Jokaisella putkella on päätepisteensä

Suomen futiskansa menee syksyllä maajoukkueesta sekaisin, mutta menneet tappioputket muistetaan ikuisesti.

Läntisessä Skotlannissa sijaitseva Fort Williamin kaupunki on niittänyt jalkapallon saralla kyseenalaista kunniaa viime vuosina. Brittein saarten korkeimman vuoren Ben Nevisin juurella sijaitsevan kaupungin futisylpeyttä Fort William FC:tä on tituleerattu jo pitkään Britannian huonoimmaksi jalkapallojoukkueeksi. Viime kaudella se sijoittui Skotlannin viidennen sarjatason Ylämaiden lohkossa viimeiseksi seitsemällä miinuspisteellä maalieron ollessa 224 maalia pakkasella.

Hyppy Hassen siiville

Jalkapalloväkeä jo pitkään puhuttanut A-maajoukkueen valmentajavalinta saatiin maaliin viime viikolla. Palloliiton saunan lämpötila osoittautui passeliksi ruotsalaisen Hans ”Hasse” Backen kohdalla. Aftonbladet pysyi kuivana ja Backelle vihdottiin sopimus, joka ulottuu vuoden 2017 loppuun. Se käsittää myös vuoden 2018 MM-kisat, jos helvetti jäätyy ja Suomi selviytyy turnaukseen.

Karvan verran päälle kuusikymppinen Backe on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran kansainvälisessä jalkapallossa. Viime vuosina hän on tullut tunnetuksi jalkapalloasiantuntijana Ruotsin televisiossa.

Yksi on ylitse muiden

Veikkausliigakausi 2015 potkaistaan käyntiin tulevana sunnuntaina. Sarjassa on vain yksi suosikki. HJK on voittanut jalkapallon Suomen mestaruuden kuusi kertaa peräkkäin. Edellisen kerran mestaruus meni muualle seitsemän vuotta sitten, kun Inter vei pokaalin Turkuun.

HJK:ssakin aikoinaan pelannutta maajoukkueratsu Mika Nurmelaa mukaillen voisin todeta, että en näe mitään syytä, miksi Klubi ei voittaisi mestaruutta tänäkin vuonna. Joukkue on rakennettu europeleissä menestymistä varten ja liiga on sille ainoastaan valmistautumista suurempiin haasteisiin. HJK taistelisi kultamitaleista kakkosmiehistölläänkin.

Vakiointtäjät goes 2014

Vasuri puhuu -kisablogista tutut vakiointtäjät Elina Vainikainen ja Jaakko Alavuotunki palaavat rikospaikalle paketoimaan jalkapallovuoden 2014.

Keisarin jäähyväiset

Raatin stadionin kenttä ei ole koskaan ollut niin tyhjä kuin sateisena sunnuntai-iltana pari viikkoa sitten. Eräs oululaisen ja suomalaisen jalkapallon ikoneista, Mika Nurmela oli juuri pelannut viimeisen kotiottelunsa Oulussa. Kastellin Zidane jätti jälkeensä tyhjiön, jonka täyttäminen on liki mahdoton tehtävä.

Hetki oli haikea, mutta viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut myös paljon iloa ja naurua. Oulussa on vietetty kaksi viikkoa suurta jalkapallojuhlaa. Legendan jäähyväisiä juhlittiin kauden kahden viimeisen ottelun yhteydessä asiaankuuluvalla tavalla: pohojanmaan kautta.

Malja Peter Shiltonille

Turnauksessa on vietetty tänään ensimmäistä välipäivää. Neljännesvälierävaiheeseen selvinneet joukkueet ovat vetäytyneet poteroihinsa punomaan juonia tulevien vastustajiensa kampittamiseksi. Syytä on toki toivoa, että urotekoja tehdään rehellisin keinoin tästä eteenpäin. Erityisesti Puruguayn tulee nyt skarpata.

Olin lukenut kisaohjelman jotenkin väärin ja ryntäsin alkuillasta mullilauman tavoin into piukeana valmistautumaan Brasilia-Chile -otteluun, kunnes joku kertoi, että matsi pelataan vasta huomenna. Laitetaan tämä amatöörimainen virhe kisaväsymyksen piikkiin. Futisnarkkari ei saanut fiksiään, joten tässä vaiheessa oli pakko ryhtyä kelailemaan vanhoja pätkiä YouTubesta ja muista verkkovideopalveluista.

Härkösestä Kampmaniin – neljä veijaria penkin takana

Kirjoitus on julkaistu AC Oulun ACIAA-lehden numerossa 9/2012. Kirjoituksen lähteinä on käytetty sanomalehti Kalevan arkistoa ja AC Oulun verkkosivujen uutisointia.

AC Oululla on ollut sen 10-vuotisen historian aikana kaiken kaikkiaan viisi eri päävalmentajaa. Laivastonsinisten nykyinen kippari Juha Malinen on luotsannut laivaa kaudesta 2008 lähtien. Sitä ennen seura on tahkonnut Ykköstä ja Veikkausliigaa neljän erilaisen, kiistellyn persoonan johdolla. ACIAA pureutuu tässä artikkelissa arkistojen saloihin ja käy läpi menneitä vuosia AC Oulun aikaisempien päävalmentajien näkövinkkelistä.

Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 2/3

Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 2:

To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu

Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.

Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.

Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Sydäntalvi on kotimaisille jalkapallointoilijoille horrosmaista aikaa. Elohopea putosi Oulussa tänään -30 -asteeseen ja viheriöivät nurmet tuntuvat sijaitsevan toisella planeetalla juuri tällä hetkellä. Päätin pakkasillan piristykseksi listata itselleni merkittäviä ja tunnerikkaita futishetkiä sykähdyttävien maalien muodossa vuosien varrelta. Seuraavista pätkistä löytyy viisi hyvää syytä rakastaa peleistä jalointa. Näiden elämysten takia jaksaa aina odottaa uutta pelikautta.

Koska futis on aina parasta paikan päällä, kyseiset osumat olen todistanut katsomosta käsin. Telkkarista nähtyjä maaleja ei siis lasketa tässä! Kaikki byyrit eivät ole niitä maailman taidokkaimpia suorituksia, mutta tärkeydeltään jokainen maali oli merkittävä ja tunnelma katsomossa sitä myöten ikimuistoinen. Nämä muistot eivät kuole koskaan…

1. Mika Nurmela, FF Jaro – AC Oulu (23.10.2010). Nuren huikea pommi johdatti AC Oulun voittoon ja säilymiseen liigassa syksyllä 2010. Tunnelma 150-päisessä vieraskatsomossa oli ikimuistoinen. Allekirjoittanut liukui polvet maassa paskaisella lumella päin verkkoaitaa. ”Päätin kokeilla miten adidas lähtee”, totesi mairea Kastellin Zidane ottelun päätyttyä. AC Oulun liigapaikka riistettiin lisenssifarssissa myöhemmin talvella, mutta nämä hetket elävät ikuisesti.

2. Shefki Kuqi, Suomi – Azerbaidzhan (17.11.2007). ”The Nose of God.” Sheriffi runnoi naamallaan Suomen voittoon ja unelma EM-kisoista säilyi vielä elossa. Olympiastadionilla värjötellyt 10 000 -päinen yleisö syttyi ekstaattiseen riemuun, soihdut paloivat ja myös normaalisti erittäin hillitysti käyttäytyvän Roy Hodgsonin naamalla nähtiin tyytyväinen virnistys. Ottelun jälkeen Kalliohovissa vedettiin kaikkien aikojen jälkipelit.

3. Dragan Pejic, AC Oulu – Atlantis FC (21.10.2006). ACO voitti loppukaudesta seitsemän ottelua peräkkäin ja varmisti nousunsa Veikkausliigaan päätöskierroksen ottelussa Atlantista vastaan. Helsinkiläisten selkärangan katkaisi lopullisesti kukas muukaan kuin kannattajien ikisuosikki Dragan ”Vapahtaja” Pejic, joka ampaisi akrobaattisen puolivoltin päätteeksi karkumatkalle ja laittoi verkot tötterölle. Serbitykistä tuli yhdessä kaudessa kulttipelaaja Oulussa. Rotuaarilla nähtiin riehakas kansanjuhla aamuyön tunteina.

4. Jonatan Johansson, Tshekki – Suomi (26.3.2005). Teplicessä nähtiin dramaattinen taistelu Antti Muurisen viimeiseksi jääneellä päävalmentajakaudella. Suomi nousi jo lähes toivottomasta 3-1 -tappioasemasta tasatilanteeseen 12 minuuttia ennen päätösvihellystä. Viimeisellä minuutilla Kuqi puski päin Petr Cechiä ja Tshekin Vratislav Lokvenc teki vastaiskusta voitto-osuman kotijoukkueelle. Tunnelma stadionilla oli epätodellinen ilotulituksen päätyttyä. Pettymyksestä huolimatta Johanssonin mestaroima 3-3 -tasoitusmaali on jäänyt mieleen eräistä huikeimmista paikan päällä todistamistani futishetkistä. Jotain suurta syttyi sydämessä tuona hetkenä.

5. Shefki Kuqi, Wales – Suomi (28.3.2009). Kaikkien aikojen suomalaistarget Shefki Kuqi viimeisteli Walesin tuhon Cardiffin Millennium-stadionilla, jossa 3 000 suomalaista huusi kotiyleisön hiljaiseksi jo avausjaksolla. Kosovon Härän osuma kihautti kyyneleet silmäkulmiin. Ottelun jälkeen kävelimme rautatieasemalle kaupungin pääkatua pitkin ja pubeissa sekä patioilla paikalliset nousivat joukolla seisomaan ja aploodeerasivat (standing ovation) äänekkäästi esiintyneen vieraskatsomon ja kentällä dominoineen huuhkajalauman kunniaksi.

Ilon ja surun kyyneliä

Veikkausliigan lauantainen päätöskierros tarjosi kotimaisen jalkapallon ystäville varsin huimaavia hetkiä. Vaikka HJK:n mestaruus oli varmistunut jo muutamaa kierrosta aiemmin, putoamis- ja mitalitaiston viimeiset minuutit tarjosivat jännitettävää puolelle tusinalle liigaseuroista. Tunnetilat vaihtelivat ympäri Suomen pohjattomasta surusta helpottaviin riemunkyyneliin.

Kännykkäseuranta oli katsomoissa pakollinen juttu. Tilanteet vaihtelivat otteluissa niin nopeasti ja dramaattisesti, että virallisen tulosseurannan koneet tilttasivat jo avausjaksolla. Tauolla tappiolla ollut JJK oli jo lähdössä suoraan divariin, mutta Lahden käsittämätön romahdus pronssi-TPS:n vieraana auttoi nykäskyläläisiä nousemaan pois suoran putoajan paikalta.

Karsijan paikalla ennen viimeistä kierrosta majailleen AC Oulun pelastivat puolestaan Mika Nurmelan komea pommi 35 metristä ylänurkkaan sekä brassiveskari Dennys Rodriguesin huikeat torjunnat ottelun toisella jaksolla. Paikalla olleena voin todeta, että tunnelma Pietarsaaren keskuskentällä oli puolin ja toisin infernaalisella tasolla. ACO kävi raivokasta kuolinkamppailua, Jaron panoksena oli puolestaan paikka eurokentillä.

Kiirastulesta selvinneen AC Oulun taustoissa on vielä moni kysymys auki, joten hengähdystaukoon ei ole Oulussa tällä hetkellä varaa, vaikka monella seuran taustahenkilöllä ja kannattajalla oli Pietarsaaressa sydänkohtaus lähellä. Potentiaalia kaupungissa kyllä riittää. Ei vähiten juuri valmistuneen Raatin stadionin peruskorjauksen takia.

Tunnelmat olivat toisenlaiset Turussa, jossa FC Lahti taipui tappioon TPS:n käsittelyssä. Moni uskoi jo kuhnureiden pörräävän kuiville, kun Jari Litmanen survaisi pallon maalin edestä pömpeliin vieden mustapaidat 0–2-johtoon. Laji näytti kuitenkin arvaamattomuutensa toisella jaksolla, kun TPS nousi 25 minuutissa rinnalle ja ohi.

Putoamiskellot soivat lopulta Lahdelle, vaikka loppukaudesta kolmen ottelun voittoputkeen kaasuttanut joukkue näytti kampeavan itsensä kuiville vielä paria kierrosta ennen loppuhuipennusta. Suuri pakoretki jäi kuitenkin puolitiehen ja niinpä Business Cityssä nähdään ensi kaudella divarifutista – toivottavasti. Lahdessakin riittää nimittäin tekemistä talousasioiden kanssa.

Jyväskylässä paukuteltiin henkseleitä heti keväästä asti. Toimitusjohtaja Joni Vesalainen sai paikallisen yleisön innostumaan kettupaidoista ja jossain vaiheessa puhuttiin jopa europaikoista.

Espoosta tulleen Kari Martosen debyytti päävalmentajana ei ole kuitenkaan sujunut onnellisten tähtien alla. JJK haali kovatasoisia vahvistuksia, mutta joukkueen tasapaino on ollut pahasti kadoksissa. Keskikentältä puuttuu liigatason pelinrakentaja ja hyökkäysten suunnitelmallisuus on ollut satunnaista.

Näihin ongelmiin kun yhdistetään puolustuksen totaalifloppaaminen loppukaudesta, tulos on ollut nähdyn kaltainen. Kuvaavaa on, että kevätkaudella liigan parasta osaamista maalin suulla Haka-paidassa esittäneen Janne Korhosen otteet ovat Jyväskylään siirtymisen jälkeen olleet todella epävarmoja.

Vaikka liigan ja liiton kotisivut ilmoittivatkin maanantaina kauden jo päättyneen, viimeiset väännöt ovat vielä pahasti kesken. JJK:n pelit jatkuivat jo keskiviikkona liigakarsinnan ensimmäisellä osaottelulla Vuosaaren Viikinkejä vastaan. Helsingissä mitelty avausosa päättyi ratkaisemattomaan, joten liigapaikan kohtalo ratkaistaan lopullisesti lauantaina Keski-Suomessa. JJK on voittanut Harjulla viimeksi vuosi sitten, joten tällä hetkellä vierailijoilla on henkinen yliote. Viikonloppuna selviää, mikä sortin kyyneleet virtaavat rajun karsintaväännön päätteeksi.

Vakiokupongilla suurin mielenkiinto kohdistuu kohteeseen 1, jossa sarjakärki Chelsea matkustaa Blackburnin vieraaksi Lancashireen. Chelsean sairastuvalla on ollut ruuhkaa viime viikkoina, joten vierasvoitto on syytä varmistaa ristillä.

Valioliigan kohteista varmin merkki löytyy kohteesta 2. Arsenal peittosi viime viikonloppuna Man Cityn vieraissa vakuuttavan suorituksen päätteeksi ja nyt vastaan asettuva sarjajumbo West Ham ei ole parhaassa vireessään. Kohteeseen ei ole syytä tuhlata ylimääräisiä merkkejä. Varma kotivoitto.

Mestaruussarjan otteluista pelimerkit kannattaa sijoittaa kohteen 11 Portsmouthille. Valioliigasta viime kauden päätteeksi pudonnut Pompey aloitti kautensa kehnosti, mutta nyt juna on taas raiteilla. Kanaalin rannalle saapuva Forest joutuu pettymään, varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 30.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), 1, 2(X), X(1), 1, 1, 1(X), X(1), 1, 2(X), 1, 1, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 29.10.2010.