Stadionhankkeet nostavat suomifutiksen profiilia

Nykyinen juniorisukupolvi treenaa tekonurmilla.

Jalkapallo on Suomen suosituin urheilulaji harrastajamäärillä mitattuna. Noin puoli miljoonaa suomalaista pelaa futista. Olemme myös ahkeria jalkapallon katsojia, mutta kotimaiset pääsarjat ovat jääneet turhan usein ulkomaisten megaliigojen jalkoihin. Eräs syy liittyy olosuhteisiin, jotka ovat olleet suomifutiksen murheenkryyni jo pitkään. Nyt tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa ja kyseessä ei ole päälle puksutteleva Riven kisajuna.

Rohkeutta opettamassa

Paikallisen juniorivalmennuksen taso ja sen kehittäminen kuuluu ikuisuusaiheisiin kotimaisessa futiskeskustelussa. Palloliitossa ja seuroissa on pohdittu pitkään, millä keinoilla pelaajakehityksen pitkäksi venähtänyt etumatka jalkapallon huippumaihin on saavutettavissa.

Kysymys liittyy vahvasti kotimaisen futiksen ikuisuustavoitteeseen eli arvokisapaikkaan. Suomi on edelleen lilliputtikorissa, kun samaan aikaan Albanian ja Islannin kaltaiset maat juhlivat ensimmäistä paikkaansa arvoturnauksessa.

Kairalta kajahtaa

Toukokuussa pelatun RoPS–Inter-ottelun jälkeisestä lehdistötilaisuudesta on muodostunut ehtaa klassikkotavaraa tarkasteltaessa kotimaisen futisvuoden 2015 tähänastista antia.

Pressistä kuvattu video oli hämmentävää katseltavaa. Nöyryyttävän 0–4-tappion kärsineen RoPSin valmentaja Juha Malisella meni kuppi täysin nurin ja mies haukkui joukkueensa värikkäin sanankääntein. Malinen syytti pelaajiaan muun muassa sovitusta suunnitelmasta poikkeavasta ”pimputtelusta ja pamputtelusta”, joka ei vie peliä eteenpäin.

Moni pohti vuodatuksen jälkeen, onko Malisella enää niin sanotusti kaikki demarit Paasitornissa. Antoisat, mutta varmasti raskaat vuodet rakkaan suomifutiksen parissa näyttivät aiheuttaneen kokeneelle valmentajalle vaikeasti avattavan solmun korvien väliin.

Turpasauna huipensi RoPSin surkean alkukauden ja mediassa ryhdyttiin jo puhumaan kriisiseurasta. Kolmen ottelun jälkeen kasassa ei ollut vielä yhtään pistettä. Analyytikot puhuivat epäloogisesta pystysuunnan sattumapallosta. Moni ehti jo tuomita kokeneen Malisen auringonlaskua kohti ratsastavaksi menneisyyden mieheksi.

Yläkenttä, Turku

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Edellisissä kirjoituksissa on tullut romantisoitua sympaattisia kylästadioneita, joissa ottelujärjestelyt ovat toimineet useimmiten loistavasti ja vieraita on kohdeltu maksavina asiakkaina asianmukaisesti.

Poikkeus vahvistaa myös tällä kertaa säännön. Viime lauantaina Turun Yläkentällä pelatussa TPS-AC Oulu -ottelussa järjestelyt kusivat lähes täydellisesti ja ottelutapahtuma oli kaukaa paikalle matkanneiden vieraskannattajien näkökulmasta totaalinen fiasko.

E-lohko: Napolin mafia jyrää

E-lohkossa ykköspaikka on jatkomahdollisuuksien kannalta elintärkeä, sillä sen itselleen nappaava joukkue välttää todennäköisesti Argentiinan kohtaamisen neljännesvälierissä.

Lohkon ennakkoarvioissa on puhuttu paljon Ranskan uudesta tulemisesta maailman huipulle. Sorruin itsekin tähän virhearvioon edellisten EM-kisojen yhteydessä, mutta tällä kertaa kellot soivat eri tahtiin.

Olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan toden teolla Zinedine Zidanea. ZZ ei ollut pelaajana yhtä värikäs kuin muut futishistorian kärkikastin taikurit, joten en pitänyt Zizousta aikoinaan ollenkaan. Zidane oli kuitenkin johtaja, joka ajoi joukkueitaan menestykseen oman esimerkin kautta – vuoden 2006 MM-kisojen finaalissa nähdystä häpeällisestä loppuepisodista huolimatta.

Veikkausliiga vihdoin oikealla tiellä

Gareth Balen monivivahteinen siirtosaaga on ollut viime viikkojen ykkösuutinen futismedioissa ympäri maailman. Walesilaisen ennätyskallista siirtoa Real Madridiin on pohdittu paljon myös suomalaisten palloniilojen olohuoneissa. Kotimaisen jalkapalloilun ystävien keskuudessa syvällisempää pohdintaa on kuitenkin aihettanut suomifutiksen lippulaivan Veikkausliigan tulevaisuus.

Pommi tipahti viime viikolla, kun Urheilulehti uutisoi liigaseurojen haluavan nostaa sarjan joukkuemäärää peräti 16 joukkueeseen viimeistään kaudelle 2015 tultaessa. Joukkuemäärää muutettiin viimeksi kolme vuotta sitten, kun liigaa supistettiin kahdella ja Ykköstä neljällä joukkueella. Samalla ottelumäärää lisättiin. Tämä ratkaisu on osoittautunut virheelliseksi lähes kaikin tavoin.

Murheellisten bajamajojen maa

Olosuhteet ovat olleet viimeisen vuosikymmenen ajan eräs suomalaisen jalkapalloskenen kiivaimmista ja samalla katkerimmista puheenaiheista. Samaan aikaan kun Norjassa ja Ruotsissa rakennellaan toinen toistaan hienompia stadioneita ja muita fasiliteetteja seurojen käyttöön, Suomessa osa liigakatsomoiden kansasta käy tarpeillaan bajamajoissa ja värjöttelee alkeellisissa rakennustelinekatsomoissa ala-arvoiset palvelut riesanaan.

Suomesta löytyy vain kourallinen edes alkeellisimmat perusstandardit täyttäviä jalkapalloareenoita. Usealla paikkakunnalla olosuhteet ovat 80-luvun tasolla ja se on osaltaan vaikuttanut jalkapallon heikkoon asemaan härmäläisessä lajihierarkiassa. Fanaattisimmat laji-ihmiset eivät niinkään ole riippuvaisia kuppipenkeistä ja lämpimistä ravintolatiloista, mutta suuren yleisön vaatimukset ovat nykyisin eri tasolla Kekkosen aikakauteen verrattuna.

Palloliiton sarjauudistus syö jalkapallon kasvupotentiaalin

Tänä vuonna tuli kuluneeksi seitsemän vuotta Palloliiton edellisestä suuresta sarjaremontista. Näitä rukkauksia on suomalaisessa jalkapallossa nähty viimeisen kahden vuosikymmenen aikana samat seitsemän kappaletta, uskomatonta kyllä.

Moni kuvitteli 14 joukkueen muodon jo vakiintuneen liiton sarjoihin ja uuden pitkäjänteisyyteen pohjautuvan toimintamallin voittaneen. Toisin kävi. Nyt sarjajärjestelmää ollaan laittamassa jälleen kerran uusiksi. Kahdeksannen kerran vuoden 1993 jälkeen.

Palloliiton huippujalkapallojohtaja Petri Jakosen johtama ohjausryhmä kertoi aivan kauden kynnyksellä liigan, ykkösen ja kakkosen joukkuemäärien rajusta karsimisesta. Tieto tuli yllätyksenä kaikille Jakosen ryhmän ulkopuolisille jalkapalloihmisille. Perusteena uudistukselle on esitetty ottelumäärien lisääminen sekä yleinen tason nouseminen.

Uudistuksen ajankohta ei voisi olla huonompi. Talouslama on syönyt usean seuran talouden kuralle ja kiristyvä kilpailu tiputtaa monet lopullisesti rattailta. Liigassa ja Ykkösessä taistellaan kaudella 2011 elämästä ja kuolemasta.

Useassa seurassa pelataan jo nyt upporikasta ja rutiköyhää. Tuleva amok-juoksu ei tätä asiaa korjaa. Seuraavien vuosien aikana moni futispaatti tulee ajamaan karille. Putoaminen valtakunnalliselta tasolta merkitsee näkyvyyden romahtamista ja sponsoreiden eurohanojen vääntämistä kiinni.

Matto vedetään varsinkin monen Kakkosen seuran alta pois. Nyt Tampereen Ilveksen ja Seinäjoen Jalkapallokerhon kaltaisten seurojen pitkän tähtäimen suunnitelmista tuli hetkessä vessapaperia.

Ykkösen nousijoiden osalta tilanne on vielä – käsittämätöntä kyllä – täysin auki. Jakonen kertoi aiemmin tällä viikolla IS Veikkaajalle, että nousijoista ei ole vielä olemassa päätöstä ja vihjaili jääkiekon puolelta tutusta tasonmittauksesta, joka saattaisi tarkoittaa sitä, että Ykkösestä ei kaudella 2011 nousisi välttämättä ketään liigaan. Huhupuheet ylimpien sarjatasojen sulkemisesta ovat saaneet siis valitettavasti uutta tuulta purjeisiinsa.

Tilanne on nyt hyvin sotkuinen. Monessa seurassa ei varmastikaan tiedetä miltä pohjalta tulevaisuuden toimintaa uskaltaa ylipäätään lähteä suunnittelemaan.

Kritiikissä kyse ei ole siitä, että suomifutiksessa kaikki asiat olisivat jo nyt kunnossa. Muutoksia ja uusia kehityssuunnitelmia tarvitaan, se on selvää. Historiaa tarkastelemalla voidaan kuitenkin todeta, että sarjajärjestelmätempoilu ei ole vaikuttanut myönteisesti futiksen kehittämiseen.

Ongelma on seuroissa ja olosuhteissa. Suomessa tilanne on kärjistettynä se, että seurat ovat olemassa liittoa varten. Asiat ovat toisin esimerkiksi Ruotsissa, jossa eräs liiton tärkeimpiä tehtäviä on seurojen kokonaisvaltainen tukeminen. Myös talousasioissa. Pelimerkit on sijoitettava kentälle huippujohtajapataljoonien perustamisen ja joukkuemäärien jatkuvan sorkkimisen sijasta.

Ennen ottelumäärien lisäämistä tarvitaan panostuksia olosuhteisiin. Nyt mennään ikään kuin takapuoli edellä puuhun, kun kautta pyritään pidentämään ennen olosuhdeongelmien ratkaisemista.

Pitkäjänteinen suunnittelu, avoimuus ja seuraväen sitouttaminen päätöksiin loistavat tällä hetkellä poissaolollaan. Kentältä onkin tullut kritiikkiä uutta järjestelmää kohtaan. Tunnelmat ovat olleet samansuuntaisia myös monen kannattajan pirtissä.

Viikon vakiokuponkia värittävät Englannin sarjojen loppuratkaisut. Monella joukkueella on vielä runsaasti pelissä loppukauden otteluissaan, mutta tämänkin viikonlopun kupongilta löytyy taistoja, jossa panos ei enää päätä huimaa. Motivaatiotekijät on otettava huomioon pohdittaessa viikon riviä.

Kierroksen varmimmat merkit löytyvät kohteista 2 ja 6. Birmingham kohtaa kotonaan Hullin, jonka säilymistoiveet kokivat valtavan kolauksen Burnley-kotitappion myötä. Birmingham ottaa vahvana kotijoukkueena täyden pistepotin.

Kohteen 6 Swansea on vielä vahvasti mukana Championshipin nousukarsintataistossa ja ottaa motivoituneempana ryhmänä kotivoiton keskikastiin itsensä ankkuroineen Barnsleyn kustannuksella.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 17.4. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: X(1), 1, 1(X), 1, 1(2), 1, X, 1, X(2), 1, X(2), 1(X), 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 15.4.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+1 oikein

Kuppi nurin sääntömuutoksilla

Suomen cupin alennustila on ollut kotimaisen jalkapalloväen pitkäaikainen päänsärky. Cupin ongelmia on ruodittu myös tällä palstalla useaan otteeseen. Kilpailusta jättäytyy pois seuroja aina korkeimmilta sarjatasoilta lähtien, ohjelma on jopa Veikkausliigan tilkkutäkkikalenteria repaleisempi ja hyisellä Finskillä marraskuussa pelattava finaali ei kiinnosta kuin fanaattisimpia hc-kannattajia, jos heitäkään.

Marraskuussa kuultiin kauan odotettuja uutisia. Palloliitto tiedotti kauden 2010 cupia koskevista mittavista uudistuksista, joiden myötä kilpailu tulee muuttumaan radikaalisti.

Valitettavasti suuri harppaus on otettu nyt taaksepäin. Piirisarjojen eli Kolmosessa ja sitä alempana pelaavien joukkueiden osalta cup alkaa ensi vuonna jo tammikuussa. Ratkaisut hakevat vertaistaan käsittämättömyydessään.

Jo pelkästään varhaiseen aloitukseen liittyvät käytännön ongelmat romuttavat koko cupin idean suomalaisen jalkapalloperheen yhteisenä juhlana. Cupiin täytyy ilmoittautua jo joulukuussa. Tuossa vaiheessa moni alasarjafutaaja ei edes tiedä, missä joukkueessa pelaa tulevana suvena. Lisäksi Palloliiton lisenssikausi alkaa 1.4., joten seuroihin liittyvät uudet pelaajat eivät voi osallistua cupiin maksamatta kauden 2009 lisenssiä muutaman ottelun takia.

Haettua tiiviyttä otteluohjelmaan olisi saatu helpomminkin. Piirisarjoissa kausi alkaa usein vasta toukokuussa, joten cup-kierroksia olisi voinut lisätä vaivatta huhtikuun tyhjille viikoille.

Olosuhteiden kannalta tilanne on vieläkin haastavampi. Cup siirtyy ensimmäisten kierrosten osalta kokonaan halleihin, joita ei ole käytettävissä kaikkialla maassa. Otteluvuorojen suhteen tulee valtavia ongelmia. Voidaan myös kysyä, miten hallissa pelattava Suomen cup vie ylipäätään olosuhteita eteenpäin.

Vaikka cup-kliimaksi on ollut viime vuosina lattea riekaleisen kalenterin takia, alasarjajoukkueiden tuhkimotarinat ovat tuoneet kilpailuun kuuluvaa romantiikkaa viheriöille. Tätä herkkua saatiin maistaa myös tänä vuonna Nelosessa pelanneen Kajaanin Spartakin edettyä hienosti 6. kierrokselle saakka. Kajaanilaiset päihittivät seikkailunsa aikana Kakkosen seuroista niin FC YPA:n kuin Lapuan Virkiänkin.

Oma hienoin cup-kokemukseni on keväältä 2006, kun vitosdivarin seurani IVFC piti edellisvuonna Kakkosessa pelanneen Kajaanin Hakan nollilla tunnin verran. Lopussa lukemat repsahtivat, mutta yhdellä oikeaan aikaan onnistuneella vastahyökkäyksellä ottelun voittaja olisi voinut olla toinen.

Ensi vuonna aladivariryhmien romanttiset futissaagat jäänevät vähiin, sillä epäonnistuneen uudistuksen myötä cupiin osallistuvien joukkueiden määrä tulee varmuudella putoamaan. Sääntömuutoksen myötä pois putoavien ikämies- ja A-juniorijoukkueiden lisäksi ulos jää käytännön syistä lisääntyvä joukko Kolmosen seuroja.

Ilmeisesti uudistuksen tarkoituksena on pudottaa piirisarjojen joukkueet kokonaan ulos cupista. Tämäkö on se tapa, jolla jalkapalloinnostusta ja cupin arvostusta halutaan lisätä Palloliitossa?

Lauantaina on vakioveikkauksessa bonuskierros, mikä tarkoittaa jokaiseen toteutuvaan voittoluokkaan 50 000 euron lisäystä.

Valioliigassa varmat löytyvät kohteista 5 ja 6. Tottenham kohtaa kotonaan putoamiskamppailuun ajautuneen Wolverhamptonin ja ottaa täydet pisteet arviolta kolme kertaa neljästä. Chelsean kotivoitto loukkaantumissumassa kärvistelevästä Evertonista on prosenttien valossa vieläkin todennäköisempi. Moni jättipottia hakeva sijoittaa näihin kohteisiin ristivarmistuksen, mutta vierailijoiden järin toivottoman tilanteen vuoksi järkevintä on hakea yllätystä muista otteluista.

Kohteen 2 Sunderland on vajonnut kuntopuntarin pohjalle. Silminnähden piristynyt Portsmouth on prosenttien valossa hyvä sijoitus. Kohteeseen kakkonen ykkösvarmistuksella.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 12.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: X, 2(1), 2(1), 2(1), 1, 1, 1, 1(2), 2(X), 1(X), 1, X, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 11.12.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+1 oikein.

Viikingit lähellä suoraa nousua Veikkausliigaan

Ykkösen tulikivenkatkuisesta nousutaistosta on muotoutunut kahden kauppa. Suoran nousija on tänä syksynä joko itähelsinkiläinen FC Viikingit tai pohjoisen AC Oulu. Tilanne on kutkuttavan tiukka, sillä samalla sarjatasolla jo vuodesta 2003 saakka esiintyneitä vanhoja kiistakumppaneita erottaa yksi vaivainen piste. Kakkoseksi jäänyt ryhmä matkaa liigakarsintoihin, joissa se kohtaa Veikkausliigan kolmanneksitoista sijoittuneen joukkueen.

Viikingit on tarrautumassa tiukasti kiinni suoran nousijan paikkaan. Joukkue kärsi AC Oululle kirvelevän 1–3-vierastappion liki kolmen tuhannen katsojan huutomyrskyssä, mutta kaasutti takaisin ”Aasien” ohi viime sunnuntaina murskaamalla putoamista vastaan taistelevan Tampereen Pallo-Veikot kotonaan maalein 4–0.

Joukkueiden loppuohjelmat eivät ole henkeäsalpaavan vaikeita. Viikingit on todella lähellä suoraa nousua, mikäli se kykenee vierasvoittoon Kotkassa ensi maanantaina. Kahdessa viimeisessä ottelussa pisteiden kaappaaminen tullee nimittäin olemaan helppoa kuin heinänteko. Atlantiksella ja PS Kemillä ei ole enää minkäänlaista panosta, joten punapaidat lähtevät selkeinä ennakkosuosikkeina molempiin otteluihin.

Viikinkien menestyksen taustalla on joukkueen laaja pelaajarinki. Loukkaantumiset ovat vaivanneet ryhmää myös tänä vuonna, mutta penkiltä löytyy sen verran monta laadukasta pelimiestä, että kokoonpano-ongelmat eivät ole estäneet Viikinkien nousua sarjan piikkipaikalle. Sarjan kiinnostavimpiin pelaajiin kuuluva amerikkalainen laitakiituri Kwame Adjeman-Pamboe on ollut viimeinen puuttuva lenkki joukkueen hyökkäyspeliin.

AC Oulu kohtaa seuraavassa ottelussaan putoamisviivalla killuvan TP-47:n vieraissa. Kamppailusta on povattu oululaisille vaikeaa torniolaisten taistellessa kynsin hampain sarjapaikastaan. Sininutut päättävät kautensa kahteen kotiotteluun.

Ex-oululaisen Teuvo Palkin luotsaama FC Hämeenlinna on ollut AC Oululle aina hankala vastus. Viimeisellä kierroksella Castrenille saapuva TPV lienee puolestaan nousua havittelevalle kotijoukkueelle pelkkä suupala.

Kokenut valmentaja Juha Malinen on rakentanut Ouluun vahvan joukkueen, jonka ehdottoman selkärangan muodostavat kokeneet oululaistaustaiset pelaajat Antti Pehkonen ja Mika Nurmela.

Seura hankki siirtoikkunan umpeutumisen kynnyksellä ryhmäänsä vielä kaksi nimekästä paluumuuttajaa, kun Toni Kolehmainen ja Jarkko Hurme saapuivat tervakaupunkiin nostamaan sinipaitoja liigaan. Suora nousu vaatii nyt Viikinkien kompurointia, mutta Oulussa ei pelätä mahdollisia karsintaotteluita.

Ykkönen on ollut myös kuluvan kauden aikana mainettaan ja erityisesti yleisömääriään parempi sarja. Surullista onkin, että esimerkiksi Vantaalla PK-35:n ottelut eivät ole kiinnostaneet juuri ketään – sarjan hulppeimmasta stadionista huolimatta. Kauden pohjanoteeraus nähtiin viime lauantaina Vaasassa, jossa sarjapaikastaan edelleen taisteleva FC Kiisto veti Hietalahteen peräti 89 katsojaa.

Mitä on sitten tehty väärin? Kyseessä on kuitenkin sarja, jossa suositaan viihdyttävää pelitapaa ja jossa futaa lukuisia kiinnostavia nuoria lupauksia, kokeneita kotimaisia kehäkettuja ja taitavia ulkomaanapuja.

Helppoa vastausta ei ole. Seurojen markkinointi on ollut kehnoa lähinnä organisaatioiden amatöörimäisyydestä johtuen. Palloliiton panostukset sarjan kehittämiseksi ovat jääneet puolivillaisiksi, minkä vuoksi mediaa ei ole Ykkönen viime vuosina juurikaan kiinnostanut.

Nyt sarjaan ollaan suunnittelemassa tiukempia lisenssivaatimuksia olosuhteiden parantamiseksi. Nähtäväksi jää, ovatko toimenpiteet riittäviä Ykkösen arvostuksen nostamiseksi sille kuuluvalle tasolle.

Englannin liigan syksyssä on päästy jo siihen pisteeseen, jossa joukkueiden todelliset voimasuhteet alkavat näyttäytyä yhä selvemmin vakioveikkaajille.

Viikon varmat löytyvät Championshipin kohteista. Sarjan jättiläinen Newcastle on aloittanut kautensa loistavasti ja majailee ansaitusti piikkipaikalla. Pohjois-Englantiin saapuva Bristol City ei kykene laittamaan kapuloita ”Harakoiden” rattaisiin. Varma ykkönen.

Kohteessa 6 Crystal Palace on saanut junansa raiteille katastrofaalisen alkukauden jälkeen. Joukkue on pelannut jo kolme ottelua ilman tappioita. Putki jatkuu Blackpoolia vastaan.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2(X), 2(1), 2(X), 1, 1, 1, 1, 2(X), 2(1), 1, X, 2(1).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 2.10.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 7+1 oikein.