Malja Peter Shiltonille

Turnauksessa on vietetty tänään ensimmäistä välipäivää. Neljännesvälierävaiheeseen selvinneet joukkueet ovat vetäytyneet poteroihinsa punomaan juonia tulevien vastustajiensa kampittamiseksi. Syytä on toki toivoa, että urotekoja tehdään rehellisin keinoin tästä eteenpäin. Erityisesti Puruguayn tulee nyt skarpata.

Olin lukenut kisaohjelman jotenkin väärin ja ryntäsin alkuillasta mullilauman tavoin into piukeana valmistautumaan Brasilia-Chile -otteluun, kunnes joku kertoi, että matsi pelataan vasta huomenna. Laitetaan tämä amatöörimainen virhe kisaväsymyksen piikkiin. Futisnarkkari ei saanut fiksiään, joten tässä vaiheessa oli pakko ryhtyä kelailemaan vanhoja pätkiä YouTubesta ja muista verkkovideopalveluista.

Jatka lukemista ”Malja Peter Shiltonille”

Ei vieläkään pokaalia

Pohjois-Lontoon ykkösseura Arsenal on käynyt tuloksetonta pyttyjahtia jo kohta seitsemän pitkää vuotta. Sivu suun ovat menneet niin Valioliigan, FA Cupin, liigacupin kuin Mestarien liigankin pokaalit. Traumaattisia kokemuksia on ollut siis joukkueen kannattajille tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, Nick Hornbyn legendaarisen ”Hornankattila” -futisromaanin hengessä.

Kuivan kauden oli määrä päättyä viime sunnuntaina, kun Arsenal lähti suursuosikkina liigacupin finaaliin Birminghamia vastaan. Lontoossa jouduttiin kuitenkin pettymään, kun maalivahti Wojciech Szczęsnyn ja puolustaja Laurent Koscielnyn viimeisten minuuttien aivopieru lahjoitti kaikkien yllätykseksi voiton Keski-Englantiin. ”Brumin” patukka Obafemi Martins kiitti ja ampui pallon tyhjään rysään.

Arsenal valloitti Valioliigan mestaruuden kaudella 2003–2004 suvereeniin tyyliin. Joukkue ei hävinnyt koko kaudella yhtään ottelua. Tämän jälkeen jättiläisen voimat ovat pahasti ehtyneet ja palkintokaapin ovi on pysynyt säpissä.

Jopa kriisilistojen vakionimenä tunnettu Liverpool on onnistunut paremmin viimeisen kuuden vuoden kuntopuntarissa. Vaikka 2000-luvun liigataival on ollut Merseysiden porukan osalta todella kivikkoinen, Pool onnistui voittamaan Mestareiden liigan keväällä 2005 Sami Hyypiän johdolla. Vuotta myöhemmin joukkue nappasi FA Cupin pokaalin haltuunsa.

Mistä kannuton kausi sitten johtuu? Tykkimiesten värikäs ranskalaismanageri Arsène Wenger syyttäisi varmaan tuomareita ja englantilaisten jalkapallopäättäjien Arsenal-vastaista salaliittoa, mutta totuuden siemen piilee muualla.

Wengerin suosima pelitapa on kunnianhimoinen. Joukkue pyrkii hallitsemaan ottelutapahtumia hinnalla millä hyvänsä. Hyökkäyssuuntaan Arsenal on alati vaarallinen, mutta alakerrassa on ollut suuria ongelmia jo vuosia maalivahtipelistä lähtien. Kurinalaisesti puolustava ja iskupaikkaa kyttäävä vastustaja kykenee hyödyntämään Arsenalin puolustuksen epävarmat otteet ja kehnon itseluottamuksen. Näin juuri kävi liigacupin finaalissa.

Arsenalista puuttuu tällä hetkellä voittamisen kulttuuri. Joukkueen runkopelaajista harva on pystynyt kantamaan omalla osaamisellaan ryhmää eteenpäin vaikeissa paikoissa. Jopa maailmanluokan keskikenttäpelaajien armoitettuun joukkoon kuuluva Cesc Fabregas on ollut varsin kevyttä kauraa tosipaikan tullen.

Samir Nasria on Arsenal-fanaatikkojen papereissa pidetty tulevana messiaana, mutta nuori ranskalainen on erikoistunut toistaiseksi lähinnä kiukuttelussa. Taidoista lopullinen esiinmarssi ei jää kiinni, joten aika näyttää, onko Nasrissa aineksia todelliseksi johtohahmoksi.

Pitkä korpivaellus on korostanut ongelmaa. Tiukassa paikassa pää jäätyy ja pelaajat eivät kykene venymään. Usein suorituksissa jäädään pahasti jälkeen jopa normaalista osaamisesta. Joukkue huutaa henkistä johtajaa, joka kykenisi avaamaan tämän psyykkisen lukon.

Edellisen mestaruuden vieneestä ”Invicibles” -lempinimen saaneesta ryhmästä ei puuttunut johtajuutta. Ranskalaistykki Thierry Henry oli tuossa vaiheessa uransa huipulla. Haalarihommia kentällä paiskivat Patrick Vieiran ja Sol Campbellin kaltaiset liigaikonit, jotka olivat tottuneita voittamaan.

Nyky-Arsenalista vastaavaa tahdonvoimaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Arsènen ja Arsenalin ongelmat jatkuvat kauden edetessä. Wenger on mato kasvattamaan nuorista raakileista pelimiehiä, mutta voittavaksi valmentajaksi hänestä ei ole ollut enää vuosikausiin. Liigamestaruus olisi suuri yllätys.

Vakiokupongilla marssijärjestyksen määräävät tällä kertaa kotijoukkueet. Rivi on kokonaisuudessaan erittäin vahvasti ykköspainotteinen. Sen vuoksi mahdolliset yllätykset on syytä perata tarkkaan. Vain ne löytämällä rivistä on mahdollista saada tuottoa hiihtolomakassan pohjalle.

Arsenal yrittää toipua sunnuntain pettymyksestä ja suuntaa katseensa Valioliigan voittotaistoon, kun Sunderland saapuu Tykkimiesten vieraaksi Lontooseen. Kohde on roimasti ylipelattu, joten viekkaimmat veikkaajat asentavat Arsenalin voiton lisäksi otteluun vaihtomerkin. Sunderland on ollut iskussa kärkiseuroja vastaan, joten kohteeseen kakkonen kotivoiton kaveriksi.

Kohteen 5 West Ham on päässyt vihdoin vireeseen. Joukkue löi viime viikolla Liverpoolin ja jatkaa taistelua sarjapaikkansa puolesta. Stoke ei ole vieraissa juhlinut, joten kohteeseen ykkösvarma.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 5.3. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1, X, 1(X), 1, 1(2), 2, X(2), 2, 1(X), 1, 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä pe 4.3.2011.

A-lohko: Pojat vaikeuksissa

Pian se on käsillä. Jäljellä on viisi päivää h-hetkeen, jota jalkapallon ystävät ympäri maailman ovat odottaneet pian neljä vuotta. Kansan Uutisten kisablogissa käydään tällä viikolla läpi turnauksen ennakkoasetelmia lohkoittain. Analyysit potkaistaan käyntiin kisojen lohkosta A.

Kisojen isäntämaa pelaa perinteisesti ensimmäisessä lohkossa. Ensimmäisenä Afrikan maana MM-kisoja isännöivä Etelä-Afrikka avaa tanssit perjantaina ottelulla Meksikoa vastaan. Bafana Bafanan eli ”poikien” otteluista tunnelmaa ei varmasti puutu. Raivostuttavan äänekkäiden vuvuzela-torvien kakofonia siivittänee aktiivista peliotetta suosivan kotijoukkueen mellevään lentoon. Tapana ei ole ollut jarrutella ja Bafana Bafana tekee sitä tuskin nytkään, vaikka varsinainen pelillinen identiteetti on ollutkin jo pitkään kadoksissa.

Joukkueen menestysmahdollisuudet näyttävät valitettavan ohuilta. Isäntämaa ei ole MM-kisojen historiassa pudonnut koskaan alkulohkovaiheessa, mutta nyt tämän taian rikkoutuminen on hyvin lähellä.

Vuoden 1996 Afrikan mestaruuden jälkeen Etelä-Afrikkaa hehkutettiin tulevana afrikkalaisen jalkapallon johtotähtenä ja kansainvälisten karkeloiden kestomenestyjänä. Apartheidin ikeestä vapautuneista townshipeistä piti nousta bussilasteittain huippunimiä, jotka nostaisivat maan futiksen maailman huipulle.

Toisin kävi. Etelä-Afrikka on ajelehtinut jo pitkään päämäärättömästi vailla pitkäjänteistä suunnitelmaa ja valmentajaa on vaihdettu jatkuvasti. Tehtävä on ollut yhtä helppo kuin lasimurskalla kävely paljain varpain. Nyt puikoissa on brassi Carlos Alberto Parreira, joka muistetaan vuoden 1994 maailmanmestaruudesta kotimaansa joukkueen peräsimessä.

Vaikka viime kesän Confederations Cupissa pelit sujuivatkin varsin mainiosti, valmistautuminen turnaukseen on ollut jälleen repaleista. Joukkueen suurin tähti, Evertonin Steven Pienaar jätti suurimman osan harjoitusotteluista väliin. Eräänä syynä tähän on pidetty Pompey-toppari Aaron Mokoenan ja Pienaarin viimetalvista välikohtausta Englannin Valioliigan ottelussa. Mokoena sukitti joukkuekaveriaan surutta ja tunteet kävivät varsin lämpöisinä tilanteen jälkeen.

Sateentekijöistä on pulaa. Yrittäjiä on riittänyt, mutta esimerkiksi takavuosien Nations Cup -sankari Benni McCarthy ei ollut riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa lunastaakseen paikan kisajoukkueessa. Löytääkö Parreira joukkueeseensa maalitykin? Kuumin nimi tähän tehtävään lienee Ranskan sarjoissa aikoinaan flopannut 25-vuotias Katlego Mphela. Ei näytä hyvältä.

Vaikka afrofutiksen ja Etelä-Afrikan suurena ystävänä toivonkin ehdottomasti Bafana Bafanan jatkopaikkaa, tämä skenaario näyttää epätodennäköiseltä. Värikästä ja hyökkäävää peliä nähdään kuitenkin varmasti.

Kaksinkertaisen maailmanmestarin (1930 ja 1950) Uruguayn joukkue tunnettiin takavuosina puolirikollisesta pelityylistään. Los Charrúas oli aggressiivinen ryhmä, joka ajoi surutta vastustajan jaloille. Vaikka henkilökohtaisesti arvostankin kovaa taklaavia pelimiehiä, erityisesti 1980-luvulla Uruguayn tapa pelata jalkapalloa oli järkyttävä. Muistan edelleen elävästi vuoden 1986 kisat, joissa Etelä-Amerikan maantierosvoiksi nimitetty ryhmä teloi vastustajan taitoniekkoja lasarettiin lähes jokaisessa ottelussa. Eräs törkeimmistä taklauksista nähtiin ottelussa Skotlantia vastaan, jossa Uruguayn Jose Batista teloi Gordon Strachanin sairaalaan jo 56 sekunnin pelin jälkeen.

Takavuosien pelitavan aiheuttama imagohaitta on ollut syvä, vaikka 2000-luvulla Uruguay on luottanut enemmän taitoon ja tiiviiseen joukkuepeliin. Maanosansa karsinnoissa viidenneksi sijoittunut ja jatkokarsinnoissa Costa Rican lyönyt joukkue on saanut valmistautua turnaukseen kaikessa hiljaisuudessa huomion keskittyessä latinalaisen Amerikan osalta Brasilian ja Argentiinan kaltaisiin suurjoukkueisiin.

Joukkueesta löytyy suuri määrä aliarvostettuja eurosarjapuurtajia ja tulevaisuuden nimiä, kuten Barcelonan lupaava Martín Cáceres.

Kirkkaimmat timantit löytyvät hyökkäyspäästä. Atlético Madridin Diego Forlán ja Ajaxin suurlupaus Luis Suárez ampuvat paljon maaleja, mikäli ruokinta vain toimii.  Jatkopaikka on täysin realistinen tavoite. Maalikuningasveikkauksiin osallistuvien kannattaa huomioida erityisesti Suárez. Itse aion ainakin sijoittaa kyseiselle jantterille muutaman roposen.

Meksikolaiset ovat jalkapallohullua kansaa. Ja mikäs on ollessa, kun joukkue on menestynyt MM-kisoissa oikeastaan aina hyvin. Maa on ollut mukana kisoissa jo 13 kertaa ja edennyt kahdesti puolivälieriin. Onnistumiset sattuivat kotikisoissa vuosina 1970 ja 1986.

Perinteisesti eurooppalaisille oudommilla oman sarjan pelaajilla lastatusta Meksikon laivasta löytyy tällä kertaa tukku kansainvälisiä tähtiä. Henkilökohtaisesti odotan ainakin Arsenalin taskukokoisen Carlos Velan läpimurtoa parrasvaloihin.

Myös meksikaanien leirissä on kuohunut ennen MM-turnausta. Spursin kärkimies Giovani dos Santos tulistui ja uhkasi poisjäännillä, kun päävalmentaja Javier Aguirre kenkäisi maaliruiskun pikkuveljen Jonathanin ulos kisakoneesta.

Barcelonan hyökkääjän pudottaminen oli toki yllätys, mutta joukkuehengelle tällaiset itkuraivarit eivät varmasti tee hyvää. Kokeneiden veteraanien, kuten Rafa Marquezin, keskikentän ikitaistelija Gerardo Torradon ja jo 37-vuotiaan ”Meksikon Litmasen”, Cuauhtémoc Blancon johtavat roolit joukkueen hierarkiassa tulevat tällaisten tilanteiden jälkeen korostumaan entisestään.

Raymond Domenechin käsittelyssä sieluttomaksi ja innottomaksi ryhmäksi muuttunut Ranska lähtee kisoihin hämmentyneissä ja ristiriitaisissa tunnelmissa. Joukkue selvisi vaivoin kisoihin pelin ollessa karsintavaiheessa todella pahasti sekaisin. Tyytyväinen saattoi olla vain Domenech itse, joka kuittasi kisapaikasta rapeat 800 000 euroa Ranskan jalkapalloliiton maksamien bonusten muodossa.

Seinessä on virrannut runsaasti vettä sitten vuosien 1998 ja 2000 menestyksen. Potentiaalia Ranskalta löytyy edelleen, mutta se ei ole jalostunut onnistumisiksi enää pitkiin aikoihin, jos vuoden 2006 puolivahingossa tullutta finaalipaikkaa ei lasketa. Domenechin suosima kyyninen pelitapa on houkutteleva vaihtoehto myös nyt, sillä lohkon muut joukkueet pyrkivät varmasti pitämään palloa ja olemaan aktiivisia.

Toisaalta vuoden 2006 MM-kisojen yllätysvoitto laiskasta ja ylimielisestä Brasiliasta tuli rennolla ja aktiivisella pelitavalla, joten Domenech joukkoineen saattaa yllättää tällä kertaa. En ole koskaan erityisesti pitänyt Ranskan joukkueesta. Tuossa matsissa takki kuitenkin kääntyi hetkellisesti, vaikka olenkin gloryhuntannut Brasiliaa aina vuoden 1994 kisoista lähtien.

Thierry Henryn ratkaisevaan maaliin johtanut käsivirhe jatkokarsintaottelussa Irlantia vastaan puhuttaa vieläkin. Sattumusta on arvosteltu myös Ranskassa. Vuoden 1998 kisojen kultamitalisti Bixente Lizarazu kuvasi tapausta toissa viikolla häpeälliseksi kaivaen vielä maata kisoihin valmistautuvan joukkueen alta. Sinänsä erikoista, että myös kotimaassa jaksetaan vielä puukottaa Henryä, vaikka virhe oli täysin ottelun puhaltaneen ruotsalaiserotuomari Martin Hanssonin syytä. Ilmiö tuntuu jotenkin suomalaiselta.

Henryä saattaa odottaa sama kohtalo kuin seksiskandaalissa ryvettynyttä Chelsean John Terryä, joka joutui kevään valioliigaotteluissa valtaisen vihellyskonsertin kohteeksi joka kerta koskettuaan palloon. Itse toivon, että kisayleisöltä löytyy sen verran urheiluhenkeä, että ranskalaiskärki saa keskittyä pelihommiin rauhassa.

Mikä on sitten tämän huipputasaisen lohkon jatkopaikkojen kohtalo? Vedonlyöjien arvioissa Ranska on niukka ennakkosuosikki muiden joukkueiden jäädessä rinta rinnan taistelemaan lohkon kakkospaikasta. Sydän toivoo Etelä-Afrikan ja Meksikon jatkopaikkaa, mutta jos päältä kysytään, neljännesvälieriin etenevät Ranska ja Uruguay. Ensimmäisen kierroksen ottelut kertovat paljon suunnasta.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Steven Pienaar, Etelä-Afrikka. Koko maa katsoo keskikenttäpelaajan suuntaan, kestääkö pää?
* Vuvuzela-torvet.  Kuinka moni säätää kotikatsomoissa äänettömälle jo ensimmäisen jakson aikana?
* Ranska.  Löytyykö sielu ja sydän?
* Thierry Henry, Ranska.  Nouseeko surullisen hahmon ritari vaihtomiehen roolista ratkaisijaksi?
* Carlos Vela, Meksiko. Arsenal-laiturin lopullinen läpimurto maailman eliittiin tapahtuu näissä kisoissa
* Cuahtemoc Blanco, Meksiko. Veteraani taitaa maalinteon MM-tasolla, nähdäänkö Roger Milla -ilmiö?
* Uruguayn kärkipari. Taidokasta peliä ja tukuittain maaleja?

Matsit:

pe 11.6. klo 17.30 J’burg: Etelä-Afrikka – Meksiko (TV2 klo 16.10-19)
pe 11.6. klo 21.30 Kapkaupunki: Uruguay – Ranska (TV2 klo 21-23.30)
ke 16.6. klo 21.30 Pretoria: Etelä-Afrikka – Uruguay (TV2 klo 21.10-23.30)
to 17.6. klo 21.30 Polokwane: Ranska – Meksiko (TV2 klo 21-23.30)
ti 22.6. klo 17 Rustenburg: Meksiko – Uruguay*
ti 22.6. klo 17 Bloemfontein: Ranska – Etelä-Afrikka*

* Päätöskierroksen peleistä toinen suorana, päätetään myöhemmin

Kirjoitus on julkaistu KU:n MM-kisablogissa 7.6.2010.

Tuomari on ihan pelle?

Eräs suomalaisten jalkapallokatsomoiden tunnetuimmista lauluista alkaa otsikossa mainituin sanoin. Tuomarin olemassaolo muistetaan usein vasta siinä vaiheessa, kun musta-asuinen, pelaajien keskellä puikkelehtiva henkilö viheltää tai jättää viheltämättä pilliinsä omalle joukkueelle epäsuotuiseen aikaan.

Hyvin ja tasapuolisesti vihellettyä ottelua ei muista kukaan, kun taas epäonnistumisen sattuessa ”seepra” on kansanjoukkojen sylkykuppi ja suurin vihollinen. Maailmasta ei varmasti löydy kovin monta työtehtävää, joissa onnistumisia ei arvosteta lainkaan.

Tarkkaan ottaen tuomarina toimiminen ei edes ole ammatti. Maailman huipputuomareista jokaisella on olemassa siviiliammatti, päätyö, joka tuo leipää pöytään.

Tilanne on erikoinen, sillä pääsarjojen ja maajoukkueiden turnajaisten ympärillä liikkuu vuosittain valtava määrä rahaa. Samaan aikaan henkilöt, joilla on suurin vastuu otteluiden tasapuolisuudesta ja samalla suurimmat mahdollisuudet vaikuttaa lopputuloksiin, toimivat miltei täysin amatööripohjalta.

Tällä kaudella on nähty tuttuun tapaan useita järkyttäviä oikeusmurhia, jotka ovat johtuneet karkeista tuomarivirheistä. Ruotsalaisella tuomarilla Martin Hanssonilla voi olla nykyisin vaikeuksia löytää ystäviä Irlannista. Hansson oli varmaankin ainoa ihminen Dublinin Croke Parkilla, joka ei nähnyt Thierry Henryn kädellä tehtyä haltuunottoa, minkä seurauksena ranskalaiskärki karkasi maalintekoon. Henryn maali merkitsi Irlannin putoamista ensi kesän MM-turnauksesta.

Jokainen jalkapallofani voi hetkessä nimetä useita tapauksia, jolloin tuomarivirheen myötä tapahtui jotain peruuttamatonta. Oulussa esimerkiksi muistetaan kauden 2006 RoPS-ottelun tapahtumat edelleen erittäin hyvin.

Taiston viheltänyt Antti Munukka nosti AC Oulun pelaajille kaksi erittäin kyseenalaista punaista korttia ja hylkäsi köykäisin perustein kotijoukkueen Dragan Pejicin puskeman johto-osuman. Seuraus: Munukka poistui kentältä järjestysmiesten suojaamana vihaisen yleisön käytyä todella kuumana kyseenalaisten tuomioiden johdosta.

Näkyvien epäonnistumisten vastapainoksi tuomareilta on nähty tälläkin kaudella satoja, jos ei tuhansia hyviä suorituksia. Niitä on jalkapalloon tunteikkaasti suhtautuvien kannattajien hankalampi muistaa. Päteviä tuomareita löytyy kuitenkin jokaisesta Euroopan suursarjasta.

Hyvän tuomarin ominaisuuksia ovat johdonmukaisuus, järkähtämättömyys ja auktoriteetti. Hyvä tuomari kommunikoi tarvittaessa pelaajien kanssa asiallisesti, mutta ei anna heidän vaikuttaa tuomioihinsa. Tällaisia myös pelaajien arvostamia tuomareita ovat olleet muun muassa jo uransa lopettanut italialainen Pierluigi Collina ja viime vuonna maailman parhaaksi jalkapallotuomariksi valittu Roberto Rosetti.

Fiksuin uudistus tuomareiden tason parantamiseksi olisi ohjata yhä enemmän entisiä pelaajia tuomariuralle. Kokemus taiston tiimellyksessä myllertävistä tunteista auttaisi suhtautumaan tapahtumiin varmasti paremmin. Siirtyminen ammattituomareihin olisi toinen tärkeä askel, joka tulisi ottaa pikimmiten.

Taistelu Valioliigan mestaruudesta on lähestymässä loppuhuipentumaansa ja tämä näkyy myös viikon vakiokierroksella.

Kohteessa 4 Chelsea on pakkovoiton edessä, kun neljännestä sijasta ja paikasta Mestareiden liigan karsintoihin vielä tiukasti taisteleva Aston Villa saapuu Stamford Bridgelle. Chelsea on loukkaantumishuolistaan huolimatta hereillä ja nappaa täydet pisteet. Varma ykkönen.

Viikon varmin kotivoitto löytyy kohteesta 6, jossa mahdollisuutensa sarjapaikan säilyttämiseen jo ajat sitten menettänyt Portsmouth matkaa Tottenhamin vieraaksi. Spurs jahtaa vielä europaikkoja, joten täyden pistepotin nappaaminen kiinnostaa varmasti.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 27.3. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1, 2(X), 1, X(2), 2, 1(X), 1, 1, 1(2), 2, 1, X(1).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 26.3.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 1+2 oikein. Uuh.

Ruskeat kirjekuoret

Keski-Euroopassa paljastunut ja jatkuvasti laajeneva sopupeliskandaali on langettanut jälleen synkän varjon eurooppalaisen jalkapallon eetoksen ylle. Sopuiluepäilyjen aiheuttama shokkiaalto ei ole kuitenkaan järisyttänyt lajin moraaliperustaa eikä kyseenalaistanut jalkapallon ympärille pesiytyneitä hämäriä toimintatapoja tavalla, jolla moni olisi halunnut. Globaali futiskaravaani on jatkanut kulkuaan tutuissa karnevaalitunnelmissa.

Jalkapallohistorian tähän mennessä suurin otteluiden lopputulosten peukaloimiseen liittyvä organisaatio paljastui viime viikolla, kun Saksan Bochumissa syyttäjä ja poliisi kertoivat pidättäneensä 15 ihmistä eri puolilla Eurooppaa epäiltyinä yli 200:aa ottelua koskevasta lopputulosten järjestelystä.

Suurennuslasin alla on nyt joukko yhdeksässä maassa pelattuja otteluita. Mukana on myös Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan taistoja. Sadat ruskeat kirjekuoret ovat siis vaihtaneet omistajaa tässä ennennäkemättömässä vedonlyöntiskandaalissa.

Sopupelitapaus eli valitettavasti ole ainoa laatuaan jalkapallon saralla. Edellinen epäily tulosten järjestämisestä nousi julkisuuteen lokakuussa Venäjällä. Italian vuoden 2006 Calciopoliksi nimetty skandaali on myös jalkapalloa seuraavien tuoreessa muistissa. Tuolloin kolme saapasmaan pääsarjan suurseuraa peukaloi ottelujen tuomariasetteluja menestyksen toivossa.

Jalkapalloväen suhtautuminen uusimpaan tapaukseen on ollut ristiriitaista. Mediassa suurin poru on viime viikkoina liittynyt Ranskan Thierry Henryn käsivirheeseen MM-karsintaottelussa Irlantia vastaan. Vedonlyöntiskandaalista on tullut takasivun juttu.

Toisaalta lajin nokkamiesten huoli on ollut ainakin puheiden perusteella syvä. FIFA ja UEFA ovat puuhaamassa ongelmiin liittyvää kriisikokousta, joka on määrä järjestää ensi kuussa MM-kisaisäntä Etelä-Afrikan maaperällä. Toisaalta samaan aikaan Euroopan suursarjojen ja Mestareiden liigan pelejä on jatkettu aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Tavallinen eurooppalainen futiskeijo on kyynikko, joka suhtautuu paljastuneisiin ongelmiin huolestuen, mutta vain kevyesti. Keskivertokannattaja ymmärtää jalkapallon olevan valtava globaali kansanliike ja bisnes, jonka ympärille pesiytyy varmasti jatkossakin rikollista toimintaa. Vedonlyöntiskandaalit, doping, nuorten pelaajien epäeettinen värvääminen ja muut epämiellyttävät lieveilmiöt liittyvät futikseen niin kauan kuin lajin ympärillä liikkuvat suuret setelit.

Kansallisten liittojen sanktioiminen esimerkiksi kansainvälisestä kilpailutoiminnasta sulkemisella olisi kenties riittävän vahva keino tulevaisuuden skandaalien estämiseksi. Näin toimittiin 1980-luvulla huliganismin muodostuttua vakavaksi ongelmaksi jalkapallopiireissä.

Näin rajut toimenpiteet merkitsisivät kuitenkin suuria taloudellisia tappioita, joten niiden käyttöönottaminen vaikuttaa valitettavan epätodennäköiseltä. Onkin vain ajan kysymys, milloin jalkapallokaupunkien postipalvelut saavat seuraavat ruskeat kirjekuoret kuljetettavakseen.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen merkeissä. Valioliigassa Manchesterin suurjoukkueet City ja United ovat vahvoilla omissa kamppailuissaan. Joukkueet ovat kuitenkin peliprosenttien mukaan vahvasti ylipelattuja, joten jättipottia hakevien kannattaa sijoittaa vaihtomerkki ainakin kolmoskohteen City–Hull -otteluun.

Viikon peli-ideat löytyvät kohteista 6 ja 9. Sunderland löi viime lauantaina Arsenalin ja purjehtii vahvassa myötätuulessa. Häpeällisen 1–9-tappion Spursin vieraana kokenut Wigan on ongelmissa. Kohteeseen vierasvoitto, joka kuitenkin varmistetaan ykkösellä.

Kohteen 9 Reading taivaltaa taulukon pohjalta ylöspäin ja on materiaalilta Derbyä vahvempi yhdistelmä. Vierasvoitto pudottaa aimo tukun rivejä pois täysosumataistelusta, joten kohteeseen rohkeasti varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 28.11. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(X), 2, 1(X), 2(1), 1, X(1), 2, 1, 1(X), 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 27.11.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+3 oikein.

Tykkimiesten kanuunat jyrähtelevät voitokkaasti

Englannin Valioliigaa on nyt tahkottu kuusi kierrosta ja sarjan piikkipaikkaa pitää hallussaan tähän mennessä tappioitta pelannut lontoolainen Arsenal. Ennakkoarvioissa Manchester Unitedin, Chelsean ja Liverpoolin taakse sijoitettu joukkue on yllättänyt monet hyvillä esityksillään. Tykkimiehet jatkoivat viime viikonloppuna hurjaa menoaan murskaamalla sarjanousija Derbyn peräti maalein 5-0. Togolaiskärki Emmanuel Adebayor oli kamppailussa mainiolla pelipäällä ja latoi hattutempun köykäiseksi vastaantulijaksi Arsenal-myllyssä jääneen vierailijan verkkoon.

Arsenalin menestysmahdollisuuksia pidettiin heikkoina kauden alussa. Joukkue menetti suurimman syömähampaansa, peräti 174 maalia kahdeksan kauden aikana Arsenalille laukoneen Thierry Henryn viime kauden päätteeksi FC Barcelonaan. Kärsivällisesti ryhmäänsä rakentaneen managerivelho Arsene Wengerin joukot ovat kuitenkin osoittaneet, että pitkäjänteisellä työllä voidaan saada paljon aikaan. Tällä hetkellä joukkue pitää hallussaan Valioliigan ykköspaikkaa. Arsenal aloitti myös Mestarien liigan todella vakuuttavalla esityksellä, kun se murjoi menneellä viikolla Sevillan maanrakoon maalein 3-0.

Arsenalin alkukauden tärkeimmät pelaajat ovat olleet eittämättä keskikenttää hallinneet Cesc Fabregas ja Mathieu Flamini. Varsinkin espanjalainen Fabregas on ollut aivan huimassa vireessä. Alkuvuosinaan sopeutumisvaikeuksista kärsinyt piskuinen taituri on ottanut vastuun Arsenalin pelinrakentelusta. Ranskalainen keskikentän ankkuri Flamini on puolestaan raatanut korkealla moraalilla alaspäin tasapainottaen Wengerin ryhmän pelaamista.

Myös talouspuolella Arsenalilla menee lujaa. Seura kursi viime tilikaudella kasaan ennätysmäisen voiton siitäkin huolimatta, että vastikään pystyyn pykätyn hulppean Emirates Stadiumin rakennuskustannukset ovat syöneet valtavan pinon puntia. Englantiin viime vuosina rantautuneet ulkomaiset sijoittajat ovat jo huomanneet Arsenalin taloudellisen potentiaalin. Venäläismiljardööri Alisher Usmanov on parhaillaan haalimassa osake-enemmistöä seurassa.

Pelikentillä suurin kysymysmerkki Arsenalin mahdollisuuksien suhteen jatkossa on joukkueen kapeahko materiaali, joka voi käydä köykäiseksi kauden mittaan. Mikäli joukkue välttyy loukkaantumisilta ja pitkiltä pelikielloilta, voidaan kuitenkin olettaa että lontoolaisseura on mukana mestaruustaistossa vielä sarjan loppumetreilläkin.

Viime viikonlopun muissa otteluissa nähtiin hyvin vähän yllätyksiä, pois lukien tehottomuudesta kärsineen Liverpoolin jääminen 0-0 –tasapeliin Birminghamia vastaan. Pohjois-Englannin derbyssä Liam Miller pilasi Middlesbroughin kannattajien illan Riversidellä. Sunderlandin keskikenttämies tasoitti vierasjoukkueen kannattajien riemuksi lukemat 2-2:een kamppailun viimeisellä minuutilla. Ex-ManU-kippari Roy Keanen ryhmä ryöväsi näin tärkeän tasapelipisteen mukaansa ja voi olla suhteellisen tyytyväinen alkukauden esityksiinsä. Aiemmin heittopussina tunnettu hissijoukkue alkaa olla varteenotettava tekijä myös vieraskentillä.

Viime minuuttien draamaa nähtiin myös Readingissa, jossa kotijoukkueen James Harper tuhosi Wiganin pistetoiveet viime hetkien osumalla. Vieraiden maalilla pelannut Chris Kirkland ei voi olla tyytyväinen esitykseensä, sillä veskari imuroi kotijoukkueen avausosuman sisään todella helpon näköisesti. Kirkland nyrkkeili Kevin Doylen löysän laukauksen eteensä ja Dave Kitson latasi pallon varmasti maalin edestä verkkoon.

Viikon vakiokierroksella kupongilta löytyy kuusi kappaletta Valioliigan otteluita. Loput taistot ovat aina kinkkisiä Mestaruussarjan vääntöjä. Viikon varmat löytyvät pääsarjan puolelta. Vaihtomerkit suosittelen sijoitettavaksi loppupään vääntöihin, joiden lähtökohdat ovat tuttuun tapaan erittäin tasaväkiset.

Arsenalin meno on viime viikkoina ollut sen verran mellevää, että Lontoon paikallisvastus West Ham kaatunee Tykkimiesten käsittelyssä, vaikka Upton Park onkin ollut Arsenalille vaikea paikka vierailla. Jose Mourinhon dramaattisen lähdön jälkeen pienimuotoisessa kriisissä kärvistelevä Chelsea lyönee kotonaan heikon Fulhamin. Avainpelaaja Frank Lampardin todennäköinen paluu avauskokoonpanoon sinetöi “Mökkiläisten” kohtalon Stamford Bridgellä. Kolmas voittava joukkue löytyy kohteesta kahdeksan. Cardiff on ollut tällä kaudella varsin vakuuttava vierasjoukkue. Walesilaiset hakevat pisteet heikon Barnsleyn kustannuksella kohteessa, joka on myös peliprosenttien valossa kannattava sijoitus.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina poikkeuksellisesti jo klo 14.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2, 1, 2, 1(X), 2(X), 1, 1, 2, 1, X(1), 2(1), 1(X), X(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.9.2007.

JK: 5+2 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: