Metsän Visentistä tuli historian tekijä

Historiallinen kirous on vihdoin murtunut. Espanja on jalkapallon maailmanmestari, ensimmäistä kertaa. Historiaa tehtiin myös toisella tavalla. Espanja on ensimmäinen hallitseva Euroopan mestari, joka kykenee valloittamaan MM-tittelin heti vanhan mantereen kultajuhlien jälkeen.

1-0, 1-0, 1-0, 1-0. Neljä maalin voittoa jatko-otteluissa kertoo valtavasta henkisestä vahvuudesta.

Joukkueen valmentaja, Vicente del Bosque, eli ”Metsän Visentti” on ollut aikaisemmin urallaan eräänlainen Real Madridin harmaa eminenssi. Mursuviiksinen 60-vuotias on luotsannut Realin kaksi kertaa Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuteen. Sitä ennen Realin juniorijoukkueita valmentanut del Bosque oli esiintynyt sijaisluotsina kuninkaallisten edustusjoukkueen siirtymävaiheissa muutamaan otteeseen 90-luvulla. Kokenut del Bosque on varsin väritön, virkamiesmäinen valmentaja, joka ei ole kenties saanut ansaitsemaansa arvostusta Madridissa eikä muuallakaan. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Del Bosque on jatkanut EM-kultaan luotsanneen Luis Aragonésin aloittamaa työtä Espanjan peräsimessä ja luonut joukkueelleen järkevän pelikirjan. Tekniseltä osaamiseltaan ylivertainen joukkue pitää palloa ja pyrkii kärsivällisesti jauhamalla eteenpäin. Näin se jaksoi tehdä myös tämän turnauksen finaalissa, jatkoajalle asti.

Paketti on kuitenkin myös alaspäin kunnossa. Siitä kertoo maalin pysyminen puhtaana turnauksen pudotuspelivaiheessa. Finaalissa loistavasti pelanneella Iker Casillaksella oli tietysti oma roolinsa tämän seikan toteutumisessa.

La Furia Roja ei kuulunut suurimpiin mestarisuosikkeihin alkulohkovaiheen jälkeen, vaikka se nousi hienosti sillasta vaikean Sveitsi-ottelun jälkeen. Joukkueen peli kehittyi kuitenkin jatkuvasti turnauksen edetessä. Se on useimmiten mestarin merkki. Välierässä Espanja juoksutti aikaisemmissa otteluissaan murskaavaa ylivoimaa esittäneen Saksan laulukuoroon.

Johannesburgin loppuottelussa Espanjan hyökkäyspeli oli avausjaksolla hieman ruosteessa, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. Ottelu oli draaman kaarensa perusteella 2000-luvun paras arvokisafinaali, vaikka maaleja ei kovin montaa nähty.

Finaalista jäivät mieleen myös Mark van Bommelin ja Nigel de Jongin tappotaklaukset avausjaksolla. Molemmista sikailuista olisi voinut nostaa punaisen kortin. De Jongin kung fu -potku oli jotain sellaista, mitä ei haluaisi nähdä MM-finaalissa. Sympatiapisteet menivät kuitenkin molempien joukkueiden osalta pakkaselle Andres Iniestan filmattua jatkoajalla hollantilaisille kaksi korttia ja samalla Johnny Heitingan katsomoon. Draamaa nähtiin siis isolla Draalla.

Espanjan hyökkäyspelin sielu tässä turnauksessa oli keskialueen katalaanikaksikko Xavi-Iniesta. Kisakokoonpano oli muutenkin varsin Barcelona-painotteinen. Finaalin, kuten usean muunkin ottelun avauskokoonpanon pelaajista peräti 7 edusti FC Barcelonaa. Ainoastaan kisojen paras maalivahti Casillas (Real), Sergio Ramos (Real), Xabi Alonso (Real) ja Joan Capdevila (Villarreal) edustivat muuta osaamista Espanjan avauksessa.

Lopuksi vielä muutama sana kisaväsymyksestä, joka on nostettu suurimmaksi syyksi Kakán, Messin ja Rooneyn kaltaisten pelaajien floppaamiseen Etelä-Afrikassa. Asiasta avautui viimeksi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan.

Täyttä potaskaa, sanon minä. Espanjan joukkueesta esimerkiksi Xavi pelasi kuluneella kaudella Barcassa 53 ottelua. Samat selitykset ovat olleet suosittuja jokaisena arvokisavuonna. Parhaat jaksavat painaa loppuun asti.

Kisojen loppuanalysiin, veikkauksiin ja lupauksiin palataan vielä alkuviikosta. Stay tuned!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Luovan futiksen juhlaa Afrikassa

Ensi viikosta alkaen jalkapalloväen katseet suuntautuvat noin kuukauden ajaksi Afrikkaan, kun Ghanan Accrassa potkaistaan käyntiin Afrikan mantereen suurimpiin jalkapallotapahtumiin lukeutuva African Cup of Nations. Euroopan mestaruuskisoja vastaava tapahtuma järjestetään nyt jo 26. kerran. Kahden vuoden välein järjestettävän turnauksen isäntänä toimiva Ghana järjestää kisat jo neljättä kertaa.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin vuonna 1957 Sudanissa. Isäntämaa on selviytynyt voittajaksi peräti yksitoista kertaa. Kultamitaleita on juhlittu kaiken kaikkiaan kolmessatoista eri maassa. Eniten mestaruuksia löytyy Egyptiltä, joka on vienyt kannun mukanaan viisi kertaa. Neljään pyttyyn ovat yltäneet Ghana ja Kamerun. Edellisissä kisoissa tittelin voitti Egypti, joka löi finaalissa Norsunluurannikon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Tapahtuma herättää suurta huomiota ympäri maailmaa, sillä turnaus on ollut perinteisesti erittäin viihdyttävä. Afrikkalaisten joukkueiden taktinen osaaminen on usein vajavaista, varsinkaan puolustuspelin organisointi ei ole koskaan ollut ryhmien vahvin osa-alue. Peli on mielikuvituksellista ja erittäin luovaa. Maalitilanteita syntyy siis liukuhihnalta. Afrikkalaisen hallitun kaaoksen negatiivinen puoli löytyy välillä täysin överiksi menevässä taklauspelissä. Törkeitä jaloille potkiskeluja nähdään turhan usein.

Erikoisen ajankohtansa takia turnaus on aiheuttanut takavuosina harvinaisen paljon harmaita hiuksia Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tilanne on sama myös tänä vuonna. Moni huippuseura menettää avainpelaajansa kuukauden ajaksi kesken vilkkaimman sarjakauden. Viimeksi Englannin Valioliigan Chelsean johtoportaaseen kuuluva Bruce Buck arvosteli rajusti turnauksen ajankohtaa. Buckin mukaan on täyttä hulluutta pelata näin raskas turnaus tässä vaiheessa vuotta. Chelsean tapauksessa raivon voi ymmärtää. Neljä seuran avainpelaajaa matkustaa Ghanaan.

A-lohkossa pelaava isäntämaa lukeutuu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Marokko, Guinea ja Namibia haastavat Chelsean Michael Essienin kipparoiman “Black Starsin”. Kaksi ensin mainittua joukkuetta aiheuttanevat suurimmat ongelmat isännille. Molemmista ryhmistä löytyy tukku Euroopan huippusarjojen pelaajia. Suurin mielenkiinto kohdistuu Guinean lupaavaan pelinrakentajaan Pascal Feindounoon sekä Kiovan Dynamossa maaleja paukuttelevaan Ismaël Boungaraan. Marokon laadun takaa Afrikan kentät hyvin tunteva veteraanivalmentaja Henri Michel.

Kestomenestyjät Norsunluurannikko ja Nigeria ovat vahvoilla turnauksen kuolemanlohkoksi tituleeratussa B-lohkossa. Molemmilla joukkueilla on todella pelottava hyökkäyskalusto. MM-kisoissa ihastuttanut Norsunluurannikko on turnauksen suurin voittajasuosikki. Mali yrittää laittaa kapuloita “Norsujen” ja Nigerian rattaisiin Sevillasta tutun voimakaksikon johdolla: Freddie Kanouté ja Seydou Keita kuuluvat turnauksen mielenkiintoisimpiin pelimiehiin. Beninin osaksi jää heittopussin rooli. C-lohkossa suosikin viittaa kantaa Kamerun. “Lannistumattomien leijonien” ohella hallitseva mestari Egypti on lähellä jatkopaikkaa. Barcan maalitykki Samuel Eto’o on lohkon kuumin nimi. Sudanin ja Sambian mahdollisuudet ovat hyvin ohuet.

Turnauksen viimeinen lohko vaikuttaa ennakkoasetelmiltaan kaikkein kimurantimmalta. Kaikilla neljällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin. Vuoden 2002 MM-kisoissa loistanut Senegal hakee menestystarinalleen jatkoa varsin laadukkaalla ryhmällä. Tuleva MM-kisaisäntä Etelä-Afrikka rakentaa puolestaan joukkuettaan jo tulevaa turnausta ajatellen. Brassi Carlos Alberto Parreiran luotsaama “Bafana Bafana” pelaa kovien paineiden alla. Hyvää tulosta odottaa koko maa presidentti mukaan lukien. Blackburnin Aaron Mokoena ja Evertonin Steven Pienaar ovat joukkueen ehdottomat avainpelaajat. Angolalla ja Tunisialla on myös hyvät mahdollisuudet edetä jatkoon.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.1.2008.

%d bloggaajaa tykkää tästä: