Stadionhankkeet nostavat suomifutiksen profiilia

Nykyinen juniorisukupolvi treenaa tekonurmilla.

Jalkapallo on Suomen suosituin urheilulaji harrastajamäärillä mitattuna. Noin puoli miljoonaa suomalaista pelaa futista. Olemme myös ahkeria jalkapallon katsojia, mutta kotimaiset pääsarjat ovat jääneet turhan usein ulkomaisten megaliigojen jalkoihin. Eräs syy liittyy olosuhteisiin, jotka ovat olleet suomifutiksen murheenkryyni jo pitkään. Nyt tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa ja kyseessä ei ole päälle puksutteleva Riven kisajuna.

Jatka lukemista ”Stadionhankkeet nostavat suomifutiksen profiilia”

Otteluruuhka pilasi Raatin nurmen

Peruskorjatun Raatin stadionin nurmi on ollut tähän asti jokaisella kaudella erinomaisessa kunnossa. Tästä voimme kiittää huolellisesti tehtyä kenttäremonttia sekä nurmesta vastaavien kenttämestareiden ammattitaitoa.

Tämä kevät on ollut valitettava poikkeus. Sääolosuhteet ovat olleet vaikeat ja nurmi ei ole ollut vielä alkukaudesta pelikuntoinen. Kevään tulon tarkkaa ajankohtaa ei voi etukäteen ennustaa, mutta tästä huolimatta Oulun kaupunki vuokrasi stadionin kolmea veikkausliigaottelua varten huhti-toukokuussa.

Jatka lukemista ”Otteluruuhka pilasi Raatin nurmen”

Eloklassikko meni farssiksi

Olympiastadionilla pelattiin viime lauantaina Eloklassikoksi nimetty harjoitusottelu, jossa kohtasivat Tottenham Hotspur ja Glasgow Celtic. Spurs läpsytteli höntsässä taululle tennislukemat 6–1 varamiehisen Celticin ollessa ottavana osapuolena.

Celtic esiintyi taistossa varamiehisellä kokoonpanolla eurokiireidensä takia. Joukkue pelasi keskiviikkona tärkeän Mestareiden liigan karsintakierroksen ottelun Legia Varsovaa vastaan, joten normaaliavauksesta kentällä olivat ainoastaan Teemu Pukki ja euro-ottelussa pelikiellossa ollut Efe Ambrose.

”Klassikon” pelillinen anti oli varsin mitäänsanomaton. Kentältä ja katsomosta puuttui tunne täysin, kuten ymmärrettävistä syistä ulkomailla pelattavista harjoituspeleistä yleensä. Useimmissa tänä kesänä näkemissäni kotimaisissa otteluissa on ollut kovempi tempo ja tunnelma.

Jatka lukemista ”Eloklassikko meni farssiksi”

Ota silmä käteen ja katso!

Urheilusanomien tuoreimmassa numerossa pohdittiin ties kuinka monennen kerran sitä, mikä seura ottaa Oulun haltuun kotimaisella futiskartalla. Tämä polttava kysymys on askarruttanut IS Urheilun toimitusta jo monta monituista kertaa, vaikka täällä Oulussa asiaa ei ole tarvinnut miettiä enää pitkiin aikoihin.

Kentän äänen kuuleminen ja kuunteleminen on yllättävän vaikeaa, vaikka kyse on ammattitoimittajista. Pohjoiseen on pitkä matka ja muutakin kivaa puuhastelemista olisi kotinurkissa. Läväytän nyt siis pienen faktapläjäytyksen tiskiin, jotta homma kävisi jatkossa mahdollisimman helpoksi. Jatka lukemista ”Ota silmä käteen ja katso!”

Göteborgin ihmettä etsimässä, osa 1/2

Tämä on kaksiosainen matkakertomus heinäkuisesta kisareissusta Ruotsissa järjestettäviin jalkapalloilun naisten EM-kisoihin. Tekstit ovat kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä turnauksen tapahtumista ja tunnelmasta.

Osa 1:

Ke 10.7.2013 klo 18.00 Örjans Vall, Halmstad:
EM2013, lohko A: Italia 0 – 0 Suomi

Tiesittekö, että Suomi on mukana jalkapalloilun EM-kisoissa jo kolmatta kertaa? Ja ei, tämä ei ole fantasiiderinhuuruinen aikamatka keisari Paxu I:n valtakuntaan 2030-luvulle, jossa puutarhasakset on jätetty vihdoin takapihan vajaan ruostumaan. Elämme edelleen kesää 2013.  Nyt puhutaan naisten maajoukkueesta.

Helmarit ovat onnistuneet siis monta kertaa tempussa, jota miesten maajoukkue ei ole toistaiseksi kyennyt toteuttamaan. Vuoden 2005 kisoissa naisten joukkue eteni sensaatiomaisesti välieriin saakka ja neljä vuotta myöhemmin järjestetyissä kotikisoissa Suomi oli mukana puolivälierävaiheeseen saakka.

Jatka lukemista ”Göteborgin ihmettä etsimässä, osa 1/2”

Seksisymbolin jäähyväiset

Ensi sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan 14 vuotta Barcelonan ihmeestä. Tuona toukokuisena iltana Manchester United ja Bayern München kohtasivat Mestarien liigan finaalissa Nou Campilla. Ottelun loppuhetkillä Bayern johti 1–0 ja mikään ei tuntunut enää olevan saksalaisten mestaruuden tiellä. United nousi kuitenkin Ole Gunnar Solskjærin kahdella lisäajan osumalla voittoon. Legenda oli syntynyt.

Tänä keväänä keskeinen osa tuon mestarijoukkueen sielua on siirtynyt viheriöiltä katsomon puolelle. Viime viikolla tällä palstalla käsiteltiin ManU-pomo Sir Alex Fergusonin tunteikkaita jäähyväisiä. Pesuveden mukana häipyi samalla eräs joukkueen ikoneista, 38-vuotias keskikentän taistelija Paul Scholes.

Viime lauantaina oli Paris Saint-Germainissa kuluneella kaudella pelanneen David Beckhamin vuoro ripustaa nappulat naulaan. Beckham on toimittanut viime vuosina lähinnä muoti- ja seksisymbolin virkaa. Avioliittoa ex-spaissari Victorian kanssa on puitu suomalaista roskalehdistöä myöten. Harva muistaa, että hän oli ennen kaikkea erittäin hyvä jalkapalloilija. Juuri Beckhamin antamat kulmapotkut käänsivät pelin kulun vuoden 1999 finaalissa.

Jatka lukemista ”Seksisymbolin jäähyväiset”

Murheellisten bajamajojen maa

Olosuhteet ovat olleet viimeisen vuosikymmenen ajan eräs suomalaisen jalkapalloskenen kiivaimmista ja samalla katkerimmista puheenaiheista. Samaan aikaan kun Norjassa ja Ruotsissa rakennellaan toinen toistaan hienompia stadioneita ja muita fasiliteetteja seurojen käyttöön, Suomessa osa liigakatsomoiden kansasta käy tarpeillaan bajamajoissa ja värjöttelee alkeellisissa rakennustelinekatsomoissa ala-arvoiset palvelut riesanaan.

Suomesta löytyy vain kourallinen edes alkeellisimmat perusstandardit täyttäviä jalkapalloareenoita. Usealla paikkakunnalla olosuhteet ovat 80-luvun tasolla ja se on osaltaan vaikuttanut jalkapallon heikkoon asemaan härmäläisessä lajihierarkiassa. Fanaattisimmat laji-ihmiset eivät niinkään ole riippuvaisia kuppipenkeistä ja lämpimistä ravintolatiloista, mutta suuren yleisön vaatimukset ovat nykyisin eri tasolla Kekkosen aikakauteen verrattuna.

Jatka lukemista ”Murheellisten bajamajojen maa”

Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 3/3

Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 3:
La 14.4.2012 klo 15.30 (paikallista aikaa)
Bayer 04 Leverkusen 3 – 3 Hertha BSC Berlin (1-0)
Bundesliiga
BayArena, Leverkusen

Elämän jännittävät aikataulut ovat joskus verrattaen mielenkiintoisia. Vain viikkoa Blagnacin aladivarihöntsän jälkeen tie vie Saksaan ja Ruhrin-Reinin -teollisuusalueen sydämeen.

Tapulikaupunki Oulun ystävyyskaupunkina parhaiten tunnetun Leverkusenin vierailun ohjelma on saksalaiseen tyyliin minuuttiaikatauluilla pelaava ja hektinen. Mihinkään tuliaisshoppailuihin ei todellakaan varata aikaa. Ne hommat hoidetaan kotimatkan yhteydessä lentokentällä, jos mahdollista.

Jatka lukemista ”Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 3/3”

Tuulareiden uusi tuleminen

Fanaattisimpien kannattajien kansoittamilla suomalaisilla jalkapallofoorumeilla on puhuttu jo pitkään tuularikatsojista. Nimitys viittaa suomalaisten kansallisasuun eli tuulipukuun ja samalla varsinkin 1990-luvulla katsomoissa vallinneeseen hartaaseen tunnelmaan. Stadioneiden tuolloin vaisua ääniraitaa on ironisoitu vitsailemalla tuulipukujen kahinan olleen tärkein elementti lehtereiden äänimaailmassa.

Tuulari-sanalla oli alun perin puhtaasti halveksiva merkitys, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan lähinnä sellaisia peruskatsojia, jotka eivät osallistu ääneenkannattamiseen varsinaisten faniryhmien mukana. Nämä katsojat ovat tietysti seuroille ja niiden yhteyteen muotoutuneille yhteisöille vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin fanaattisempi hc-kannattajien osasto.

Eurooppalaistyylinen kannattajakulttuuri rantautui Suomeen kannatuslauluineen ja tifoineen kunnolla vasta 2000-luvulla. Sitä ennen tuularikansa edusti suomalaista jalkapallokulttuuria kaikissa muodoissaan.

Mittavia omaan seuraan liittyviä rakkaustarinoita löytyy kotimaisten katsomoiden kaikista sektoreista. Jalkapallo on liikuttanut massoja pitkään myös Suomessa. Esimerkkejä löytyy useita. Legendaarinen Hakan maaliruisku Juhani Peltonen muistelee kirjassaan vuoden 1960 cup-finaalia Haka-RU-38, jota seurasi paikan päällä arviolta 2 500 koskilaisten kannattajaa. Cup-juna toi Helsinkiin 1 500 jalkapallointoilijaa ja loput saapuivat paikalle omilla kyydeillään.

Nämä katsojat olivat nykynäkökulmasta kenties tuulariosastoa, mutta he elivät tuolloin täysillä oman seuransa mukana. Tunnelma Olympiastadionilla oli aikalaisten mukaan infernaalinen.

Suomalaisten huonon itsetunnon myötä tällaista perinteistä kotimaista jalkapallokulttuuria ei ole koskaan arvostettu tarpeeksi. Vertailukohtaa on vuosikaudet haettu mannermaisista sarjoista, joissa katsomo- ja fanikulttuuri on ollut erilaista vuosisadan vaihteeseen saakka.

Veikkausliigan ja Ykkösen kevät oli katsojamäärien suhteen vaisu. Kiinnostuksen laskeminen liittyi talven vedonlyönti- ja lisenssifarsseihin, joilla lyötiin kapuloita suomifutiksen jo valmiiksi huojuvien vankkureiden rattaisiin. Kesäkuukausien koitettua suunta on kääntynyt. Tuularit ovat tulleet takaisin katsomoihin. Yleisömäärät ja tunnelma ovat jälleen nousussa.

Olen itse seurannut jo yli kaksi vuosikymmentä kotikaupunkini Oulun edustusjalkapalloa paikan päällä. Näiden vuosien hienompiin muistoihin kuuluu äänekkään fanikulttuurin kasvu, jonka parissa on päässyt itsekin toimimaan viime vuosina.

Tunnelma jalkapallokatsomoissa on muuttunut huomattavasti myös tuulariosastolla. Ero vaikkapa 1990-luvun tunnelmaan on silmiin (ja korviin) pistävä. Esimerkiksi Oulun Castrenilla ja Raatissa koko yleisö elää usein fanaattisesti mukana matsissa. Rytmikkäisiin taputuksiin lähtevät lähes kaikki mukaan ja ottelutapahtumia kommentoidaan värikkäästi ja äänekkäästi useista katsomonosista. Takapuoli nousee penkistä jo monella hienon maalin jälkeen tai upeasti taistelleen pelaajan vaihtuessa toiseen. Vastaavaa on havaittavissa lähes kaikilla paikkakunnilla.

Läpi ottelun kestävä laulu ja upeat tifot ovat monelle huikein ja paras keino osallistua ottelutapahtumaan. Jalkapallosta voi onneksi nauttia monella muullakin tavalla. Jokainen katsoja osallistuu näytelmään omalla tavallaan. Tärkeintä on se, että katsomossa uskalletaan näyttää tunteita ja tunnustaa väriä silloin, kun kipinä ottaa kunnolla tulta alleen. Fanikulttuurin kehittymisen ohella toivon tuulareiden uuden tulemisen jatkuvan edelleen.

Sunnuntain vakiokupongin liigaotteluista varmin voittaja löytyy kohteesta 3. IFK Mariehamnin tilanne näytti vielä talvella vaikealta, mutta Pekka Lyyski sai lopulta operoitavakseen laadukkaan ryhmän. Singaporegateen kaatuneesta TamU:sta löytyi vielä saarelaisille muutama oiva vahvistus, joten tällä hetkellä MIFK tappelee vahvasti paikasta eurokentille. Haka on taistellut toistaiseksi tuulimyllyjä vastaan hienosti, mutta joukkueen epävarma puolustus on johtanut katastrofeihin etenkin vieraskentillä. Varma ykkönen.

Ykkösen osalta luottamusta kannattaa osoittaa kohteen 4 Jipolle. Sarjan tasapeliautomaatti kohtaa hännillä rämpivän KPV:n. Jippo on kohdannut edellisessä kolmessa ottelussa sarjan kärkijoukkueet ja napannut taistoista viisi pistettä. KPV sai juuri uudeksi valmentajakseen kärkimies Henri Myntin, jonka seitinohut kokemus ei tähän hommaan riitä. Pomminvarma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 10.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), X, 1, 1, X(1), X(2), X, 2, 1(X), 1, 2(X), 1(2), 1.

%d bloggaajaa tykkää tästä: