Unelma, joka kuoli

Jalkapallon MM-kisat potkaistaan jälleen kerran käyntiin sunnuntaina. Itselleni futiksen MM-turnaus on ollut monumentaalisuudessaan urheilutapahtumista pyhin lapsesta saakka ja se on eräs merkittävimmistä tekijöistä sen takana, miksi käytän vielä keski-ikäisenäkin valtavasti aikaa jalkapallon parissa toimimiseen eri tavoilla: kannattajana, valmentajana ja harrastelevana journalistina.

Meksikon vuoden 1986 kisoista muistan ainoastaan kisojen loppuottelun ja Diego Maradonan, joka aiheutti samanaikaisesti ihmisissä rakkauden ja vihan tunteita. Olin tuolloin 6-vuotias. Neljä vuotta myöhemmin katsoin kaikki Italiassa pelattujen MM-kisojen ottelut ja olin myyty. Tuolloin altavastaaja Kamerunin edesottamukset saivat sydämen roihuamaan pelitavan ajoittaisesta brutaalista luonteesta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia.  

Romanttinen suhtautuminen jalkapallon arvokisoja kohtaan sinnitteli hengissä pitkään, vaikka vuosi vuodelta kuvotus lajin kattojärjestöjen Fifan ja Uefan kasvavaa ahneutta ja korruptiota kohtaan kasvoi.

Viimeinen sammuttaa valot

Aloitin Kansan Uutisten jalkapallokolumnistina toukokuussa 2007, kun eduskuntaan tuona keväänä valittu Paavo Arhinmäki luovutti soihdun allekirjoittaneelle ja Olli Kohoselle. Sittemmin tiimissä ovat toimineet ansiokkaasti ohellamme myös Elina Vainikainen ja Pasi Palmu.

Nyt, lähes viisitoista vuotta myöhemmin, on joutsenlaulun aika. Tämä on palstan viimeinen kolumni. Kansan Uutisten uudistuessa on hyvä hetki siirtyä uusien haasteiden pariin.

Kollektiivi jyräsi Venäjän MM-kisoissa

MM-kisojen finaalit ovat yleensä olleet varovaisia nyhjäyksiä, joissa on vältelty virheitä viimeiseen saakka. Tämä johtuu siitä, että turnauksen viimeisessä ottelussa joukkueilla ei ole enää mitään ylimääräistä todistettavaa. Ainoastaan voitto kelpaa ja se on yritettävä ottaa tyylipisteistä välittämättä.

Kaikkien aikojen kyynisin loppuottelu lienee vuoden 1990 Italian kisojen ottelu Länsi-Saksa – Argentiina, joka ratkesi lopulta Andreas Brehmen rangaistuspotkuun. Muita maalitilanteita ottelussa ei oikeastaan nähty ja erityisesti Argentiinan pelitapa oli tuolloin ultradefensiivinen ja myös valitettavan väkivaltainen.

Tämän vuoden finaali poikkesi kaavasta. Ottelu oli avointa samppanjajalkapalloa ja rehtiä taistelua alusta loppuun ja erityisesti aktiivisesti hyökänneen Kroatian ansiosta. Kuukauden mittainen jalkapallokarnevaali päättyi kuitenkin reaktiivisesti, mutta viisaasti pelanneen Ranskan juhliin.

Jalkapalloyhteisö Savon Pallon tukena

Viime viikon lauantaina Pieksämäen keskuskentällä syttyi tulipalo, joka tuhosi kentän 200-neliöisen huoltorakennuksen maan tasalle. Tuhopoltoksi epäillyssä palossa vältyttiin kaikeksi onneksi henkilövahingoilta, mutta paikallisen jalkapalloylpeyden, Itä-Suomen Kolmosessa pelaavan Savon Pallon koko omaisuus haihtui tragediassa savuna ilmaan.

Huoltorakennus oli vuonna 1935 perustetun amatööriseuran oma kotipesä. Siellä säilytettiin muun muassa edustusjoukkueen pelaajien pelikenkiä, liivejä, palloja ja muita varusteita sekä otteluissa toimivan kanttiinin tarvikkeita ja fanituotteita. Kaiken kukkuraksi seuratoimijat olivat juuri ehostaneet suurella vaivalla huoltorakennuksen pukuhuoneen tyylikkääseen kuntoon. Nyt tämän talkootyön tulokset ovat raunioina.

Parasta paikan päällä

Jalkapallon MM-kisat saatettiin päätökseen viime sunnuntaina. Vasuri puhuu -turnausblogi tykitti ilmoille yli 50 vaihtelevan tasoista tekstiä kuukauden aikana.

Bloggaukset levisivät mukavasti sosiaalisessa mediassa ja MM-karnevaalin saama mediahuomio oli muutenkin valtaisaa. Tämä näkyi myös allekirjoittaneen some-verkostoissa. Todella moni urheilusta kiinnostunut ihminen esiintyi esimerkiksi selfieissä jonkin kisajoukkueen väreissä.

Kyseessä on maailman suurin urheilutapahtuma ja on tietysti hienoa, että se liikuttaa väkeä mahdollisimman monesta erilaisesta ihmisryhmästä.

Suomalaisen jalkapallon näkökulmasta tilanne on kuitenkin ongelmallinen. Kotimainen versio kuningaslajista ei kiinnosta suurinta osaa MM-kiimaisista ihmisistä. Monen mielestä suomifutis on sontaa ja heidän universumissaan Suomi ei koskaan pelaa jalkapallon arvokisoissa. Osaksi tästä syystä seurat riutuvat talousongelmissa vuodesta toiseen.

Sedu teki harkimot?

Tällä palstalla ruodittiin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa Valkeakosken Hakan huolestuttavaa taloustilannetta. Hakaa pitkään tukenut, eräiden arvioiden mukaan peräti 80-prosenttisesti seuran tulopuolesta vastannut paperitehdas oli tuolloin laittamassa rahahanoja kiinni ja perinteikäs seura roikkui talouspuolen suhteen löysässä hirressä.

Pelastajaksi nousi ravintolamoguli Seppo ”Sedu” Koskinen, joka ohjasi kassikaupalla omaa rahaansa seuraan. Koskisen suunnitelmat olivat massiivisuudessaan miltei ennennäkemättömiä suomifutiksessa.

Uuden omistajan johdolla kunnostettiin stadion, rakennettiin ravintolatiloja ja suunniteltiin pelaajabisnestä ulkomailta hankittavien pelimiesten avulla. Rahaa paloi, mutta panostusten uskottiin kantavan hedelmää tulevaisuudessa myös taloudellisessa mielessä.

Totuus jalkapallotoiminnan talouden lainalaisuuksista Suomessa valkeni liian myöhään Seppo Koskiselle. Jokaisen seuran tärkeimmän perusduunin, varainhankinnan, laiminlyöminen johti tilanteeseen, jossa Koskinen joutui jatkuvasti tekohengittämään seuraansa injektoimalla toimintaan uutta pääomaa. Taloudellisesti sairas kuvio täydentyi palkkatasoltaan ylimitoitetuilla pelaajasopimuksilla. Rahaa meni jatkuvasti ulos, mutta uutta fyrkkaa ei tullut mistään sisään.

Suurimmassakin säkissä on pohja, joka tuli Hakan tapauksessa vastaan tänä kesänä. Koskinen ilmoitti, että ei aio enää sijoittaa senttiäkään ikiomaan pohjattomaan kaivoonsa. Nyt seuran tulevaisuus on jälleen täysin auki.

Hakan ja Sedun tapaus muistuttaa harmittavalla tavalla bisnesmies Hjallis Harkimon toimia jo kuolleen ja kuopatun FC Jokereiden peräsimessä. Harkimo tuli vuonna 1999 mukaan jalkapalloon ostettuaan helsinkiläisen PK-35:n joukkueen ja muutettuaan sen nimen FC Jokereiksi.

Menestykseen sekä taloudelliseen voittoon pyrittiin valtavin panostuksin. Jokereita markkinoitiin stadilaisille laajoin mainoskampanjoin ja huippupelaajia hankittiin seuraan roppakaupalla. Harkimon kärsivällisyys kesti viisi vuotta, minkä jälkeen pillit pantiin pussiin. Seura myytiin vuonna 2004 paikalliskilpailija HJK:lle, joka teki Jokereista itselleen uuden farmijoukkueen Ykköseen.

Valkeakosken Hakaa ollaan tuskin myymässä kenenkään farmiryhmäksi, joten tehdaskaupungin seuraa odottaa pahimmassa tapauksessa tuhoutuminen. Jostain olisi jälleen löydettävä uusia tukijoita.

Hakan saaga on jälleen yksi esimerkki kehnosta seurajohtamisesta kotimaan kentillä. Liian monessa tapauksessa tavoitteet ovat ylimitoitettuja ja tuotto-odotukset utopistisia. Erikoista tässä on lähinnä se, että lähes yhtä surkeasti hoidettuja seuroja löytyy tästä maasta monta muutakin. Huonot esimerkit eivät ole johtaneet toimintatapojen muuttumiseen.

Mitä tulisi sitten tehdä? Eräs vaihtoehto on myöntää olemassa olevat tosiasiat ja palata ainakin osittain puoliammattilaisuuteen. Jossain vaiheessa taloutta on pakko ryhtyä oikeasti suunnittelemaan tulojen mukaan. Nyt monessa seurassa on paisutettu menopuolta ilman todellista taloussuunnittelua. Riskipeli on johtanut tilanteeseen, jossa uusia seuraruumiita tulee jatkuvasti.

Vakiokupongilla ei Hakan otteita pääse veikkaamaan, mutta tämän viikon kierrokselta löytyy onneksi tukku muita varsin mielenkiintoisia liigakamppailuita.

Viiden ottelun tappiokierteeseen syöksynyt AC Oulu kohtaa kotonaan MYPA:n huipputärkeässä ottelussa. Oululaiset ovat periaatteessa pakkovoiton edessä, sillä seuraavat kaksi vaikeaa ottelua KuPS:aa ja HJK:ta vastaan saattavat suistaa ryhmän lopullisesti jumbotaistoon. Joukkueen peli oli ajoittain oikeilla raiteilla edellisen kierroksen taistossa Tampereella, joten uskotaan rohkeasti kotivoittoon. Kohteeseen siis varma ykkönen.

Ykkösen otteluiden varmin voittaja lienee kohteen 5 PK-35 Vantaalta. Vastaan asettuvalle Klubi-04:lle ei ole luvassa juurikaan apuja otteluruuhkan keskellä kärvistelevältä emäseuralta, joten pisteet jäävät Myyrmäkeen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 25.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, X, 1, 1(X), 1, 2(X), 2, 1(X), 1(X), 1, 1, X(1), 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 23.7.2010.

Jälkihuomatus: Vihjerivillä 6+1 oikein.