Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Tuhlaajapoikien comeback

Saksa avasi eilen turnauksensa vakuuttavalla 4–0 -voitolla umpisurkeasta Australiasta. Voiton alkutahdit soitteli parivaljakko Lukas PodolskiMiroslav Klose. Viimeksi mainitun räjähtävä pusku Philippe Lahmin loistokeskityksestä oli kiistatta kisojen tähän mennessä komein maali. Aussiveskari Schwarzer oli vailla mahdollisuuksia.

Sopii ihmetellä, millaisia käärmekeittoja Saksan luotsi Joachim Löw on kaveruksille syöttänyt. Seurajoukkueissaan herrat ovat nimittäin olleet täysiä nallipyssyjä jo pitkään. Maajoukkueessa peli kuitenkin näyttäisi kulkevan.

Valtaisaan henkselien paukutteluun ei ole kuitenkaan saksalaisilla (vielä) varaa. Sekavasti esiintyneen Australian jälkeen vastaan asettuu kaksi huomattavasti paremmin organisoitua joukkuetta.

Iltapäivän taisto Serbian ja Ghanan välillä oli mielestäni kisojen parasta antia tähän mennessä, jos Saksan triumfia ei lasketa. Vaikka pelin tasoa arvosteltiin suomalaismediassa, pidin itse näkemästäni. Molemmat joukkueet näyttivät osaamistaan tasapainoisella suorituksella ja draamaakin nähtiin lopussa ulosajon ja pilkkumaalin merkeissä.

Ghanan joukkueen etäisyydet olivat kunnossa, erityisesti upeasti keskialueella esiintyneen 23-vuotiaan Anthony Annanin ansiosta. Nuori puolustava keskikenttämies sijoittui mainiosti, katkoi varmasti ja laittoi pelivälineen hyvällä prosentilla pelikavereiden jalkaan. Jos Annan jatkaa myös seuraavissa otteluissa samaan tapaan, Black Stars tulee menemään lohkostaan jatkoon.

Australian osalta on todettava, että lohkoennakossakin mainitusta vuoden 2006 kisojen hengestä ja tiiviistä pelaamisesta on jäljellä vain muisto. Joukkue oli koko ajan jalalla jäljessä ja karmaisevat virheet, tai oikeastaan virhesarjat johtivat katastrofiin. Australian pitää syntyä nyt uudestaan, mikäli se haluaa tosissaan taistella pisteistä Ghanaa vastaan.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 14.6.2010.

Aktiivinen peli valttia EM-kisoissa

22 päivää, 31 ottelua, 77 maalia. Yllätyksiä, pettymyksiä ja uusia menestystarinoita. Monen mielestä kaikkien aikojen EM-kisat saatiin päätökseen viime sunnuntaina. Kisat olivat tällä kertaa hyökkäävän ja aktiivisen jalkapallon juhlaa. Alpeilla menestyneiden joukkueiden pelitapa perustui pallonhallintaan. Niin Espanja, Venäjä kuin Hollantikin halusi kontrolloida kenttätapahtumia. Uutta Kreikkaa ei siis nähty ja myös muut tiukan joukkuepuolustuksen kautta operoivat joukkueet, kuten Italia, sysättiin tylysti sivuraiteille terävintä kärkiryhmää ratkaistaessa.

Nähtäväksi jää, onko tämä suuntaus pysyvä kansainvälisillä jalkapallokentillä. Menestyskaava oli yksinkertainen ja toimiva. Pallonhallinta johtaa tilanteeseen, jossa vastustaja ei voi hyökätä. Oli pelin tulevaisuus millainen tahansa, jatkossa ilman aktiivista otetta ei huippujoukkueita vastaan voi enää pärjätä. Pelitapaan kuuluu aktiivisuuden ohella myös aggressiivisuus. Suomessa tätä pelitapaa edustaa muun muassa AC Oulun päävalmentaja, EM-kisoissa kommentaattorina esiintynyt Juha Malinen.

Euroopan mestariksi kruunattu Espanja oli selkeästi turnauksen paras joukkue. Peli toimi heti alusta lähtien, pallo pidettiin maassa ja ote ottelutapahtumiin oli Italia-ottelun muutamia hetkiä lukuun ottamatta aktiivinen. Espanjalaiset voittivat kisoissa kaikki ottelunsa. Joukkueen sielu oli kisojen parhaaksi pelaajaksi valittu Xavi Hernandez. Maaliahneiden kärkimiesten sekä erinomaiset kisat pelanneen Iker Casillasin ohella myös keskikentän pohjan pallovarma, huikealla prosentilla syötöt omille laittanut Marcos Senna oli Espanjan joukkueen suuria onnistujia.

Myös hienoja yllätyksiä nähtiin. Kurinalaisesti ja kärsivällisesti pelannut Turkki teki kolme perättäistä uskomatonta nousua ja eteni välieriin saakka, jossa Saksa syötti turkkilaisille samaa lääkettä Philipp Lahmin lauottua ratkaisuosuman aivan ottelun loppuhetkillä. Guus Hiddinkin huippuvireeseen piiskama Venäjä oli maaginen välierävaiheeseen asti, kunnes epäusko hiipi itänaapurin puseroon. Ponneton esitys Espanja-ottelussa ei kuitenkaan himmennä joukkueen hienoja esityksiä.

Viimeistään välierävaiheessa alkoi myös spekulointi Suomen mahdollisuuksilla, kun neljän sakkiin etenivät ”Huuhkajien” tulevasta MM-karsintalohkosta niin Saksa kuin Venäjäkin. Moni on jo harmitellut maajoukkueen kauheaa kohtaloa ja manannut synkkiä pilviä ryhmän karsintataipaleen ylle. Tilanteen voi nähdä toisinkin. Saksalla on tulevissa karsinnoissa selkeä maalivahtiongelma. Uusi ykkösveskari on vielä haussa ja lisäksi joukkueen keskuspuolustukseen on tulossa muutoksia kisojen jälkeen. Motivoituneella Suomella on täydet mahdollisuudet toistaa kesän 2000 temppu ja laittaa Saksa ahtaalle. Myös Venäjä voidaan lyödä. Erinomaisista otteista huolimatta kaikille kävi selväksi, että kyseessä on vielä kokematon ja ailahtelevainen joukkue, joka joutuu koville sinivalkoisen tornadon käsittelyssä.

Vakiorivillä palataan takaisin kesän normaaliin päiväjärjestykseen. Lapulta löytyy kotimaisia kohteita aina Veikkausliigasta Kakkoseen saakka. Viikon varmat löytyvät liigan ja Ykkösen kamppailuista. Avauskohteessa umpisurkea KooTeePee taivaltaa napapiirille RoPS:n vieraaksi. Ykköseen matkalla oleva Kotka hyytyy suurinumeroiseen tappioon mukiinmenevästi alkukaudesta pelanneen RoPS:n käsittelyssä. Kohteessa 3 sarjan kärkijoukossa majaileva MyPa hoitelee putoamiskurimukseen ajautuneen KuPS:n. Ykkösessä vahvoilla ovat puolestaan KäPa:n vieraakseen saava PS Kemi sekä viime aikoina silminnähden piristynyt JJK, joka kohtaa kotonaan Oululta rumasti tauluun ottaneen TPV:n.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 6.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, 2(1), 2(X), 1, X(2), 1, 1, 1(X), 1, 1, 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 4.7.2008.

JK: 6+2 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: