Kisojen toinen isäntämaa Ukraina kohtaa tänään D-lohkon toisen kierroksen ottelussa turnauksen mustaksi hevoseksi povatun Ranskan. Ukraina oli avauskierroksen yllättäjä. Harva arvasi, että heittopussiksi tuomittu joukkue pystyy esittämään näin valmista ja taistelevaa jalkapalloa.

Ryhmä ei hätkähtänyt edes Zlatan Ibrahimovicin avausmaalia. Vanha kettu Andrei Shevchenko iski kaksi maalia ja hiljensi kriitikot, jotka olivat tuominneet kokeneen maaliruiskun jo auringonlaskua kohti ratsastavaksi pelaajaksi.

Itsekin epäilin lohkoennakossa Shevan ja Andrei Voroninin olevan jo menneen talven lumia, mutta myös viimeksi mainittu todisti loistavalla esityksellään olevansa edelleen huikea pelimies. Vanhat pierut jaksavat edelleen. Illan mittari on kovimmasta päästä, joten silloin näemme mihin asti kotijoukkueen paukut riittävät tässä turnauksessa.

Ukrainan jalkapallon herra ja hidalgo on edelleen Valeri Lobanovski. Lobanovskiin henkilöityy oikeastaan kaikki, mikä on huomionarvoista pelin ukranalaisessa identiteetissä. Kotimaassaan jo edesmennyt valmentajasuuruus on lähes jumalan asemassa. Myös Ukrainan nykyinen päävalmentaja Oleg Blohin ajaa vahvasti samoissa vankkureissa.

Vuonna 2002 vehreämmille viheriöille siirtynyt Lobanovski nosti metodeillaan Kiovan Dynamon Neuvostoliiton johtavaksi jalkapalloseuraksi ja Euroopan huipulle. Lobanovski toi tieteen jalkapalloon. Pelaajien ”sosialistinen kollektiivisuus” määritti lobanovskilaista pelitapaa, joka oli eräänlainen tieteellinen versio 70-luvulla suuren yleisön tietoisuuteen tulleesta hollantilaisesta totaalisesta jalkapallosta.

Pelaajat vaihtavat paikkoja pelitilanteesta riippuen ja siten eri kentän osa-alueille kyetään luomaan ylivoimatilanteita, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia hyökkäyspelissä tai vahvistavat puolustusta. Tämä näkyi myös Ruotsi-ottelussa. Lobanovskilaiset periaatteet ja analyysimaalit ovat nykyisin keskeisessä roolissa huippujoukkueiden pelikirjastoissa, tavalla tai toisella.

Muun muassa Hongasta tuttu Gert Remmel käsitteli tämän viikon Urheilulehdessä lobanovskilaisuutta pitkässä jutussa, jossa flirttailtiin tutkivan journalismin metodologian kanssa. Tekstiä voi suositella kaikille jalkapallosta kiinnostuneille. Vaikka lehden kirjoittajat (Remmel mukaan lukien) rakastavat puhua paljon itsestään , kyseinen juttu on jälleen kerran osoitus siitä, että kriittisen urheilujournalismin ystävän lehtivalinta on tällä hetkellä helppo. IS Sheikkaaja kulkee askelen jäljessä.

Tähän mennessä nähty EM-kisajournalismi osoittaa lehtien eron. Sanoman kilpaileva aviisi teki tällä viikolla tylsän ja kritiikittömän faniartikkelin Iker Casillaksesta – UL analysoi puolestaan Espanjan pelitavan ongelmia ja sitä, miten hallitseva mestari on lyötävissä.

UL 1, IS-V 0. Tilanne voi kuitenkin muuttua ja nopeasti. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan juttujen tason kehittymistä kisojen edete12ssä kohti kliimaksiaan.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Vasuri puhuu -kisablogissa 15.6.2012.