Minihelmarit antaa suuntaa tulevaisuuden pelaajakehitykselle

Uruguayssa parhaillaan käynnissä oleva alle 17-vuotiaiden tyttöjen MM-turnaus päättyi Suomen osalta pettymykseen joukkueen jäätyä alkulohkoon yhdellä pisteellä. Avausottelussa tuli tappio fyysiselle Uudelle-Seelannille. Toisessa ottelussa Ghanan huikea yksilötaito oli Suomelle liikaa ja viimeinen vauhdikas taisto emäntämaata vastaan päättyi lopulta tasapeliin.

Turnaus oli hyvä indikaattori siitä, mikä on taso tällä hetkellä naisten jalkapallossa ja mihin suuntaan ollaan menossa. Suomi pelasi vuonna 2005 EM-kisojen välierissä ja oli tuohon aikaan vielä yksi Euroopan kärkimaista. Sittemmin naisfutiksen taso on lähtenyt rakettimaiseen nousuun ympäri maailman ja pääsy lopputurnauksiin on vaikeutunut kautta linjan. Suomi oli edellisen kerran mukana aikuisten arvoturnauksessa viisi vuotta sitten, kun EM-kisat pelattiin Ruotsissa.

Pelkoa ja toivoa Belo Horizontessa

Kisojen ensimmäinen semifinaaliottelu potkaistaan käyntiin tänä iltana Belo Horizontessa klo 23 Suomen aikaa. Saksa lähtee otteluun suosikkina isäntämaa Brasiliaa vastaan.

Suurkaadot on nyt nähty ja puolivälierissä oli suosikkien vuoro jyrätä jatkoon. Ainoastaan Hollannin etenemistä semifinaalivaiheeseen saakka voidaan pitää jonkinlaisena yllätyksenä.

Jopa suurimmaksi mestarisuosikiksi noussut Saksa ei ole pelannut tähän mennessä mitenkään häikäisevää futista turnauksessa. Se on tehnyt kuitenkin kaiken tarvittavan mennäkseen toisen kierroksen peleistä jatkoon.

Afrikka-katsaus, osa 3: Nigeria kliseiden murtajana

Aloitetaan Afrikan Sanomien kolmososa puimalla erästä MM-historian perusklisettä, jota on valitettavasti toisteltu aika paljon urheilumedian analyyseissä myös näiden kisojen aikana. Kieltämättä olen myös itse ajanut joskus samaan miinaan.

Homma menee näin: Eurooppalaisen joukkueen kiukutellessa ja alisuorittaessa syy on aina yksilöissä. Jos ryhmädynamiikka ei toimi, kyse on aina joukkuehenkeä syövistä yksittäisistä mädistä omenista. Tämä argumentti on kuultu niin Hollannin takavuosien ongelmien kuin myös Ranskan viime aikojen sekoilun yhteydessä.

Afrikkalaisten tapauksessa ongelmien koittaessa viitataan usein kulttuuriin, vaikka suurin osa pelaajista futaa ammattikseen täysin samoissa sarjoissa eurooppalaisten kollegojensa kanssa.

Afrikka-katsaus, osa 2: Nousuja kuilun partaalta

Ensimmäisessä katsauksessani totesin Afrikan menestystoiveiden lepäävän melko varmasti yksin Norsunluurannikon varassa. Toinen ottelukierros nosti kuitenkin framille jopa kolme muutakin potentiaalista jatkoonmenijää. Ghana ja Nigeria kipusivat kuilun partaalta ylös ja ovat varmasti viimeisen kierroksen loppuun asti mukana jatkopaikkajahdissa. Kuten myös kameleontin lailla toiseen otteluun taktiikkaansa muuttanut Algeria. Yhdestä mahdollisesta jatkajasta on siirrytty neljään.

Afrikka-katsaus, osa 1

Ennen hetken päästä käynnistyvää A-lohkon kamppailua Kamerun-Kroatia on syytä luoda katsaus sympatiseeraamieni afrikkalaisten joukkueiden menestykseen turnauksessa. Olen seurannut maanosan jengien otteita MM-kisoissa tarkasti aina vuoden 1990 Kamerunin ihmeestä lähtien. Mukavia yllätyksiä on nähty lähes jokaisessa turnauksessa. Vuoden 1990 kisojen ohella erityisesti Senegalin (2002) ja Ghanan (2010) otteet ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.

Viehtymykseni taustalla lienee taipumus asettua altavastaajien puolelle. Toinen tekijä liittyy afrikkalaisen futiksen arvaamattomuuteen. Akrobaattista yksilösuoritusta saattaa seurata karkea louhikkokosketus, joka johtaa tuhoisaan lopputulokseen. Toisaalta tämä on nykytiedon valossa yksi MM-turnaukseen liittyvistä peruskliseistä. Afrikkalaisista joukkueista löytyy yhtä paljon taidollisia ja taktisia eroavaisuuksia kuin esimerkiksi eurooppalaisista ryhmistä.

G-lohko: Noitatohtoreita ja särkyviä unelmia

Saksa on perinteinen arvoturnausten kestomenestyjä. Edes Mietaata ei yllätä, että Die Mannschaftilla on eväät olla nytkin mukana kultajahdissa loppusuoralle saakka.

Saksalaisten pelityyliin liittyvät myytit konemaisuudesta on murrettu jo ajat sitten. Tällä hetkellä suurin pelillinen kysymys liittyy siihen, lähteekö tiukoista pakaroistaan tunnettu Joachim Löw kisoihin kontrolloivalla tyylillä vai onko ratkaisu pelata suoraviivaisempaa futista à la Dortmund.

Saksalla on käytössään erittäin laaja pelaajamateriaali, mikä mahdollistaa molemmat vaihtoehdot. Varmoina avauskokoonpanon paikkojaan voivat pitää ainoastaan maalivahti Manuel Neuer, Philipp Lahm, Bastian Schweinsteiger sekä Bayernin supertähti Thomas Müller. Kaikki muut pelaajat joutuvat taistelemaan paikasta avaukseen erikseen jokaisessa ottelussa.

Maajoukkueshoppailua

Globalisaation edetessä ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja mantereelta toiselle on muuttunut yhä helpommaksi – ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Muun muassa ihmissuhteet, työ ja opiskelu liikuttavat suuria massoja paikasta toiseen.

Kansainvälistymisen myötä kansalaisuuden käsite on muuttumassa yhä abstraktimmaksi ja vaikeammin hahmotettavaksi. Yhä useammalla ihmisellä on esimerkiksi kaksoiskansalaisuus, joten kulttuurinen tai etninen tausta tai joku muu ominaisuus eivät määritä automaattisesti ihmistä osaksi jotain tiettyä kansallisvaltiota enää kuin korkeintaan ajatuksen tasolla.

Sama kehitys on ollut nähtävissä pitkään myös jalkapalloviheriöillä. Pelaajalla saattaa olla monta passia esimerkiksi perhesuhteiden tai siirtolaisuuden takia, joten maajoukkue-edustusten suhteen moni joutuu tekemään valintansa useasta vaihtoehdosta.

FIFA:n sääntöjen mukaan pelaaja ei voi pelata A-maaotteluita kuin yhden maan maajoukkueessa. Joukkuevalinta on siis aina lopullinen.

Monet valitsevat jalkapalloilullisen kotimaansa menestysmahdollisuuksien mukaan. Vuosituhannen vaihteessa sekä MM- että EM-kultaa voittaneen Ranskan joukkue oli taustaltaan monikulttuurinen. Pelaajista monen juuret olivat gallien entisissä siirtomaissa.

Eräs heistä oli muuan Zinedine Zidane. Algerialaistaustainen pallojonglööri ei olisi koskaan voittanut kannun kannua kansainvälisissä mittelöissä, jos olisi edustanut Ranskan sijasta omaa ”kakkosvaihtoehtoaan”. Sydän kuitenkin sykkii edelleen myös Algerialle, sillä Zidane nähtiin Etelä-Afrikan MM-kisoissa katsomassa Algerian alkulohkon taistoa.

Erilaiset kaksoiskansalaisuudet aiheuttavat usein varsin skitsofreenisia tilanteita. MM-turnauksessa puolivälieriin edenneen Saksan maajoukkueen ghanalaistaustaisen Jérôme Boatengin veli Kevin-Prince Boateng edusti Die Mannschaftin sijasta Ghanaa. Alkulohkon ottelussa veli kohtasi siis veljen toisen maajoukkueen paidassa.

Futaajien edustusoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat nousseet julkisuuteen myös Suomessa, kun Liverpoolin Lauri Dalla Vallen arvontalaulu maajoukkue-edustuksensa suhteen on yhä vain jatkunut. Dalla Vallella on perhetaustansa takia oikeus edustaa joko Suomea tai Italiaa.

Maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter ehti tällä viikolla jo julkisesti ihmetellä suurlupauksena pidetyn hyökkääjän jatkuvia kieltäytymisiä A-maajoukkue-edustuksista, joita Suomi on hyökkääjälle tarjonnut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Pelaaja itse on todennut keskittyvänsä tällä hetkellä luomaan uraa ainoastaan seurajoukkueessa.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Dalla Vallen nykyinen valmentaja on Huuhkajien ex-luotsi Roy Hodgson, jonka luulisi ymmärtävän maajoukkue-edustusten antavan nuorille pelaajille huikeasti kokemusta ja mahdollisuuksia uusiin edistysaskeliin. Vastuu luo lisää itseluottamusta ja kovien pelien myötä myös taidot ja paineensietokyky kehittyvät.

Vetkuttelun taustalla piilevät syyt ovat opportunistiset. Italialais-suomalaisessa perheessä kasvanut Dalla Valle on kertonut aiemmin pelaavansa Suomen paidassa vain siinä tapauksessa, jos portit astetta kovatasoisempaan Italian ryhmään sulkeutuvat.

Urheilijan tulisi toki saada edustaa sitä maata, jolle sydän sykkii toden teolla. Siinä mielessä myös Dalla Vallella on täysi oikeus valita jatkossa Suomen ja Italian väliltä. Moni pitää kuitenkin melko kyynisenä tällaista maajoukkueshoppailua, jossa nokka kääntyy sen sateenkaaren päähän, jossa odottaa suurin saavi mainetta ja mammonaa.

Suoraselkäistä olisi tehdä päätös pelioikeusasian suhteen mahdollisimman pian. Muuten palavat sillat moneen suuntaan.

Sunnuntain vakiorivi koostuu tuttuun tapaan kotimaan kenttien kamppailuista. Viikonlopun kierros on tällä kertaa astetta kinkkisempi. Varsinkin liigakohteet ovat poikkeuksetta tasaisia vääntöjä, joista suursuosikkeja on hankala löytää.

Viikon pomminvarmat löytyvät Ykkösen kohteista 7 ja 8. PK-35 Vantaa tipahti karsijan paikalta hävittyään keskiviikkona FC Espoolle ja hakee nyt paluuta voittojen tielle MP:tä vastaan. Mikkeliläiset ovat piristyneet karmean alkukauden jälkeen, mutta taso ei riitä laadukasta vantaalaisryhmää vastaan. Varma ykkönen.

Kohteessa 8 Rovaniemen Palloseura saa vastaansa kauden yllättäjän, FC Espoon. Keväästä asti Ykköstä hallinneen RoPS:n kone on yskähdellyt viime aikoina. Motivoitunut kotijoukkue ja pitkä matka ovat ailahtelevalle ja kokemattomalle Espoolle kuitenkin liian kovia paloja purtavaksi. Ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 8.8. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, X(2), 1(2), 2, 2, 1, 1, 2(X), 2(X), 2(X), 2, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 6.8.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+2 oikein.

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Taivaansininen yllätys jäi puolitiehen

Saksa ja Alankomaat (kuulemma oikeaoppinen kirjoitusasu, sillä Hollanti on vain eräs Alankomaiden historiallinen maakunta – näin kertoi eräs ystäväni naamakirjassa) ovat olleet toistaiseksi näiden kisojen parhaat joukkueet. Alankomaalaiset ovat edenneet finaaliin asti voittaen kaikki ottelunsa. Peli ei ole ollut aina häikäisevän kaunista, mutta tehokkuus ratkaisee. Saksa on puolestaan esittänyt turnauksen esteettisintä peliä, kuten on jo todettu. Konemaisuus on viimeistään nyt osoittautunut myytiksi, joka murrettiin tässä blogissa jo ennen kisojen alkamista. Argentiinaa vastaan joukkue oli jokaisella osa-alueella, myös luovuudessa, valovuoden Maradonan suojatteja edellä.

Espanjalla on vielä mahdollisuus kuitata teutonit katsomoon. Punapaitojen esitykset ovat parantuneet turnauksen edetessä ja illan väännöstä on odotettavissa tasainen. Saksa on kuitenkin niukka ennakkosuosikki tässä titaanien taistossa.

Kävin tänään syömässä pizzaa Espoossa. Pizzerian algerialainen omistaja toivoi Espanjan voittoa, mutta uskoi pelistä tulevan vaikean. Voitto tulee kuulemma vain silloin, jos Fernando Torres pääsee maalivireeseen. Liverpoolin kärki on ollut tähän mennessä todella vaisu, joten tämän analyysin perusteella homma näyttää hankalalta espanjalaisten kannalta.

Yllätykset ovat monen mielestä eräs nykyjalkapallon tärkeimmistä elementeistä, joten tietyllä tapaa kisojen hienoin joukkue on ollut välierissä Hollannille taipunut Uruguay. La Celeste on tarjonnut varsinkin jatko-otteluissaan draamaa koko rahan edestä. Hieno joukkue, vaikka taivaansininen yllätys jäikin tavallaan puolitiehen.

Ghana-ottelu jää varmasti muistoihin eräänä MM-kisojen historian dramaattisimmista taistoista. Tiistai-illan välieräottelussa Uruguayn kipinä sammui Wesley Sneijderin 2-1 -osuman jälkeen, mutta syttyi taas uudestaan lisäajalla syntyneen kavennusosuman myötä. Lopusta saatiin vielä jännittävä, vaikka 3-1 -tilanteessa tulppaanimaan joukot näyttivät menevän jo menojaan.

Suomen lentismaajoukkueen keskitorjuja Matti Oivasta maaliviivalla leikkinyttä Luis Suárezia tuli välierässä ikävä. Maagisesti aina oikeassa paikassa oleva, huikea Diego Forlán teki minkä pystyi, mutta jäi todella yksin voimakaksikon toisen osan istuessa katsomossa.

Suárez on ollut viime päivinä turnauksen puhutuimpia pelaajia. Rangaistuspotkuun ja pelikieltoon johtanutta lentopallotorjuntaa on arvosteltu maailmalla kyyniseksi, mutta saman olisi joukkueensa puolesta tehnyt jokainen pelaaja.

Uruguayn joukkueesta on jäänyt kärjen parivaljakon ohella myös moni muu pelimies lähtemättömästi mieleen. Keskikentän raastava puolustuspelaaminen on ollut omalta osaltaan mahdollistamassa hyökkäyspään maaliruiskujen tilan ja tehokkuuden. Välierän jälkeen viheriöllä kyynelehtinyt kovaotteinen Diego Perez jäi erityisesti allekirjoittaneen mieleen. Oikea-aikaiset katkot ja kovat taklaukset veivät sinipaitoja turnauksessa eteenpäin.

Historia ei lupaa pronssiottelusta Uruguaylle menestystä. Suuryllättäjien takki on tässä vaiheessa ollut tyhjä ja rökäletappioita on nähty. Esimerkkeinä voidaan pitää vaikkapa vuoden 1994 Bulgariaa (0-4 nekkuun Ruotsilta) ja kahdeksan vuotta myöhemmin välierävaiheeseen edennyttä Etelä-Koreaa, jonka Turkki niisti hieman yllättäen maalein 3-2. Kummankin bensa oli pahasti lopussa pronssitaiston koittaessa.

Toivotaan kuitenkin Uruguaylle hyvää tulosta lauantain finaalipreludissa, jossa joukkue saa varmuudella vastaansa valtaisan pettymyksen edellisessä ottelussaan kokeneen suurmaan. La Celeste olisi todellakin ansainnut mitalin tästä turnauksesta. Uruguayn kaltaisen, väkiluvultaan pienen maan menestys antaa joka tapauksessa toivoa myös suomifutikselle.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 7.7.2010.

Antisankareita

Brasilian keskikenttäpelaaja Felipe Melo marssi varmasti tyytyväisenä pukukoppiin eilisen puolivälierätaiston ensimmäisen 45-minuuttisen jälkeen. Keskikentän pohjalla mainiosti katkoneen ja Robinhon avausosuman hienolla syötöllä pohjustaneen pelimiehen mielessä kyti kuitenkin jo tuossa vaiheessa tappion siemen. Tyytyväisyys. Brasilia luuli pelin olevan jo ohi.

Ottelu oli lähes täysin järkevästi liikkuneen, aktiivisen Brasilian hallussa. Harva uskoi asetelman kääntyvän tauon jälkeen Hollannille suosiolliseksi. Dungan joukkojen ystävien harmiksi myös suurin osa pelaajista uskoi muodostuneen status quon säilyvän. Toiselle jaksolle kentälle marssinut joukko muistutti aivan liikaa edellisten MM-kisojen neppailevaa ja turhautunutta brassiryhmää.

Näimme oppitunnin joukkueurheilun psykologiasta. Yksikin takaisku voi kääntää liialliseen tyytyväisyyteen sortuvan ryhmän syöksykierteeseen. Alankomaat käytti tilaisuutensa ja eteni ansaitusti jatkoon.

Ja miten kävi Felipe Melon? Mies muuttui hetkessä sankarista antisankariksi. Epäonninen oma maali muutti kupletin juonen ja käsittämätön punainen kortti tuhosi lopullisesti Brasilian mahdollisuudet. Täytyy vain toivoa, että Juventus-pelaaja ei koe Andrés Escobarin kohtaloa palatessaan kotimaahansa turnauksen jälkeen. Erittäin fanaattisesti jalkapalloon suhtautuvalla mantereella kaikki on nimittäin mahdollista. Valitettavasti.

Illan toinen epäonnen soturi oli Ghanan ykköstykki Asamoah Gyan, joka tuhri rangaistuspotkun jatkoajan viimeisillä hetkillä Uruguayta vastaan. Draaman kaari huipentui Black Starsin tappioon hetkeä myöhemmin seuranneessa pilkkuskabassa. Jos Gyanin laukaus olisi suuntautunut vain muutamaa senttiä alemmas, Ghana olisi tehnyt afrikkalaista futishistoriaa ja maaliruiskusta olisi tullut juhlittu puolijumala vuosikausiksi.

Eiliset tapaukset edustivat jalkapallon dramatiikkaa parhaimmillaan. Ilman antisankareita ei voi olla sankareita. Tänään syntyy lisää näitä tarinoita.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 3.7.2010.