Maracanazon varjot

Tänään kisaurakkansa avaava isäntämaa Brasilia on taistellut jo 64 vuotta menneisyyden haamuja vastaan. Vuoden 1950 kisojen loppusarjan tappio kotikentällä Uruguaylle on kiistatta Brasilian jalkapallohistorian kipein hetki, johon liittyvät muistot sattuvat edelleen.

Tappiosta on muodostunut kansallinen tragedia, jonka arvet eivät ole parantuneet vieläkään jalkapalloon enemmän kuin fanaattisesti suhtautuvassa maassa. Sitä on joskus verrattu jopa Hiroshiman pommitukseen ja syyskuun 11. päivän tapahtumiin Yhdysvalloissa. Tämä kertoo siitä, kuinka tragikoomisen vakavasti osa brasilialaisista suhtautuu kuningaslajiin.

Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 3/3

Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 3:
La 14.4.2012 klo 15.30 (paikallista aikaa)
Bayer 04 Leverkusen 3 – 3 Hertha BSC Berlin (1-0)
Bundesliiga
BayArena, Leverkusen

Elämän jännittävät aikataulut ovat joskus verrattaen mielenkiintoisia. Vain viikkoa Blagnacin aladivarihöntsän jälkeen tie vie Saksaan ja Ruhrin-Reinin -teollisuusalueen sydämeen.

Tapulikaupunki Oulun ystävyyskaupunkina parhaiten tunnetun Leverkusenin vierailun ohjelma on saksalaiseen tyyliin minuuttiaikatauluilla pelaava ja hektinen. Mihinkään tuliaisshoppailuihin ei todellakaan varata aikaa. Ne hommat hoidetaan kotimatkan yhteydessä lentokentällä, jos mahdollista.

Antisankareita

Brasilian keskikenttäpelaaja Felipe Melo marssi varmasti tyytyväisenä pukukoppiin eilisen puolivälierätaiston ensimmäisen 45-minuuttisen jälkeen. Keskikentän pohjalla mainiosti katkoneen ja Robinhon avausosuman hienolla syötöllä pohjustaneen pelimiehen mielessä kyti kuitenkin jo tuossa vaiheessa tappion siemen. Tyytyväisyys. Brasilia luuli pelin olevan jo ohi.

Ottelu oli lähes täysin järkevästi liikkuneen, aktiivisen Brasilian hallussa. Harva uskoi asetelman kääntyvän tauon jälkeen Hollannille suosiolliseksi. Dungan joukkojen ystävien harmiksi myös suurin osa pelaajista uskoi muodostuneen status quon säilyvän. Toiselle jaksolle kentälle marssinut joukko muistutti aivan liikaa edellisten MM-kisojen neppailevaa ja turhautunutta brassiryhmää.

Näimme oppitunnin joukkueurheilun psykologiasta. Yksikin takaisku voi kääntää liialliseen tyytyväisyyteen sortuvan ryhmän syöksykierteeseen. Alankomaat käytti tilaisuutensa ja eteni ansaitusti jatkoon.

Ja miten kävi Felipe Melon? Mies muuttui hetkessä sankarista antisankariksi. Epäonninen oma maali muutti kupletin juonen ja käsittämätön punainen kortti tuhosi lopullisesti Brasilian mahdollisuudet. Täytyy vain toivoa, että Juventus-pelaaja ei koe Andrés Escobarin kohtaloa palatessaan kotimaahansa turnauksen jälkeen. Erittäin fanaattisesti jalkapalloon suhtautuvalla mantereella kaikki on nimittäin mahdollista. Valitettavasti.

Illan toinen epäonnen soturi oli Ghanan ykköstykki Asamoah Gyan, joka tuhri rangaistuspotkun jatkoajan viimeisillä hetkillä Uruguayta vastaan. Draaman kaari huipentui Black Starsin tappioon hetkeä myöhemmin seuranneessa pilkkuskabassa. Jos Gyanin laukaus olisi suuntautunut vain muutamaa senttiä alemmas, Ghana olisi tehnyt afrikkalaista futishistoriaa ja maaliruiskusta olisi tullut juhlittu puolijumala vuosikausiksi.

Eiliset tapaukset edustivat jalkapallon dramatiikkaa parhaimmillaan. Ilman antisankareita ei voi olla sankareita. Tänään syntyy lisää näitä tarinoita.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 3.7.2010.