Yksi on ylitse muiden

Veikkausliigakausi 2015 potkaistaan käyntiin tulevana sunnuntaina. Sarjassa on vain yksi suosikki. HJK on voittanut jalkapallon Suomen mestaruuden kuusi kertaa peräkkäin. Edellisen kerran mestaruus meni muualle seitsemän vuotta sitten, kun Inter vei pokaalin Turkuun.

HJK:ssakin aikoinaan pelannutta maajoukkueratsu Mika Nurmelaa mukaillen voisin todeta, että en näe mitään syytä, miksi Klubi ei voittaisi mestaruutta tänäkin vuonna. Joukkue on rakennettu europeleissä menestymistä varten ja liiga on sille ainoastaan valmistautumista suurempiin haasteisiin. HJK taistelisi kultamitaleista kakkosmiehistölläänkin.

Kyllä kuudentoista joukkueen liigalle!

Veikkausliigassa puuhataan suurta sarjajärjestelmäuudistusta. Yli puolet liigaseuroista kannattaa joukkuemäärän kasvattamista nykyisestä kahdestatoista kuuteentoista. Uudistukselle ovat näyttäneet vihreää valoa myös Palloliiton ja Veikkausliigan puheenjohtajat Pertti Alaja ja Lasse Lehtinen.

Olen kirjoittanut sarjajärjestelmistä jo aiemmin monta kertaa (1, 2 ja 3) Kansan Uutisissa, mutta tässä vielä pieni kertaus aiheesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä.

Palloliitto veti HG-säännöstön vessanpöntöstä alas

Palloliitto otti vuoden 2011 syyskuussa käyttöön niin sanotun Homegrown-säännöstön, jonka mukaan ottelupöytäkirjaan merkittävistä pelaajista vähintään puolet täytyy olla HG-säännöstön kriteerit täyttäviä pelaajia ja vähintään neljän heistä tulee pelata ottelussa. Säännöstö koskee kotimaan huippusarjoja, joihin lasketaan Veikkausliigan ohella miesten Ykkönen ja Kakkonen, Naisten Liiga sekä Naisten Ykkönen.

Säännöstön mukaan pelaaja lasketaan kotimaiseksi (HG- tai SK-)pelaajaksi, jos hän on ollut rekisteröitynä suomalaiseen seuraan vähintään kolmen vuoden ajan ikävuosien 12-21 välillä.  Mikäli ehdot eivät täyty, joukkueen katsotaan käyttäneen pelioikeudettomia pelaajia. Tällaisessa tapauksessa asia käsitellään kilpailumääräysten 24 §:n mukaisesti.

Uuden säännön ajatuksena oli seurojen juniorityön merkityksen lisääminen Palloliiton strategian mukaisesti ja se otettiin seuroissa vastaan ilman suurempia nurinoita. Sitä kun ei voi mitenkään pitää erityisen tiukkana. Säännöstö mahdollistaa edelleen toimintamallin, jossa pääosa joukkueen pelaajista hankitaan ulkomailta. Esimerkiksi avauskokoonpanossa voi edelleen peluuttaa halutessaan peräti seitsemää ulkomaalaista pelaajaa. Malliesimerkkinä tällaisesta lyhytjännitteisestä toiminnasta voidaan pitää Miika Juntusen OPS:aa, jossa ovi käy joka vuosi koko kauden ajan ja jossa valtaosa pelaajista tulee Suomen ulkopuolelta.

Terveisiä Raimo Sarajärvelle ja Palloliitolle

Tuore IS Veikkaaja tarjoaa mielenkiintoista luettavaa suomifutiksen ystäville. Janne Oivion toimittamassa kolumnissa kommentoidaan Seinäjoen Jalkapallokerhon mogulin Raimo Sarajärven uhkauksia siirtää seuransa toiminta pois Seinäjoelta, jos kaupunki ei lähde tukemaan SJK:n kunnianhimoista stadionhanketta.

Vaikka toimittaja Oivio fiilisteleekin tekstissään ”Franchise FC:ksi” nimeämäänsä toimintaa, homma haisee ja kauas. Aiemmista korulauseista huolimatta seinäjokelaisen jalkapallon pitkäjänteinen kehittäminen ei näyttäisi merkitsevän Sarajärvelle yhtään mitään. Tarkoitus on tehdä futiksella bisnestä ja jos Seinäjoen kaupungilta ei löydy muskeleita tähän hommaan, karavaani siirtyy jonnekin muualle.