You are currently browsing the tag archive for the ‘Per Mertesacker’ tag.

Saksa on perinteinen arvoturnausten kestomenestyjä. Edes Mietaata ei yllätä, että Die Mannschaftilla on eväät olla nytkin mukana kultajahdissa loppusuoralle saakka.

Saksalaisten pelityyliin liittyvät myytit konemaisuudesta on murrettu jo ajat sitten. Tällä hetkellä suurin pelillinen kysymys liittyy siihen, lähteekö tiukoista pakaroistaan tunnettu Joachim Löw kisoihin kontrolloivalla tyylillä vai onko ratkaisu pelata suoraviivaisempaa futista à la Dortmund.

Saksalla on käytössään erittäin laaja pelaajamateriaali, mikä mahdollistaa molemmat vaihtoehdot. Varmoina avauskokoonpanon paikkojaan voivat pitää ainoastaan maalivahti Manuel Neuer, Philipp Lahm, Bastian Schweinsteiger sekä Bayernin supertähti Thomas Müller. Kaikki muut pelaajat joutuvat taistelemaan paikasta avaukseen erikseen jokaisessa ottelussa.

Lue lisää…

Valioliigakausi 2011–12 on lähtenyt käyntiin Manchesterin seurojen rautaisessa komennossa. Kaupungin joukkueet United ja City ovat olleet murhaavan tehokkaita sarjan ensimmäisillä kierroksilla. Sunnuntaina Lancashiren ryhmät laittoivat Lontoota päihin yhteismaalein 13–3, kun ykköstason haastajina pidetyt pääkaupungin suurseurat Arsenal ja Tottenham taipuivat murskatappioihin.

Hallitseva mestari ManU on vahvistanut ryhmäänsä muutamalla oivalla hankinnalla, jotka ovat jo tässä vaiheessa kautta osoittautumassa kultaakin kalliimmiksi. Aston Villasta tullut laituri Ashley Young ja Blackburnista kaapattu 19-vuotias keskuspuolustaja Phil Jones ovat osoittaneet vahvuutensa heti alkukauden kamppailuissa.

Manageri Alex Fergusonin filosofia perustuu siirtomarkkinoilla riehumisen sijasta tarkkaan harkittuihin täsmähankintoihin. Tarpeen tullessa tulevaisuuden avainpelaajiin käytetään tarpeellinen pino puntia. Toimintamallia edesauttaa se, että ManU:n runko on jo vuosia kasattu samalla jatkuvuuden periaatteella.

Ykkösmolariksi Espanjasta hankittu David de Gea on vielä kääntämätön kortti kovan paikan tullen, joten kysymysmerkkejäkin Old Traffordilla vielä riittää.

Sheikkimiljoonilla pikamainetta ja -kunniaa tavoitteleva City esitti sunnuntaina Tottenhamia vastaan rentoa, luovaa ja monipuolista jalkapalloa. Roberto Mancini näyttäisi siis saaneen ainakin hetkellisesti tähtisikermänsä pelaamaan yhteen maaliin. Ongelmia tulee kuitenkin jatkossa, sillä penkillä istuu jatkuvasti tukku maailmanluokan pelaajia. Minuutteja ei ole kaikille luvassa riittävästi, joten joukkuehenki on koetuksella.

Vaikka Manchesterin joukkueiden meno on ollut jopa pelottavan vahvaa, tässä vaiheessa on aivan liian aikaista ryhtyä jakamaan mestaruusmitaleita. Haastajat väijyvät nurkan takana, vaikka tahmeus onkin vielä vaivannut muiden seurojen otteita.

Chelsean ruorissa tällä kaudella debytoiva nuori lusitaanimanageri Andre Villas-Boas ei ole saanut joukkueensa peliä toimimaan odotetulla tavalla. Siniset olivat suurissa vaikeuksissa kotonaan West Bromwichia ja Norwichia vastaan. Tuoreita hyökkäyspään hankintoja ei ole vielä saatu ajettua sisään, joten hyökkäyspeliä vaivaa viime kauden tapaan mielikuvituksettomuus.

Alkukauden suurimpiin pettymyksiin kuuluu ehdottomasti Arsene Wengerin luotsaama Arsenal. Gunners on menettänyt tukun avainpelaajiaan, mutta nähdyn kaltaista romahdusta ei osannut odottaa kukaan.

Arsenal hankki siirtoikkunan viimeisenä päivänä hyökkäysosastolleen Yossi Benayounin Chelseasta ja Mikel Artetan Evertonista. Puolustusta Wenger vahvisti saksalaisella Per Mertesackerilla. Nähdyn perusteella on kuitenkin todella vaikea uskoa, että ryhmä nousisi vielä voittotaistoon mukaan tällä kaudella.

Kehitys on ollut viime vuosina täysin posketonta. Maksetuissa siirtosummissa ja pelaajien palkoissa ei ole enää mitään järkeä.

Katto tulee jossain vaiheessa vastaan ja silloin nähdään romahduksia. UEFA on pohtinut Michel Platinin johdolla tiukempia rajoituksia seurojen rahankäyttöön. Suunnitelmien mukaan mikään seura ei voisi kuluttaa palkkoihin ja siirtokorvauksiin liikevaihdostaan tiettyä prosenttiosuutta suurempaa määrää.

Valioliiga ja muut Euroopan suursarjat viettävät viikonloppuna maaottelutaukoa, joten lauantain vakiokupongilla nähdään poikkeuksellisesti Englannin ykkös- ja kakkosliigan eli kahden alimman sarjatason taistoja. Rivi vilisee perusveikkaajalle oudompia seuroja, joten merkkien sijoittelua joutuu tällä kertaa pohtimaan hiki hatussa.

Kupongin erikoisuus löytyy kohteista 5 ja 13. Aikoinaan Lontoosta Milton Keynesiin muuttanut vanha Wimbledon, MK Dons pelaa ykkösliigassa Carlislea vastaan. Samalle kupongille on mahtunut myös ”Vimpelin” muutosta suivaantuneiden kannattajien vuonna 2002 perustama aito lontoolainen AFC Wimbledon, joka on raivannut tiensä 9. sarjatasolta aina kakkosliigaan asti.

Wimbledoneista AFC on tällä kertaa vahvempi voittajasuosikki. Vastaan asettuva Port Vale on laatujoukkue, mutta nousijan kiima kantaa vielä. Varma ykkönen.

MK Dons on avannut kautensa hyvin, mutta myös kärkiryhmään kuuluva Carlisle on varmasti sisuuntunut Notts Countylle kärsityn 0–3-kotitappion jälkeen. Kohteeseen ykkönen ristivarmistuksella.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.9. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, X(1), 1(2), 1, 1(X), 1, 1, X, 2(X), 1(X), 2, 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.9.2011.

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 492 lukukertaa
%d bloggers like this: