You are currently browsing the tag archive for the ‘puolustus’ tag.

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.

Mainokset

Sumusaarten maaliruisku Gary Lineker kertoi aikoinaan jalkapallon olevan peli, jossa 22 miestä juoksee 90 minuuttia pallon perässä ja lopulta Saksa voittaa.

Keihäslegenda Seppo Rädyn lohkaisema toinen saksalaisaiheinen heitto tuli puolestaan ajankohtaiseksi vuoden 2006 MM-kisoissa, kun nahkahousut pudottivat jatko-otteluissa jengin toisensa jälkeen katsomoon ja etenivät aina välieriin saakka. Tuolloin monen mielestä Saksa oli paska maa.

Saksan joukkueeseen liittyy useita myyttejä, jotka ovat eläneet vahvoina vuosien saatossa. Germaanien pelitapaa on pidetty konemaisena, vaikka Saksan maajoukkueessa on pelannut Jürgen Klinsmannin, Rudi Völlerin ja Gerd Müllerin kaltaisia taiteilijoita, puhumattakaan kenties kaikkien aikojen kovimmasta puolustuspään pelaajasta Franz Beckenbauerista.

Saksalaisten pelityyli on taktisesti äärimmilleen hiottu aivan pienimpiäkin nyansseja myöten, mutta se on aina jättänyt tilaa myös individualisteille. Tehokkuus on kuitenkin ollut aina huikealla tasolla, kuten saksalaisilla rikosetsivillä tässä klassikkosarjassa.

Osa myyteistä perustuu toki faktoihin. Saksalaiset pelaajat ovat fyysisesti erittäin vahvoja. Moni heistä on sitkeä raataja, joka jaksaa vetää helposti kovatempoisen 90-minuuttisen ja sen jälkeen vielä jatkoajankin, mikäli siihen on tarvetta. Ensimmäisenä mieleen tulee kisoista loukkaantumisen takia sivuun joutunut Michael Ballack, jonka fyysinen preesens sekä tekninen ja taktinen monipuolisuus ovat vertaistaan vailla. Ballack ei ole mitenkään häikäisevä pelaaja, mutta tekee tasaisesti töitä ja hoitaa oman leiviskänsä kentällä varmasti.

Saksalaiset taitavat myös voittamisen kulttuurin. Maailmanmestaruuden teutonit ovat voittaneet kolme kertaa (1954, 1974 ja 1990) ja finaalipaikkoja on plakkarissa noiden lisäksi neljä (1966, 1982, 1986 ja 2002).

Tämän kesän turnauksessa Saksalta ei odoteta ihmetekoja ja onpa moni asiantuntija väittänyt joukkueen joutuvan vaikeuksiin jo alkulohkovaiheessa. Syitä mahdollisiin ongelmiin löytyy pilvin pimein: Ballack on ulkona, ykköstykeiksi kaavaillut Mario Gomez ja Miroslav Klose ovat molemmat pelanneet surkean kauden ja valmentaja Joachim Löw on tuskaillut kokoonpanonsa kanssa aina viime metreille saakka. Peruspermanenttia ei tahdo löytyä. Nyt Die Mannschaftin pelitavaksi on vakiintumassa 4-2-3-1, joka tuottaa omat ongelmansa esimerkiksi erilaiseen pelitapaan tottuneelle Kloselle. Tuleeko palloja ja sitä kautta iskun paikkoja tarpeeksi vai istuuko kehäkettu nämä kisat penkillä?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että neljä vuotta sitten Saksan lähtökohdat MM-turnaukseen olivat vieläkin heikommat. Silti joukkue raivasi tiensä neljän parhaan joukkoon, jossa se taipui Italialle vasta jatkoajalla. Tuolloin kotiedulla oli tietysti oma merkityksensä, mutta tosipelien alkaessa Saksa on aina valmis. Niin se on nytkin ja etenee vaikeuksitta jatkopeleihin, vaikka lederhoseneissa saattaa homma näyttää hieman kireältä välillä.

Lohkon toisesta jatkopaikasta taistelevat Serbia ja Australia. Serbia on nostettu monissa papereissa mahdolliseksi yllättäjäjoukkueeksi. Joukkueella on kieltämättä kova puolustus, mutta en itse näe merkkejä siitä, että serbien lento kantaisi tässä turnauksessa ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle. Oletusarvo on toki jatkopaikka, jos aussit eivät piiskaa itseään mittaviin urotekoihin vetisen oluensa voimalla.

Jugoslavia menestyi ennen hajoamistaan varsin mainiosti MM-tasolla. Viimeiseksi sankariteoksi jäi paikka puolivälierissä vuoden 1990 kisoissa, joissa jugoslaavit panivat legendaarisen Dragan Stojkovicin johdolla mm. Espanjaa päihin maalein 2–1. Sittemmin ex-jugoista parhaiten on menestynyt Kroatia, joka eteni välieriin Ranskan kisoissa vuonna 1998.

Serbian omalla nimellään tekemät MM-maineteot ovat vielä olemattomat, sillä valtioliitto Montenegron kanssa päättyi vasta kesällä 2006. Karsinnoissa maa on tähän mennessä onnistunut melko hyvin.

Saksan kisoissa silloinen Serbia-Montenegro hyytyi alkulohkoon häviten kaikki ottelunsa. Pahiten serbejä nöyryytti Argentiina, joka takoi pallon kuusi kertaa Balkanin poikien veräjään. Tuolloin herra nimeltä Diego Maradona oli mukana vielä katsojan roolissa, kuten videosta voi huomata.

Tämän vuoden turnauksessa avainasemaan nousee Serbian hyökkäyspelin organisointi. Kyse on siitä, millaisen käärmekeiton Radomir Antić kykenee loihtimaan. Puolustus kyllä pitää, mutta nähdäänkö maaleja? Ilman niitä joukkue ei etene jatkoon. Ykköstykki Nikola Žigić kaipaa taustatukea, jota odotetaan erityisesti Belgradin punatähtien kasvatilta Marko Pantelićilta. Nykyisin Ajaxin paidassa pelaava kiertolainen latasi kuluneella kaudella muikeat 16 maalia, joten vire näyttäisi olevan varsin mainio.

Australiassa jalkapallo kilpailee monen härmäläisnäkökulmasta varsin eksoottisen lajin kanssa paikasta auringossa. A-maajoukkue Socceroosilla on kuitenkin vankka asema australialaisten urheiludiggareiden sydämissä.

Vuoden 2006 MM-kisojen puujalkainen, mutta taisteleva Australia oli erittäin sympaattinen ryhmä ja sai varauksettoman kannatukseni noissa turnajaisissa. Tuolloin aussien lento katkesi katkeraan neljännesvälierätappioon Italialle. Honkkelimainen Fabio Grosso eteni lisäajalla alueelle ja hankki kyynisellä filmillä joukkueelleen rangaistuspotkun, jonka Francesco Totti laittoi varmasti sisään. Tähän osumaan päättyivät Australian kisat. Oikeusmurha, joka satuttaa vieläkin.

Australialta löytyy joukko rutinoituneita pelimiehiä, jotka eivät kaki pöksyihinsä kovassakaan paikassa. Fulhamin Mark Schwarzer on MM-tasolle riittävän hyvä veskari, joka pystyy torjumaan joukkueelleen pisteitä. Puolustuksen päällikkö on Galatasarayn Lucas Neill. 32-vuotias kapteeni aiheuttaa vastustajan hyökkääjille mustelmia kovilla taklauksillaan.

Hyökkäykset terävimmät syömähampaat ovat brittikentiltä tutut Harry Kewell ja pelintekijän roolin ottava Tim Cahill. Muut pelaajat ovat Mark Brescianon ja Brett Emertonin kaltaisia kokeneempia duunariosaston tekijämiehiä. Joukkue on tekniseltä taitotasoltaan lohkon heikoin, mutta kova asenne antaa paljon takaisin.

23. kesäkuuta Nelspruitissa pelattava Serbia–Australia tulee olemaan eräs kisojen mielenkiintoisimmista otteluista. Tuossa matsissa tullaan näkemään rajua taklauspeliä ja peräänantamatonta taistelua, kun joukkueet ratkaisevat D-lohkon toisen jatkopaikan kohtalon. Australian bandwagonissa mennään, joten veikkaan rohkeasti Socceroosin yllätysvoittoa.

Chelsean keskikenttäpelaaja Michael Essienin loukkaantuminen oli paha isku pitkäjänteisesti tietään Afrikan ykkösmaaksi viime vuosina raivanneelle Ghanalle. Black Stars oli edellisessä MM-turnauksessa Afrikan paras joukkue ja se aiheutti neljännesvälierissä laiskalle Brasilialle suuria ongelmia, mutta taipui lopulta 0–3 -tappioon. Puolustusvirheet ja turha kunnioitus maailmanmestaria kohtaan ratkaisivat lopulta ottelun voittajan.

Nyt joukkue huutaa uutta johtajaa Essienin tilalle. Ainakaan vielä ei tuoreita vastuunkantajia ole ryhmästä löytynyt, joten jatkopaikan lunastaminen vaikuttaa tällä kertaa liian vaikealta tehtävältä ghanalaisille.

Taitoa Ghanan joukkueesta ei puutu. Stephen Appiahin, CL-mestari Sulley Muntarin ja Asamoah Gyanin kaltaiset nimet takaavat laadun. Joukkue pystyy pitämään halutessaan palloa ja hallitsemaan ottelutapahtumia kaikkia tämän lohkon joukkueita vastaan. Pelin tasapaino ja kärsivällisyyden puute on Essienin loukkaantumisen myötä pahin ongelma.

Mielenkiintoisen aspektin Ghanan otteisiin tuo edellisissä MM-kisoissa omintakeisella pelitavallaan ihastuttanut veskari Richard Kingson, joka on jälleen todella kovan haasteen edessä. Tällä kertaa tehtävä taitaa valitettavasti olla Wiganissa pelaavalle Kingsonille ja koko joukkueelle liian haastava. Pelit päättyvät alkulohkoon.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Saksan pelitapa. Taikalasit pois päästä, kuinka konemainen se tyyli on oikeasti?
* Mesut Özil, Saksa. Lunastaako turkkilaistaustainen veijari odotukset ja johdattaa Saksan menestykseen vai ovatko paineet aivan liian kovat? Taitoa ainakin riittää.
* Miro Klose, Saksa. Alla kurja kausi Bayernissa, mutta maajoukkueessa on osunut aina. Taistelee avauksen paikasta Cacaun ja Gomezin kanssa.
* Serbian puolustus. Kovin montaa palloa ei mene omiin.
* Marko Pantelić, Serbia. Tuleeko ruuhkatukasta serbien ykkösruisku?
* Australian asenne ja sydän.
* Ghana. Taitoa löytyy, mutta kuka johtaa joukkoja?

Lohkon ottelut:

su 13.6. klo 21.30 Durban: Saksa – Australia
su 13.6. klo 17 Pretoria:  Serbia – Ghana
pe 18.6. klo 14.30 Port Elizabeth: Saksa – Serbia
la 19.6. klo 17 Rustenburg: Ghana – Australia
ke 23.6. klo 21.30 Johannesburg: Ghana – Saksa
ke 23.6. klo 21.30 Nelspruit: Australia – Serbia

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 10.6.2010.

Loppuun asti jännittäväksi osoittautunut Valioliiga huipentui ratkaisukierroksen taistoihin, jotka käytiin viime viikonloppuna. Riemukkaimmat virneet nähtiin Lontoon Stamford Bridgellä, jota isännöivä Chelsea palasi mestaruuskantaan neljän vuoden tauon jälkeen.

Manchester United väijyi vielä ennen sunnuntain ratkaisutaistoja vain pisteen liigan kärkipaikkaa hallussa pitäneen Chelsean perässä. Lontoolaiset kestivät kuitenkin paineet hienosti ja kaatoivat Wiganin maalein 8–0 varsin yksipuolisen näytöksen päätteeksi.

Chelsean menestyksen taustalla oli tällä kaudella erinomaisesti joukkueen diivailevat supertähdet yhteen hitsannut valmennusjohto. Jose ”The Special One” Mourinhon potkujen jälkeen Chelsea etsi pitkään huippuluotsia, joka kykenisi rakentamaan ryhmälle toimivan pelikirjan ja pitämään huippupelaajat kurissa ja nuhteessa.

Ovi kävi monta kertaa, kunnes viime kesänä tärppäsi. Viilipyttymäisen Carlo Ancelottin vaikutus sinipaitojen otteisiin on ollut mittaamattoman arvokas.

Matkalla liigamestaruuteen nähtiin monta karikkoa, joiden ohi Chelsea onnistui navigoimaan keskittymällä olennaiseen. Joukkue puhalsi yhteen hiileen lukuisista loukkaantumisista ja kentän ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta. Esimerkiksi keskuspuolustaja John Terryn ympärille talvella muodostunut skandaali olisi voinut romuttaa joukkueen mestaruussaumat, mutta toisin kävi.

Puolustuspäässä kultaakin kalliimman Terryn ohella kauden avainpelaajia olivat loistavan kauden laitapuolustajina pelanneet Ashley Cole ja Branislav Ivanovic. Viimeksi mainittu operoi laidalla topparin koulutuksella, mutta selviytyi haasteesta paremmin kuin hyvin.

Maalissa kypäräpäinen Petr Cech haparoi alkukauden kamppailuissa, mutta paransi otteitaan merkittävästi kauden loppua kohden tultaessa. Ei olisi kuitenkaan järisyttävä yllätys, mikäli Chelsea aktivoituisi molarimarkkinoilla kesän mittaan.

Keskikentällä joukkueen selkäranka oli tälläkin kaudella takuuvarmasti suorittanut Frank Lampard, joka laukoi kauden mittaan huikeat 22 maalia. Kukaan ei ole kyennyt aiemmin Valioliigan historiassa vastaavaan suoritukseen.

Chelsea teki kuluneella kaudella 103 maalia, mikä on sekin uusi liigaennätys. Joukkueen ykköstykki oli maalikuninkuuden 29 osumalla voittanut Didier Drogba, jonka käytös kentällä oli ajoittain pöyhkeää. Viimeistään nyt on kuitenkin selvää, että kyseessä on eräs maailman parhaista hyökkääjistä.

Hienoa taustatukea Nicolas Anelkalta, parhaan Chelsea-kautensa pelanneelta Florent Maloudalta ja kumppaneilta saanut norsunluurannikkolainen elää maaleista ja joskus rapatessa roiskuu. Se sallittakoon hyökkäyspään timantille, jonka individualismi on vienyt myös joukkuetta eteenpäin.

Chelsean kausi huipentuu tulevana lauantaina FA Cupin finaaliin, jossa se kohtaa liigassa jumboksi jääneen Portsmouthin. Sunnuntain esityksen perusteella Lontoossa juhlitaan tänä vuonna historiallista tuplaa.

Vakiokupongilla siirrytään Suomen sarjojen pariin. Sunnuntain kierroksella ohjelmassa on kolme Veikkausliigan, neljä Ykkösen ja kuusi Kakkosen taistoa.

Liigan varmin merkki löytyy kohteesta 3, jossa kahden ottelun tappioputkessa tällä hetkellä oleva AC Oulu saa vieraakseen jumbona majailevan IFK Mariehamnin. ACO taisteli edellisellä kierroksella tasapäisesti HJK:ta vastaan aina Antti Pehkosen ulosajoon saakka ja jopa sen jälkeenkin. Kotijoukkue tarvitsee tärkeitä pisteitä ja ei jätä tilaisuutta käyttämättä tällä kertaa.

Ykkösessä FC Viikingit matkaa Meri-Lappiin PS Kemin vieraaksi. Viikingit sai pään auki vierasvoitolla Hämeenlinnassa, mutta ”Viikkareiden” hyökkäyspelissä on edelleen ongelmia. PS Kemin kausi on lähtenyt positiivisesti käyntiin ja lento jatkuu myös sunnuntaina. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 16.5. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(2), 1, 1(X), 1, 1, 1, 1, 2(X), 2(1), 1(2), 2, 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 14.5.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 3+1 oikein.

Julius Caesar ja muut historian lehdiltä tutut kuulut keisarit hallinnoivat aikoinaan rautaisella otteella ikuista Roomaa – maailmanmahtia, jonka maine levisi monella mantereella.

Kuningas jalkapallon puolella Apenniinien niemimaan menestyksen perinteitä ovat pitäneet yllä Italian maajoukkue ja italialaiset seurat, joiden maineteot ovat olleet viimeisten vuosikymmenien aikana miltei vertaansa vailla. Italia voitti maailmanmestaruuden Saksan MM-kisoissa vuonna 2006. Mestareiden liigassa AC Milan on ollut kestomenestyjä numero yksi: viisi mestaruutta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Modernin maailman sirkushuvien kapellimestareita ovat olleet kasapäin mestaruuksia voittaneet italialaiset valmentajavelhot, kuten Arrigo Sacchi, Giovanni Trapattoni, Marcello Lippi ja Fabio Capello.

Rooman keisarit aiheuttivat kauhua ja kunnioitusta hajota ja hallitse -filosofiallaan. Nerokkaat taktiset uudistukset ovat toimineet myös italialaisten jalkapallokalifien taikarohtoina. Kuten esimerkiksi catenaccio, pelitapa, jossa joukkue puolustaa yhtenäisesti ja tiukasti liberon kerätessä linjan taakse putoavat irtopallot.

Historia ei kuitenkaan ikuisesti toista itseään. Adrianmeren yllä on tänä syksynä nähty uhkaavan synkkiä pilviä. Serie A:n mestarijoukkue Inter jäi alkulohkon toiseksi viimeisellä kierroksella täydellisesti FC Barcelonan jyrän alle.

Jose Mourinhon joukkueet ovat perinteisesti olleet Barcelonan Nou Campilla liikkeellä varsin inhorealistisella puolustustaktiikalla, mutta Milanon sinimustien esitys oli tässäkin valossa huolestuttavan flegmaattinen. Kotimaan liigassa viikonlopusta toiseen voittojen tiellä kulkevalta ryhmältä olisi lupa odottaa parempaa.

Kaaos huipentui seuraavalla viikolla, kun miljoonahankintoja kesällä tehnyt Juventus nöyrtyi Bayern Münchenin käsittelyssä ja jäi kokonaan rannalle jatkopeleistä.

Mistä homma sitten kiikastaa? Italialaisten joukkueiden menestys on perustunut useimmiten kurinalaiseen puolustuspelaamiseen ja taktiseen etevyyteen pelaajien henkilökohtaista taitoa yhtään väheksymättä.

Onnistumiset eivät perustu näyttävyyteen, vaan hyvin organisoituun joukkuepelaamiseen ja liikkumiseen varsinkin puolustussuuntaan. Syöttösuunnat ja tila otetaan pois tiiviillä, matemaattisen tarkalla liikkumisella. Pakka ei hajoa missään vaiheessa.

Nyt näyttää siltä, että tämä etu on ainakin hetkellisesti menetetty. Pelitapa on esimerkiksi Englannissa jalostunut vanhojen stereotypioiden murtuessa. Brittein saarten vanha ”pitkä päätyyn ja perään” -taktiikka on hioutunut mannermaisten valmentajien myötä vivahteikkaammaksi tavaksi pelata. Tähän kun yhdistetään useamman eurooppalaisen sarjan Serie A:ta huomattavasti kovempi tempo, saadaan tällaisia tuloksia. Vaikka pelaajien etäisyydet ovatkin perinteiseen tapaan kunnossa, homma ei toimi, jos liike on nähdyn kaltaisella tasolla.

Mestareiden liigan pudotuspelien avauskierroksella nähdään, onko kriisi liioiteltu sana kuvaamaan italialaisen seurajalkapallon nykytilaa. Inter haastaa Chelsean ja AC Milan Manchester Unitedin. Caesar valloitti aikoinaan Britannian kahdesti, nyt samaa temppua yrittävät Milanon jättiläiset. Arpa on heitetty.

Tapaninpäivän vakiokierroksen varmat löytyvät Valioliigan otteluista. Kohteessa 8 jo pitkään kontannut Liverpool saa vieraakseen hetkellisesti piristyneen Wolverhamptonin. Wolvesin lento katkeaa Anfieldillä Poolin syttyessä vihdoin taisteluun tulevan kauden Mestareiden liigan paikasta.

Seiskakohteen kotijoukkueessa Manchester Cityssä tilanne on varsin sotkuinen yllättävän valmentajavaihdoksen myötä. Mark Hughes sai kenkää Sunderland-voitosta huolimatta ja puikkoihin astui Roberto Mancini. Pelaajat haluavat varmasti näyttää taitonsa uudelle luotsille ja kun kaiken kukkuraksi peli on hyvin kuosissa jo muutenkin, kotivoitto näyttää varmalta.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 26.12. kello 14.40. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), 1, 1, 1(X), X(1), 1(X), 1, 1, X(2), 1, 1, 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla ke 23.12.2009.

Jälkihuomatus: Vihjerivillä 8+3 oikein. Voitto 48,30 euroa.

Kuluneen kauden suurimpiin suomalaisyllättäjiin Euroopan sarjoissa on eittämättä kuulunut AZ Alkmaarin Niklas Moisander. Turkulaislähtöinen 23-vuotias puolustaja on raivannut tiensä Eredivisien kärkijoukkueen avauskokoonpanoon ja ollut ryhmän kantavia voimia heti syksystä lähtien. Seuraavaksi suomalaiset jalkapallojännärit odottavat ”Nikeltä” mainetekoja maajoukkueen riveissä.

Teknisesti vahvana pelaajana tunnettu Moisander teki ensiesiintymisensä Huuhkajissa Turkkia vastaan viime vuoden toukokuussa. Moisander tunnetaan mainioina miesvartioijana, mutta puolustaja pystyy myös avaamaan peliä ylöspäin molemmilla jaloillaan ja tukemaan vahvasti hyökkäystä. Maajoukkueen akilleen kantapäänä pidetty laitapakkiosasto on siis saanut riveihinsä tärkeän vahvistuksen.

FC Jokereissakin vaikuttanut hollantilaisvalmentaja Jan Everse äityi viime syksynä vertaamaan Moisanderia erääseen Hollannin maajoukkueen legendaarisimmista pelaajista. ”Moisander on kuin ilmetty Frank de Boer. Täydellinen potkutekniikka molemmilla jaloilla”, Everse ylisti.

Moisander pelasi Turun Palloseuran riveissä yhdeksän liigaottelua kaudella 2003, jonka jälkeen hän siirtyi Amsterdamin Ajaxin reserveihin. Kolme vuotta sitten A-maajoukkueen tulevaisuuden toivoihin kuuluva puolustaja siirtyi Alankomaiden toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Eerste Divisiessä tuolloin pelanneen FC Zwollen riveihin. Matka jatkui viime kesänä legendaarisen Louis van Gaalin valmentaman Alkmaarin riveihin.

Moisanderin kausi juustokaupunki Alkmaarissa oli lähellä mennä kokonaan pipariksi, kun lupaus loukkaantui lokakuussa harjoitusten yhteydessä sattuneessa tapaturmassa. Puolustajan vasen jalka jäi kaksinkamppailutilanteessa kiinni jäiseen kenttään ja polvi vääntyi pahasti. Vaikeasta eturistisidevammasta huolimatta Moisander palasi kentille vain kahden kuukauden tauon jälkeen.

Alkmaar johtaa ylivoimaisesti Hollannin Eredivisietä tällä hetkellä. Joukkue on repinyt jo yhdeksän pisteen kaulan kakkosena majailevaan Twenteen.

Moisanderin rooli joukkueen menestyksessä on ollut merkittävä, sillä suomalainen on esiintynyt AZ:n avauskokoonpanossa lähes aina terveenä olleessaan. Seuran kannattajat olivatkin hyvin aurinkoisella tuulella Moisanderin nopean comebackin johdosta. Ennen Wales-ottelua Alkmaar kohtaa vielä Feyenoordin, joten Moisander saa alle tuiki tärkeitä peliminuutteja ennen liittymistään maajoukkueen mukaan Cardiffissa.

Otteluruuhkassa viime viikot kärvistelleet brittiseurat heittävät vielä kerran ykköskokoonpanonsa tuleen ennen maaottelukierroksen muodossa tulevaa ansaittua lepotaukoa. Viikonlopun vakiokupongilta löytyy kohteita niin Valioliigan kuin Mestaruussarjankin taistoista. Täysosumien kesken jaetaan tällä viikolla muikeat 300 000 euroa.

Viikon varmimmat voittajat löytyvät tällä kertaa kohteista 2, 10 ja 11. Manchester United matkaa Fulhamin vieraaksi Valioliigassa. Joukkueet kohtasivat FA-cupissa toissa viikolla ja ManU oli vahvempi maalein 4–0. Sir Alex Ferguson oli raivoissaan joukkueelle viime viikonloppuna Liverpoolille kärsityn shokkitappion jälkeen, joten motivaatio-ongelmaa ManU:lla tuskin on tässä kamppailussa. Varma kakkonen.

Kohteen 10 Wolverhampton on saanut kurssinsa oikaistua. Wolves jatkaa sarjakärjessä myös tulevalla viikolla. Kehnosti puolustava Nottingham ei saa vieraiden maalitykkejä kuriin.

Burnley murskasi viime viikonloppuna Nottinghamin maalein 5–0. Edellisellä viikolla joukkue osui neljästi Crystal Palacea vastaan. Burnley on vahvasti kiinni nousukarsintapaikassa ja maalitehtailu jatkuu alamaissa olevaa Plymouthia vastaan.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.3. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), 2, 2, X(1), 1, 2, 1, 1(X), 2(X), 2, 2, 1(2), X(1).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 20.3.2009.

JK: 5+4 oikein.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 366 lukukertaa
Mainokset
%d bloggers like this: