You are currently browsing the tag archive for the ‘Serbia’ tag.

Belgradissa pelattiin kaksi viikkoa sitten Serbian ja Albanian välinen EM-karsintaottelu, jonka uskomattomat tapahtumat ja niiden jälkipyykki ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua eurooppalaisen jalkapalloyhteisön parissa.

Jo ennakkoarvioissa tulikuumaksi Kosovon tilanteen takia luonnehdittu ottelu eteni avauspuoliskon loppuun saakka ilman merkittäviä välikohtauksia, kunnes kentän päälle ilmestyi pienoishelikopteri. Se kuljetti mukanaan Suur-Albanian lippua. Paikallinen versio Suur-Suomi-visiosta liittyy kaikki albaanialueet kattavaan kansallisvaltioon, jota albaaninationalistit ovat tavoitelleet.

Lue lisää…

Mainokset

Jalkapallo on ylivoimaisesti maailman suosituin urheilulaji, ja se on nivoutunut poliittisiin valtataisteluihin monta monituista kertaa maailmanhistoriassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Nostradamus ennustaakseen, että näitä tapauksia tulemme näkemään runsaasti myös tulevaisuudessa.

Kolumnistikollega Elina Vainikainen kirjoitti tällä palstalla parisen viikkoa sitten erinomaisen tekstin Egyptin jalkapallomellakoista ja paikallisten ultrien merkityksestä Hosni Mubarakin hallinnon kaatamisessa.

Jalkapalloväellä on ollut näppinsä ja nappulansa pelissä monessa muussakin vallankaappauksessa. Esimerkiksi Liettuan entinen pääministeri Andrius Kubilius on kertonut jalkapallon olleen merkittävässä roolissa maan itsenäisyystaistelussa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Lue lisää…

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Saksa avasi eilen turnauksensa vakuuttavalla 4–0 -voitolla umpisurkeasta Australiasta. Voiton alkutahdit soitteli parivaljakko Lukas PodolskiMiroslav Klose. Viimeksi mainitun räjähtävä pusku Philippe Lahmin loistokeskityksestä oli kiistatta kisojen tähän mennessä komein maali. Aussiveskari Schwarzer oli vailla mahdollisuuksia.

Sopii ihmetellä, millaisia käärmekeittoja Saksan luotsi Joachim Löw on kaveruksille syöttänyt. Seurajoukkueissaan herrat ovat nimittäin olleet täysiä nallipyssyjä jo pitkään. Maajoukkueessa peli kuitenkin näyttäisi kulkevan.

Valtaisaan henkselien paukutteluun ei ole kuitenkaan saksalaisilla (vielä) varaa. Sekavasti esiintyneen Australian jälkeen vastaan asettuu kaksi huomattavasti paremmin organisoitua joukkuetta.

Iltapäivän taisto Serbian ja Ghanan välillä oli mielestäni kisojen parasta antia tähän mennessä, jos Saksan triumfia ei lasketa. Vaikka pelin tasoa arvosteltiin suomalaismediassa, pidin itse näkemästäni. Molemmat joukkueet näyttivät osaamistaan tasapainoisella suorituksella ja draamaakin nähtiin lopussa ulosajon ja pilkkumaalin merkeissä.

Ghanan joukkueen etäisyydet olivat kunnossa, erityisesti upeasti keskialueella esiintyneen 23-vuotiaan Anthony Annanin ansiosta. Nuori puolustava keskikenttämies sijoittui mainiosti, katkoi varmasti ja laittoi pelivälineen hyvällä prosentilla pelikavereiden jalkaan. Jos Annan jatkaa myös seuraavissa otteluissa samaan tapaan, Black Stars tulee menemään lohkostaan jatkoon.

Australian osalta on todettava, että lohkoennakossakin mainitusta vuoden 2006 kisojen hengestä ja tiiviistä pelaamisesta on jäljellä vain muisto. Joukkue oli koko ajan jalalla jäljessä ja karmaisevat virheet, tai oikeastaan virhesarjat johtivat katastrofiin. Australian pitää syntyä nyt uudestaan, mikäli se haluaa tosissaan taistella pisteistä Ghanaa vastaan.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 14.6.2010.

Sumusaarten maaliruisku Gary Lineker kertoi aikoinaan jalkapallon olevan peli, jossa 22 miestä juoksee 90 minuuttia pallon perässä ja lopulta Saksa voittaa.

Keihäslegenda Seppo Rädyn lohkaisema toinen saksalaisaiheinen heitto tuli puolestaan ajankohtaiseksi vuoden 2006 MM-kisoissa, kun nahkahousut pudottivat jatko-otteluissa jengin toisensa jälkeen katsomoon ja etenivät aina välieriin saakka. Tuolloin monen mielestä Saksa oli paska maa.

Saksan joukkueeseen liittyy useita myyttejä, jotka ovat eläneet vahvoina vuosien saatossa. Germaanien pelitapaa on pidetty konemaisena, vaikka Saksan maajoukkueessa on pelannut Jürgen Klinsmannin, Rudi Völlerin ja Gerd Müllerin kaltaisia taiteilijoita, puhumattakaan kenties kaikkien aikojen kovimmasta puolustuspään pelaajasta Franz Beckenbauerista.

Saksalaisten pelityyli on taktisesti äärimmilleen hiottu aivan pienimpiäkin nyansseja myöten, mutta se on aina jättänyt tilaa myös individualisteille. Tehokkuus on kuitenkin ollut aina huikealla tasolla, kuten saksalaisilla rikosetsivillä tässä klassikkosarjassa.

Osa myyteistä perustuu toki faktoihin. Saksalaiset pelaajat ovat fyysisesti erittäin vahvoja. Moni heistä on sitkeä raataja, joka jaksaa vetää helposti kovatempoisen 90-minuuttisen ja sen jälkeen vielä jatkoajankin, mikäli siihen on tarvetta. Ensimmäisenä mieleen tulee kisoista loukkaantumisen takia sivuun joutunut Michael Ballack, jonka fyysinen preesens sekä tekninen ja taktinen monipuolisuus ovat vertaistaan vailla. Ballack ei ole mitenkään häikäisevä pelaaja, mutta tekee tasaisesti töitä ja hoitaa oman leiviskänsä kentällä varmasti.

Saksalaiset taitavat myös voittamisen kulttuurin. Maailmanmestaruuden teutonit ovat voittaneet kolme kertaa (1954, 1974 ja 1990) ja finaalipaikkoja on plakkarissa noiden lisäksi neljä (1966, 1982, 1986 ja 2002).

Tämän kesän turnauksessa Saksalta ei odoteta ihmetekoja ja onpa moni asiantuntija väittänyt joukkueen joutuvan vaikeuksiin jo alkulohkovaiheessa. Syitä mahdollisiin ongelmiin löytyy pilvin pimein: Ballack on ulkona, ykköstykeiksi kaavaillut Mario Gomez ja Miroslav Klose ovat molemmat pelanneet surkean kauden ja valmentaja Joachim Löw on tuskaillut kokoonpanonsa kanssa aina viime metreille saakka. Peruspermanenttia ei tahdo löytyä. Nyt Die Mannschaftin pelitavaksi on vakiintumassa 4-2-3-1, joka tuottaa omat ongelmansa esimerkiksi erilaiseen pelitapaan tottuneelle Kloselle. Tuleeko palloja ja sitä kautta iskun paikkoja tarpeeksi vai istuuko kehäkettu nämä kisat penkillä?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että neljä vuotta sitten Saksan lähtökohdat MM-turnaukseen olivat vieläkin heikommat. Silti joukkue raivasi tiensä neljän parhaan joukkoon, jossa se taipui Italialle vasta jatkoajalla. Tuolloin kotiedulla oli tietysti oma merkityksensä, mutta tosipelien alkaessa Saksa on aina valmis. Niin se on nytkin ja etenee vaikeuksitta jatkopeleihin, vaikka lederhoseneissa saattaa homma näyttää hieman kireältä välillä.

Lohkon toisesta jatkopaikasta taistelevat Serbia ja Australia. Serbia on nostettu monissa papereissa mahdolliseksi yllättäjäjoukkueeksi. Joukkueella on kieltämättä kova puolustus, mutta en itse näe merkkejä siitä, että serbien lento kantaisi tässä turnauksessa ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle. Oletusarvo on toki jatkopaikka, jos aussit eivät piiskaa itseään mittaviin urotekoihin vetisen oluensa voimalla.

Jugoslavia menestyi ennen hajoamistaan varsin mainiosti MM-tasolla. Viimeiseksi sankariteoksi jäi paikka puolivälierissä vuoden 1990 kisoissa, joissa jugoslaavit panivat legendaarisen Dragan Stojkovicin johdolla mm. Espanjaa päihin maalein 2–1. Sittemmin ex-jugoista parhaiten on menestynyt Kroatia, joka eteni välieriin Ranskan kisoissa vuonna 1998.

Serbian omalla nimellään tekemät MM-maineteot ovat vielä olemattomat, sillä valtioliitto Montenegron kanssa päättyi vasta kesällä 2006. Karsinnoissa maa on tähän mennessä onnistunut melko hyvin.

Saksan kisoissa silloinen Serbia-Montenegro hyytyi alkulohkoon häviten kaikki ottelunsa. Pahiten serbejä nöyryytti Argentiina, joka takoi pallon kuusi kertaa Balkanin poikien veräjään. Tuolloin herra nimeltä Diego Maradona oli mukana vielä katsojan roolissa, kuten videosta voi huomata.

Tämän vuoden turnauksessa avainasemaan nousee Serbian hyökkäyspelin organisointi. Kyse on siitä, millaisen käärmekeiton Radomir Antić kykenee loihtimaan. Puolustus kyllä pitää, mutta nähdäänkö maaleja? Ilman niitä joukkue ei etene jatkoon. Ykköstykki Nikola Žigić kaipaa taustatukea, jota odotetaan erityisesti Belgradin punatähtien kasvatilta Marko Pantelićilta. Nykyisin Ajaxin paidassa pelaava kiertolainen latasi kuluneella kaudella muikeat 16 maalia, joten vire näyttäisi olevan varsin mainio.

Australiassa jalkapallo kilpailee monen härmäläisnäkökulmasta varsin eksoottisen lajin kanssa paikasta auringossa. A-maajoukkue Socceroosilla on kuitenkin vankka asema australialaisten urheiludiggareiden sydämissä.

Vuoden 2006 MM-kisojen puujalkainen, mutta taisteleva Australia oli erittäin sympaattinen ryhmä ja sai varauksettoman kannatukseni noissa turnajaisissa. Tuolloin aussien lento katkesi katkeraan neljännesvälierätappioon Italialle. Honkkelimainen Fabio Grosso eteni lisäajalla alueelle ja hankki kyynisellä filmillä joukkueelleen rangaistuspotkun, jonka Francesco Totti laittoi varmasti sisään. Tähän osumaan päättyivät Australian kisat. Oikeusmurha, joka satuttaa vieläkin.

Australialta löytyy joukko rutinoituneita pelimiehiä, jotka eivät kaki pöksyihinsä kovassakaan paikassa. Fulhamin Mark Schwarzer on MM-tasolle riittävän hyvä veskari, joka pystyy torjumaan joukkueelleen pisteitä. Puolustuksen päällikkö on Galatasarayn Lucas Neill. 32-vuotias kapteeni aiheuttaa vastustajan hyökkääjille mustelmia kovilla taklauksillaan.

Hyökkäykset terävimmät syömähampaat ovat brittikentiltä tutut Harry Kewell ja pelintekijän roolin ottava Tim Cahill. Muut pelaajat ovat Mark Brescianon ja Brett Emertonin kaltaisia kokeneempia duunariosaston tekijämiehiä. Joukkue on tekniseltä taitotasoltaan lohkon heikoin, mutta kova asenne antaa paljon takaisin.

23. kesäkuuta Nelspruitissa pelattava Serbia–Australia tulee olemaan eräs kisojen mielenkiintoisimmista otteluista. Tuossa matsissa tullaan näkemään rajua taklauspeliä ja peräänantamatonta taistelua, kun joukkueet ratkaisevat D-lohkon toisen jatkopaikan kohtalon. Australian bandwagonissa mennään, joten veikkaan rohkeasti Socceroosin yllätysvoittoa.

Chelsean keskikenttäpelaaja Michael Essienin loukkaantuminen oli paha isku pitkäjänteisesti tietään Afrikan ykkösmaaksi viime vuosina raivanneelle Ghanalle. Black Stars oli edellisessä MM-turnauksessa Afrikan paras joukkue ja se aiheutti neljännesvälierissä laiskalle Brasilialle suuria ongelmia, mutta taipui lopulta 0–3 -tappioon. Puolustusvirheet ja turha kunnioitus maailmanmestaria kohtaan ratkaisivat lopulta ottelun voittajan.

Nyt joukkue huutaa uutta johtajaa Essienin tilalle. Ainakaan vielä ei tuoreita vastuunkantajia ole ryhmästä löytynyt, joten jatkopaikan lunastaminen vaikuttaa tällä kertaa liian vaikealta tehtävältä ghanalaisille.

Taitoa Ghanan joukkueesta ei puutu. Stephen Appiahin, CL-mestari Sulley Muntarin ja Asamoah Gyanin kaltaiset nimet takaavat laadun. Joukkue pystyy pitämään halutessaan palloa ja hallitsemaan ottelutapahtumia kaikkia tämän lohkon joukkueita vastaan. Pelin tasapaino ja kärsivällisyyden puute on Essienin loukkaantumisen myötä pahin ongelma.

Mielenkiintoisen aspektin Ghanan otteisiin tuo edellisissä MM-kisoissa omintakeisella pelitavallaan ihastuttanut veskari Richard Kingson, joka on jälleen todella kovan haasteen edessä. Tällä kertaa tehtävä taitaa valitettavasti olla Wiganissa pelaavalle Kingsonille ja koko joukkueelle liian haastava. Pelit päättyvät alkulohkoon.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Saksan pelitapa. Taikalasit pois päästä, kuinka konemainen se tyyli on oikeasti?
* Mesut Özil, Saksa. Lunastaako turkkilaistaustainen veijari odotukset ja johdattaa Saksan menestykseen vai ovatko paineet aivan liian kovat? Taitoa ainakin riittää.
* Miro Klose, Saksa. Alla kurja kausi Bayernissa, mutta maajoukkueessa on osunut aina. Taistelee avauksen paikasta Cacaun ja Gomezin kanssa.
* Serbian puolustus. Kovin montaa palloa ei mene omiin.
* Marko Pantelić, Serbia. Tuleeko ruuhkatukasta serbien ykkösruisku?
* Australian asenne ja sydän.
* Ghana. Taitoa löytyy, mutta kuka johtaa joukkoja?

Lohkon ottelut:

su 13.6. klo 21.30 Durban: Saksa – Australia
su 13.6. klo 17 Pretoria:  Serbia – Ghana
pe 18.6. klo 14.30 Port Elizabeth: Saksa – Serbia
la 19.6. klo 17 Rustenburg: Ghana – Australia
ke 23.6. klo 21.30 Johannesburg: Ghana – Saksa
ke 23.6. klo 21.30 Nelspruit: Australia – Serbia

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 10.6.2010.

Kisojen avausotteluun on nyt aikaa kolme päivää ja on hyvä aika lyödä yhteen KU:n bloggaajien omat arviot turnauksen menestyjistä, yllättäjistä ja pettymyksistä. Lukijat voivat myös kommentoida ja esittää omat vaihtoehtonsa esitettyihin kysymyksiin! Viestiin ja kommentteihin palataan 11. heinäkuuta pelattavan finaaliottelun jälkeen. Kuka onkaan tämän kesän kovin futistietäjä?

1. Kuka vie mestaruuden?

Pasi Palmu: Espanja. Huippuyksilöistä koostuva hyvin organisoitu joukkue. Omaksunut nykyjalkapallon lainalaisuudet nopeasti. Seurajoukkueiden menestys taannut pelaajille jatkuvasti huippupelejä.

Joonas Korhonen: Saksa. Kostaa edellisten MM-kisojen vääryyden, jolloin vuosituhannen viihdyttävintä jalkapalloa pelannut joukkue jäi välieriin. Lisäksi on mukava päästä sanomaan, että Suomi ei ole ollut tappiolla hallitsevalle maailmanmestarille kymmeneen vuoteen.

Jaakko Alavuotunki: Tutkin nuo kaaviot aika tarkkaan läpi ja tulin siihen johtopäätökseen, että finaalissa kohtaavat Espanja ja Brasilia. En ole vielä oikein osannut päättää, kumpi näistä maista voittaa lopulta MM-kultaa. Heitetään Brasilia, koska Pasi ehti jo hypätä Espanjan bandwagoniin. Dunga laittaa ryhtiä ryhmäänsä ja edellisten kisojen haluton neppailu on vain muisto.

2. Kisojen suurin yllättäjä?

PP: Serbia. Tasokas joukkue iskee puskista kisoissa. Menestys karttanut joukkuetta.

JK: Serbia. Kisojen paras puolustus vie joukkueen välieriin saakka, sitten loppuu bensa.

JA: Norsunluurannikko, vaikka Drogban käsivamma langettaakin pienen varjon mahdollisen kisamenestyksen ylle. Noh, uskotaan DD:n ihmeparantumiseen ja Norsujen yllätysmitaliin. Vahvin afrikkalaisjoukkue.

3. Mikä maa floppaa pahiten?

PP: Argentiina. Maradonalla ei ole riittävästi taitoa viedä joukkuettaan pitkälle, vaikka siihen tasokkaalla joukkueella olisi siihen kaikki eväät.

JK: Ranska. Jää kaikkien yllätykseksi alkulohkoon.

JA: Omissa papereissani ns. suurmaat menevät lähes kaikki jatkoon. Portugalin putoaminen jo alkulohkovaiheessa on varmasti jollekin yllätys, joten laitetaan se. Cristiano Ronaldo osuu Pohjois-Koreaa vastaan neljästi, mutta yksi voitto ei riitä viemään lusitaaneja jatkoon. Lissabonissa nähdään suruliputus.

4. Ketkä saavat eniten kortteja?

PP: Carles Puyol, Espanja ja Gennaro Gattuso, Italia, mikäli saa peliaikaa. Ikitaistelijoilla on tapana potkia kaikkea mikä liikkuu. Paitsi palloa.

JK: Nemanja Vidic, Serbia. Joukkue etenee peräti välieriin, jossa Vidicin poissaolo korttitilin täyttymisen vuoksi käy kohtalokkaaksi.

JA: Afrikkalaiset joukkueet ovat perinteisesti hyvin korttiherkkiä jengejä, joten heitetään tähän eräs kaikkien aikojen suosikkipelaajistani eli Kamerunin Rigobert Song sekä saman joukkueen Tottenhamista tuttu Benoit Assou-Ekotto. Lisäksi Algerian poikien pannu kiehuu varmasti, kun pelit eivät suju ja hulinoita nähdään.

5. Kenen verkkoon menee eniten palloja näissä kisoissa? Entä mikä maa tekee eniten maaleja?

PP: Eniten maaleja menee Hondurasin verkkoon. Tasokkaat Espanja, Chile ja Sveitsi takaavat tämän. Eniten maaleja tekee lohkon E heikkouden vuoksi Hollanti.

JK: Eniten maaleja päästää Japani, jolla on takamus hellänä varsinkin Hollannin käsittelyn jälkeen, joka tekee eniten maaleja kisoissa yhdessä Saksan kanssa.

JA: Pohjois-Korea päästää eniten. Brasilia ja Espanja menevät päätyyn asti ja tekevät sen vuoksi eniten osumia – yhtä monta molemmat.

6. Kenellä on tiukin puolustus?

PP: Tiukin puolustus löytyy Serbialta. Erittäin laadukas ja kova eurooppalaisissa huippusarjoissa pelaava alakerta.

JK: Serbialla.

JA: Englanti menee yllätyksellisesti välieriin asti ja päästää vähiten maaleja. Alkulohkon vastustajat ovat heikkotasoisia ja jatkopeleissä nähdään vähämaalisia nyhjäyksiä, jotka Englanti hoitaa viimeistään rankkareilla.

7. Ehdokkaasi kisojen maalikuninkaaksi?

PP: Miroslav Klose, Saksa. Tylsä valinta, joka ei kuitenkaan petä koskaan. Varma 5-6 maalin mies.

JK: Otetaanpa yllätysvalintana Obafemi Martins, Nigeria.

JA: Drogba oli ykkösvaihtoehtoni aina loukkaantumiseen saakka. Uruguayn Luis Suárez on kiinnostava vaihtoehto. Espanjan David Villa ja Brasilian juonikas Luís Fabiano myös listoilla. Jos yksi pitää valita, niin Fabiano sitten.

8. Nimeä kolme mielenkiintoista pelaajaa, joita kannattaa seurata?

PP: Diego Forlan, Uruguay. Huippumaalintekijä, joka naputtaa Espanjan La Ligassa joka vuosi reilu parikymmentä häkkiä. Lionel Messi, Argentiina. Perusteluita ei tarvita. Xavi, Espanja. Omalla pelipaikallaan, keskikentän keskustassa, maailman paras. Barcelonan ja Espanjan maajoukkueen aivot.

JK: Miroslav Klose, Saksa. Taistelee jälleen kerran maalikuninkuudesta ja Klosen johdolla Saksa marssii mestariksi. Nemanja Vidic, Serbia. Näiden kisojen jälkeen tulee vallitsemaan yksimielisyys maailman parhaasta topparista. Peter Crouch. Kuulemma yllättävän hyvä jalalla.

JA: Luís Fabiano, Brasilia. 36 ottelussa 25 maalia brasseille tähän mennessä tehnyt Sevillan ykköskärki lyö lopullisesti läpi, kuten tekee myös Meksikon Carlos Vela. Argentiinan Leo Messin otteita on aina mielenkiintoista seurata.

9. Kuka supertähti on kisojen suurin pettymys?

PP: Lionel Messi, Argentiina. Rooli erilainen kuin seurajoukkueessa. Joutuu tekemään maajoukkueessa liikaa töitä yksin, sillä tuki puuttuu toisin kuin Barcelonassa. Todennäköisesti Messiltä myös potkitaan jalat melko huonoon kuntoon kisoissa.

JK: Fernando Torres, maalisaldo jää yhteen.

JA: C.Ronaldo. Hyytyy Norsujen ja Brasilian käsittelyssä.

10. Ja lopuksi: kenellä on kisojen komein tukkalaite kun Beckham on poissa?

PP: Bacary Sagnan “rastat” ovat kyllä kiehtovat.

JK: Thierry Henryn kuohkea tukka ei jätä ketään kylmäksi.

JA: Jaa-a. Nämähän selviävät yleensä vasta viheriöillä. Veikkaan, että tässä skabassa voitosta kilpailevat Kamerunin Alexandre Songin afro ja Serbian Marko Pantelićin peruspiiska (jos on vielä päässä turnauksen alkaessa).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten kisablogissa 8.6.2010.

Roy Hodgsonin aikakausi Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana päättyi EM-karsintoihin. Lopulta Fulhamia kuiville nostamaan siirtyneen sympaattisen englantilaisen lähtö on selkeä menetys suomalaiselle jalkapalloilulle. Viimeisen ottelun pettymyksestä huolimatta menneet karsinnat olivat Suomen osalta menestyksekkäät. Maajoukkueemme ei ole koskaan ollut lähempänä kisapaikkaa kuin syksyllä 2007.

Vaikka Hodgsonia onkin arvosteltu passiivisesta taktiikasta otteluissa lohkon heikompia joukkueita vastaan, kokonaisarvosana karsintaurakasta nousee lähelle kiitettävää. Antti Muurisen ajan viihdyttävä, mutta yltiöpäisen hyökkäävä pelitaktiikka vaihtui puolustavampaan ja pelaajiston ominaisuudet paremmin huomioon ottavaan tyyliin Hodgsonin valtakaudella. Vaikka tehottomuus vaivasikin Huuhkajia aika ajoin, joukkue ylsi hienoihin suorituksiin lohkon kovia maita vastaan. Ainoa tappio surullisen Bakun vierailun ohella tuli kotona Serbiaa vastaan. Olisi ollut upeaa, jos Hodgson olisi päättänyt jatkaa tehtävässä vielä seuraavissa karsinnoissa. Tätä mieltä oli myös enemmistö maajoukkueen pelaajista. Toisin kuitenkin kävi ja uusi sateentekijä on nyt tilauksessa.

Palloliiton päävalmentajahaku päättyi vuoden lopussa ja parhaillaan puheenjohtaja Pekka Hämäläisen toimistossa käydään läpi tehtävään halukkaiden papereita. Suomi tarvitsee valmentajan, joka pystyy jatkamaan Hodgsonin EM-karsinnoissa aloittamaa työtä. Ehdokkaita on monia ja loppusuoran listalta löytyy useita hyviä sellaisia. Pesti on houkutteleva monesta syystä. Tien raivaaminen Etelä-Afrikan MM-kisoihin takaisi valmentajalle kulttimaineen vuosikymmeniksi Suomessa. Kovasta lohkosta rannalle jääminen ei olisi katastrofi kuin fanaattisimpien suomalaisten jalkapallokannattajien mielestä. Menestyminen Suomen peräsimessä voisi olla monelle valmentajalle lopullinen läpimurto kansainväliselle huipulle.

Vedonlyöntitoimistot tarjoavat tällä hetkellä pienimpiä kertoimia herroille Stuart Baxter, Martti Kuusela ja Horst Köppel. Ainoa varteenotettava suomalainen vaihtoehto, 1980-luvulla maajoukkuetta valmentanut Kuusela lienee jo katsottu kortti, joten katseet kääntyvät ulkomaan valmentajavelhojen suuntaan. Ari Hjelm ja Mika-Matti Paatelainen ovat mielenkiintoisia tulevaisuuden nimiä, mutta ex-maajoukkuehyökkääjien on vielä parempi kasvaa korkoa seurajoukkuepuolella. Vasta aika näyttää sen, kasvaako näistä raakileista kovan tason kansainvälisiä valmentajia. Jalkapallofanien äänestyksessä suurimman suosion uudeksi luotsiksi kerännyt Jari Litmanen lienee myöskin ajankohtainen nimi vasta tulevina vuosina.

Huhupuheet ovat yhdistäneet myös muita kiehtovia jalkapallopersoonia päävalmentajapalettiin. Eräs heistä on takavuosien maalivahtilegenda Walter Zenga. Ex-italoveskarin agentin mukaan Zenga neuvottelee kuitenkin parhaillaan Bulgarian liiton kanssa maajoukkuevalmentajan pestistä. Parempi näin, sillä Suomen tapauksessa on selvää, että uuden päävalmentajan on tultava Pohjois-Euroopasta tai Brittein saarilta. Kulttuurierot eteläisen Euroopan maiden kanssa nousisivat lähes varmuudella menestyksen esteeksi.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 4.1.2008.

12.10.2007: Kisapaikka käden ulottuvilla

Karsinta Sveitsin ja Itävallan EM-kisoihin huipentuu joulua edeltävässä otteluputkessa, joka käynnistyy tulevana lauantaina. Suomen maajoukkue matkustaa Brysseliin Belgian vieraaksi otteluun, josta panosta ei puutu. Huuhkajat lähtee hakemaan ottelusta täyttä pistepottia, sillä tasapeli tai tappio mutkistaisi A-maajoukkueemme matkaa Alpeille huomattavasti. Voitto taas veisi Suomen jo todella lähelle kisoja.

Lauantai-illan trilleri pelataan vuoden 1985 eurocup-tragediasta tunnetulla Heyselin stadionilla. Tuolloin liki neljäkymmentä jalkapallofania sai surmansa Liverpoolin ja Juventuksen kannattajien otettua yhteen. Stadion on sittemmin modernisoitu ja paikalle matkustavilla Suomi-faneilla on tuskin syytä huolestua turvallisuutensa puolesta.

Heyselillä ottelua seuraa ennakkotietojen mukaan noin kaksi tuhatta suomalaista. Missään aiemmassa ulkomailla pelatussa ottelussa ei ole nähty vastaavaa määrää Suomen kannattajia. Vielä voimassaoleva ennätys on vuodelta 2001, kun 1-2 –tappioon päättynyttä Englanti-ottelua oli Liverpoolin Anfieldillä seuraamassa 1700 sinivalkoisten uskollista kannattajaa.

Molemmat ryhmät ovat kärsineet loukkaantumisista ja aloituskokoonpanospekulaatiot käyvät hehkuvina niin “Rode Duivelsin” eli punaisten paholaisten kuin Suomen kannattajien kahvipöytäkeskusteluissa. Viheriölle lauantai-iltana marssivien joukkueiden avauskoostumuksia voidaan vain arvailla tässä vaiheessa. Suomen joukkueen tilanne on jossain määrin huolestuttava. Avainpelaajista moni on joko loukkaantuneina tai täysin vailla pelituntumaa. Poissa ovat niin kuningas Litmanen, Mikael Forssell, Markus Heikkinen, kuin viime viikonlopun liigakierroksella loukkaantunut Tottenhamin Teemu Tainiokin.

Suurimmat ongelmat ovat keskikentällä. Rouhijoita kyllä löytyy Riihilahdesta Ilolaan, mutta peliä tekevä ja rakentava keskikenttämies puuttuu. Avainrooliin monessa aiemmassa peleissä noussut Mika Väyrynen ei liene vielä 90 minuutin pelikunnossa. Roy Hodgson on kuitenkin pakkoraossa keskikenttämiesten huvetessa käsiin, joten PSV:n sotaratsu lunastanee paikan Suomen avauskokoonpanossa. On kuitenkin arvoitus, kuinka pitkän pätkän Väyrynen jaksaa raataa vaativassa roolissaan.

Belgia menetti mahdollisuutensa selviytyä EM-kisoihin jo loppukesästä. Perinteikäs jalkapallomaa on osoittanut kuitenkin vaarallisuutensa syksyn taistoissa. Elokuussa Belgia yllätti kotonaan vahvasti kisapaikasta vielä taistelevan Serbian lukemin 3-2. Joukkue onkin otettava vakavana haasteena, vaikka myös belgialaiset kärsivät Suomen tapaan tärkeiden pelaajien poissaoloista ottelussa.

Harmaita hiuksia belgiluotsi René Vandereyckenille on aiheuttanut eritoten joukkueen keskikentän tilanne. Vandereycken haluaisi siirtää joukkueelle tärkeän Timmy Simonsin topparin paikalta haalarihommiin keskikentän pohjalle. Muutos edellyttäisi Vincent Kompanyn paluuta joukkueen takalinjoille. Saksan Bundesliigassa pelaavan Kompanyn seurajoukkue HSV on kuitenkin kieltänyt topparin osallistumisen maaotteluun lievän loukkaantumisen takia. Nähtäväksi jää uhmaako Kompany HSV:n kieltoa pelaamalla lauantain kamppailussa. Joka tapauksessa todennäköistä on, että Belgian jalkapalloliitto ja Bundesliiga ovat tukkanuottasilla asian tiimoilta vielä ottelun jälkeenkin.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 12.10.2007.

JK: ? oikein.

Kesäkuun alkuviikot ovat perinteisesti jännittävien maaotteluiden aikaa. Tulevana lauantaina vakiokupongin valtaavat EM-karsintaottelut. Euroopan sarjat on saatu päätökseen ja nyt maanosan kansalliset huippujoukkueet iskevät toistensa kimppuun levännein ryhmin. Karsintalohkoissa taistellaan rajusti paikoista vuoden päästä Sveitsissä ja Itävallassa käytäviin EM-kisoihin. Takavuosina ensimmäiset irtiotot on nähty juuri lohkojen saavuttaessa puolenvälin etapin.

Suomen maajoukkue kohtaa huomenna Olympiastadionilla elintärkeässä ottelussa Serbian. Joukkueet kärkkyvät tasapisteissä paikkaa lohkon kahden parhaan joukkoon ja sitä kautta EM-kisoihin. Suomen kannalta on äärimmäisen tärkeää saada ottelusta hyvä tulos. Lohkon kärkimaille ei saa antaa enää yhtään siimaa Azerbaidzhanille kärsityn yllättävän vierastappion jälkeen. Myös Serbialle ottelu on todellinen vedenjakaja. Hätkähdyttävä romahdus Kazakstanissa on kuitattavissa vierasvoitolla Suomesta.

Serbia joutuu lähtemään otteluun ilman vaarallista hyökkääjäänsä Nikola Zigiciä, joka törttöili itsensä punaisella pihalle Kazakstan-ottelussa. Zigicin paikan avauksessa ottanee ailahtelevasta luonteestaan tunnettu kiertolainen Marko Pantelic. Suomen joukkueen pelaajista Kosovon albaanipakolaisena Suomeen tulleelle Shefki Kuqille peli Serbiaa vastaan on erittäin henkilökohtainen. “Kosovon härkä” antaisi varmasti mitä vain, jos onnistuisi maalinteossa serbejä vastaan.

Keskiviikkona vastaan asettuva Belgia herättää varmasti suomalaisissa suuria tuntoja. Kesän 2005 Allianssi-jupakka on yhä jalkapalloihmisten tuoreessa muistissa. Vedonlyöntiin liittyvät skandaalit ovat ravistelleet viime vuonna jalkapalloa myös Belgian omalla maaperällä. Vielä 1980- ja 90-luvuilla säännöllisesti arvokisoissa esiintynyt maajoukkue on samanaikaisesti romahtanut Euroopan huipulta. Suomea vastaan belgit ovat pakkovoiton edessä. Oljenkorsi kisoihin pääsemiseksi on kuitenkin jo nyt niin ohut, että punapaidat pelannevat enää kunniastaan. Belgian viimeinen toivonkipinä sammuu todennäköisesti jo lauantain kotiottelussa Portugalia vastaan.

Suomelta puuttuvat Serbia-ottelusta pelikiellossa oleva Aleksei Eremenko Jr. sekä maestro Jari Litmanen, joka on jälleen puolikuntoinen. Kymppipaikan taikureiden poissaolon myötä pelinrakentelu voi tuottaa Suomelle ongelmia. Suomalaisten hyökkääjien ruuti oli päättyneellä kaudella Euroopassa luvalla sanoen kosteaa. Avainkysymykseksi molempien otteluiden suhteen muodostuu siis maajoukkueen hyökkäyspelin iskukyky. Odotettavissa on vähämaalisia puolustusvääntöjä, joissa erikoistilanteet nousevat suuren arvoon.

Päävalmentaja Roy Hodgson ilmoitti tappiollisen Azerbaidzhan-ottelun jälkeen, että EM-kisoihin selvitäkseen Suomen on otettava seuraavasta kolmesta ottelusta täydet yhdeksän pistettä. Sittemmin Mr. Hodgson on tiettävästi muuttanut mielipidettään maltillisempaan suuntaan. Sveitsin mestaruuden Zürichin paidassa vastikään voittanut maajoukkueen luottotoppari Hannu Tihinen on puhunut julkisuudessa neljästä pisteestä tyydyttävänä tuloksena kesäkuun kahdesta taistosta. Joka tapauksessa häviöihin ei ole kotiotteluissa varaa, mikäli Suomi haluaa pitää unelmansa lopputurnauksesta vielä elossa. Neljä pistettä on joukkueen nykyvireen ja loukkaantumistilanteen huomioon ottaen hyvä sekä realistinen tavoite. Voitolla ja tasapelillä ollaan varmasti vielä kärkikahinoissa mukana.

Vakiokierroksella kaikki kohteet ovat EM-karsintaotteluita lukuun ottamatta kohteen 13 mielenkiintoista ystävyysottelua, jossa tuleva kisaisäntä Sveitsi kohtaa Argentiinan. Suomen ja Serbian kohtaamisessa todennäköisin tulos on tasapeli. Vaihtomerkiksi kelpaa kotivoitto, sillä Serbian nykyinen hyökkäyskalusto ei vakuuta. Suomen mahdollisuudet ovat erikoistilanteissa. Viikon varmat löytyvät kohteista 7 ja 12. Kreikka pyllähti maaliskuussa nolosti Turkille kotonaan. Kreikkalaisten määrätietoinen valmentaja Otto Rehhagel pitää huolen siitä, että harvinainen kotitappio ei toistu, kun vierailulle saapuu uutta tulemistaan vasta hakeva Unkari. B-lohkoa johtava Ranska saa vieraakseen loukkaantumisongelmista kärsivän Ukrainan, jonka avainpelaajista poissa ovat ennakkotietojen mukaan ainakin Andrei Shevtshenko, Sergei Rebrov ja Artem Milevskiy. Kohteeseen 12 siis varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 2.6. klo 19.10. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: X(1), X, X, 2(X), 2(1), 2, 1, 2, 2, 2(1), 2(X), 1, X(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 1.6.2007.

JK: 8+0 oikein.

viiva.jpg

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 327 lukukertaa
Mainokset
%d bloggers like this: