Eurofutiksen häpeäpilkku

Rasismi on noussut erääksi sunnuntaina käytävien presidentinvaalien polttavimmista kysymyksistä. Vähemmistöryhmiä halveksiva kielenkäyttö on lisääntynyt Suomessa, joten tulevan presidentin tulee ottaa arvojohtajana selkeästi kantaa asiaan ja tuomita rasismi. Näin onkin onneksi tehty Vasemmiston ehdokkaan Paavo Arhinmäen johdolla. Presidentin pitää johdattaa tietä yhteiskuntaan, jossa hyväksytään erilaiset ihmiset ja moniarvoisuus.

Aiheesta on viime aikoina keskusteltu viljalti myös Brittein saarten jalkapalloyhteisössä. Liverpoolin uruguaylaishyökkääjä Luis Suárez sai peräti kahdeksan ottelun pannan nimiteltyään ManU:n Patrice Evraa ”negritoksi” Valioliigan ottelussa. Huutelu oli brittitabloidi Guardianin mukaan jatkunut koko ottelun ajan.

Myrskyn silmässä on ollut myös Chelsean John Terry, joka sai sakkorangaistuksen QPR:n Anton Ferdinandiin kohdistuneesta törkeästä kielenkäytöstä.

Erityisesti Suarezille langetettu rangaistus on monen mielestä kohtuuton, mutta tuomion myötä Englannin jalkapalloliitto lähettää selkeän viestin nyt myös pelaajille, että minkäänlaista rasistista käytöstä ei tulla sallimaan otteluissa.

Kovat otteet ovat selkeää jatkumoa aikaisemmin sumujen saarilla suoritetuille toimenpiteille. Englantilaisista katsomoista rasismi kitkettiin jo 90-luvun puolella täysin pois. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin Liverpoolin tähtihyökkääjä John Barnes joutui usein poistumaan kentältä banaanisateen saattelemana.

Myös muissa Euroopan suurissa futismaissa, kuten Ranskassa, on käytetty järeitä keinoja rasismin kitkemiseksi stadioneilta. Lensin ja Metzin kannattajille on jaettu jopa ehdollisia vankeusrangaistuksia uhkaavasta ja rasistisesta käytöksestä katsomoissa.

Espanjassa tilanne on valitettavasti toinen. Rasistinen käyttäytyminen on paikallisissa jalkapallokatsomoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tummaihoiset pelaajat eivät voi millään paikkakunnalla välttyä joutumista halventavan huutelun kohteeksi.

Toisin kuin esimerkiksi Englannissa, paikallinen jalkapalloliitto ja seurajohtajat eivät ole ottaneet ongelmaa vakavasti. Häpeän varjon espanjalaiseen futiskulttuuriin langettavaa ilmiötä vähätellään edelleen.

Viimeisin tapaus nähtiin ja kuultiin tammikuun alussa Espanyol–Barcelona-ottelussa, jossa koko stadion matki apinan ääntelyä joka kerta, kun Barcan tummaihoinen brassipakki Dani Alves koski palloon. Ottelun jälkeen Espanyolin presidentti Ramon Condal mykisti eurooppalaisen jalkapalloväen myötähäpeästä antamalla yleisön käyttäytymisen arvosanaksi täyden kympin.

Häpeilemätön, avoin rasismi on valitettavan yleistä myös Espanjan maajoukkueen otteluissa. Lisäksi maassa ja maailmallakin laajalti kannatetun Real Madridin taustalta löytyy fanitoimintaa, jota ei kuvittelisi enää näkevänsä 2000-luvun jalkapallokatsomoissa.

Pahamaineisen Ultras Sur -ryhmän historiasta löytyy yhteyksiä francolaisiin fasisteihin. Äärioikeistolainen kannattajaryhmä on tehtaillut tappouhkauksia tummaihoisille pelaajille ja niiden kohteeksi ovat joutuneet myös Real Madridin omat pelaajat, kuten 90-luvulla seurassa pelannut kolumbialainen Freddy Rincón ja jopa pidetty brassipatukka Roberto Carlos.

Ultras Surin voi edelleenkin bongata Santiago Bernabeulta, joten Real Madridin johtoa ei ole kiinnostanut edes vähää puuttua fasismiin ja rasistiseen huuteluun stadionillaan. Vielä nykyäänkin ryhmän uhkaava läsnäolo on jokapäiväinen ilmiö yhdellä maan suurimmista ja seuratuimmista jalkapalloareenoista.

Vakiokupongilla pohditaan perinteiseen tapaan Englannin kahden korkeimman sarjatason taistojen lopputuloksia. Valioliigakamppailujen osalta selkeimmiksi suosikeiksi nousevat tällä kertaa kohteen 1 Stoke ja neloskohteen Queens Park Rangers.

QPR vaihtoi viime viikolla ykkösluotsiaan. Puikkoihin asettuvalla Mark Hughesilla on vaikuttava ansioluettelo ongelmaseurojen kanssa, joten Loftus Roadilla tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Vastaan asettuva Wigan ei ole voittanut viimeisestä kuudesta ottelustaan yhtään. Voitoton putki saa jatkoa, kohteeseen varma ykkönen.

Kohteen 1 Stoke taistelee tällä kaudella jopa europaikoista. Vierailija West Bromwich on vääntänyt viime viikkoina hyvin, mutta tehottomuus on vaivannut otteluita hallitsemaan pyrkivää ryhmää. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.1. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), X(2), 1, 1(2), 1(X), X, 1, 1, 1(2), 1, 1, 1(X).

Viikon väite: Walesin nummien harmaahapsi Mark Hughes nostaa QPR:n putoamisviivan yläpuolelle ja ensi kaudella seura raivaa tiensä kymmenen parhaan joukkoon Valioliigassa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 19.1.2012.

Argentiinan ikuinen kakkonen

Jalkapallofanien pyöreissä pöydissä on keskusteltu vuosien saatossa pitkään ja väsymättä siitä, onko maailman kaikkien aikojen paras pelaaja Argentiinan maaginen Diego Maradona vai brassitaikuri Pelé, joka laukoi urallaan yli 1 000 maalia aikuisten sarjoissa. Jotkut liputtavat myös klassisen liberopaikan keisarin Franz Beckenbauerin puolesta.

Useimmiten ”El Diego” on tuomittu näiden taistojen voittajaksi, viimeistään rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Monipuolinen keskikentän taituri oli ennen kaikkea voittaja ja johtaja vertaansa vailla.

Maradonan maineteoista on jo vierähtänyt tovi ja paljon on ehtinyt vettä virrata Rio de la Platassa edellisen maailmanmestaruuden jälkeen. Pelaaja- ja valmentajasuuruus Carlos Bianchi hehkutti joulun alla Barcelonan Lionel Messin jo ajaneen Argentiinan omalla legendalistalla Diegon ohi. Paikallisen Olé-lehden tuoreessa nettikyselyssä 55 prosenttia vastanneista oli samaa mieltä.

Bianchi ja kumppanit eivät voisi kuitenkaan olla enempää väärässä. Messi on kiistatta eräs kautta aikojen taitavimmista ja eleganteimmista pelaajista, mutta legendatasolle pääsemiseen vaadittavia johtajan ominaisuuksia väkkärällä ei ole. Se nähtiin viimeistään viime kesän Copa Americassa, jossa Kataloniassa puolijumalana pidetty Messi kangistui kovan paikan koittaessa tavallisen kuolevaisen tasolle. Kesän 2010 MM-kisojen totaalijäätyminen sai siis jatkoa.

Barcelonassa Messi on puolestaan pärjännyt loistavasti ilman johtavan pelaajan ominaisuuksiakin. La Liga on nykyisin Euroopan epätasaisin huippusarja. Käytännössä mestaruudesta kamppailee kaksi seuraa. Kuilu Barcelonan ja Real Madridin takana on kilometrin levyinen eikä muutosta tilanteeseen ole nähtävissä lähivuosina.

Joukkueiden materiaali on täysin ylivoimainen jopa sarjan ylemmän keskikastin joukkueisiin, kuten Sevillaan ja Valenciaan verrattuna. Vakioveikkauksessa tulosta tehnyt isoäitinikin koutsaisi nämä jengit helposti vähintään europaikoille asti. Huippuluotsin taitoja tarvitaan vain kahdessa liigaottelussa sekä eurokentillä.

Lionel Messin Barcelonassa voittamat pokaalit eivät ole suorituksena mitenkään verrattavissa siihen, mitä eräs Diego Maradona teki Napolissa ja MM-kisoissa 1980-luvulla. Maradonan saapuessa saapasmaahan Napoli oli seurana yhtä kilpailukykyinen kuin kasa kaivonkansia, kolumnistikollega Olli Kohosen kehittelemää metaforaa lainatakseni. Maradona nosti Napolin muutamassa vuodessa ensin Serie A:han ja sitten Euroopan huipulle ja voitti eteläitalialaisten kanssa kaksi Scudettoa sekä UEFA-cupin.

Argentiinan edellinen MM-kulta oli myös täysin Maradonan kapellimestaroima. Nämä ovat käsittämättömiä suorituksia aikakaudella, jolla taitavimmat pelaajat joutuivat lähes poikkeuksetta äärimmäisen brutaalin käsittelyn kohteeksi kentillä. Näin kävi myös Diegolle, joka joutui 80-luvulla Bilbaon Andoni Goikoetxean murhanhimoisen taklauksen kohteeksi. Jumala oli silloinkin argentiinalainen ja ura sai kaikeksi onneksi jatkua.

Maradona ei ole koskaan ollut puhtoinen kansikuvapoika ja se on epäilemättä vaikuttanut pallojonglöörin arvostukseen kotimaassa ja maailmalla. Kokaiini- ja efedriinikäryt sekä avoimet sympatiat Kuuban Fidel Castron hallintoa kohtaan eivät ole ainakaan parantaneet Maradonan asemia legendamiekkailun jatkuessa lehtien palstoilla. Kaikkien kaverina tunnettu Pelé oli miellyttävämpi hahmo, kuten myös naapurin sympaattista 10-vuotiasta muistuttava Messi.

Maapallo on täynnä taitavia, maagisia pelaajia. Vain harvat heistä ovat voittaneet jotakin suurta urallaan. Vain harvat voittajista ovat nostaneet omalla panoksellaan keskinkertaisia joukkueita mestareiksi.

Legendan asemaan pääsemiseksi tarvitaan todellista johtajuutta. Tässä asiassa johtopäätos on selvä. Barcelonan pieni suuri mies on tuomittu ikuiseksi kakkoseksi.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen härkäviikkojen merkeissä. Joukkueet urakoivat vuodenvaihteessa karmean määrän pelejä. Vahvimmilla ovat harjoituskaudella onnistuneet joukkueet, jotka ovat välttyneet pahimmilta loukkaantumisilta.

Kierroksen varmin merkki löytyy heti alusta. Kohteen 1 Arsenal jäi pettymyksekseen 1–1-tasuriin tapaninpäivän kierroksella Wolvesia vastaan. Työtapaturma ei toistu QPR:n saapuessa kylään. Varma ykkönen.

Vitoskohteen Bolton on puolestaan ajautunut seurahistoriansa pahimpaan kriisiin. Owen Coylen ryhmä on pelannut surkeinta valioliigafutista miesmuistiin. Työteliäs Wolves vie pisteet.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.12. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 2, 1(X), X(2), X, 1,1(2), 1(2), X(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.12.2011.

Henki vastaan materia

Mestareiden liigan kausi 2010–11 huipentuu ensi lauantaina Lontoon Wembleyllä käytävään loppuotteluun, jossa kohtaavat jätit Euroopan laidoilta. Espanjan mestari, konemaisesti voitosta voittoon jyräävä FC Barcelona valmistautuu titaanien taistoon suursuosikkina. Sumusaarten kenttiä kuluneella kaudella hallinneelle Manchester Unitedille jää tässä väännössä haastajan rooli.

Barça on ollut viime vuosina dominoivin joukkue niin kotimaassaan kuin eurokentillä. Monien asiantuntijoiden mielestä ainoastaan AC Milanin kevään 1990 mestarijoukkue vetää vertoja FC Barcelonan lähes voittamattomalle armadalle. Kaksikymmentä vuotta sitten jalkapallomaailmaa ihastuttivat Ruud Gullitin ja Marco van Bastenin kaltaiset pallojonglöörit. Nyt viheriöiden keisareita ovat argentiinalainen Lionel Messi sekä Espanjan maailmanmestarit Xavi ja Andres Iniesta.

Barcelona on rankattu monissa arvioissa maailman parhaaksi jalkapallojoukkueeksi. Katalonialaiset tarjoavat katsojille lähes täydellistä teknistä osaamista ja taktista nerokkuutta. Pelaajat saattavat vaihtua ottelusta riippuen, mutta pelityyli säilyy samanlaisena. Barça jaksaa pitää palloa ja jauhaa lyhytsyöttöpelillä tarvittavat maalintekopaikat, joista se iskee pallot rysään kliinisellä varmuudella. Viime vuosi päättyi pettymykseen, joka halutaan nyt kuitata.

Nälkää riittää kuitenkin myös Barçan haastavan Manchester Unitedin leirissä. Manageri Sir Alex Fergusonilla on hieno mahdollisuus napata kolmas eurokannu haltuunsa, vaikka joukkueen kausi on ollut vastoinkäymisiä täynnä. Materiaalin leveys on suurin kanto tämän projektin tiellä. Kuluneen kauden ManU:a on pidetty Englannissa eräänä heikoimmista mestaruuteen yltäneistä valioliigajoukkueista.

Syntyvän painetilan käsittelykyky ratkaisee paljon. ManU:n mahdollisuudet piilevät henkisellä puolella. Vaikka Valioliigaa ovat viime vuosina dominoineet samat Top Four -ryhmät, useat pienemmät seurat ovat asettaneet kauden mittaan tiukkoja haasteita mestarijoukkueelle. Esimerkiksi Wolves laittoi kotonaan kaikkia suuria kuonoon.

Täpärimmät ottelut ovat karaisseet ManU:a kauden huipentumaa varten. La Ligassa tasoerot ovat suuremmat. Espanjan liigassa on ainoastaan kaksi huippujoukkuetta, joten Barcelona on päässyt liian monta kertaa helpolla.

ManU on astetta spontaanimpi joukkue ja se kykenee muuttamaan pelitapaansa ja tempoa nopeammin kuin junnaavaan syöttörumbaan pelaamisensa pohjaava Barcelona, jonka yllätyksellisyys nojaa pitkälti Messin taiturimaisiin yksilösuorituksiin.

Myös tuomaroinnin osaamisella on oma merkityksensä lauantaina. Aikaisemmissa otteluissa Barçan hennoimmat virtuoosit ovat olleet erotuomareiden suosiossa ja tätä katalonialaiset ovat käyttäneet häikäilemättömästi hyödykseen. Esimerkiksi välierissä Barçan Dani Alves onnistui filmaamaan Real Madridin Pepen suoralla punaisella katsomoon. Tuoreessa muistissa ovat myös Iniestan kaatuilut MM-finaalissa.

Miten päätuomari onnistuu, kun vastakkain ovat seksikästä futista pelaavat Barcelonan taiturit ja runnovampaan pelityyliin luottava ja kirveellä veistetyltä pubihuligaanilta näyttävän Wayne Rooneyn johtama ManU? Pillipiiparin pään on pysyttävä jääkylmänä.

Kamppailun näyttämönä toimivan Wembleyn legendaariset kaksoistornit jyrättiin vuonna 2003 uuden, hienomman pytingin tieltä. Historia ei kuitenkaan kuole koskaan. Molemmilla joukkueilla riittää hienoja muistoja Lontoosta. Molemmat seurat voittivat ensimmäisen Euroopan seurajoukkueiden mestaruutensa juuri samaisella stadionilla, joten finaalikohtaaminen on myös tällä tapaa historiallinen tapaus.

Tällä kertaa materiaali ja teknis-taktinen osaaminen kallistavat vaakakuppia voimakkaasti Barcelonan suuntaan, mutta lopulta finaalin ratkaisevat pelaajien pääkoppien sisällä tapahtuvat asiat. Se vie pytyn, jonka pannu kestää kasvavaa painetta paremmin. Henki lyö viime kädessä materian.

Sunnuntain vakiokuponki täyttyy Suomen kolmen korkeimman sarjatason otteluista. Liigapelien perusmerkiksi kelpaa kohteen 1 HJK. Klubia vastaan asettuva JJK Jyväskylästä on avannut sarjan sensaatiomaisesti ja johtaa liigaa. Joukkueen puolustus joutuu nyt todelliseen testiin sarjan laajimman materiaalin omaavan HJK:n käsittelyssä. Kotijoukkue kärsi yllätystappion vieraissa IFK Mariehamnia vastaan ja on varmasti varpaillaan heti alusta lähtien. Varma ykkönen.

Kierroksen ideavarma löytyy kohteesta 8. Laajasalon Palloseuran kausi on lähtenyt yskähdelleen käyntiin, mutta se otti tiistaina tärkeän vierasvoiton paikallisottelusta KäPa:aa vastaan. LPS on tunnetusti vaikea voitettava kotonaan, joten uskotaan pelaajamateriaaliltaan astetta laadukkaamman GrIFK:n kaatuvan sunnuntaina. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 29.5. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2, X(2), 1(2), X(2), X, 1(X), 1, 1, 1(X), 1, 1(X), 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 27.5.2011.

Pappa jaksaa painaa

Viime viikkojen kuumin pelaaja eurokentillä on ollut Barcelonan maagisen Lionel Messin ohella Manchester Unitedin ikinuori Ryan Giggs. Walesin sotaratsu oli täysin pitelemätön Mestareiden liigan välieräottelussa Schalkea vastaan. Giggsin vahva panos auttoi englantilaisia karkaamaan vakuuttavalle kahden maalin etumatkalle ennen toista osaottelua. Gelsenkirchenin ottelussa lukemat olisivat voineet olla huomattavasti rumemmat ilman Schalken kassarin Manuel Neuerin loistopelastuksia.

Manchester United on matkalla kohti Mestareiden liigan finaalia ja Valioliigan voittoa – ja ei vähiten Giggsin merkittävän roolin ansiosta. 37-vuotias laituri on pelannut kypsässä iässä elämänsä parasta futista.

Englannin Valioliiga perustettiin vuonna 1992 ja Giggs on ainoa pelaaja, joka on onnistunut maalinteossa jokaisella kaudella, mikä on hatunnoston arvoinen suoritus. Giggs on kuulunut ManU:n kantaviin voimiin jo huikeat kaksikymmentä vuotta. Laituri allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa seuran kanssa vuonna 1990. Walesilainen on heiluttanut verkkoa ManU-paidassa kaiken kaikkiaan jo 159 kertaa ja lisää osumia tulee koko ajan.

”The Welsh Wizard” päätti maajoukkueuransa vuonna 2007. Tuolloin puhuttiin auringonlaskun pelaajasta, jonka rooli tulisi väistämättä kapenemaan myös seurajoukkueessa. Loukkaantumiset vaivasivat ja ura oli kääntymässä vääjäämättä ehtoopuolelle. Maajoukkuepaidan laittaminen naftaliiniin oli kuitenkin uusi alku Giggsille, joka on käyttänyt syntyneet tärkeät ottelutauot lepäämiseen ja lihashuoltoon.

Myös manageri Alex Fergusonin kanssa tarkkaan räätälöity ohjelma on toiminut. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna Giggs lienee huilivuorossa, joten jalka noussee taas mukavasti ensi viikon ratkaisevassa kamppailussa Schalkea vastaan.

Viikon toinen mestarien vääntö käytiin Madridissa Realin ja Barcelonan välillä. Finaalikaksikko näyttäisi ratkenneen jo ensimmäisten välieräotteluiden jälkeen, sillä myös Barca otti vakuuttavan vierasvoiton Messin johdolla. Tilanteen muuttuminen vaatisi suuremman luokan ihmettä molemmissa ottelupareissa.

Madridissa parranpärinää aiheutti kotijoukkueen Pepen kevein perustein tullut ulosajo toisella jaksolla. Punainen kortti oli jo peräti viides perättäinen Real Madridille El Clásico-otteluissa. Ei ollutkaan ihme, että lusitaanivelho Jose Mourinho peukutteli ottelun tuomaristolle varsin sarkastiseen tapaan ja joutui ajetuksi katsomoon tempauksensa johdosta.

Ulosajolla oli varmasti merkitystä ottelun lopputuloksen kannalta, mutta ratkaisevin tekijä vierasvoiton taustalla oli Messi, joka laukoi kaksi kerrassaan upeaa osumaa hiljentäen Santiago Bernabéun yleisön täysin. Viimeisten minuuttien soolomaali toi mieleen kultaiset muistot 1980-luvulta, jolloin muuan Diego Maradona nolasi vastustajia maagisilla pallonkäsittelytaidoillaan. Molemmat pienet argentiinalaiset ovat tuottaneet hienoja elämyksiä jalkapalloesteetikoille ympäri maailman.

Valioliigan mestaruuden kannalta ratkaiseva ottelu käydään vappuaattona ManU:n ja Arsenalin välillä Lontoossa. Vakiokupongille taisto ei tällä kertaa mahtunut, mutta kierrokselta löytyy onneksi muita maukkaita ja kimurantteja vääntöjä.

Kohteessa 2 pahasti hyytynyt Blackpool saa vieraakseen Stoken. Blackpool on ollut ehdottomasti kauden mielenkiintoisin joukkue Valioliigassa. Joukkue on uhmannut asiantuntija-arvioita ja taistellut kynsin hampain sarjapaikastaan. Tällä hetkellä säilyminen näyttää vaikealta, sillä Blackpool on vajonnut kuntopuntarin hännille. Stokea vastaan joukkue on pakkovoiton edessä. Motivaatiotekijät puoltavat kotivoittoa, joten kohteeseen varma ykkönen.

Kohteen 3 Wigan on yhtä vaikeassa tilanteessa. Joukkue kaipaa pisteitä kipeästi noustakseen putoamisviivan yläpuolelle. ”Laticsin” epäonneksi myös vastaan asettuva Everton tarvitsee vielä pinnoja varmistaakseen paikan eurokentillä. Everton taisteli loistavasti ManU:n vieraana edellisen viikonlopun ottelussa, joten se lähtee taistoon ennakkosuosikkina. Tähän kohteeseen sorvaamme varman kakkosen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 30.4. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(2), 1, 2, X, 1(X), 1(2), 1(X), 2, 1, X(2), 1, 1, X(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 29.4.2011.

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Metsän Visentistä tuli historian tekijä

Historiallinen kirous on vihdoin murtunut. Espanja on jalkapallon maailmanmestari, ensimmäistä kertaa. Historiaa tehtiin myös toisella tavalla. Espanja on ensimmäinen hallitseva Euroopan mestari, joka kykenee valloittamaan MM-tittelin heti vanhan mantereen kultajuhlien jälkeen.

1-0, 1-0, 1-0, 1-0. Neljä maalin voittoa jatko-otteluissa kertoo valtavasta henkisestä vahvuudesta.

Joukkueen valmentaja, Vicente del Bosque, eli ”Metsän Visentti” on ollut aikaisemmin urallaan eräänlainen Real Madridin harmaa eminenssi. Mursuviiksinen 60-vuotias on luotsannut Realin kaksi kertaa Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuteen. Sitä ennen Realin juniorijoukkueita valmentanut del Bosque oli esiintynyt sijaisluotsina kuninkaallisten edustusjoukkueen siirtymävaiheissa muutamaan otteeseen 90-luvulla. Kokenut del Bosque on varsin väritön, virkamiesmäinen valmentaja, joka ei ole kenties saanut ansaitsemaansa arvostusta Madridissa eikä muuallakaan. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Del Bosque on jatkanut EM-kultaan luotsanneen Luis Aragonésin aloittamaa työtä Espanjan peräsimessä ja luonut joukkueelleen järkevän pelikirjan. Tekniseltä osaamiseltaan ylivertainen joukkue pitää palloa ja pyrkii kärsivällisesti jauhamalla eteenpäin. Näin se jaksoi tehdä myös tämän turnauksen finaalissa, jatkoajalle asti.

Paketti on kuitenkin myös alaspäin kunnossa. Siitä kertoo maalin pysyminen puhtaana turnauksen pudotuspelivaiheessa. Finaalissa loistavasti pelanneella Iker Casillaksella oli tietysti oma roolinsa tämän seikan toteutumisessa.

La Furia Roja ei kuulunut suurimpiin mestarisuosikkeihin alkulohkovaiheen jälkeen, vaikka se nousi hienosti sillasta vaikean Sveitsi-ottelun jälkeen. Joukkueen peli kehittyi kuitenkin jatkuvasti turnauksen edetessä. Se on useimmiten mestarin merkki. Välierässä Espanja juoksutti aikaisemmissa otteluissaan murskaavaa ylivoimaa esittäneen Saksan laulukuoroon.

Johannesburgin loppuottelussa Espanjan hyökkäyspeli oli avausjaksolla hieman ruosteessa, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. Ottelu oli draaman kaarensa perusteella 2000-luvun paras arvokisafinaali, vaikka maaleja ei kovin montaa nähty.

Finaalista jäivät mieleen myös Mark van Bommelin ja Nigel de Jongin tappotaklaukset avausjaksolla. Molemmista sikailuista olisi voinut nostaa punaisen kortin. De Jongin kung fu -potku oli jotain sellaista, mitä ei haluaisi nähdä MM-finaalissa. Sympatiapisteet menivät kuitenkin molempien joukkueiden osalta pakkaselle Andres Iniestan filmattua jatkoajalla hollantilaisille kaksi korttia ja samalla Johnny Heitingan katsomoon. Draamaa nähtiin siis isolla Draalla.

Espanjan hyökkäyspelin sielu tässä turnauksessa oli keskialueen katalaanikaksikko Xavi-Iniesta. Kisakokoonpano oli muutenkin varsin Barcelona-painotteinen. Finaalin, kuten usean muunkin ottelun avauskokoonpanon pelaajista peräti 7 edusti FC Barcelonaa. Ainoastaan kisojen paras maalivahti Casillas (Real), Sergio Ramos (Real), Xabi Alonso (Real) ja Joan Capdevila (Villarreal) edustivat muuta osaamista Espanjan avauksessa.

Lopuksi vielä muutama sana kisaväsymyksestä, joka on nostettu suurimmaksi syyksi Kakán, Messin ja Rooneyn kaltaisten pelaajien floppaamiseen Etelä-Afrikassa. Asiasta avautui viimeksi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan.

Täyttä potaskaa, sanon minä. Espanjan joukkueesta esimerkiksi Xavi pelasi kuluneella kaudella Barcassa 53 ottelua. Samat selitykset ovat olleet suosittuja jokaisena arvokisavuonna. Parhaat jaksavat painaa loppuun asti.

Kisojen loppuanalysiin, veikkauksiin ja lupauksiin palataan vielä alkuviikosta. Stay tuned!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

The Special One tuli, näki ja voitti

Mestareiden liigan moraalinen finaali käytiin jo välierävaiheessa Interin ja Barcelonan välillä. Otteluparissa Katalonian pallojonglöörit joutuivat taipumaan feeniks-linnun lailla pelitapaansa muuttaneen italialaisjoukkueen ylivoiman edessä. Tarina huipentui finaaliin ja mestaruuteen. Bayern Münchenistä ei ollut Interille enää todellista vastusta.

Esteetikoiksi itseään kutsuvien asiantuntijoiden Barca-hehkutus ei päättynyt välierätappioon. Interiä ja Jose Mourinhoa on vielä finaalivoiton jälkeenkin arvosteltu inhorealistisesta taktiikasta ja pelkkään puolustamiseen pohjautuvasta antijalkapallosta. Väärin voitettu?

Tällainen nyyhke aiheuttaa lähinnä myötähäpeää, sillä ratkaisuottelut katsoneet näkivät monipuolisesti ja suoraviivaisesti pelaavan milanolaisryhmän. Alkulohkon Inter-Barca -otteluista välittynyt mielikuva ei ollut nähtävästi vielä ehtinyt pyyhkiytyä kaikkien mielistä. Tuolloin Inter parkkeerasi bussin kuudentoista alueen eteen ja oli täysi vastaantulija jogo bonitoa pelanneen Barcelonan käsittelyssä.

Jatko-otteluissa ääni kellossa oli täysin toisenlainen. Inter näytti katalaaneille, että sirkustemput ja näyttävä pallonsiirtely ovat vain yksi pelin osa-alue – ja pahimmillaan hyvin tehoton ja tylsä sellainen. Sama toistui finaalissa Bayerniä vastaan. Milanolaisten voitto oli hieno osoitus siitä, kuinka erilaisilla tavoilla jalkapallossa on mahdollista menestyä.

Mestaruuden tekijän, Jose Mourinhon pahennusta herättänyt, varsin pöyhkeä tuuletus Nou Campilla piirtyi monen futisdiggarin verkkokalvoille lähtemättömästi. The Special One tuli, näki ja voitti.

Ylimielinen, koppava, suurisuu, nousukas. Näitä adjektiiveja on käytetty enemmän kuin usein kuvaamaan portugalilaisvalmentajaa ja hänen tempauksiaan. Esimerkiksi menestyksekkäinä Chelsean-vuosinaan Mourinho kyykytti tämän tästä brittimediaa ja joutui niin muiden joukkueiden edustajien kuin lehdistönkin hampaisiin.

Monen mielestä Mourinhon ylimielisyys on vain teatteria, jonka avulla velho kykenee hallitsemaan jokaista soppaa hämmentämään pyrkivän median. Todellisuudessa kyseessä on valmentaja, joka kunnioittaa ja arvostaa pelaajiaan.

Teorian puolesta puhuu se, että pelaajat ovat seisseet aina 150-prosenttisesti Mourinhon takana. Chelsean Didier Drogba kertoi seuransa menettäneen suuren palan sielustaan Jose-sedän poistumisen myötä. Milanon mestaruushumussa nähtiin puolestaan herkistynyt, Marco Materazzin kainalossa lähtöään itkevä Mourinho. Siirto Real Madridiin oli tuolloin varmistunut.

Menneen kauden menestys on viimeistään osoittanut, että Mourinho kuuluu kiistatta maailman huippumanagereiden harvalukuiseen joukkoon. 47-vuotiaan portugalilaisen saavutukset ovat jo nyt sitä luokkaa, että ainoastaan Manchester Unitedin Sir Alex Ferguson kykenee kukkoilemaan palkintokaappinsa kanssa samalla viivalla.

Portugalilaisen seuraava haaste odottaa Madridissa. Realin ja Mourinhon sopimus julkaistiin aiemmin tällä viikolla. Lusitaaniluotsi ilmoitti tuttuun tyyliinsä tekevänsä historiaa hakemalla kolmannen Mestareiden liigan voiton Portossa ja Interissä saavutettujen pokaalien jatkoksi. Menestysnälkäisen suurseuran managerin tuoli seisoo tunnetusti savijaloilla ja paineet ovat hurjat. Menneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että tämän velhon kanssa kaikki on mahdollista.

Vakiokupongilla temmelletään kotimaisten sarjojen merkeissä. Pääosa kierroksen kohteista on Ykkösen ja Kakkosen vääntöjä. Veikkausliigan ottelu Honka–VPS muodostaa makean kuorrutuksen futissunnuntain herkullisen tasaisille väännöille.

Kohteen 1 Honka on ollut viime kierroksilla varsin mainiossa vedossa. Espoolaiset kaatoivat kotonaan HJK:n ja hakivat heti perään Jyväskylästä maukkaat vieraspisteet. VPS:n otteet ovat puolestaan ailahdelleet rajusti alkukaudesta. Uskotaan ykkösvarmaan tässä kohteessa.

Ykkösessä kohteen 3 FC Viikingit on aloittanut kautensa perinteiseen tapaan vaisusti. Toni Korkeakunnaan valmentaman joukkueen pelitapa jalostunee kauden mittaan roiskinnasta rauhallisempaan muotoon, joten parempaa on varmasti luvassa syksyä kohti mentäessä. Vuosaareen sunnuntaina saapuva TPV on sarjan putoajakandidaatti numero uno, joten pelimerkit tässä kohteessa kotijoukkueelle.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 30.5. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1, 1(X), 1, 1, X(1), 1, X(1), 2, 2(X), 1(2), 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28.5.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+3 oikein.

Eurogoljatit palasivat estradille

Euroopan suurseurojen teutaroivat supertähdet päästettiin hetkeksi vapauteen kotimaan sarja-aitauksistaan, kun Mestareiden liigan neljännesvälierät potkaistiin käyntiin kuluvalla viikolla. Avausviikon ohjelmassa oli neljä kivenkovaa taistoa.

Tiistai-illan miellyttävin tulos saatiin Lyonista, jossa OL heitti siirtomarkkinoilla ökyilleen Real Madridin siltaan maalein 1–0. Ex-Lyon Karim Benzema sai kotiyleisöltä odotetun vastaanoton ja jäätyi Gerlandilla täysin. Joku saattoi pitää Madridin tähtisikermän tappiota yllätyksenä, mutta jalkapalloa pitempään seuranneelle ranskalaisten hienot esitykset eivät tulleet puun takaa. Lyon on ollut jo vuosia kestomenestyjä eurokentillä.

”Los Galacticosin” kompuroidessa Manchester United tarrasi puolestaan vahvasti kiinni jatkopaikkaan lyötyään AC Milanin vieraissa maalein 3–2. Voitto oli historiallinen, sillä ennen tiistai-iltaa ManU ei ollut päässyt Milanossa koskaan edes tasapeliin.

Bayern München lähti suursuosikkina ottelupariin Fiorentinaa vastaan, mutta oli kotistadionillaan yllättävissä vaikeuksissa. Viola roikkui Per Krøldrupin osumalla pitkään tasalukemissa ja vain järkyttävä tuomarivirhe pelasti baijerilaiset. Suomen-tappaja Miro Klose puski lopussa 2–1-voitto-osuman selvästä paitsioasemasta.

Jatkopelien rytmitystä on hieman muutettu aikaisemmista vuosista. Nyt otteluparit on hajautettu neljälle viikolle entisen kahden sijasta. Futismannaa on siis maksukykyisille jalkapallon seuraajille luvassa entistä enemmän.

Raha puhuu nykyjalkapallossa ja suurin osa otteluista on jo nyt siirtynyt maksukanaville. Pienituloisen ainoaksi mahdollisuudeksi jäävät erilaiset puolilailliset internet-lähetykset, joita on onneksi nykyisin tarjolla pilvin pimein.

Ensi viikon tv-taistoista kuumin lienee Interin ja Chelsean kohtaaminen Giuseppe Meazzalla. Vaikka milanolaisten luotsi Jose Mourinho tunteekin Chelsean pelaajien metkut kuin omat taskunsa, Valioliigaa hallitsevat sinipaidat lähtevät ottelupariin selkeänä suosikkina. Marginaalit kasvavat tuskin hirveän suuriksi, mutta Chelsea edennee jatkoon vaikeuksitta eurokentillä tälläkin kertaa kohmettuvan Interin kustannuksella.

TsSKA Moskovan ja espanjalaisen Sevillan kohtaaminen kuuluu kierroksen tasaisimpiin ja mielenkiintoisimpiin ottelupareihin. Sevilla pysyi La Ligassa ensimmäiset kymmenen kierrosta Barcan ja Realin kyydissä, mutta on sittemmin hyytynyt loukkaantumisten ja African Nations Cupin aiheuttamien poissaolojen myötä pahasti.

Eurokentillä peli on kulkenut, mutta hyinen Moskova on andalusialaisille varmasti epämiellyttävä paikka. Mikäli Sevilla ei ota vierasottelussa kovin pahasti nokkaansa, etenee se rutiinilla jatkoon.

Olympiakosin ja Bordeaux’n kohtaamisessa avausottelu ratkaisee paljon. Kreikkalaisten on kyettävä hyödyntämään kotietunsa sataprosenttisesti, sillä topparilegenda Laurent Blancin luotsaama Bordeaux oli kiistatta eräs alkulohkovaiheen parhaista ryhmistä. Stade Chaban Delmasilla Olympiakosia tullaankin viemään kuin kuoriämpäriä.

Viikonlopun vakiokierroksella ei eurosarjoja pääse veikkaamaan Englannin Valioliigan ja Mestaruussarjan otteluiden muodostaessa tuttuun tapaan kupongin 13 kohteen sarjan.

Viikon varmin merkki löytyy kohteesta 1, jossa Arsenal kohtaa Sunderlandin. Chelsean ja Manchester Unitedin kompurointien myötä kotijoukkueella on vielä ohuet saumat nousta mukaan mestaruustaistoon. ”Gunners” ei jätä tätä tilaisuutta käyttämättä.

Mestaruussarjan otteluissa kotijoukkueet ovat vahvoilla. Newcastle ei jätä Pohjois-Englantiin matkaavalle Prestonille mahdollisuuksia ja jatkaa väkeviä esityksiään sarjakärjessä. Kohteessa 8 Cardiffin vieraaksi matkaava Barnsley on hävinnyt kolme edellistä otteluaan yhteismaalein 3–7. Masentava putki saa jatkoa Walesissa. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 20.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, X, 2(X), 2, 1, 1(2), 1, 1, 1(X), 1(X), 1(X), X(2), X.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 19.2.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+2 oikein.

Kadonneen pokaalin metsästys

Liverpoolin syksy on aina täynnä odotusta. Punainen osa kaupunkia jaksaa joka vuosi uskoa Liverpool FC:n katkaisevan pitkäksi venähtäneen pokaalittoman putkensa Valioliigassa. Ilmiö toistuu yhtä varmasti kuin norjalaisten Pool-turistien lauantainen migraatio legendaarisessa The Albert-pubissa odottavien oluttuoppien ääreen.

Viime vuosina pyttyhaaveet on saatu useimmiten haudata viimeistään helmi-maaliskuun räntäsateissa. 18-kertaisen liigamestarin edellisestä Englannin mestaruudesta tulee ensi keväänä kuluneeksi peräti 20 vuotta.

Englannin liigakenttiä dominoiva supernelikko, ”Fantastic Four”, on jo käsite. Miltei jokaisessa kausiennakossa povataan sarjan kärkitaiston olevan Manchester Unitedin, Arsenalin, Chelsean ja Liverpoolin heiniä.

ManU on voittanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana mestaruuden peräti 11 kertaa. Chelsea ja Arsenal ovat jakaneet loput ykköspalkinnot viime vuosina. Liverpool kulkee kärjen tuntumassa, mutta ei voita koskaan.

Viime kevään hurja kujanjuoksu ManU:n kanssa loi uutta toivoa, joka on taas hiipumassa. Liverpoolin syksy on lähtenyt liikkeelle tutun murheellisissa merkeissä.

Vaikka viime viikonlopun huipputärkeä voitto Manchester Unitedista sekä sarjakärki Chelsean kompuroinnit Wigania ja Aston Villaa vastaan nostivat punaisten osakkeita, tilanne on edelleen vaikea. Kymmenen pelatun ottelun jälkeen Poolin tappiosarakkeessa on jo neljä merkintää.

Moni syyttävä sormi osoittaa manageri Rafael Benitezin suuntaan. Espanjalaisluotsi ei ole saanut punaista junaa kulkemaan mestaruusvauhtia Valioliigassa, vaikka menestystä onkin tullut Euroopan kentiltä. Liverpool voitti Mestareiden liigan Benitezin debyyttikaudella 2004–05 ja oli finaalissa myös kahta vuotta myöhemmin.

Rotaatio on muodostunut käsitteeksi Liverpoolissa Benitezin aikakaudella. Vastikään viisivuotisen jatkosopimuksen solminut taktikko kierrättää pelaajistoaan paljon. Usein kokoonpano vaihtuu myös voitetun ottelun jälkeen.

Toimintatapa on tuonut menestystä cup-muotoisissa kilpailuissa, mutta toimivan permanentin puuttuminen on ollut monen arvostelijan mielestä suurin syy siihen, että Liverpool ei ole Valioliigassa pärjännyt.

Benitezin pelaajapolitiikka on aiheuttanut myös paljon porua. Koirankoppiin Anfieldillä joutunut Sami Hyypiä dominoi nyt Bundesliigassa, vaikka käyttöä löytyisi Liverpoolin repaleisen puolustuksen paikkaamisessa.

Suomalaistopparin lähdön ohella myös Xabi Alonson siirto Real Madridiin on muodostunut ongelmaksi. Hyvänä kahden suunnan pelaajana tunnettu Alonso tasapainotti mainiosti keskikenttää. Korvaavaa pelaajaa ei ole vielä löytynyt.

Alonson poistumisen myötä Liverpool on tullut yhä riippuvaisemmaksi Steven Gerrardista ja Fernando Torresista. Tämä näkyi karsealla tavalla Torresin oltua loukkaantuneena muutaman kierroksen. Maalinteko oli tervanjuontia ja joukkue menetti tukun tärkeitä pisteitä.

Kaksi vuosikymmentä kestänyt korpivaellus on koetellut Liverpoolin kannattajien kärsivällisyyttä. Benitezin tulevaisuus on jatkosopimuksesta huolimatta hämärän peitossa. Katkeaako kamelin selkä vihdoin keväällä, jos tästäkin liigakaudesta tulee Poolin osalta täydellinen pannukakku?

Vakiokierroksella Liverpool matkaa Fulhamin vieraaksi. Kotijoukkue majailee taulukon keskivaiheilla. Pool on saanut uutta virtaa edellisviikon ManU-voitosta ja on selkeä ennakkosuosikki. Fulham on kuitenkin kotonaan vaikea vastus, joten kohteeseen ristivarmistus.

Kohteessa 7 Sunderlandin vieraaksi matkaava West Ham sai balsamia haavoilleen noustuaan kotonaan kahden maalin tappioasemasta tasuriin Arsenal-ottelussa. Sunderland on hyvässä vireessä ja ottanee täydet pisteet. Varma ykkönen.

Viikon peli-idea löytyy kohteesta 9. Valioliigasta pudonnut Reading on ollut alamaissa alkukauden. Joukkueen materiaalin pitäisi kuitenkin riittää aivan Championshipin kärkitaistoihin.

Lauantaina vastaan asettuva Coventry on kuntopuntarissa laskussa. Kohteeseen pelottomasti varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), 1(X), X(2), 2(X), 1, 1, 1, 1, 2, 1(X), 1, X(1), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 30.10.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 8+1 oikein.

Ikkuna mestarien maneesille avautuu jälleen

Entistäkin suuremmaksi, rikkaammaksi ja näyttävämmäksi kasvanut Mestarien liiga potkaistiin tuttuun tapaan käyntiin syyskuun toisella viikolla. Vaikka liigan karsintajärjestelmään tehtiin tukku pienempiä seuroja hyödyttäviä muutoksia, suosikkeina matkaan lähtivät jälleen jokaiselle futisfanaatikolle tutut suurseurat. Toukokuussa Madridin Santiago Bernabeulla pelattava finaali on jälleen eräs tulevan jalkapallokauden ehdottomista kohokohdista.

Laulu askelten toistaa tuttua mantraa: iso raha pyörii ja tuote on kunnossa. Palkintorahat ovat paisuneet viime kaudesta huomattavasti yhä kalliimpien televisiointi- ja sponsorisopimusten myötä.

Nyt lohkovaiheeseen asti päässyt seura kuittaa vaivanpalkakseen yli 7 miljoonaa euroa. Voitoista ja tasapeleistä tippuu kassaan lisää karkkirahaa. Vertailun vuoksi: Veikkausliigan suurimpiin seuroihin kuuluva HJK operoi kaudella 2009 vajaan kahden miljoonan euron budjetilla.

Pohjoismaissa ei naureta matkalla pankkiin, sillä Suomi, Norja, Ruotsi ja Tanska jäivät ilman edustusta tämän vuoden karkeloissa. Georg Friedrich Händelin säveltämää Mestarien liigan tunnushymniä ei siis kuulla Pohjolassa tulevana talvena. Kuilu suurten sarjojen ja pohjoismaisten liigojen välillä uhkaa syventyä entisestään.

Suosikit mestarien joukossa ovat tuttuja kaikille. Kesän siirtomarkkinoilla kuumin kiehunta keskittyi Real Madridin valkoisen baletin ympärille. ”Los Galácticos” laittoi rekkalasteittain euroja liikenteeseen ja hankki riveihinsä joukon maailman eliittiin kuuluvia pelimiehiä. Cristiano Ronaldo siirtyi Madridiin Manchester Unitedista ja brassitaituri Kaká Milanista. Siirtosummat ja palkkatarjoukset olivat näissä transaktioissa tavallisen pulliaisen käsityskyvyn tuolla puolen.

Keskikentän ankkuri Xabi Alonso ja hyökkääjä Karim Benzema täydensivät Realin huippuhankintojen ryhmän. Suurin arvoitus piilee siinä, kuinka hyvin supertähtien valmentaja, Villarrealissa mainiota työtä aiemmin tehnyt Manuel Pellegrini kykenee samaan ylikorostuneilla egoilla varustetut tähdet pelaamaan nöyrästi yhteen ja ajattelemaan ensisijaisesti joukkueen etua.

Viime kaudella mestaruus meni FC Barcelonalle, joka käyttäytyi siirtomarkkinoilla varsin maltillisesti. Seurajohdolle kiukutellut Samuel Eto’o lähetettiin Interiin, josta saatiin vastalahjaksi(?) Zlatan Ibrahimovic. Maagisten taitojensa myötä lempinimellä ”Ibracadabra” tunnettu ruotsalaistykki on ailahtelevaa Eto’oa sopivampi palanen Barcan hyökkäyspeliin, joten joukkue kuuluu tänäkin vuonna liigan suurimpiin voittajasuosikkeihin.

Kolmas suursuosikki löytyy Lontoosta. Chelsea on kokenut kahtena peräkkäisenä vuonna kaamean pettymyksen eurokentillä. Vuonna 2008 seura eteni aina finaaliin asti, jossa John Terryn liukastuminen ratkaisevassa rangaistuspotkussa johti karmaisevaan tappioon Manchester Unitedille.

Viime keväänä ”The Blues” onnistui pitämään Barcan välierissä nollilla yli 180 minuuttia, mutta Andres Iniestan shokkimaali toisen osaottelun lisäajalla pudotti Chelsean finaalista.

Joukkue on pysynyt hyvin kasassa ja kokenut Carlo Ancelotti tuo valmennuspuolelle tarvittavaa kokemusta menestyksen takeeksi. Siirtomarkkinoilla tapahtuneiden sääntörikkomusten myötä Valioliigan vakuuttavasti avannut Chelsea on toistaiseksi siirtokiellossa, joten uusia vahvistuksia ei ole lontoolaisleiriin tarjolla pitkään aikaan. Tämä ei voi olla vaikuttamatta voimasuhteisiin syksyn otteluruuhkan kiihtyessä.

Englannin liigataistot täyttävät lauantain vakiokupongin. Rivi kannattaa tällä kertaa rakentaa Valioliigan kotivoittojen varaan. Kohteessa 1 runsasmaalisia otteluita alkukaudesta pelannut Arsenal kohtaa Wiganin. Arsenal kärsi edellisellä kierroksella nöyryyttävän vierastappion Manchester Citylle ja on nyt nälkäisempi kuin pitkiin aikoihin. Varma ykkönen.

Kakkoskohteessa putoajakandidaatiksi jo avauskierroksilla itsensä naulannut Portsmouth matkaa Aston Villan vieraaksi. Jo kolme voittoa putkeen kahmaissut Villa nappaa taistosta täydet pisteet.

Kupongin avauskohteiden kotivoittojen sarjan täydentää kohteen 3 Bolton. Jussi Jääskeläisen edustama kotijoukkue on ollut alkusyksystä hieman alavireinen. Pisteitä tarvitaan siis lisää ja Stoken saapuessa Reebok Stadiumille ”Trotters” on varmasti hereillä. Tähänkin kohteeseen varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 19.9. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1, X(2), 1, X(1), X(1), 2, 1, 1, 2(X), 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 18.9.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+2 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: