You are currently browsing the tag archive for the ‘Zinedine Zidane’ tag.

Mestareiden liigan pudotuspelit pyörähtivät käyntiin aiemmin tällä viikolla. Alkulohkovaiheen jälkeen kilpailussa on mukana vielä 16 joukkuetta. Tällä kertaa turnajaisista on vaikea nostaa esille yhtä suursuosikkia. Viime aikojen peliesitysten perusteella vahvimmat ehdokkaat mestariksi ovat Manchester City, FC Barcelona ja Bayern München.

Lue lisää…

Mainokset

E-lohkossa ykköspaikka on jatkomahdollisuuksien kannalta elintärkeä, sillä sen itselleen nappaava joukkue välttää todennäköisesti Argentiinan kohtaamisen neljännesvälierissä.

Lohkon ennakkoarvioissa on puhuttu paljon Ranskan uudesta tulemisesta maailman huipulle. Sorruin itsekin tähän virhearvioon edellisten EM-kisojen yhteydessä, mutta tällä kertaa kellot soivat eri tahtiin.

Olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan toden teolla Zinedine Zidanea. ZZ ei ollut pelaajana yhtä värikäs kuin muut futishistorian kärkikastin taikurit, joten en pitänyt Zizousta aikoinaan ollenkaan. Zidane oli kuitenkin johtaja, joka ajoi joukkueitaan menestykseen oman esimerkin kautta – vuoden 2006 MM-kisojen finaalissa nähdystä häpeällisestä loppuepisodista huolimatta.

Lue lisää…

Huhtikuussa 1958 paljastui, että yhdeksän algerialaista jalkapalloilijaa oli jättänyt ranskalaiset liigaseuransa protestina Ranskan sotatoimille itsenäisyytensä puolesta taistelevassa Algeriassa. Joukkoon kuului useita eturivin huippupelaajia, jotka olivat aikakautensa maailmantähtiä. Kirkkaimpana timanttina loisti Saint-Étiennen hyökkääjä Rachid Mekhloufi. Karkulaisten tarina on kerrottu Ian Hawkeyn afrikkalaista futista käsittelevässä kirjassa Feet of The Chameleon, joka kuuluu viime vuosien merkittävimpiin jalkapalloaiheisiin teoksiin.

Algerian itsenäisyystaistelu raivosi tuossa vaiheessa jo neljättä vuotta ja verenvuodatukselle ei ollut näkyvissä päätepistettä. Tässä tilanteessa jalkapalloammattilaiset päättivät toimia.

Lue lisää…

Globalisaation edetessä ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja mantereelta toiselle on muuttunut yhä helpommaksi – ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Muun muassa ihmissuhteet, työ ja opiskelu liikuttavat suuria massoja paikasta toiseen.

Kansainvälistymisen myötä kansalaisuuden käsite on muuttumassa yhä abstraktimmaksi ja vaikeammin hahmotettavaksi. Yhä useammalla ihmisellä on esimerkiksi kaksoiskansalaisuus, joten kulttuurinen tai etninen tausta tai joku muu ominaisuus eivät määritä automaattisesti ihmistä osaksi jotain tiettyä kansallisvaltiota enää kuin korkeintaan ajatuksen tasolla.

Sama kehitys on ollut nähtävissä pitkään myös jalkapalloviheriöillä. Pelaajalla saattaa olla monta passia esimerkiksi perhesuhteiden tai siirtolaisuuden takia, joten maajoukkue-edustusten suhteen moni joutuu tekemään valintansa useasta vaihtoehdosta.

FIFA:n sääntöjen mukaan pelaaja ei voi pelata A-maaotteluita kuin yhden maan maajoukkueessa. Joukkuevalinta on siis aina lopullinen.

Monet valitsevat jalkapalloilullisen kotimaansa menestysmahdollisuuksien mukaan. Vuosituhannen vaihteessa sekä MM- että EM-kultaa voittaneen Ranskan joukkue oli taustaltaan monikulttuurinen. Pelaajista monen juuret olivat gallien entisissä siirtomaissa.

Eräs heistä oli muuan Zinedine Zidane. Algerialaistaustainen pallojonglööri ei olisi koskaan voittanut kannun kannua kansainvälisissä mittelöissä, jos olisi edustanut Ranskan sijasta omaa ”kakkosvaihtoehtoaan”. Sydän kuitenkin sykkii edelleen myös Algerialle, sillä Zidane nähtiin Etelä-Afrikan MM-kisoissa katsomassa Algerian alkulohkon taistoa.

Erilaiset kaksoiskansalaisuudet aiheuttavat usein varsin skitsofreenisia tilanteita. MM-turnauksessa puolivälieriin edenneen Saksan maajoukkueen ghanalaistaustaisen Jérôme Boatengin veli Kevin-Prince Boateng edusti Die Mannschaftin sijasta Ghanaa. Alkulohkon ottelussa veli kohtasi siis veljen toisen maajoukkueen paidassa.

Futaajien edustusoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat nousseet julkisuuteen myös Suomessa, kun Liverpoolin Lauri Dalla Vallen arvontalaulu maajoukkue-edustuksensa suhteen on yhä vain jatkunut. Dalla Vallella on perhetaustansa takia oikeus edustaa joko Suomea tai Italiaa.

Maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter ehti tällä viikolla jo julkisesti ihmetellä suurlupauksena pidetyn hyökkääjän jatkuvia kieltäytymisiä A-maajoukkue-edustuksista, joita Suomi on hyökkääjälle tarjonnut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Pelaaja itse on todennut keskittyvänsä tällä hetkellä luomaan uraa ainoastaan seurajoukkueessa.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Dalla Vallen nykyinen valmentaja on Huuhkajien ex-luotsi Roy Hodgson, jonka luulisi ymmärtävän maajoukkue-edustusten antavan nuorille pelaajille huikeasti kokemusta ja mahdollisuuksia uusiin edistysaskeliin. Vastuu luo lisää itseluottamusta ja kovien pelien myötä myös taidot ja paineensietokyky kehittyvät.

Vetkuttelun taustalla piilevät syyt ovat opportunistiset. Italialais-suomalaisessa perheessä kasvanut Dalla Valle on kertonut aiemmin pelaavansa Suomen paidassa vain siinä tapauksessa, jos portit astetta kovatasoisempaan Italian ryhmään sulkeutuvat.

Urheilijan tulisi toki saada edustaa sitä maata, jolle sydän sykkii toden teolla. Siinä mielessä myös Dalla Vallella on täysi oikeus valita jatkossa Suomen ja Italian väliltä. Moni pitää kuitenkin melko kyynisenä tällaista maajoukkueshoppailua, jossa nokka kääntyy sen sateenkaaren päähän, jossa odottaa suurin saavi mainetta ja mammonaa.

Suoraselkäistä olisi tehdä päätös pelioikeusasian suhteen mahdollisimman pian. Muuten palavat sillat moneen suuntaan.

Sunnuntain vakiorivi koostuu tuttuun tapaan kotimaan kenttien kamppailuista. Viikonlopun kierros on tällä kertaa astetta kinkkisempi. Varsinkin liigakohteet ovat poikkeuksetta tasaisia vääntöjä, joista suursuosikkeja on hankala löytää.

Viikon pomminvarmat löytyvät Ykkösen kohteista 7 ja 8. PK-35 Vantaa tipahti karsijan paikalta hävittyään keskiviikkona FC Espoolle ja hakee nyt paluuta voittojen tielle MP:tä vastaan. Mikkeliläiset ovat piristyneet karmean alkukauden jälkeen, mutta taso ei riitä laadukasta vantaalaisryhmää vastaan. Varma ykkönen.

Kohteessa 8 Rovaniemen Palloseura saa vastaansa kauden yllättäjän, FC Espoon. Keväästä asti Ykköstä hallinneen RoPS:n kone on yskähdellyt viime aikoina. Motivoitunut kotijoukkue ja pitkä matka ovat ailahtelevalle ja kokemattomalle Espoolle kuitenkin liian kovia paloja purtavaksi. Ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 8.8. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, X(2), 1(2), 2, 2, 1, 1, 2(X), 2(X), 2(X), 2, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 6.8.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+2 oikein.

Jalkapalloon liittyy suuria intohimoja ympäri tuntemaamme maailmankaikkeutta. Brasilian varmisteleva 0-0 -nyhjäys alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan sai koko galaksin jalkapalloesteetikot raivoihinsa. Reaktio oli voimakas jopa roihuavien juhannuskokkojen härmässä. Suoraa palautetta annettiin niin Yleisradion kisastudiossa (Erkka V. Lehtolan intohimolle suurta arvostusta) kuin sosiaalisissa medioissakin.

Tässä valossa on aika vaikea edes yrittää kuvitella sitä kritiikin määrää, jonka brassiryhmää luotsaava Dunga on saanut osakseen kotimaassaan näin intohimottoman, varmistelevan ja kyynisen esityksen jälkeen. Teilaus on ja tulee olemaan varmasti julkinen sekä kokonaisvaltainen.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Vain mestarit muistetaan ikuisesti.

AC Oulun keskikentän dynamo, Suomen Zidaneksikin tituleerattu Mika Nurmela on muistaakseni joskus todennut tavoittelevansa voittoa intohimoisesti pelissä kuin pelissä – vaikka pelattaisiin korttia kaveriporukan kesken. Tämän saman teki iltapäivän taistossa myös Dunga, tosin pitkällä tähtäimellä ajateltuna.

Väitän, että Dunga teki Portugali-ottelun toisella jaksolla täysin oikean ratkaisun tiellä kohti maailmanmestaruutta. On totta, että hävitessäänkin Brasilia olisi edennyt jatkoon. Lohkovoitto oli kuitenkin jatkopelien kannalta elintärkeä, sillä sen avulla Brasilia asemoi itsensä jatko-ottelukaaviossa helpompaan sektoriin. Kyynistä? Totta kai, mutta tulevan maailmanmestaruuden kannalta elintärkeää.

Brasilia tulee olemaan aina eräs maailman taitavimmista maajoukkueista. Tässä kilpailussa se ei häviä oikeastaan kenellekään. Jogo bonitolla voitetaan kuitenkin harvoin mestaruuksia. Tarvitaan myös ripaus taktista nerokkuutta ja silloin tällöin myös annos kyynisyyden puolelle lipsahtavaa laskelmointia.

Vaikka Argentiina onkin esittänyt tähän mennessä huikeinta futista kisoissa ja koko koirakoulun läpi käynyt vasuri-Diego on symppis, väitän, että Brasilia vie nämä skabat. Dunga uskalsi laittaa itsensä peliin ja ohjeistaa joukkuettaan tiukassa paikassa epäbrasilialaiseen tyyliin. Tässä bandwagonissa mennään loppuun asti.

PS. Laitetaan loppuun vielä lupaus: jos olen Brasilian mestaruuden suhteen väärässä, lupaan laittaa piakkoin markkinoille tulevan Olli ”Nallari” Lehtimäki – t-paidan päälle ja pyöräillä yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan.

PS2. Hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille ja futisihmisille!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 25.6.2010.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 410 lukukertaa
Mainokset
%d bloggers like this: