Maailman ensimmäinen ääneenkannattaja

Jos jalkapallo-ottelua ajatellaan kulttuurisena kokemuksena, kannattajien toiminta katsomossa kuuluu siihen olennaisena osana.

Kentällä on käynnissä usein kuin jännittäväksi näytelmäksi käsikirjoitettu urheilusuoritusten sarja, mutta kulttuuritapahtuman ottelusta tekevät lehtereiltä kuultavat laulut, tifot eli kannattajien katsomossa toteuttamat, kuvataiteellisia elementtejä sisältävät esitykset sekä joskus myös pyrotekniikka eli savut, soihdut ja paukkupommit.

Jotkut jalkapallon seuraajista ovat kiinnostuneet puhtaasti pelistä. Futis on futista myös ilman katsojia, kuten totesin korona-ajan tyhjistä katsomoista tällä palstalla viime vuonna. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan ole kulttuuritapahtuma. Kaikki elementit sisältävä ottelu on audiovisuaalisesti ajateltuna kuin elokuva tai teatteriesitys. 

Jatka lukemista ”Maailman ensimmäinen ääneenkannattaja”

Kadonnutta liberoa etsimässä

Nykyfutiksessa perinteistä liberoa ei käytä enää oikeastaan kukaan.

Muutama vuosikymmen sitten yleisin tapa järjestää puolustuspelaaminen oli asettaa linjan alapuolelle yksi ylimääräinen vapaa pelaaja. Myöhemmin aluepuolustamisesta tuli normi ja liberot katosivat pelikentiltä. Onko perinteinen libero kuollut lopullisesti sukupuuttoon?

Jalkapallon varhaisina vuosina muodostelmat olivat usein erittäin hyökkäysvoittoisia. Eräs lajievoluution käännekohdista nähtiin 1960-luvulla, kun Interiä valmentanut Helenio Herrera kehitti puolustusvoittoisemman taktiikan. Sitä nimitettiin catenaccioksi, mikä tarkoittaa suomeksi oven salpaa.

Herrera asetti puolustuslinjan alapuolelle ”vapaan pelaajan” eli liberon, jota oli ensimmäistä kertaa käytetty jo 30-luvulla Sveitsin maajoukkueessa. Aluksi libero oli puhtaasti puolustava pelaaja, joka keräsi linjan taakse lähetetyt irtopallot ja paikkasi muiden puolustajien tekemät virheet. Myöhemmin liberon vapautta käytettiin myös hyökkäyspelissä mestarillisesti muun muassa Franz Beckenbauerin toimesta.

Jatka lukemista ”Kadonnutta liberoa etsimässä”

The English Game jää haaleaksi

Sarjan keskiössä ovat saippuaoopperamaiset juonijuoksutukset, joissa on aineksia vaikka kymmeneen tuotantokauteen.

Jalkapallosarjat ovat koronakriisin myötä määrittelemättömän pituisella tauolla, joten futisfanit joutuvat hakemaan adrenaliinifiksinsä toistaiseksi muista asioista. Menneiden kausien kohokohdista voi nautiskella esimerkiksi YouTuben kautta ja lisäksi suoratoistopalveluissa on kierrätetty vanhoja klassikko-otteluita. Netflixistä löytyy myös muutama tuore jalkapalloaiheinen sarja, joiden avulla vieroitusoireita on mahdollista lievittää.

Uutuussarja The English Game sijoittuu 1880-luvulle, jolloin jalkapalloilussa nähtiin lajievoluution ensimmäisiä suuria murroksia. Ne liittyivät lajin taktiseen kehittymiseen sekä ammattilaisuuteen. Sarjan kaksi keskeistä hahmoa ovat Etonin poikakoulun alumneista koostuvan Old Etonians FC -seuran tähtipelaaja ja Englannin jalkapalloliiton johtohahmo Arthur Kinnaird sekä kivenhakkaaja Fergus Suter, josta tuli maailmanhistorian ensimmäinen jalkapalloammattilainen.

Jatka lukemista ”The English Game jää haaleaksi”

Suutarin johdolla maailmanmestaruuteen

Varusteiden evoluutio on ollut yhtä huimaa kuin itse lajin.

Vuoden 1954 MM-kisojen loppuottelu tunnetaan erityisesti Saksassa nimellä ”Bernin ihme”. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Unkari nousi jalkapalloilun ehdottomaksi supervallaksi ja sen odotettiin ottavan legendaarisen Ferenc Puskásin johdolla helpon voiton yllätysfinalisti Länsi-Saksasta, joka ei vielä tuossa vaiheessa kuulunut futiksen suurmaiden joukkoon.

Ottelusta alkoi kuitenkin saksalaisen futiksen näihin päiviin asti jatkunut triumfi. Voittoa on pidetty myöhemmin Saksan jälleenrakennuksen symbolina. Unkarissa taas muistetaan yhä ottelun lopussa paitsiona hylätty Puskásin tasoitusmaali.

Jatka lukemista ”Suutarin johdolla maailmanmestaruuteen”

Futaaja ei ilman älyä pärjää

Jalkapallo on ollut historiallisessa perspektiivissä vahvasti työväenluokkaiseen identiteettiin niveltyvä urheilulaji. Usein tähän taustaan on yhdistetty pelaajiin liittyvä stereotypia, jonka mukaan varsinkin huipulle päässeet futaajat ovat keskimääräistä ihmistä typerämpiä toikkaroijia, jotka ovat jättäneet koulut kesken ja joita kiinnostavat kentän ulkopuolella lähinnä konsolipelien pelaaminen ja yökerhoissa sekoilu.

Jatka lukemista ”Futaaja ei ilman älyä pärjää”

Missä maassa rakastetaan jalkapalloa eniten?

Kymmenisen vuotta sitten ilmestynyttä Simon Kuperin ja Stefan Szymanskin Soccernomicsia voidaan pitää perustellusti eräänä maailmanhistorian tärkeimmistä jalkapalloraamatuista. Se kuuluu futisniilojen yliopiston peruskurssin pakolliseen lukemistoon.

Soccernomics on ollut etulinjassa johtamassa tutkimuspohjaiseen tilastotietoon pohjautuvaa jalkapallovallankumousta. Teosta on tituleerattu usein jalkapallon Moneyballiksi. Baseballjoukkue Oakland Athleticsin managerista Billy Beanesta tehty kirja oli omalta osaltaan murtamassa urheilujohtamiseen liittyviä myyttejä ja uskomuksia. Beane teki Oaklandista kaikkien aikojen kustannustehokkaimman baseballjoukkueen tilastoja tieteellisesti hyödyntämällä.

Jatka lukemista ”Missä maassa rakastetaan jalkapalloa eniten?”

Onko jalkapallo taidetta?

Usein kuullun väitteen mukaan urheilu ei ole taidetta ja näistä kulttuurin muodoista ei ole löydettävissä juurikaan yhteisiä tekijöitä. Sportti on puhtaasti kilpailuun pohjautuvaa junttikansan törmäilyä, kun taas erityisesti korkeakulttuuriksi mielletyt taidemuodot ovat jollain tavalla ylevämpää ja vapaampaa kokemista sekä itseilmaisua.

Taiteesta ja urheilusta löytyy kuitenkin todella paljon yhdistäviä elementtejä. Esimerkiksi ammattimaiseen tanssiesitykseen valmistaudutaan samalla tavalla kuin moneen urheilusuoritukseen. Tapahtumaa edeltää pitkä, usein koko elämän mittainen fyysinen ja psyykkinen harjoittelu.

Jatka lukemista ”Onko jalkapallo taidetta?”

Jalkapallovallankumoukselliset

Huhtikuussa 1958 paljastui, että yhdeksän algerialaista jalkapalloilijaa oli jättänyt ranskalaiset liigaseuransa protestina Ranskan sotatoimille itsenäisyytensä puolesta taistelevassa Algeriassa. Joukkoon kuului useita eturivin huippupelaajia, jotka olivat aikakautensa maailmantähtiä. Kirkkaimpana timanttina loisti Saint-Étiennen hyökkääjä Rachid Mekhloufi. Karkulaisten tarina on kerrottu Ian Hawkeyn afrikkalaista futista käsittelevässä kirjassa Feet of The Chameleon, joka kuuluu viime vuosien merkittävimpiin jalkapalloaiheisiin teoksiin.

Algerian itsenäisyystaistelu raivosi tuossa vaiheessa jo neljättä vuotta ja verenvuodatukselle ei ollut näkyvissä päätepistettä. Tässä tilanteessa jalkapalloammattilaiset päättivät toimia.

Jatka lukemista ”Jalkapallovallankumoukselliset”

Kadonnutta paratiisia etsimässä

Viime viikolla pelatuissa jatkokarsintaotteluissa saatiin selville viimeisetkin maajoukkueet, jotka matkaavat ensi kesänä Brasiliassa pelattaviin MM-kisoihin. Viimeisenä tiensä turnaukseen selvitti Uruguay, joka kaatoi Jordanian Etelä-Amerikan ja Aasian liittojen jatkomittelössä. Turnauksen lohkot arvotaan tasan viikon kuluttua.

Kesän karnevaalien mielenkiintoisin kysymys on, jatkuuko Espanjan kuusi vuotta kestänyt dominanssi viheriöillä. La Furia Roja on voittanut putkeen kaksi EM-kultaa ja yhden maailmanmestaruuden. Nyt Espanjan takavuosien merimahdin mukaan voittamattomaksi armadaksi kutsuttu superjoukkue matkaa mantereelle, jossa eurooppalaiset eivät ole koskaan juhlineet MM-kultaa.

Jatka lukemista ”Kadonnutta paratiisia etsimässä”

Di Canio ja roomalainen tervehdys

Fasistimenneisyydestään tunnetun Paolo Di Canion yllätysvalinta valioliigaseura Sunderlandin uudeksi manageriksi on aiheuttanut runsaasti keskustelua ja erilaisia reaktioita saarivaltakunnassa ja muuallakin jalkapalloyhteisön parissa. Italialainen, muun muassa Laziossa ja West Hamissa pelaajaurallaan vaikuttanut Di Canio on kertonut vuonna 2005 ilmestyneessä elämäkerrassaan avoimesti olevansa fasisti. Hänen oikeaan käsivarteensa on tatuoitu teksti DVX, mikä tarkoittaa johtajaa latinaksi. Ilmaisu viittaa fasistijohtaja Benito Mussoliniin.

Di Canio on ollut takavuosina äärioikeistolaisen faniryhmän, Irriducibili Lazion jäsen ja Rooman pelivuosinaan mies tuli tunnetuksi natsitervehdyksestään ultrien katsomonosan edessä. Mussolinin fasistit ottivat roomalaisena tervehdyksenä aiemmin tunnetun kädenheilautuksen käyttöönsä ennen toista maailmansotaa.

Jatka lukemista ”Di Canio ja roomalainen tervehdys”

%d bloggaajaa tykkää tästä: