Kadonnutta iloa etsimässä

Yhdysvallat joutuu luomaan nahkansa uudelleen ja uudistamaan joukkuetta ja pelitapaa.

Tokion olympiajalkapallon mielenkiintoisimmat ottelut on jälleen kerran pelattu naisten turnauksen puolella. Miesten olympiapeleissä urheilumaailman kaksi suurinta korruptiokoneistoa, Kansainvälinen olympiakomitea ja Fifa, ovat lyöneet päitään yhteen jo vuosikymmenien ajan, joten kisoissa ei nähdä vieläkään maailman parhaita miespelaajia.

Joukkueet koostuvat alle 23-vuotiaista nuorukaisista muutamilla vahvistuksilla höystettynä. Naisten otteluissa viheriöillä taitojaan esittelevät puolestaan kaikki maailman kärkipelaajat.

Jatka lukemista ”Kadonnutta iloa etsimässä”

Naisten jalkapallo ansaitsee lisää arvostusta

Eurooppalaiset suurseurat ovat panostaneet voimakkaasti naisjoukkueisiinsa.

Jalkapallon naisten MM-lopputurnaus käynnistyi Ranskassa viikko sitten. Takavuosina EM-tasolla menestystä saavuttanut Helmarit karsiutui valitettavasti tälläkin kertaa kisoista. Yleisradio päätti kuitenkin tehdä kulttuuriteon ja televisioida kaikki turnauksen ottelut asiantuntijastudion kera. Tähän mennessä jälki on ollut laadukasta viheriöiden esitysten tapaan.

Jatka lukemista ”Naisten jalkapallo ansaitsee lisää arvostusta”

Ei maaleja, ei rakkautta

Rion olympiaturnauksesta piti tulla brasilialaisen jalkapallon maineenpalautus fiaskoon ja maansuruun päättyneen vuoden 2014 MM-turnauksen jälkeen. Saksalle kärsitty 1–7-tappio kotikisojen välierissä jätti jälkeensä hitaasti arpeutuvan haavan. Lisää lunta tupaan tuli tämän vuoden kesäkuussa, kun Brasilia jäi nolosti alkulohkoon Copa Américassa ilottomien esitysten jälkeen.

Brassit ovat kasanneet olympialaisiin nimekkään ryhmän, jonka ykköspelaaja Neymar on epäilemättä koko kisojen suurimpia tähtiä. Joukkueen peli on ollut kuitenkin pahasti sekaisin. 0–0-tasapelit Etelä-Afrikkaa ja Irakia vastaan eivät varmasti tyydytä ketään. Rio de Janeirossa ilmestyvä sanomalehti O Globo otsikoikin varsin osuvasti turnauksen tähänastisen annin: Sem jogo, sem gol e sem amor. (Ei peliä, ei maaleja, ei rakkautta).

Jatka lukemista ”Ei maaleja, ei rakkautta”

Villin lännen valloitus

Muistan, että takavuosina USA:n esiintyminen jalkapallon MM-kisoissa kismitti lähes joka kerta. Kyse ei ollut Yhdysvaltojen politiikasta, vaan lähinnä maan jalkapallokulttuurin ohuudesta ja CONCACAF:n huumorikarsinnoista, joista turnaukseen pääsi mukaan usein erittäin heikolla joukkueella.

Aiemmin futis oli täysin marginaalilaji ison veden takana. Amerikkalainen jalkapallo, baseball, koripallo ja jopa jääkiekko ajoivat täysin erikokoisilla vankkureilla kuningaslajiin verrattuna, jos mittarina pidetään suuren yleisön kiinnostusta. USA oli viimeinen villi länsi, jota jalkapallo ei ollut vielä valloittanut.

Nyt tilanne on muuttunut. Alkulohkon ottelua Portugalia vastaan seurasi USA:ssa enemmän ihmisiä kuin NBA:n finaaleja. Lisäksi kisaturisteja Brasiliaan on tullut ylivoimaisesti eniten Yhdysvalloista. Jopa futishullut lattarimaat ovat jääneet taakse. Kiima on ollut valtavaa myös kotikatsomoissa eri puolilla maata. Tälläinen oli tunnelma esimerkiksi Kansas Cityssä Ghana-ottelun ulkoilmakisastudiossa.

Jatka lukemista ”Villin lännen valloitus”

G-lohko: Noitatohtoreita ja särkyviä unelmia

Saksa on perinteinen arvoturnausten kestomenestyjä. Edes Mietaata ei yllätä, että Die Mannschaftilla on eväät olla nytkin mukana kultajahdissa loppusuoralle saakka.

Saksalaisten pelityyliin liittyvät myytit konemaisuudesta on murrettu jo ajat sitten. Tällä hetkellä suurin pelillinen kysymys liittyy siihen, lähteekö tiukoista pakaroistaan tunnettu Joachim Löw kisoihin kontrolloivalla tyylillä vai onko ratkaisu pelata suoraviivaisempaa futista à la Dortmund.

Saksalla on käytössään erittäin laaja pelaajamateriaali, mikä mahdollistaa molemmat vaihtoehdot. Varmoina avauskokoonpanon paikkojaan voivat pitää ainoastaan maalivahti Manuel Neuer, Philipp Lahm, Bastian Schweinsteiger sekä Bayernin supertähti Thomas Müller. Kaikki muut pelaajat joutuvat taistelemaan paikasta avaukseen erikseen jokaisessa ottelussa.

Jatka lukemista ”G-lohko: Noitatohtoreita ja särkyviä unelmia”

Helmarit saalistaa jatkopaikkaa kivikovasta EM-lohkosta

Kesäkuun alussa pelattu Valko-Venäjä-tupla varmisti jälleen kerran miesten futismaajoukkueen putoamisen arvokisakoneesta. Toki teoreettinen mahdollisuus lunastaa lippu Brasilian MM-jumbojettiin on edelleen olemassa, mutta se vaatisi uskomattomia suorituksia jäljellä olevissa otteluissa Espanjaa ja Ranskaa vastaan sekä onnekkaita sattumuksia lohkon muissa matseissa.

Huuhkajien ensimmäinen arvokisakokemus odottaa siis vielä tulemistaan. Tilanne on toisenlainen naisten puolella. Miesten joukkueen tapaan pöllöaiheista lempinimeä nykyisin totteleva naisten maajoukkue on mukana EM-kisoissa jo kolmatta kertaa. Vuoden 2013 turnaus pelataan Ruotsissa ja se käynnistyy ensi viikolla.

Jatka lukemista ”Helmarit saalistaa jatkopaikkaa kivikovasta EM-lohkosta”

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Ensimmäinen oikeusmurha

Vietän viikonlopun Muonionjokilaakson kisastudiossa, jossa ehdittiin jo tänään kehua turnauksen tuomarilinjaa. Oikeudenjakajat ovat suhtautuneet törkeisiin taklauksiin ja muihin likaisiin temppuihin asian vaatimalla vakavuudella ja korttitaskulla onkin käyty tiuhaan tahtiin. Mielestäni tiukka linja on ollut hyvä asia, koiruuksilla ei ole tässä turnauksessa vielä voitettu peliäkään.

Hetki sitten päättyneessä Slovenia-USA -ottelussa nähtiin kuitenkin tämän vuoden MM-turnauksen ensimmäinen oikeusmurha. Amerikkalaiset nousivat hienosti 2-0 -tappioasemasta tasoihin ja tekivät kolmannenkin maalin, joka hylättiin ilman kunnon perusteita. Tapahtunut vääryys saattaa olla ratkaiseva USA:n kohtalon kannalta. Kolme pistettä olisi lähes varmistanut joukkueelle jatkopaikan.

USA:sta on tulossa kovaa vauhtia näiden kisojen Australia. Viittaan tässä edellisiin MM-kisoihin, joissa futismaailman yllättänyt taisteleva Socceroos oli lähellä puolivälieräpaikkaa. Vain järkyttävä tuomarivirhe esti joukkueen etenemisen pidemmälle turnauksessa.

Jenkit ovat ihastuttaneet peräänantamattomalla taistelullaan vuoden 2006 aussien tapaan. Teknisyydellään joukkue ei pärjää ja sen vuoksi kardinaalitason kämmejä tapahtuu jatkuvasti. Lisäksi USA:lla on taktisissa asioissa, kuten prässin rakentamisessa välillä suuriakin ongelmia, mutta pää kolmantena jalkana taisteleva ryhmä on pitänyt jo Englannin tasoista tähtisikermää erittäin tiukoilla. Kiinnostava joukkue, jolle toivon pitkää elinkaarta tässä turnauksessa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 18.6.2010.

Ameriikan Shefki

Vastahyökkäyspeliin toiveensa pohjaavat joukkueet antaisivat usein puoli valtakuntaa hyvästä maalintekijästä. Näin olisi illan Englanti-Yhdysvallat -taistossa tehnyt myös pirteästi esiintynyt altavastaaja. Siitäkin huolimatta, että tuossa maassa se puoli (tai ¾) valtakuntaa olisikin kiinnostunut kuningaslajin sijasta valeurheilusta, tanssitytöistä, halvasta vetisestä kaljasta ja muusta show-meiningistä.

Jenkeillä oli kaikki mahdollisuudet riistää koko potti epäjärjestyksessä esiintyneeltä suursuosikki Englannilta. Joukkueella oli ottelussa mukana tähän tarkoitukseen suunniteltu fyysinen ykköstykki. Hull Cityn Jozy Altidore laittoi kuitenkin parhailta paikoilta päällä ohi ja louhikkojalalla pystytolppaan. Mieleen tulee suomalainen henkinen maaliskuu ja Shefki Kuqin ohipusku Teplicessä vuonna 2005.

On kuitenkin epäreilua verrata Altidorea ”Sheriffi” Kuqiin, joka on latonut urallaan yli 100 maalia varteenotettavissa pää- ja kakkossarjoissa.  Kuqi on eräs kautta aikojen tehokkaimmista suomalaiskärkimiehistä, mutta Altidoren uroteot jäivät Hullissa kuluneella kaudella vähiin. Joukkue oli toki valioliigatalven sympaattisimpia ilmestyksiä ja sen putoaminen sattui syvälle myös yllekirjoittaneen pirtissä. Hampaat irvessä taistelleen Hullin kotimatsit olivat hienoimpia tv-kokemuksia kuluneella kaudella, jos oman suokkarijengin otteluita ei lasketa. Pienikin pystyy pistämään kampoihin, jos asenne on oikea.

Altidorella on vielä mahdollisuus nousta Ameriikan Shefkiksi. Kotimainen Kuqi teloitti naamallaan Azerbaidzhanin ja piti tuossa vaiheessa Suomen toiveet kisapaikasta elossa. Voi olla, että Hullin ja USA:n sympaattinen Altidore tekee saman omalle jengilleen C-lohkon seuraavissa peleissä. Itse pidän peukkua tälle taistelijalle.

PS. Clint Dempseyn kaukovedon F-junnutyyliin hörpänneen Robert Greenin kohtalo brittitabloideissa lienee kauhea. Ainoa positiivinen aspekti tapahtuneessa lienee se, että saamme seuraavassa matsissa kehiin legendaarisen David ”Nintendo” Jamesin. Viihdettä on luvassa koko rahan edestä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 13.6.2010.

%d bloggaajaa tykkää tästä: