E-lohko: Napolin mafia jyrää

E-lohkossa ykköspaikka on jatkomahdollisuuksien kannalta elintärkeä, sillä sen itselleen nappaava joukkue välttää todennäköisesti Argentiinan kohtaamisen neljännesvälierissä.

Lohkon ennakkoarvioissa on puhuttu paljon Ranskan uudesta tulemisesta maailman huipulle. Sorruin itsekin tähän virhearvioon edellisten EM-kisojen yhteydessä, mutta tällä kertaa kellot soivat eri tahtiin.

Olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan toden teolla Zinedine Zidanea. ZZ ei ollut pelaajana yhtä värikäs kuin muut futishistorian kärkikastin taikurit, joten en pitänyt Zizousta aikoinaan ollenkaan. Zidane oli kuitenkin johtaja, joka ajoi joukkueitaan menestykseen oman esimerkin kautta – vuoden 2006 MM-kisojen finaalissa nähdystä häpeällisestä loppuepisodista huolimatta.

Voisarvi väärään kurkkuun

Laurent ”Le President” Blancin johdolla nahkansa luonut Ranska nostettiin monen asiantuntijan ennakkopapereissa turnauksen mustaksi hevoseksi. Myös omissa luonnoksissani arvostin gallit mahdolliseksi mestariehdokkaaksi kestosuosikkien – kuten Saksan ja Espanjan – rinnalle.

Alkulohko-ottelut ovat kuitenkin osoittaneet, että Ranskan aika ei ole vielä koittanut. Joukkueen puolustuspeli toimi kohtuullisen hyvin kahdessa ensimmäisessä ottelussa, mutta lohkon päättänyt Ruotsi-kamppailu osoitti, että osalla voittamattomista gallialaisista taikajuomaleili odottelee vielä pukukopissa tiukempia taistoja. Ruotsi loi etenkin ottelun avausjaksolla paremmat maalipaikat ja komean maalin pyssyttänyt Zlatan Ibrahimovic hallitsi ilmatilaa kriittisillä sektoreilla tunnin paikkeille asti.

D-lohko: Hodari ranskalaisilla

D-lohkon ennakko on syytä aloittaa Englannista, joka on ylivoimaisesti kannatetuin jalkapallomaajoukkue Suomessa, jos ikiomaa huuhkajaryhmäämme ei oteta lukuun. Syyt tämän tarinan taustalla juontavat juurensa takavuosien lauantai-iltapäivien jalkapallolähetyksiin, joissa seurattiin tiiviisti sumusaarten taistoja.

Kiitos Yleisradion, suomalaisten (kuten allekirjoittaneen) innostus brittifutikseen ja vakioveikkaukseen leimahti liekkeihin näiden iltamien myötä.

Ei vieläkään pokaalia

Pohjois-Lontoon ykkösseura Arsenal on käynyt tuloksetonta pyttyjahtia jo kohta seitsemän pitkää vuotta. Sivu suun ovat menneet niin Valioliigan, FA Cupin, liigacupin kuin Mestarien liigankin pokaalit. Traumaattisia kokemuksia on ollut siis joukkueen kannattajille tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, Nick Hornbyn legendaarisen ”Hornankattila” -futisromaanin hengessä.

Kuivan kauden oli määrä päättyä viime sunnuntaina, kun Arsenal lähti suursuosikkina liigacupin finaaliin Birminghamia vastaan. Lontoossa jouduttiin kuitenkin pettymään, kun maalivahti Wojciech Szczęsnyn ja puolustaja Laurent Koscielnyn viimeisten minuuttien aivopieru lahjoitti kaikkien yllätykseksi voiton Keski-Englantiin. ”Brumin” patukka Obafemi Martins kiitti ja ampui pallon tyhjään rysään.

Arsenal valloitti Valioliigan mestaruuden kaudella 2003–2004 suvereeniin tyyliin. Joukkue ei hävinnyt koko kaudella yhtään ottelua. Tämän jälkeen jättiläisen voimat ovat pahasti ehtyneet ja palkintokaapin ovi on pysynyt säpissä.

Jopa kriisilistojen vakionimenä tunnettu Liverpool on onnistunut paremmin viimeisen kuuden vuoden kuntopuntarissa. Vaikka 2000-luvun liigataival on ollut Merseysiden porukan osalta todella kivikkoinen, Pool onnistui voittamaan Mestareiden liigan keväällä 2005 Sami Hyypiän johdolla. Vuotta myöhemmin joukkue nappasi FA Cupin pokaalin haltuunsa.

Mistä kannuton kausi sitten johtuu? Tykkimiesten värikäs ranskalaismanageri Arsène Wenger syyttäisi varmaan tuomareita ja englantilaisten jalkapallopäättäjien Arsenal-vastaista salaliittoa, mutta totuuden siemen piilee muualla.

Wengerin suosima pelitapa on kunnianhimoinen. Joukkue pyrkii hallitsemaan ottelutapahtumia hinnalla millä hyvänsä. Hyökkäyssuuntaan Arsenal on alati vaarallinen, mutta alakerrassa on ollut suuria ongelmia jo vuosia maalivahtipelistä lähtien. Kurinalaisesti puolustava ja iskupaikkaa kyttäävä vastustaja kykenee hyödyntämään Arsenalin puolustuksen epävarmat otteet ja kehnon itseluottamuksen. Näin juuri kävi liigacupin finaalissa.

Arsenalista puuttuu tällä hetkellä voittamisen kulttuuri. Joukkueen runkopelaajista harva on pystynyt kantamaan omalla osaamisellaan ryhmää eteenpäin vaikeissa paikoissa. Jopa maailmanluokan keskikenttäpelaajien armoitettuun joukkoon kuuluva Cesc Fabregas on ollut varsin kevyttä kauraa tosipaikan tullen.

Samir Nasria on Arsenal-fanaatikkojen papereissa pidetty tulevana messiaana, mutta nuori ranskalainen on erikoistunut toistaiseksi lähinnä kiukuttelussa. Taidoista lopullinen esiinmarssi ei jää kiinni, joten aika näyttää, onko Nasrissa aineksia todelliseksi johtohahmoksi.

Pitkä korpivaellus on korostanut ongelmaa. Tiukassa paikassa pää jäätyy ja pelaajat eivät kykene venymään. Usein suorituksissa jäädään pahasti jälkeen jopa normaalista osaamisesta. Joukkue huutaa henkistä johtajaa, joka kykenisi avaamaan tämän psyykkisen lukon.

Edellisen mestaruuden vieneestä ”Invicibles” -lempinimen saaneesta ryhmästä ei puuttunut johtajuutta. Ranskalaistykki Thierry Henry oli tuossa vaiheessa uransa huipulla. Haalarihommia kentällä paiskivat Patrick Vieiran ja Sol Campbellin kaltaiset liigaikonit, jotka olivat tottuneita voittamaan.

Nyky-Arsenalista vastaavaa tahdonvoimaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Arsènen ja Arsenalin ongelmat jatkuvat kauden edetessä. Wenger on mato kasvattamaan nuorista raakileista pelimiehiä, mutta voittavaksi valmentajaksi hänestä ei ole ollut enää vuosikausiin. Liigamestaruus olisi suuri yllätys.

Vakiokupongilla marssijärjestyksen määräävät tällä kertaa kotijoukkueet. Rivi on kokonaisuudessaan erittäin vahvasti ykköspainotteinen. Sen vuoksi mahdolliset yllätykset on syytä perata tarkkaan. Vain ne löytämällä rivistä on mahdollista saada tuottoa hiihtolomakassan pohjalle.

Arsenal yrittää toipua sunnuntain pettymyksestä ja suuntaa katseensa Valioliigan voittotaistoon, kun Sunderland saapuu Tykkimiesten vieraaksi Lontooseen. Kohde on roimasti ylipelattu, joten viekkaimmat veikkaajat asentavat Arsenalin voiton lisäksi otteluun vaihtomerkin. Sunderland on ollut iskussa kärkiseuroja vastaan, joten kohteeseen kakkonen kotivoiton kaveriksi.

Kohteen 5 West Ham on päässyt vihdoin vireeseen. Joukkue löi viime viikolla Liverpoolin ja jatkaa taistelua sarjapaikkansa puolesta. Stoke ei ole vieraissa juhlinut, joten kohteeseen ykkösvarma.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 5.3. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1, X, 1(X), 1, 1(2), 2, X(2), 2, 1(X), 1, 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä pe 4.3.2011.