Futisviikonloppu Etelä-Lontoossa, osa 2: Selhurst Park

Tämä kirjoitus on toinen osa Futisviikonloppu Etelä-Lontoossa -sarjalle, joka käsittelee jalkapalloreissua Lontooseen maaliskuussa 2018. Ensimmäinen osa löytyy tästä.

Vierailin edellisen kerran Crystal Palacen kotistadionilla seitsemän ja puoli vuotta sitten. Syksyllä 2010 Selhurst Parkilla pelattiin paikallisottelu Palacen ja Watfordin välillä. Tuolloin molemmat seurat pelasivat Championshipissä ja majailivat sarjan häntäpäässä. Matsi päättyi tasalukemiin 3-3 ja pelillisesti se tarjosi perinteistä brittifutista eli paljon pitkiä palloja ja rajua kamppailua rujojen taklausten myötä. Katsojista paikalla olivat kaatosateessa ne uskollisimmat.

Reissumaanantai tarjosi mahdollisuuden seurata Valioliigaan muutama vuosi sitten nousseen Palacen otteita huippumatsissa Manchester Unitedia vastaan. Veljeni asustelee nykyisin Lontoossa ja on die hard Palace-fani, joten liput otteluun järjestyivät kausikorttilaisen kautta vaivatta ja edullisesti.

Futisviikonloppu Etelä-Lontoossa, osa 1: The Den

Itä-Euroopasta puhaltaneet kylmät tuulet laittoivat Lontoon sekaisin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Beast From The Eastiksi ristitty myrsky toi mukanaan lumisateet ja pakkasen puolelle laskeneen lämpötilan. Suurimmat ongelmat nähtiin metropolialueen joukkoliikenteessä. Bournemouthiin matkalla ollut juna hyytyi matkan varrelle ja matkustajat joutuivat viettämään pitkän yön jääkaappilämpöisessä kulkuvälineessä. Sääongelmien ohella episodi kuvastaa omalla tavallaan yksityistetyn junaliikenteen kaoottista tilaa eteläisessä Englannissa.

Alkuperäiseen reissusuunnitelmaan kuului League Onessa pelaavan AFC Wimbledonin ottelu Kingsmeadowilla, mutta paikallisen mittapuun mukaan äärimmäiset olosuhteet aiheuttivat kentän jäätymisen ja ottelu päätettiin siirtää. Kaiken kaikkiaan lauantaina pelattavaksi suunnitelluista kolmen korkeimman sarjatason otteluista siirrettiin Englannissa useita kymmeniä. Lontoossa lauantain ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta Championshipin ottelu Millwall-Sunderland, johon suunnattiin koko perheen voimin.

Red Bull Arena, Harrison (NJ)

Vierailin kesäkuussa New Yorkissa parhaassa mahdollisessa seurassa ja matkaohjelmaan mahtui sopivasti 24.6. pelattu New Yorkin derby, jossa kohtasivat New York Red Bulls ja New York City FC.

Dalymount Park, Dublin

Dublinin Phibsboroughissa sijaitseva Dalymount Park on ollut Irlannin pääsarjassa pelaavan Bohemian FC:n kotikenttä jo 115 vuoden ajan. ”Dalyeriä” pidetään irlantilaisen jalkapallon alkuperäisenä kotina, sillä siellä on pelattu vuosien saatossa lukuisia maaotteluita sekä Irlannin cupin finaalimatseja.

Stadion toimi myös muutaman muun dublinilaisten futisseuran kotikenttänä takavuosina. Dalymount Parkilla ovat kotiotteluitaan pelanneet muun muassa Shamrock Rovers ja Sporting Fingal.

Kävin elokuun alussa Dalymount Parkilla seuraamassa Irlannin liigan ottelun, jossa Bohemian eli ”Bohs” kohtasi sarjanousija Finn Harpsin.

Nuevo San Ignacio, Málaga

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Ulkomailla suoritettavan futismatkailun ehdottomia helmiä ovat kiihkeät aladivariväännöt vaatimattomissa, mutta romanttisissa puitteissa. Pääsarjaotteluissa käy enemmän väkeä, stadionit ovat moderneja ja pelin taso on parempi, mutta varsinkin Euroopan suurseurojen osalta elämys on usein tuotteistettu laimeaksi ja lehterit ovat täynnä turisteja.

Rouheutta ja futiskulttuurin juuria etsivän kannattaa tarkastaa suurten otteluiden ohella myös alempien sarjatasojen tarjonta. Näitä matseja löytyy varmasti jokaiseen makuun ja melkein jokaiselle päivälle.

Lokakuussa tätä herkkua oli tarjolla Málagan itäisessä lähiössä El Palossa, jossa paikallinen Centro Deportives El Palo kohtasi Atlético Mancha Realin. El Palo putosi kaudeksi 2015-16 Segunda B:stä takaisin Tercedaan, joka vastaa kotimaista kolmosdivaria.

Yläkenttä, Turku

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Edellisissä kirjoituksissa on tullut romantisoitua sympaattisia kylästadioneita, joissa ottelujärjestelyt ovat toimineet useimmiten loistavasti ja vieraita on kohdeltu maksavina asiakkaina asianmukaisesti.

Poikkeus vahvistaa myös tällä kertaa säännön. Viime lauantaina Turun Yläkentällä pelatussa TPS-AC Oulu -ottelussa järjestelyt kusivat lähes täydellisesti ja ottelutapahtuma oli kaukaa paikalle matkanneiden vieraskannattajien näkökulmasta totaalinen fiasko.

Ekenäs Centrumplan, Tammisaari

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Suuressa maailmassa jalkapalloa pääsee seuraamaan valtavilla stadioneilla, joiden fasiliteetit ovat kotimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kuin toiselta planeetalta. Pyhätöt on suunniteltu ainoastaan jalkapalloa varten ja niiden jyrkkiin ja tyylikkäisiin katsomoihin mahtuu kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan otteluita ja laulamaan sankareilleen. VIP-osasto ei ole tuulen mukana naapurin Raimon pihalle lentävä teltta, vaan usein jopa oikea ravintola kolmen tähden palveluineen kompleksin uumenissa.

Suomessa tilanne on useimmiten toisenlainen. Liigatasolta löytyy muutamia stadioneita, jotka olisivat käypää tavaraa suuremmissakin sarjoissa, mutta varsinkin alemmilla sarjatasoilla mennään aika ohuin eväin eteenpäin. Kylien ja kaupunkien ylpeydet esiintyvät kotiyleisöilleen vaatimattomissa puitteissa.

Usein ”stadion” on paikallinen urheilukenttä juoksuratoineen. Sen ympärille on nikkaroitu talkoilla muutama katsomo, joista yhdessä saattaa hyvässä tapauksessa olla katto. Ravintolan virkaa toimittaa matseja varten kentän kulmaukseen pystytetty koju, joka voi olla teltta tai vaikkapa rähjäinen asuntovaunu, kuten Pukinmäessä taannoin.

Keskiössä on peli ja ne muutamat paikalla vuosi toisensa jälkeen olevat lojaalit seuraihmiset. Mikä voisi olla romanttisempaa?

Wiklöf Holding Arena, Maarianhamina

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Ahvenanmaan reissut ovat kotimaisten seurojen kannattajille mukava bonus manner-Suomessa edestakaisin pörräämisen ohella. Kerran tai pari vuodessa on mahdollisuus päästä ikään kuin ulkomaille katsomaan oman jenginsä otteita. IFK Mariehamn on pelannut liigassa vuodesta 2005, joten muille kuin pääsarjaseurojen kannattajille nämä reissut ovat tietysti hieman harvinaisempaa herkkua.

Oma tieni vei ensimmäistä kertaa saarille huhtikuun lopulla, kun AC Oulu arvottiin IFK Mariehamnia vastaan Suomen Cupin puolivälierissä. Matka Maarianhaminaan kesti tällä reissulla yhteensä 41 tuntia paluumatka mukaan luettuna. Ironisesti otimme samoilla 4-1 -lukemilla pataan ottelussa ja putosimme cupista. Jalkapallomatkailussa on onneksi ottelun ohella myös muita aspekteja. Niitä käymme läpi tässä kirjoituksessa.

Boleyn Ground, Lontoo

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Maaliskuisen Lontoon reissumme ottelukohteeksi valikoitui lopulta ottelusiirtojen jälkeen keskiviikkona 4.3. pelattu paikallistaisto West Hamin ja Chelsean välillä. Itä-Lontoo oli itselleni uusi tuttavuus, joten matkaan suunnattiin mieli odotusta täynnä. Edellisestä paikan päällä nähdystä Chelsean matsistakin oli jo useampi vuosi aikaa.

Liput sain hommattua netistä West Hamin general salen kautta helposti, mutta niiden postituksessa oli ongelmia. Tiketit eivät saapuneet Suomeen ennen matkan alkua, mutta ne sai kuitenkin verraten kätevästi lunastettua itselleen ottelupäivänä stadionin lipunmyyntitiskiltä kuittia ja passia vastaan. Hinta oli Valioliigasta tuttuun tapaan törkeähkö 65 puntaa kipale, mutta muutenkin rajusti pakkasella olevaa luottokorttia tuli vingutettua silmää räpäyttämättä. Sen verran harvinaista herkkua nämä matsit ovat kuitenkin tässä pirtissä.

Göteborgin ihmettä etsimässä, osa 2/2

Tämä on kaksiosainen matkakertomus heinäkuisesta kisareissusta Ruotsissa järjestettäviin jalkapalloilun naisten EM-kisoihin. Tekstit ovat kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä turnauksen tapahtumista ja tunnelmasta. (kuvia tulossa myöhemmin)

Osa 2:

La 13.7.2013 klo 20.30 Gamla Ullevi, Göteborg:
EM2013, lohko A: Suomi 0 – 5 Ruotsi (0-3)

Jo junassa matkalla Göteborgiin voi aistia, että nyt kyse on täysin erilaisesta ottelutapahtumasta keskiviikkoiltaan verrattuna. Tennisniilojen kansoittaman Båstadin jälkeen Öresundståg alkaa täyttyä sinikeltaisista väreistä ja siiderin (ymmärtääkseni ilman fantaa tällä kertaa) tuoksusta. Tunnelma on jännittyneen odottava. Suomen kannattajat ovat ilmeisesti menneet muilla kyydeillä, sillä oma SMJK-huivini on ainoa sinivalkoinen fanituote kyseisessä kulkuvälineessä.

Juttelen perille päästyämme raitiovaunupysäkillä Falunista kotoisin olevan varttuneemman ruotsalaiskannattajan kanssa jalkapalloilusta ja spekuloimme kisojen jatkokuvioita. Herrasmiehen mukaan tunnelma oli ollut jo Tanskaa vastaan katossa ja tähän otteluun on odotettavissa yli 16 000 katsojaa hienolle Gamla Ullevin stadionille. Ennustus osuu maaliinsa. Illan ottelun ainoa mittari on 16 416.