeisen kierroksen loppuun asti mukana jatkopaikkajahdissa. Kuten myös kameleontin lailla toiseen otteluun taktiikkaansa muuttanut Algeria. Yhdestä mahdollisesta jatkajasta on siirrytty neljään.

Afrikka-katsaus, osa 1

Ennen hetken päästä käynnistyvää A-lohkon kamppailua Kamerun-Kroatia on syytä luoda katsaus sympatiseeraamieni afrikkalaisten joukkueiden menestykseen turnauksessa. Olen seurannut maanosan jengien otteita MM-kisoissa tarkasti aina vuoden 1990 Kamerunin ihmeestä lähtien. Mukavia yllätyksiä on nähty lähes jokaisessa turnauksessa. Vuoden 1990 kisojen ohella erityisesti Senegalin (2002) ja Ghanan (2010) otteet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Viehtymykseni taustalla lienee taipumus asettua altavastaajien puolelle. Toinen tekijä liittyy afrikkalaisen futiksen arvaamattomuuteen. Akrobaattista yksilösuoritusta saattaa seurata karkea louhikkokosketus, joka johtaa tuhoisaan lopputulokseen. Toisaalta tämä on nykytiedon valossa yksi MM-turnaukseen liittyvistä peruskliseistä. Afrikkalaisista joukkueista löytyy yhtä paljon taidollisia ja taktisia eroavaisuuksia kuin esimerkiksi eurooppalaisista ryhmistä.

Kuningasta kaatamassa

Tänä iltana pelataan Rio de Janeirossa ottelu, joka ratkaisee hallitsevan maailmanmestarin Espanjan kohtalon tämän kesän MM-turnauksessa. Espanja kohtaa Chilen ja pelaa selkää seinää vasten.

La Furia Rojan on käytännössä pakko voittaa Chile, koska sen maaliero meni Hollanti-fiaskossa rajusti pakkasen puolelle. Tasapeli tarkoittaisi tilannetta, jossa jatkopaikan edellytyksenä on murskavoitto Australiasta. Samaan aikaan Chilen tulisi romahtaa täysin Hollantia vastaan. Kuusi vuotta maailman jalkapalloa hallinneen kuninkaan kaatuminen on siis lähellä.

C-lohko: Yllätysten yö saapuu

Äärimmäisen tasaisen lohko C:n ykkössuosikkina on pidetty uutta tulemista huipputasolle tekevää Kolumbiaa. Maa oli viimeksi mukana MM-kisoissa vuonna 1998, jolloin se putosi karkeloista jo alkulohkovaiheessa.

Joukkueen menestysmahdollisuudet kokivat kovan kolauksen viikkoa ennen avausottelua, kun kävi ilmi, että Monacon maaliruisku Radamel Falcaon kisat jäävät loukkaantumisen vuoksi pelaamatta. Falcao pommitti Kolumbialle MM-karsinnoissa yhdeksän maalia 13 ottelussa.

Falcaon poissaolosta huolimatta Los Cafeteros saa jalkeille äärimmäisen laadukkaan joukkueen, jonka hyökkäyskalusto on erityisen pelottava. Kentälle on heittää Adrian Ramosin (Dortmund), Carlos Baccan (Sevilla) ja Jackson Martinezin (Porto) tasoisia laatupelaajia. Laitakiitureista muistiin kannattaa laittaa ainakin Juan Cuadradon (Fiorentina) ja James Rodriguezin (Monaco) nimet.

G-lohko: Brasilian uusi tuleminen

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.

Afrikan tähdet tuikkivat jälleen

Olen kuulunut afrikkalaisen maajoukkuejalkapalloilun sympatisoijien joukkoon jo kohta kahden vuosikymmenen ajan. Kaikki alkoi Italian MM-kisoista kesällä 1990. Tuolloin piskuinen Kamerun kaatoi turnauksen avausottelussa vuoden -86 maailmanmestarin Argentiinan huikean taistelun päätteeksi. Tuona lämpimänä kesänä nimet Francois Omam-Biyick ja Roger Milla piirtyivät nuoren jalkapallodiggarin verkkokalvoille tulisin kirjaimin.

Ensi viikosta alkaen Afrikan futisherkkua on tarjolla 32 ottelun verran, kun 27. African Cup of Nations potkaistaan käyntiin Angolassa. Edessä ovat jälleen kisat, joissa nähdään takuuvarmasti tapahtumarikasta jalkapalloilua.

Suurin mielenkiinto kiinnittyy afrikkalaisten joukkueiden osaamiseen taktisella puolella. Tällä osa-alueella tarvitaan petraamista, mikäli ryhmät haluavat menestyä kesän MM-kisoissa. Henkilökohtainen taito on pystyttävä jalostamaan vahvaksi joukkuepelaamiseksi.

Turnaus on perinteisesti aiheuttanut harmaansävyistä juurikasvua erityisesti Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Vanhan mantereen seurojen klubitaloissa ilmeet ovat jälleen nyrpeitä.

Valioliigan sarjakärjessä tällä hetkellä porhaltava Chelsea menettää Angolaan neljä avainpelaajaansa. Kato käy myös paikastaan auringossa taistelevan Portsmouthin riveissä. Rannikkokaupungin ylpeyden ryhmästä eteläiseen Afrikkaan matkaa viisi pelimiestä.

Arsenalin manageri Arsene Wenger esitti syksyllä tähän asti jyrkintä kritiikkiä maajoukkue-edustuksia kohtaan joukkueensa tähtipelaajan Robin van Persien loukkaannuttua maaottelussa. Wenger vaati kansallisilta liitoilta korvausten maksamista seurajoukkueille pelaajien käytöstä maaotteluissa.

Kaikkea liikkuvaa tunnetusti arvostelevan ranskalaisen nyyhke on kaikunut kuuroille korville. On hienoa ja äärimmäisen tärkeää, että vielä on olemassa turnauksia, joissa ratkaisee jokin muu kuin pankkitilin saldo.

Nations Cupin suursuosikkien joukkoon kuuluvat Norsunluurannikko, Ghana ja Egypti. Mohamed Aboutrikan ja Midon johtama Egypti janoaa kuittausta yllätykselliselle MM-karsintatappiolle Algeriaa vastaan ja samalla jatkoa Nations Cupin kultaputkelleen.

Norsunluurannikon leirissä on kuohunut ennen turnausta. Sevilla-tähti Romaric painui radalle MM-karsintojen Guinea-ottelun jälkeen ja sai kenkää maajoukkueesta. Bosniakkiluotsi Vahid Halilhodzix aikoo muovata Barcelonan Yaya Tourésta joukkueelle uuden pelintekijän.

”Norsut” on B-lohkon toinen suursuosikki loukkaantumisista kärsineen Ghanan ohella. Vahvin uhkaaja lienee Emmanuel Adebayorin tähdittämän Togo, jota Didier Drogba ja kumppanit eivät ole koskaan kyenneet jättämään taakseen turnauksen alkulohkojen historiassa. Kirous on nyt lähellä murtumista.

Amodu Shuaibun luotsaama Nigerian joukkue on ollut vahvassa vireessä. ”Superkotkat” on hävinnyt edellisestä 17 ottelusta vain yhden ja jahtaa vahvasti paikkaa turnauksen välieriin.

Vakiolauantai tuo kupongille Englannin Valioliigan ja Championshipin kohteita. Ensimmäinen viikon varma löytyy kohteesta 2. Fullham on esiintynyt varsin mainiosti edellisviikkojen otteluissa ja saa nyt vieraakseen vaisun jumbo-Portsmouthin. Kohteeseen ykkönen ilman vaihtomerkkejä.

Ykköskohteessa manageria vaihtanut Bolton matkustaa Sunderlandin vieraaksi. Joukkueiden todellinen tasoero ei ole niin suuri kuin sarjataulukko antaa ymmärtää, mutta Burnleyn Owen Coylea pelastajakseen hamuava vierasryhmä on vielä pahasti tuuliajolla. Sunderland hyödyntää tilanteen ja ottaa kamppailusta täydet kolme pistettä.

Yllätystä hakevien kannattaa rustata kohteeseen kuusi merkiksi ykkönen. Championshipin kärkikahinoissa riehuva Newcastle on todennäköisesti vahvasti ylipelattu. Reading on ollut puolestaan eräs kauden pahimmista alisuorittajista. Prosenttien valossa kotivoitto voi osoittautua varsin kannattavaksi sijoitukseksi, joten kohteeseen merkit 1 ja 2.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 9.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(X), X, 1, 1(2), 1(X), 1, 1, 1(X), 1, 1(2), 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 8.1.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+1 oikein. Kierroksen 13 kohteesta peräti 10 arvottiin ottelusiirtojen takia. Myös Englanti kärsi siis harvinaisen kylmästä talvesta.