Mätiä tomaatteja Fiumicinolla

Kisojen ensimmäinen suurkaato on nyt nähty. Ranskan floppaamista ei kukaan täysjärkinen pitänyt yllätyksenä, mutta hallitsevan maailmanmestarin Italian kaatuminen jo alkulohkovaiheessa on suuremman luokan skandaali. Maan suurin urheilulehti Gazzetta dello Sport kuvasikin tapahtunutta valtavaksi häpeäksi koko Italialle.

Suurpetoja tulee menemään nurin jatkossakin voimasuhteiden vaihdellessa. Yllätykset ovat jalkapallon suola. Italiassa on silti katsottava peiliin. Suhteellisen nimetöntä ryhmää pidettiin Marcello Lippin huikean kokemuksen myötä jopa mestarisuosikkina ja valmistavat ottelut olivat sujuneet varsin hyvin. Andrea Pirlon loukkaantuminen tuotti tietysti harmaita hiuksia Lippille, mutta kaiken piti olla katettuna Italialle jatkokierrosten alkaessa. Lippi ottikin täyden vastuun tapahtuneesta Gazzetta dello Sportin haastattelussa. Omien sanojensa mukaan Lippi ei kyennyt motivoimaan pelaajiaan antamaan parastaan tässä turnauksessa.

Pieleen meni myös moni muu asia. Azzurrin pelaajien roolitus oli ainakin Slovakia-ottelun perusteella täysin pielessä. Gennaro Gattuso teki edelleen hartiavoimin töitä, mutta joutui uurastamaan aivan liian suurella alueella. Suureen rooliin joutunut Daniele de Rossi oli puolestaan koko kisojen ajan haluton, väsynyt ja suorastaan laiska.

Maalivahtipelissä Gianluca Buffonin loukkaantuminen näkyi räikeällä tavalla varsinkin Slovakiaa vastaan. Cagliarin Federico Marchetti oli epävarma ja arka useassa tilanteessa ja kommunikaatio puolustuslinjan kanssa ei toiminut. Puolustuksen epäjärjestyksen kruunasi topparipari ChielliniCannavaron alisuorittaminen turnauksen siihen mennessä tärkeimmällä hetkellä.

Hyökkäyksessä Italialla oli kentällä tuttujen kliinisten viimeistelijöiden sijasta joukko tehottomia nallipyssyjä. Toki on todettava, että joukkueen pelinrakentelu oli sen verran heikolla tasolla, että olisi vaadittu melkoinen midas nostamaan Italia jatkoon. Uutta Salvatore Schillacia ei kuitenkaan löytynyt.

Erityisen nöyryyttäväksi Italian putoamisen tekee se, että joukkue pelasi ehkäpä kisojen heikkotasoisimmassa alkulohkossa. Voimme vain arvailla, minkälaiseen karuselliin Italia olisi joutunut esimerkiksi tänään pelinsä päättävässä huipputasoisessa G-lohkossa.

MM-turnaukset ovat parhaimmillaan täynnä yllätyksiä. Esimerkiksi pubijengiksi myös omissa papereissani jo kauan ennen kisoja tuomittu Uusi-Seelanti pelasi taistelevaa futista ja ei hävinnyt turnauksessa peliäkään. Italia jäi taakse, joten saarikansa lampaineen voi juhlia näitä kisoja vapautuneissa meiningeissä. Tänään Roomassa tunnelma on toisenlainen. Ensimmäiset tomaattilaatikot tuotiin lentokentälle jo viime yönä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 25.6.2010.

Palloliitto etsii uutta sateentekijää

Roy Hodgsonin aikakausi Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana päättyi EM-karsintoihin. Lopulta Fulhamia kuiville nostamaan siirtyneen sympaattisen englantilaisen lähtö on selkeä menetys suomalaiselle jalkapalloilulle. Viimeisen ottelun pettymyksestä huolimatta menneet karsinnat olivat Suomen osalta menestyksekkäät. Maajoukkueemme ei ole koskaan ollut lähempänä kisapaikkaa kuin syksyllä 2007.

Vaikka Hodgsonia onkin arvosteltu passiivisesta taktiikasta otteluissa lohkon heikompia joukkueita vastaan, kokonaisarvosana karsintaurakasta nousee lähelle kiitettävää. Antti Muurisen ajan viihdyttävä, mutta yltiöpäisen hyökkäävä pelitaktiikka vaihtui puolustavampaan ja pelaajiston ominaisuudet paremmin huomioon ottavaan tyyliin Hodgsonin valtakaudella. Vaikka tehottomuus vaivasikin Huuhkajia aika ajoin, joukkue ylsi hienoihin suorituksiin lohkon kovia maita vastaan. Ainoa tappio surullisen Bakun vierailun ohella tuli kotona Serbiaa vastaan. Olisi ollut upeaa, jos Hodgson olisi päättänyt jatkaa tehtävässä vielä seuraavissa karsinnoissa. Tätä mieltä oli myös enemmistö maajoukkueen pelaajista. Toisin kuitenkin kävi ja uusi sateentekijä on nyt tilauksessa.

Palloliiton päävalmentajahaku päättyi vuoden lopussa ja parhaillaan puheenjohtaja Pekka Hämäläisen toimistossa käydään läpi tehtävään halukkaiden papereita. Suomi tarvitsee valmentajan, joka pystyy jatkamaan Hodgsonin EM-karsinnoissa aloittamaa työtä. Ehdokkaita on monia ja loppusuoran listalta löytyy useita hyviä sellaisia. Pesti on houkutteleva monesta syystä. Tien raivaaminen Etelä-Afrikan MM-kisoihin takaisi valmentajalle kulttimaineen vuosikymmeniksi Suomessa. Kovasta lohkosta rannalle jääminen ei olisi katastrofi kuin fanaattisimpien suomalaisten jalkapallokannattajien mielestä. Menestyminen Suomen peräsimessä voisi olla monelle valmentajalle lopullinen läpimurto kansainväliselle huipulle.

Vedonlyöntitoimistot tarjoavat tällä hetkellä pienimpiä kertoimia herroille Stuart Baxter, Martti Kuusela ja Horst Köppel. Ainoa varteenotettava suomalainen vaihtoehto, 1980-luvulla maajoukkuetta valmentanut Kuusela lienee jo katsottu kortti, joten katseet kääntyvät ulkomaan valmentajavelhojen suuntaan. Ari Hjelm ja Mika-Matti Paatelainen ovat mielenkiintoisia tulevaisuuden nimiä, mutta ex-maajoukkuehyökkääjien on vielä parempi kasvaa korkoa seurajoukkuepuolella. Vasta aika näyttää sen, kasvaako näistä raakileista kovan tason kansainvälisiä valmentajia. Jalkapallofanien äänestyksessä suurimman suosion uudeksi luotsiksi kerännyt Jari Litmanen lienee myöskin ajankohtainen nimi vasta tulevina vuosina.

Huhupuheet ovat yhdistäneet myös muita kiehtovia jalkapallopersoonia päävalmentajapalettiin. Eräs heistä on takavuosien maalivahtilegenda Walter Zenga. Ex-italoveskarin agentin mukaan Zenga neuvottelee kuitenkin parhaillaan Bulgarian liiton kanssa maajoukkuevalmentajan pestistä. Parempi näin, sillä Suomen tapauksessa on selvää, että uuden päävalmentajan on tultava Pohjois-Euroopasta tai Brittein saarilta. Kulttuurierot eteläisen Euroopan maiden kanssa nousisivat lähes varmuudella menestyksen esteeksi.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 4.1.2008.

%d bloggaajaa tykkää tästä: