”Mikä on parasta keväässä? Kaikki alkaa alusta.” Tämä viisaus on lainaus Kutosen liigalähetysten itseironisesta taukohassuttelusta, jossa mentiin kaurismäkeläisissä tunnelmissa ennen kauden avausottelua.

AC Oulu on kokenut viime vuosina uusia alkuja enemmän kuin moni kotimainen futisseura koko elinkaarensa aikana. Muistamme huikean nousun liigaan Juha Malisen johdolla, ikimuistoisiin hetkiin Pietarsaaressa päättyneen kauden 2010 ja seuraavan talven täydellisen tyhjyyden tunteen Palloliiton liigalisenssipäätöksen jälkeen. Kaksi vuotta sitten nähtiin jälleen uusi alku oululaisin voimin Ykkösestä. Sillä tiellä jatketaan myös kaudella 2013.

Ylä- ja alamäet ovat aina kasvun paikkoja nuorelle seuralle. Uskallan väittää, että koetut yhteiset onnistumiset ja vastoinkäymiset ovat vahvistaneet merkittävällä tavalla seuraihmisten sekä kannattajien sitoutumista AC Ouluun.

Seuran identiteetti on tällä hetkellä selkeä ja vahva. Toiminnassa pyritään pitkäjänteisyyteen ja paikallisen osaamisen nostamiseen entistä vahvemmin esiin niin kentällä kuin taustajoukoissakin. Kannattajan näkökulmasta tämä on äärimmäisen hieno asia.

Jokainen kausi on uusi projekti ja sen loppuun asti vievällä joukkueella on omanlaisensa henkilökemia ja sielu. Alkukaudesta on kiinnostava nähdä millaiseksi se muodostuu ja mikä on suunta.

Jo talvikaudella kävi selväksi, että nuorten pelaajien esiinmarssi on vahvaa myös tällä kaudella. Esimerkiksi Tommi Lindholmin ja Aapo Heikkilän nimet tulevat nousemaan suomalaisten jalkapalloihmisten huulille tulevana suvena. Nuoriso-osastoa tukevien kokeneiden sotaratsujen ja onnistuneiden ulkomaalaishankintojen myötä joukkueen tasapaino on kunnossa.

Kevään koittaessa on edessä jälleen uusi polku, joka johtaa kohti tuntematonta. Kauden tavoitteena on sijoittua kolmen parhaan joukkoon Ykkösessä, mutta onnistuessaan joukkue kilvoittelee jopa noususta Hakan, SJK:n ja muiden kärkipään ryhmien kanssa.

Kotimaisesta futiksesta diggailevan jalkapallointoilijan talvi on tunnetusti pitkä kuin nälkävuosi. AC Oulun osalta edellinen kausi päättyi kotiotteluun SJK:ta vastaan yli seitsemän kuukautta ennen käynnissä olevan kauden kotiavausta viime torstaina!

Kannattajan näkökulmasta kautta olisi ehdottomasti saatava pidennettyä jollain tavalla. Yli puolen vuoden tauko tosipeleistä on liian pitkä. Myös seurojen talouden ja toiminnan kehittämisen kannalta kauden pidentäminen olisi tärkeää. En pitäisi pahana, jos pääosin halleissa pelattavalle valtavan pitkälle treenikaudelle saataisiin uutta panosta jonkinlaisen Ykköscupin tai vastaavan kilpailun muodossa.

Joka tapauksessa pitkä odotus on nyt ohi ja on aika nauttia kesästä ja oululaisesta huippujalkapallosta. Pelipäivät ovat aina juhlapäiviä! Sen vuoksi laitan tänäänkin Senarit soimaan luureihin, heitän huivin kaulaan ja lähden taivaltamaan hienoa Oulujoen suistoreittiä kohti Raattia ja stadionin valoja. Firmly united we will stand ’til the world goes apart.

Teksti on julkaistu AC Oulun ACIAA-lehden numerossa 2/2013.