Brexit muuttaisi myös brittifutista

Viime lauantaina pelattu Cardiffin ja Huddersfieldin valioliigaottelu ei jäänyt historiankirjoihin viheriöllä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Odotetusti maalittomaan tasapeliin päättynyt taisto ei tarjonnut juurikaan silmäkarkkia katsojille. 0–0-tulos kelpasi vallan hyvin joulun otteluruuhkan väsyttämille ja putoamiskurimukseen ajautuneille joukkueille.

Jalkapalloillan tapahtumaköyhyydestä kertoo paljon se, että kotijoukkueen manageri Neil Warnock päätti käyttää ottelun jälkeisen lehdistötilaisuuden poliittisten näkemystensä esittelyyn. Warnock tyrmäsi puheenvuorossaan maansa hallituksen hoipertelun brexit-neuvotteluissa ja totesi EU-eron olevan kaikilla tavoin hyvä asia Britannialle – myös jalkapalloilullisista näkökulmista tarkasteltuna.

Markku Kanerva ei ole Suomen kansan Mooses

A-maajoukkueen päävalmentajaksi kolmen vuoden sopimuksella maanantaina palkattu Markku Kanerva on sympaattisen oloinen ihminen. En tunne miestä henkilökohtaisesti, mutta tällainen kuva välittyy Kanervan rauhallisesta, avoimesta ja keskustelevasta olemuksesta. Kanerva on räkä poskella huutavan upseerityylisen menneisyyden valmentajan vastakohta.

E-lohko: Napolin mafia jyrää

E-lohkossa ykköspaikka on jatkomahdollisuuksien kannalta elintärkeä, sillä sen itselleen nappaava joukkue välttää todennäköisesti Argentiinan kohtaamisen neljännesvälierissä.

Lohkon ennakkoarvioissa on puhuttu paljon Ranskan uudesta tulemisesta maailman huipulle. Sorruin itsekin tähän virhearvioon edellisten EM-kisojen yhteydessä, mutta tällä kertaa kellot soivat eri tahtiin.

Olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan toden teolla Zinedine Zidanea. ZZ ei ollut pelaajana yhtä värikäs kuin muut futishistorian kärkikastin taikurit, joten en pitänyt Zizousta aikoinaan ollenkaan. Zidane oli kuitenkin johtaja, joka ajoi joukkueitaan menestykseen oman esimerkin kautta – vuoden 2006 MM-kisojen finaalissa nähdystä häpeällisestä loppuepisodista huolimatta.

Di Canio ja roomalainen tervehdys

Fasistimenneisyydestään tunnetun Paolo Di Canion yllätysvalinta valioliigaseura Sunderlandin uudeksi manageriksi on aiheuttanut runsaasti keskustelua ja erilaisia reaktioita saarivaltakunnassa ja muuallakin jalkapalloyhteisön parissa. Italialainen, muun muassa Laziossa ja West Hamissa pelaajaurallaan vaikuttanut Di Canio on kertonut vuonna 2005 ilmestyneessä elämäkerrassaan avoimesti olevansa fasisti. Hänen oikeaan käsivarteensa on tatuoitu teksti DVX, mikä tarkoittaa johtajaa latinaksi. Ilmaisu viittaa fasistijohtaja Benito Mussoliniin.

Di Canio on ollut takavuosina äärioikeistolaisen faniryhmän, Irriducibili Lazion jäsen ja Rooman pelivuosinaan mies tuli tunnetuksi natsitervehdyksestään ultrien katsomonosan edessä. Mussolinin fasistit ottivat roomalaisena tervehdyksenä aiemmin tunnetun kädenheilautuksen käyttöönsä ennen toista maailmansotaa.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Jalkapallo on ylivoimaisesti maailman suosituin urheilulaji, ja se on nivoutunut poliittisiin valtataisteluihin monta monituista kertaa maailmanhistoriassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Nostradamus ennustaakseen, että näitä tapauksia tulemme näkemään runsaasti myös tulevaisuudessa.

Kolumnistikollega Elina Vainikainen kirjoitti tällä palstalla parisen viikkoa sitten erinomaisen tekstin Egyptin jalkapallomellakoista ja paikallisten ultrien merkityksestä Hosni Mubarakin hallinnon kaatamisessa.

Jalkapalloväellä on ollut näppinsä ja nappulansa pelissä monessa muussakin vallankaappauksessa. Esimerkiksi Liettuan entinen pääministeri Andrius Kubilius on kertonut jalkapallon olleen merkittävässä roolissa maan itsenäisyystaistelussa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Kapteeni ajoi karille

Kirjoitin osapuilleen vuosi sitten tällä palstalla valioliigajätti Chelsean kipparista John Terrystä. Kolumnin aiheena oli tuolloin seurauskollisuus. Tekstissä keskityttiin lähinnä vihreällä veralla sattuneiden edesottamusten analysointiin. Sumujen saarilla pelaajat ovat kuitenkin suurennuslasin alla myös kentän ulkopuolella. Hyvä muistutus tästä saatiin viime viikolla, kun Terryä koskeva yksityiselämän skandaali langetti synkän varjon keskuspuolustajan tulevaisuuden ylle.

Terry oli vielä vuosi sitten englantilaisen jalkapalloväen suuresti arvostama pelaaja, jonka huolellisesti rakennetun imagon ei arveltu hevillä murtuvan. Englannin maajoukkuetta jo vuodesta 2006 saakka kipparoinut toppari vietti pelaamisen ja harjoittelun ohessa perheidylliä Lontoon eteläpuolella sijaitsevassa pikkukylässä. Julkinen kuva oli pitkään lähes särötön.

Viime viikolla kulissit romahtivat kuitenkin täydellisesti, kun englantilaismediassa väitettiin Terryn pettäneen vaimoaan ystävänsä ja maajoukkuekaverinsa Wayne Bridgen ex-mallityttöystävän kanssa. Tapauksesta on Englannissa tullut kansanhuvia, joka päihittää viihdyttävyydessään saarten suosituimmatkin tosi-tv-ohjelmat.

Nykyisin julkisuus kohtelee jalkapallotähtiä brutaalisti. Silkkihansikkaat ovat vaihtuneet pesäpallomailoihin. Takana ovat ajat, jolloin futaajien sekoilut painettiin villaisella ja juna jatkoi kulkuaan ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Tuolloin oikeus antoi tarvittaessa suojaa julkisuuden henkilöille kohuotsikoita saalistavia tabloideja vastaan. Myös Terry yritti viimeiseen asti hakea kielteistä päätöstä sattumuksen uutisoinnille, mutta tällä kertaa sitä ei herunut.

Britannian keltaiselle lehdistölle kiellon murtaminen oli todellinen riemuvoitto. Mikäli päätöstä pidetään ennakkotapauksena, jalkapallotähdillä ei ole enää juuri mahdollisuuksia suojata yksityiselämäänsä.

Kolikolla on toki kääntöpuolensa, sillä vihreän veran gladiaattorit käyttävät siekailematta julkisuutta hyväkseen vaurautensa rakentamisessa. Näin on tehnyt myös Terry, jonka brittiläinen kastikeyhtiö valitsi Vuoden isäksi vuonna 2009. Palkinto ja sen saaja ovat joutuneet ymmärrettävistä syistä naurunalaisiksi viime aikoina.

Skandaalin vaikutusta viheriöillä käytäviin taistoihin on vaikea arvioida vielä näin aikaisessa vaiheessa. Chelsea kohtasi viime tiistaina Hullin vieraissa ja joka kerta Terryn koskiessa palloon yleisö aloitti valtaisan vihellyskonsertin.

Blues-manageri Carlo Ancelotti onkin ilmoittanut luottotopparin saavan lomaa edustustehtävistä, mikäli näin haluaa. Burnley-ottelussa tumpeloinut brassi Alex ei ole Terryn veroinen toppari, mutta paikannee kuitenkin tyydyttävästi puolustusta mahdollisen hermoloman ajan.

Syntynyt tilanne vaikuttaa sen sijaan varmuudella Englannin maajoukkueen mahdollisuuksiin tulevan kesän MM-kisoissa. ”The Three Lions” on saarella elämää suurempi asia ja Britannian hallituksen urheiluministeri Gerry Sutcliffe ehtikin jo kyseenalaistamaan Terryn roolin maajoukkueen kapteenina. Usea pelaaja on myös asettunut kiistassa loukatun Wayne Bridgen tueksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kapteeniuden ohella myös Terryn kisamatka on vaarassa.

Valioliigan ja Championshipin parissa sujuvan vakiolauantain varmin voittaja löytyy kohteesta 1. Mestaruutta jahtaava ManU on ollut viime viikkoina vakuuttava. Arsenal kaatui vieraissa hienosti lukemin 3–1 ja viimeksi Fulhamin vieraana sukeltaneesta Portsmouthista ei ole joukkueelle vastusta. Kierroksen varmin ykkönen.

Kakkoskohteen Stoke on ollut kotonaan sen verran pirteä, että kuntopuntarissa korkealle kivunnut Blackburn lienee vaikeuksissa. Stoke nujersi Britannia Stadiumilla Arsenalin ja haastoi väkevästi myös Liverpoolin taistoon pisteistä. Kohteeseen varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 6.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(2), 2, X(1), 1, X, 1, 1(X), 1, X(2), 1(X), 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 5.2.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 6+1 oikein.

Veteen piirretty viiva

Urheilun ja politiikan välisistä suhteista väännetään kättä säännöllisin väliajoin. Useimmiten keskustelu liittyy olympialaisiin, sillä olympia-aatteen virallisena päämääränä on tai ainakin pitäisi olla yhteisöjen rauhan edistäminen ja ihmisarvon säilymisestä huolehtiminen urheilun avulla.

Viimeksi aihe nousi laajempaan keskusteluun viime kesän Pekingin olympialaisten yhteydessä. Kiinan hallitus lupasi parantaa ihmisoikeustilannettaan saadessaan olympiakisat järjestettäväkseen. Valitettavasti lupaukset eivät toteutuneet. Kiina järjesti kisojen aattona verilöylyn Tiibetissä ja myös Suomessa käytiin keskustelua siitä, miten urheiluväen tulisi suhtautua kisoihin osallistumiseen.

Myös urheilijat joutuivat ottamaan kantaa tähän polttavaan kysymykseen. Tiibetiä tukevaan adressiin omien sanojensa mukaan vahingossa nimensä lykännyt Tero Pitkämäki joutui erityisesti ristituleen. ”Pidän urheilun ja politiikan erillään”, totesi keihäänheittäjä tuolloin ja julkinen keskustelu asiasta tyrehtyi pian tämän jälkeen.

Jalkapallon puolella kysymys nousi pinnalle muutama viikko sitten, kun Sevillan malilaiskärki Frédéric Kanouté otti kantaa Gazan tilanteeseen paljastamalla maalituuletuksensa yhteydessä Palestiina-aiheisen t-paidan yleisölle. Kanouté sai tempauksestaan sakot ja lehdissä sekä kansainvälisen jalkapallon päättävissä elimissä kannanotto tuomittiin kovin sanoin.

Jalkapallon historiassa on nähty runsain mitoin poliittisia kannanottoja. Kaikki muistavat esimerkiksi Robbie Fowlerin vuoden 1997 kannanoton Liverpoolin lakkoilevien satamatyöntekijöiden puolesta. Fowler nousi rohkean tekonsa myötä eläväksi legendaksi Liverpoolissa, mutta UEFA ei tykännyt kärkimiehen tekosista pätkääkään. Vielä vähemmän futispamppuja miellytti Serie A:n Internazionalen lahjoittama tukishekki Meksikon zapatistiliikkeelle viime vuonna.

Myös toisen ääripään mielipiteitä on nähty. Italian fasisteja avoimesti tukeva Paolo di Canio nousi otsikoihin muutama vuosi sitten Lazion kannattajille esittämänsä sieg heil -tervehdyksen myötä.

Missä kulkee sitten raja? Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä on määritelty poliittisten mielipiteiden esittämisvapaus hyvin selkeästi. Tietystikään kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kuulu kenenkään oikeuksiin, mutta onko futistyöläisellä oikeus ilmaista poliittisia mielipiteitä työpaikallaan?

Junioripuolelle politiikka ei enää kuulu – vanhoista usein naurettavuuksiin menneistä kahinoista on päästy kaikeksi onneksi eroon. Toisaalta Palloliiton tärkeä rasismin vastainen kampanja on mielestäni luonteeltaan hyvin poliittinen, varsinkin jos pohditaan viime aikoina Suomessa esiin noussutta muukalaisvihamielistä liikehdintää. Viiva on siis veteen piirretty.

Vakiokupongilla mennään Englannin sarjojen merkeissä. Varmat kannattaa sijoittaa ainakin kohteisiin 1, 4 ja 8. Tuomarivirheen uhriksi edellisenä viikonloppuna joutunut Chelsea velloo pienimuotoisen kriisin kourissa, mutta on edelleen mukana aivan kärkikahinoissa, mikäli kykenee lyömään itseluottamuksensa menettäneen Hullin kotonaan. Siniset eivät jätä tätä tilaisuutta hyödyntämättä. Varma ykkönen.

Kohteen 4 Sunderland on piristynyt huomattavasti managerinvaihdoksen jälkeen, kun taas nousijajoukkue Stoke on puolestaan romahtanut alkukauden pirteiden esitysten jälkeen täysin ja on eräs vahvimmista putoajakandidaateista tällä hetkellä. Merkki Sunderlandille.

Kohteessa 8 Birmingham kohtaa cupissa jatkoon edenneen Burnleyn. Vieraiden puolustus on rakoillut pahasti viime otteluissa ja kotijoukkue kykenee lievästä alavireestä huolimatta hyödyntämään tilanteen laadukkaan hyökkäyskalustonsa avulla.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 7.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1(X), 1, 1, X(2), 2, 1, 2(1), X, 1(X), 1, 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 6.2.2009.

JK: 4+1 oikein.