You are currently browsing the category archive for the ‘Historiaa’ category.

Jalkapallo on ollut historiallisessa perspektiivissä vahvasti työväenluokkaiseen identiteettiin niveltyvä urheilulaji. Usein tähän taustaan on yhdistetty pelaajiin liittyvä stereotypia, jonka mukaan varsinkin huipulle päässeet futaajat ovat keskimääräistä ihmistä typerämpiä toikkaroijia, jotka ovat jättäneet koulut kesken ja joita kiinnostavat kentän ulkopuolella lähinnä konsolipelien pelaaminen ja yökerhoissa sekoilu.

Lue lisää…

Mainokset

Kymmenisen vuotta sitten ilmestynyttä Simon Kuperin ja Stefan Szymanskin Soccernomicsia voidaan pitää perustellusti eräänä maailmanhistorian tärkeimmistä jalkapalloraamatuista. Se kuuluu futisniilojen yliopiston peruskurssin pakolliseen lukemistoon.

Soccernomics on ollut etulinjassa johtamassa tutkimuspohjaiseen tilastotietoon pohjautuvaa jalkapallovallankumousta. Teosta on tituleerattu usein jalkapallon Moneyballiksi. Baseballjoukkue Oakland Athleticsin managerista Billy Beanesta tehty kirja oli omalta osaltaan murtamassa urheilujohtamiseen liittyviä myyttejä ja uskomuksia. Beane teki Oaklandista kaikkien aikojen kustannustehokkaimman baseballjoukkueen tilastoja tieteellisesti hyödyntämällä.

Lue lisää…

Usein kuullun väitteen mukaan urheilu ei ole taidetta ja näistä kulttuurin muodoista ei ole löydettävissä juurikaan yhteisiä tekijöitä. Sportti on puhtaasti kilpailuun pohjautuvaa junttikansan törmäilyä, kun taas erityisesti korkeakulttuuriksi mielletyt taidemuodot ovat jollain tavalla ylevämpää ja vapaampaa kokemista sekä itseilmaisua.

Taiteesta ja urheilusta löytyy kuitenkin todella paljon yhdistäviä elementtejä. Esimerkiksi ammattimaiseen tanssiesitykseen valmistaudutaan samalla tavalla kuin moneen urheilusuoritukseen. Tapahtumaa edeltää pitkä, usein koko elämän mittainen fyysinen ja psyykkinen harjoittelu.

Lue lisää…

Huhtikuussa 1958 paljastui, että yhdeksän algerialaista jalkapalloilijaa oli jättänyt ranskalaiset liigaseuransa protestina Ranskan sotatoimille itsenäisyytensä puolesta taistelevassa Algeriassa. Joukkoon kuului useita eturivin huippupelaajia, jotka olivat aikakautensa maailmantähtiä. Kirkkaimpana timanttina loisti Saint-Étiennen hyökkääjä Rachid Mekhloufi. Karkulaisten tarina on kerrottu Ian Hawkeyn afrikkalaista futista käsittelevässä kirjassa Feet of The Chameleon, joka kuuluu viime vuosien merkittävimpiin jalkapalloaiheisiin teoksiin.

Algerian itsenäisyystaistelu raivosi tuossa vaiheessa jo neljättä vuotta ja verenvuodatukselle ei ollut näkyvissä päätepistettä. Tässä tilanteessa jalkapalloammattilaiset päättivät toimia.

Lue lisää…

Viime viikolla pelatuissa jatkokarsintaotteluissa saatiin selville viimeisetkin maajoukkueet, jotka matkaavat ensi kesänä Brasiliassa pelattaviin MM-kisoihin. Viimeisenä tiensä turnaukseen selvitti Uruguay, joka kaatoi Jordanian Etelä-Amerikan ja Aasian liittojen jatkomittelössä. Turnauksen lohkot arvotaan tasan viikon kuluttua.

Kesän karnevaalien mielenkiintoisin kysymys on, jatkuuko Espanjan kuusi vuotta kestänyt dominanssi viheriöillä. La Furia Roja on voittanut putkeen kaksi EM-kultaa ja yhden maailmanmestaruuden. Nyt Espanjan takavuosien merimahdin mukaan voittamattomaksi armadaksi kutsuttu superjoukkue matkaa mantereelle, jossa eurooppalaiset eivät ole koskaan juhlineet MM-kultaa.

Lue lisää…

Fasistimenneisyydestään tunnetun Paolo Di Canion yllätysvalinta valioliigaseura Sunderlandin uudeksi manageriksi on aiheuttanut runsaasti keskustelua ja erilaisia reaktioita saarivaltakunnassa ja muuallakin jalkapalloyhteisön parissa. Italialainen, muun muassa Laziossa ja West Hamissa pelaajaurallaan vaikuttanut Di Canio on kertonut vuonna 2005 ilmestyneessä elämäkerrassaan avoimesti olevansa fasisti. Hänen oikeaan käsivarteensa on tatuoitu teksti DVX, mikä tarkoittaa johtajaa latinaksi. Ilmaisu viittaa fasistijohtaja Benito Mussoliniin.

Di Canio on ollut takavuosina äärioikeistolaisen faniryhmän, Irriducibili Lazion jäsen ja Rooman pelivuosinaan mies tuli tunnetuksi natsitervehdyksestään ultrien katsomonosan edessä. Mussolinin fasistit ottivat roomalaisena tervehdyksenä aiemmin tunnetun kädenheilautuksen käyttöönsä ennen toista maailmansotaa.

Lue lisää…

Jalkapallo on ylivoimaisesti maailman suosituin urheilulaji, ja se on nivoutunut poliittisiin valtataisteluihin monta monituista kertaa maailmanhistoriassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Nostradamus ennustaakseen, että näitä tapauksia tulemme näkemään runsaasti myös tulevaisuudessa.

Kolumnistikollega Elina Vainikainen kirjoitti tällä palstalla parisen viikkoa sitten erinomaisen tekstin Egyptin jalkapallomellakoista ja paikallisten ultrien merkityksestä Hosni Mubarakin hallinnon kaatamisessa.

Jalkapalloväellä on ollut näppinsä ja nappulansa pelissä monessa muussakin vallankaappauksessa. Esimerkiksi Liettuan entinen pääministeri Andrius Kubilius on kertonut jalkapallon olleen merkittävässä roolissa maan itsenäisyystaistelussa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Lue lisää…

Kesäkuun kuudes vuonna 2007 on eräs niistä päivistä, jonka tapahtumat ovat syöpyneet lähtemättömästi suomalaisen jalkapallokansan muistilevyille. Tuona päivänä A-maajoukkue löi täpötäydellä Helsingin Olympiastadionilla Belgian upean esityksen jälkeen maalein 2-0.

Päivä oli aurinkoinen ja muutaman päivän takainen synkkä Serbia-tappio oli taaksejäänyttä elämää. Unelma EM-kisapaikasta eli jälleen. Alppeja oltiin taas menossa valtaamaan Hodgsonin johdolla, kuten tuolloin suosittu chäntti kertoi.

Hieno voitto ei ollut kuitenkaan päivän merkittävin tapahtuma. Kun kamppailua oli pelattu 18 minuuttia, suuri lintu lensi viheriölle ja asettautui ylväänä istumaan keskiympyrään. Seuraavan kymmenen minuutin ajan valtava olento teki sarjan kunniakierroksia lehahtaen vuoroin koti- ja vierasjoukkueen veräjän ylähirren päälle.

Lue lisää…

Maailman suosituimman urheilulajin, jalkapallon, sääntökirja tottelee juhlavaa nimeä Laws of The Game. Opus kasattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1863, kun Lontoon ja kaupunkia ympäröivän alueen seurat kokoontuivat yhteen ja sopivat lajin yhteisistä säännöistä. Seitsemän vuotta myöhemmin entisen Britannian imperiumin maissa suosittu rugby eriytyi jalkapallosta, kun pallon käsittely käsin kiellettiin muilta pelaajilta maalivahtia lukuun ottamatta.

Futiksen lakikirjaa vartioi ja siihen tehtävistä muutoksista päättää FIFA:n perustama sääntöelin IFAB (International Football Association Board)

150 vuoden aikana laji on muuttunut paljon. Ylärima tuli pakolliseksi 1900-luvun alkuun tultaessa. Samalla otettiin käyttöön säännöt pelaajamäärästä, peliajasta ja kentän mittasuhteista. Väkivaltaista peliä suitsivat keltainen ja punainen kortti tulivat käyttöön 1970-luvulla.

Nykyisin sääntöraamattu sisältää hyvinkin pedantteja määritelmiä pelin puitteille ja ymmärrettäviä lapsuksia sattuu liitoille aika ajoin. Esimerkiksi Suomessa rikottiin tänä talvena sääntöä, jonka mukaan maalikehikon värin tulee olla valkoinen. Liigacupissa HJK:n jyrännyt Honka pelasi hallimatsinsa kentällä, jonka maalitolpat olivat keltaiset.

Vaatimuksia sääntöjen rukkaamisesta uuteen uskoon putkahtelee julkisuuteen edelleen. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on käyty viime aikoina värikästä keskustelua jalkapallon säännöistä ja niiden muuttamisesta. Esimerkiksi vanha vaatimus maalien suurentamisesta on noussut taas esille.

Edellisten MM-kisojen yhteydessä puhuttiin puolestaan videotarkistusten tarpeellisuudesta, kun Englannin Frank Lampardin ylähirrestä sisään pompannut kaukolaukaus jäi ottelun tuomaristolta huomaamatta.

Edelliset suuret mullistukset jalkapallon säännöissä koettiin pari vuosikymmentä sitten. 1980- ja 90-lukujen vaihteessa keskusteltiin runsaasti maalimäärien rajusta putoamisesta MM-kisoissa. Italian kisat vuonna 1990 olivat eräänlainen huipentuma äärimmäiseen tarkkuuteen hiotun puolustuspelin voittokulussa. Noissa kisoissa maaleja tehtiin ennätyksellisen vähän, vain 2,21 ottelua kohti.

FIFA puuttui tilanteeseen sääntömuutoksin, joista osa sai alkunsa jo 80-luvulla. Ne purivat seuraavan vuosikymmenen puolella. Voitosta sai kolme pistettä ja paitsiosääntöä muutettiin hyökkäävää joukkuetta suosivaksi. Lisäksi vuonna 1992 esiteltiin puolustuspeliä muuttanut uudistus, jonka jälkeen maalivahti ei saanut enää ottaa oman pelaajan taaksepäin syöttämää palautuspalloa käsiinsä.

Jalkapallon sääntökirjassa ei ole nähty vastaavan kokoisia suuria mullistuksia kahteen vuosikymmeneen. Aktiivisuuteen ja pallonhallintaan perustuva pelityyli on raapustettu modernien ja voittavien joukkueiden pelikirjoihin kultaisin kirjaimin, minkä on osoittanut erityisesti FC Barcelonan voittokulku viime vuosien europeleissä. Muutos tarkoittaa entistä maalirikkaampia otteluita.

Viihteellisyyttä mahdollisesti lisääviä muutoksia ovat vaatineet etupäässä muiden lajien parissa paremmin viihtyvät ihmiset, jotka ovat vasta etsimässä jalkapallon sielua. Globaalissa mittakaavassa jalkapallo voi pelinä hyvin ja suuriin sääntömuutoksiin ei ole tarvetta.

Suuret ja suositut eurosarjat ovat olleet myös sarjajärjestelmien osalta hyvin stabiileja jo vuosikymmenien ajan. Tästä olisi syytä ottaa oppia. Jatkuva linjaton tempoilu tappaa monen potentiaalisen laji-ihmisen mielenkiinnon itse peliä kohtaan.

Paitsioita ja punakortteja pyritään tulevana lauantaina välttämään vakiokupongin tuttuun tapaan täyttävissä Englannin liigaotteluissa. Valioliigan otteluiden varmin voittaja löytyy kohteesta 1. Suurimmaksi mestarisuosikiksi noussut Manchester City kohtaa putoamistaistoon ajautuneen Boltoniin. Kohteeseen pomminvarma ykkönen.

Championshipin otteluissa merkit kannattaa sijoittaa Birminghamille ja Crystal Palacelle. Nousukarsintapaikkaa vahvasti tavoitteleva ”Brum” saa vieraakseen heikosti viime aikoina pelanneen Derbyn. Palace on puolestaan ollut kova luu kotistadionillaan Selhurst Parkilla. Peterboroughin käyrä osoittaa jyrkästi alaspäin. Molempiin kohteisiin varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.3. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 1(X), 1(X), 1, 2(X), 1(2), X, 1, X, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.3.2012.

Jalkapallofanien pyöreissä pöydissä on keskusteltu vuosien saatossa pitkään ja väsymättä siitä, onko maailman kaikkien aikojen paras pelaaja Argentiinan maaginen Diego Maradona vai brassitaikuri Pelé, joka laukoi urallaan yli 1 000 maalia aikuisten sarjoissa. Jotkut liputtavat myös klassisen liberopaikan keisarin Franz Beckenbauerin puolesta.

Useimmiten ”El Diego” on tuomittu näiden taistojen voittajaksi, viimeistään rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Monipuolinen keskikentän taituri oli ennen kaikkea voittaja ja johtaja vertaansa vailla.

Maradonan maineteoista on jo vierähtänyt tovi ja paljon on ehtinyt vettä virrata Rio de la Platassa edellisen maailmanmestaruuden jälkeen. Pelaaja- ja valmentajasuuruus Carlos Bianchi hehkutti joulun alla Barcelonan Lionel Messin jo ajaneen Argentiinan omalla legendalistalla Diegon ohi. Paikallisen Olé-lehden tuoreessa nettikyselyssä 55 prosenttia vastanneista oli samaa mieltä.

Bianchi ja kumppanit eivät voisi kuitenkaan olla enempää väärässä. Messi on kiistatta eräs kautta aikojen taitavimmista ja eleganteimmista pelaajista, mutta legendatasolle pääsemiseen vaadittavia johtajan ominaisuuksia väkkärällä ei ole. Se nähtiin viimeistään viime kesän Copa Americassa, jossa Kataloniassa puolijumalana pidetty Messi kangistui kovan paikan koittaessa tavallisen kuolevaisen tasolle. Kesän 2010 MM-kisojen totaalijäätyminen sai siis jatkoa.

Barcelonassa Messi on puolestaan pärjännyt loistavasti ilman johtavan pelaajan ominaisuuksiakin. La Liga on nykyisin Euroopan epätasaisin huippusarja. Käytännössä mestaruudesta kamppailee kaksi seuraa. Kuilu Barcelonan ja Real Madridin takana on kilometrin levyinen eikä muutosta tilanteeseen ole nähtävissä lähivuosina.

Joukkueiden materiaali on täysin ylivoimainen jopa sarjan ylemmän keskikastin joukkueisiin, kuten Sevillaan ja Valenciaan verrattuna. Vakioveikkauksessa tulosta tehnyt isoäitinikin koutsaisi nämä jengit helposti vähintään europaikoille asti. Huippuluotsin taitoja tarvitaan vain kahdessa liigaottelussa sekä eurokentillä.

Lionel Messin Barcelonassa voittamat pokaalit eivät ole suorituksena mitenkään verrattavissa siihen, mitä eräs Diego Maradona teki Napolissa ja MM-kisoissa 1980-luvulla. Maradonan saapuessa saapasmaahan Napoli oli seurana yhtä kilpailukykyinen kuin kasa kaivonkansia, kolumnistikollega Olli Kohosen kehittelemää metaforaa lainatakseni. Maradona nosti Napolin muutamassa vuodessa ensin Serie A:han ja sitten Euroopan huipulle ja voitti eteläitalialaisten kanssa kaksi Scudettoa sekä UEFA-cupin.

Argentiinan edellinen MM-kulta oli myös täysin Maradonan kapellimestaroima. Nämä ovat käsittämättömiä suorituksia aikakaudella, jolla taitavimmat pelaajat joutuivat lähes poikkeuksetta äärimmäisen brutaalin käsittelyn kohteeksi kentillä. Näin kävi myös Diegolle, joka joutui 80-luvulla Bilbaon Andoni Goikoetxean murhanhimoisen taklauksen kohteeksi. Jumala oli silloinkin argentiinalainen ja ura sai kaikeksi onneksi jatkua.

Maradona ei ole koskaan ollut puhtoinen kansikuvapoika ja se on epäilemättä vaikuttanut pallojonglöörin arvostukseen kotimaassa ja maailmalla. Kokaiini- ja efedriinikäryt sekä avoimet sympatiat Kuuban Fidel Castron hallintoa kohtaan eivät ole ainakaan parantaneet Maradonan asemia legendamiekkailun jatkuessa lehtien palstoilla. Kaikkien kaverina tunnettu Pelé oli miellyttävämpi hahmo, kuten myös naapurin sympaattista 10-vuotiasta muistuttava Messi.

Maapallo on täynnä taitavia, maagisia pelaajia. Vain harvat heistä ovat voittaneet jotakin suurta urallaan. Vain harvat voittajista ovat nostaneet omalla panoksellaan keskinkertaisia joukkueita mestareiksi.

Legendan asemaan pääsemiseksi tarvitaan todellista johtajuutta. Tässä asiassa johtopäätos on selvä. Barcelonan pieni suuri mies on tuomittu ikuiseksi kakkoseksi.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen härkäviikkojen merkeissä. Joukkueet urakoivat vuodenvaihteessa karmean määrän pelejä. Vahvimmilla ovat harjoituskaudella onnistuneet joukkueet, jotka ovat välttyneet pahimmilta loukkaantumisilta.

Kierroksen varmin merkki löytyy heti alusta. Kohteen 1 Arsenal jäi pettymyksekseen 1–1-tasuriin tapaninpäivän kierroksella Wolvesia vastaan. Työtapaturma ei toistu QPR:n saapuessa kylään. Varma ykkönen.

Vitoskohteen Bolton on puolestaan ajautunut seurahistoriansa pahimpaan kriisiin. Owen Coylen ryhmä on pelannut surkeinta valioliigafutista miesmuistiin. Työteliäs Wolves vie pisteet.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.12. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 2, 1(X), X(2), X, 1,1(2), 1(2), X(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.12.2011.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 116 lukukertaa
Mainokset
%d bloggers like this: