Kaikkien aikojen jalkapallokesä

Kesä 2021 tullaan muistamaan ainakin hetken aikaa kaikkien aikojen suomalaisena jalkapallokesänä.

Huuhkajien historiallinen arvokisapaikka löi alkutahdit riemumarssille ja kotimaiset seurajoukkueet ovat jatkaneet EM-triumfin viitoittamalla tiellä Euroopan kentillä.

Hongan ja Interin kohtalo oli tällä kertaa tavanomainen, mutta HJK ja KuPS ovat kaataneet eurokentillä aimo joukon isoja seuroja. HJK on edennyt kahdesti aiemmin europeleissä lohkovaiheeseen, mutta koskaan aikaisemmin emme ole nähneet vastaavia esityksiä kahdelta kotimaiselta joukkueelta saman kauden aikana.

Jatka lukemista ”Kaikkien aikojen jalkapallokesä”

Pelkoa ja toivoa Belo Horizontessa

Kisojen ensimmäinen semifinaaliottelu potkaistaan käyntiin tänä iltana Belo Horizontessa klo 23 Suomen aikaa. Saksa lähtee otteluun suosikkina isäntämaa Brasiliaa vastaan.

Suurkaadot on nyt nähty ja puolivälierissä oli suosikkien vuoro jyrätä jatkoon. Ainoastaan Hollannin etenemistä semifinaalivaiheeseen saakka voidaan pitää jonkinlaisena yllätyksenä.

Jopa suurimmaksi mestarisuosikiksi noussut Saksa ei ole pelannut tähän mennessä mitenkään häikäisevää futista turnauksessa. Se on tehnyt kuitenkin kaiken tarvittavan mennäkseen toisen kierroksen peleistä jatkoon.

Jatka lukemista ”Pelkoa ja toivoa Belo Horizontessa”

Valioliigan mestaruus on kolmen kauppa

Valioliigan mestaruustaisto tiivistyi viime viikonloppuna, kun Arsenal kärsi shokeeraavan 0–6-murskatappion vieraissa sarjakärki Chelsealle. Kun tähän lisätään tiistain rästikierroksen tumpelointi Swanseaa vastaan, voidaan todeta Tykkimiesten olevan ulkona kannujahdista tällä kaudella. Walesin joutsenia vastaan epäonnen soturin roolissa esiintyi keskikenttämies Mathieu Flamini, joka söhelsi pallon omaan verkkoon ottelun viimeisellä minuutilla.

Tilanteen on myöntänyt myös manageri Arsene Wenger, joka jätti tällä kertaa purkauksessaan tuomarit rauhaan ja valitteli joukkueensa lohdutonta loukkaantumistilannetta. Arsenal viihtyi pitkään sarjakärjessä, mutta erityisesti keskikentän maestro Mesut Özilin pohjevamma on rokottanut tehoja hyökkäyspäästä.

Jatka lukemista ”Valioliigan mestaruus on kolmen kauppa”

Poika Madeiralta ja voittamisen palo

Vuoden 2004 EM-kisoista muistamme Kreikan jytkyn ja finaalin jälkeen viheriöllä vuolaasti itkevän 19-vuotiaan Cristiano Ronaldon. Portugalin kultainen sukupolvi menetti Lissabonin loppuottelussa viimeisen mahdollisuutensa voittaa jotakin suurta. Kreikan ihme piirrettiin historiaan tulisin kirjaimin. Sen sijaan Fernando Couton, Luis Figon, Rui Costan ja kumppaneiden nimiä ei mestareiden futispergamenteista löydy.

Myös Madeiran kalliosaaren kultapoika C. Ronaldo luuli tienneensä finaalimahdollisuuksien olevan harvinaista herkkua lusitaaneille tulevina vuosina. Hän saattoi kuitenkin olla pahasti väärässä.

Jatka lukemista ”Poika Madeiralta ja voittamisen palo”

Kristallipallot esiin!

Kisojen avausotteluun on tätä tekstiä kirjoitettaessa aikaa vaivaiset viisi tuntia. Tässä vaiheessa on hyvä kerätä yhteen Vasuri puhuu –blogin kirjoittajien näkemykset turnauksen ennakkoasetelmista.

Lukijat voivat myös kommentoida ja esittää omat vaihtoehtonsa esitettyihin kysymyksiin. Kristallipallot siis esiin ja veikkaamaan! Loppuarvioon palataan totutusti heinäkuun alussa kisojen päätyttyä.

Vuoden 2010 MM-kisojen kristallipallomies oli Ranskan päävalmentaja Raymond Domenech, joka arpoi avauskokoonpanonsa tarot-korteilla.  Tuolloin homma meni pahemman kerran vihkoon. Miten käy nyt? Lue ja osallistu!

Jatka lukemista ”Kristallipallot esiin!”

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Nahkahousut vahvoilla tasaisessa D-lohkossa

Sumusaarten maaliruisku Gary Lineker kertoi aikoinaan jalkapallon olevan peli, jossa 22 miestä juoksee 90 minuuttia pallon perässä ja lopulta Saksa voittaa.

Keihäslegenda Seppo Rädyn lohkaisema toinen saksalaisaiheinen heitto tuli puolestaan ajankohtaiseksi vuoden 2006 MM-kisoissa, kun nahkahousut pudottivat jatko-otteluissa jengin toisensa jälkeen katsomoon ja etenivät aina välieriin saakka. Tuolloin monen mielestä Saksa oli paska maa.

Saksan joukkueeseen liittyy useita myyttejä, jotka ovat eläneet vahvoina vuosien saatossa. Germaanien pelitapaa on pidetty konemaisena, vaikka Saksan maajoukkueessa on pelannut Jürgen Klinsmannin, Rudi Völlerin ja Gerd Müllerin kaltaisia taiteilijoita, puhumattakaan kenties kaikkien aikojen kovimmasta puolustuspään pelaajasta Franz Beckenbauerista.

Saksalaisten pelityyli on taktisesti äärimmilleen hiottu aivan pienimpiäkin nyansseja myöten, mutta se on aina jättänyt tilaa myös individualisteille. Tehokkuus on kuitenkin ollut aina huikealla tasolla, kuten saksalaisilla rikosetsivillä tässä klassikkosarjassa.

Osa myyteistä perustuu toki faktoihin. Saksalaiset pelaajat ovat fyysisesti erittäin vahvoja. Moni heistä on sitkeä raataja, joka jaksaa vetää helposti kovatempoisen 90-minuuttisen ja sen jälkeen vielä jatkoajankin, mikäli siihen on tarvetta. Ensimmäisenä mieleen tulee kisoista loukkaantumisen takia sivuun joutunut Michael Ballack, jonka fyysinen preesens sekä tekninen ja taktinen monipuolisuus ovat vertaistaan vailla. Ballack ei ole mitenkään häikäisevä pelaaja, mutta tekee tasaisesti töitä ja hoitaa oman leiviskänsä kentällä varmasti.

Saksalaiset taitavat myös voittamisen kulttuurin. Maailmanmestaruuden teutonit ovat voittaneet kolme kertaa (1954, 1974 ja 1990) ja finaalipaikkoja on plakkarissa noiden lisäksi neljä (1966, 1982, 1986 ja 2002).

Tämän kesän turnauksessa Saksalta ei odoteta ihmetekoja ja onpa moni asiantuntija väittänyt joukkueen joutuvan vaikeuksiin jo alkulohkovaiheessa. Syitä mahdollisiin ongelmiin löytyy pilvin pimein: Ballack on ulkona, ykköstykeiksi kaavaillut Mario Gomez ja Miroslav Klose ovat molemmat pelanneet surkean kauden ja valmentaja Joachim Löw on tuskaillut kokoonpanonsa kanssa aina viime metreille saakka. Peruspermanenttia ei tahdo löytyä. Nyt Die Mannschaftin pelitavaksi on vakiintumassa 4-2-3-1, joka tuottaa omat ongelmansa esimerkiksi erilaiseen pelitapaan tottuneelle Kloselle. Tuleeko palloja ja sitä kautta iskun paikkoja tarpeeksi vai istuuko kehäkettu nämä kisat penkillä?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että neljä vuotta sitten Saksan lähtökohdat MM-turnaukseen olivat vieläkin heikommat. Silti joukkue raivasi tiensä neljän parhaan joukkoon, jossa se taipui Italialle vasta jatkoajalla. Tuolloin kotiedulla oli tietysti oma merkityksensä, mutta tosipelien alkaessa Saksa on aina valmis. Niin se on nytkin ja etenee vaikeuksitta jatkopeleihin, vaikka lederhoseneissa saattaa homma näyttää hieman kireältä välillä.

Lohkon toisesta jatkopaikasta taistelevat Serbia ja Australia. Serbia on nostettu monissa papereissa mahdolliseksi yllättäjäjoukkueeksi. Joukkueella on kieltämättä kova puolustus, mutta en itse näe merkkejä siitä, että serbien lento kantaisi tässä turnauksessa ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle. Oletusarvo on toki jatkopaikka, jos aussit eivät piiskaa itseään mittaviin urotekoihin vetisen oluensa voimalla.

Jugoslavia menestyi ennen hajoamistaan varsin mainiosti MM-tasolla. Viimeiseksi sankariteoksi jäi paikka puolivälierissä vuoden 1990 kisoissa, joissa jugoslaavit panivat legendaarisen Dragan Stojkovicin johdolla mm. Espanjaa päihin maalein 2–1. Sittemmin ex-jugoista parhaiten on menestynyt Kroatia, joka eteni välieriin Ranskan kisoissa vuonna 1998.

Serbian omalla nimellään tekemät MM-maineteot ovat vielä olemattomat, sillä valtioliitto Montenegron kanssa päättyi vasta kesällä 2006. Karsinnoissa maa on tähän mennessä onnistunut melko hyvin.

Saksan kisoissa silloinen Serbia-Montenegro hyytyi alkulohkoon häviten kaikki ottelunsa. Pahiten serbejä nöyryytti Argentiina, joka takoi pallon kuusi kertaa Balkanin poikien veräjään. Tuolloin herra nimeltä Diego Maradona oli mukana vielä katsojan roolissa, kuten videosta voi huomata.

Tämän vuoden turnauksessa avainasemaan nousee Serbian hyökkäyspelin organisointi. Kyse on siitä, millaisen käärmekeiton Radomir Antić kykenee loihtimaan. Puolustus kyllä pitää, mutta nähdäänkö maaleja? Ilman niitä joukkue ei etene jatkoon. Ykköstykki Nikola Žigić kaipaa taustatukea, jota odotetaan erityisesti Belgradin punatähtien kasvatilta Marko Pantelićilta. Nykyisin Ajaxin paidassa pelaava kiertolainen latasi kuluneella kaudella muikeat 16 maalia, joten vire näyttäisi olevan varsin mainio.

Australiassa jalkapallo kilpailee monen härmäläisnäkökulmasta varsin eksoottisen lajin kanssa paikasta auringossa. A-maajoukkue Socceroosilla on kuitenkin vankka asema australialaisten urheiludiggareiden sydämissä.

Vuoden 2006 MM-kisojen puujalkainen, mutta taisteleva Australia oli erittäin sympaattinen ryhmä ja sai varauksettoman kannatukseni noissa turnajaisissa. Tuolloin aussien lento katkesi katkeraan neljännesvälierätappioon Italialle. Honkkelimainen Fabio Grosso eteni lisäajalla alueelle ja hankki kyynisellä filmillä joukkueelleen rangaistuspotkun, jonka Francesco Totti laittoi varmasti sisään. Tähän osumaan päättyivät Australian kisat. Oikeusmurha, joka satuttaa vieläkin.

Australialta löytyy joukko rutinoituneita pelimiehiä, jotka eivät kaki pöksyihinsä kovassakaan paikassa. Fulhamin Mark Schwarzer on MM-tasolle riittävän hyvä veskari, joka pystyy torjumaan joukkueelleen pisteitä. Puolustuksen päällikkö on Galatasarayn Lucas Neill. 32-vuotias kapteeni aiheuttaa vastustajan hyökkääjille mustelmia kovilla taklauksillaan.

Hyökkäykset terävimmät syömähampaat ovat brittikentiltä tutut Harry Kewell ja pelintekijän roolin ottava Tim Cahill. Muut pelaajat ovat Mark Brescianon ja Brett Emertonin kaltaisia kokeneempia duunariosaston tekijämiehiä. Joukkue on tekniseltä taitotasoltaan lohkon heikoin, mutta kova asenne antaa paljon takaisin.

23. kesäkuuta Nelspruitissa pelattava Serbia–Australia tulee olemaan eräs kisojen mielenkiintoisimmista otteluista. Tuossa matsissa tullaan näkemään rajua taklauspeliä ja peräänantamatonta taistelua, kun joukkueet ratkaisevat D-lohkon toisen jatkopaikan kohtalon. Australian bandwagonissa mennään, joten veikkaan rohkeasti Socceroosin yllätysvoittoa.

Chelsean keskikenttäpelaaja Michael Essienin loukkaantuminen oli paha isku pitkäjänteisesti tietään Afrikan ykkösmaaksi viime vuosina raivanneelle Ghanalle. Black Stars oli edellisessä MM-turnauksessa Afrikan paras joukkue ja se aiheutti neljännesvälierissä laiskalle Brasilialle suuria ongelmia, mutta taipui lopulta 0–3 -tappioon. Puolustusvirheet ja turha kunnioitus maailmanmestaria kohtaan ratkaisivat lopulta ottelun voittajan.

Nyt joukkue huutaa uutta johtajaa Essienin tilalle. Ainakaan vielä ei tuoreita vastuunkantajia ole ryhmästä löytynyt, joten jatkopaikan lunastaminen vaikuttaa tällä kertaa liian vaikealta tehtävältä ghanalaisille.

Taitoa Ghanan joukkueesta ei puutu. Stephen Appiahin, CL-mestari Sulley Muntarin ja Asamoah Gyanin kaltaiset nimet takaavat laadun. Joukkue pystyy pitämään halutessaan palloa ja hallitsemaan ottelutapahtumia kaikkia tämän lohkon joukkueita vastaan. Pelin tasapaino ja kärsivällisyyden puute on Essienin loukkaantumisen myötä pahin ongelma.

Mielenkiintoisen aspektin Ghanan otteisiin tuo edellisissä MM-kisoissa omintakeisella pelitavallaan ihastuttanut veskari Richard Kingson, joka on jälleen todella kovan haasteen edessä. Tällä kertaa tehtävä taitaa valitettavasti olla Wiganissa pelaavalle Kingsonille ja koko joukkueelle liian haastava. Pelit päättyvät alkulohkoon.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Saksan pelitapa. Taikalasit pois päästä, kuinka konemainen se tyyli on oikeasti?
* Mesut Özil, Saksa. Lunastaako turkkilaistaustainen veijari odotukset ja johdattaa Saksan menestykseen vai ovatko paineet aivan liian kovat? Taitoa ainakin riittää.
* Miro Klose, Saksa. Alla kurja kausi Bayernissa, mutta maajoukkueessa on osunut aina. Taistelee avauksen paikasta Cacaun ja Gomezin kanssa.
* Serbian puolustus. Kovin montaa palloa ei mene omiin.
* Marko Pantelić, Serbia. Tuleeko ruuhkatukasta serbien ykkösruisku?
* Australian asenne ja sydän.
* Ghana. Taitoa löytyy, mutta kuka johtaa joukkoja?

Lohkon ottelut:

su 13.6. klo 21.30 Durban: Saksa – Australia
su 13.6. klo 17 Pretoria:  Serbia – Ghana
pe 18.6. klo 14.30 Port Elizabeth: Saksa – Serbia
la 19.6. klo 17 Rustenburg: Ghana – Australia
ke 23.6. klo 21.30 Johannesburg: Ghana – Saksa
ke 23.6. klo 21.30 Nelspruit: Australia – Serbia

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 10.6.2010.

%d bloggaajaa tykkää tästä: