Hyppy Hassen siiville

Jalkapalloväkeä jo pitkään puhuttanut A-maajoukkueen valmentajavalinta saatiin maaliin viime viikolla. Palloliiton saunan lämpötila osoittautui passeliksi ruotsalaisen Hans ”Hasse” Backen kohdalla. Aftonbladet pysyi kuivana ja Backelle vihdottiin sopimus, joka ulottuu vuoden 2017 loppuun. Se käsittää myös vuoden 2018 MM-kisat, jos helvetti jäätyy ja Suomi selviytyy turnaukseen.

Karvan verran päälle kuusikymppinen Backe on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran kansainvälisessä jalkapallossa. Viime vuosina hän on tullut tunnetuksi jalkapalloasiantuntijana Ruotsin televisiossa.

Vakiointtäjät, osa 3

JA: Ja taas mennään. Saako jo tässä vaiheessa julistaa nämä MM-kisat kaikkien aikojen turnaukseksi?

EV: Tästä ollaan käyty mökillä kiivaita keskusteluja isäukon kanssa, hän kun tuppaa tuhahtelemaan tällaisille väitteille.

JA: Uuden sukupolven kaikkien aikojen kisat? Esimerkiksi vuoden 1970 hulinat kun on nähty vain videolta. Toki brassihipsterinä olen tätäkin turnausta hehkuttanut, vaikka en ollut tuossa vaiheessa edes pilke isäni silmäkulmassa.

EV: Luonnollisestihan parhaat kisat olivat silloin joskus vuonna Reiska-kollin pallit, kun putkiradiosta kuunneltiin. Mutta omasta mielestäni kyllä ainakin viihdyttävimmistä skaboista pitkään aikaan on kysymys, laadukkaita matseja.

A-lohko: Samban tahdissa kohti jatkopelejä

Isäntämaa Brasilian valmistautuminen MM-turnaukseen on sujunut pääosin onnellisten tähtien alla. Kenraaliharjoitus Confederations Cupissa vuosi sitten meni nappiin ja joukkue on välttynyt pahimmilta avainpelaajien loukkaantumisilta. Seleção lähteekin varmasti luottavaisin mielin murtamaan vuoden 1950 kotikisojen kirousta.

Kisaryhmän valinta aiheutti tuttuun tapaa runsaasti parranpärinää sambamaassa, jossa jokaisella kadunmiehellä ja -naisella on näkemys siitä, miten joukkueen tulisi pelata ja ketä pelaajia siihen pitäisi valita. Nimimiehistä pois jäivät muun muassa Atlético Madridin Miranda ja PSG:n Lucas Moura.

Oodi Martti Kuuselalle

Olen aiemmin pitänyt Ylen kisakommentaattori Martti Kuuselaa aika väsyneenä vanhana setänä, jolla ei ole jalkapallolle enää juuri mitään annettavaa. Ei edes studio-osastolla. Rotsi on kuitenkin kääntynyt näiden kisojen aikana.

Kuuselasta on tullut aiemmin mieleen lähinnä kultainen 80-luku: pelureiden todella lyhyet vesirajashortsit ja klassiset HJK-Kuusysi -hegemoniataistot silloisessa SM-sarjassa. Muistissa on myös Suomen yksi läheltä piti -tilanne karsinnoissa vuoden 1986 Meksikon MM-kisoihin. Suomi jäi tuolloin Kuuselan johdolla kahden pisteen päähän kisoista.

Kuuselan saavutukset ovat pääosin menneiltä ajoilta. Muinaista mestaruutta Kispest-Honvédissa on jaksettu hehkuttaa joka käänteessä, vaikka Unkarin liiga konttasi tuohon aikaan tasonsa osalta pohjamudissa.

Voi olla, että olen tulossa oikeasti vanhaksi Hoopi-hehkutuksieni kanssa, mutta takki on Kuuselan osalta kääntynyt näiden kisojen aikana. Tunnelma jotenkin sähköistyy Maran analysoidessa silmät poikamaisesti intoa loistaen vaikkapa Brasilian keskikentän puolustusrakennelman nerokkuutta. Ote on usein niin innostava, että suolainen pisara kihoaa väkisinkin silmäkulmaan silkasta liikutuksesta. Hieno mies ja todistetusti kova analysoimaan.

Toki välillä Kuuselankin mopo keulii liikaa ja monologit saavat koomisia piirteitä. Tällaiset inhimilliset piirteet tekevät kuitenkin ex-maajoukkueluotsista entistä sympaattisemman hahmon.

Kuuselan edellinen valmennuspesti Turun Palloseurassa päättyi julmasti, kun humanistisista toimintatavoistaan tunnettu luotsi sai potkut kesken kauden. Joukkueitaan kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti useimmiten rakentaneen Kuuselan metodit eivät ehtineet päästä Turussa todelliseen testiin.

Lyhyeksi jääneen TPS-jakson jälkeen rovaniemeläistaustainen futisanalyytikko on esiintynyt erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Nähtäväksi jää, mihin Kuusela suuntaa seuraavaksi. Onko vielä paloa valmentaa huipputasolla? Tähän kysymykseen vastausta odotellessa toivon Kuuselalle mahdollisimman paljon ruutuaikaa kisojen ratkaisuotteluiden yhteydessä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 1.7.2010.

Optisia harhoja

Saksan ja Argentiinan upeat ja tasapainoiset esitykset jäivät eilen kahden kammottavan tuomarivirheen varjoon. Englanti ja Meksiko kärsivät vääryyttä tavalla, joka syöpyy varmasti monen kannattajan mieliin päällimmäiseksi muistoksi näistä otteluista. Tuomareiden optisista harhoista huolimatta jatkoon menivät täysin oikeat joukkueet.

Britannian lehdistö latasi Saksa-nöyryytyksen jälkimainingeissa täyslaidallisen perin juurin kehnosti esiintyneen Englannin niskaan. Kielenkäyttö oli tuttuun tapaan värikästä. Lehdissä vaadittiin päävalmentaja Fabio Capellon eroa ”kaikkien aikojen nöyryytyksen jälkeen”.

Lieneekin vain ajan kysymys, milloin Capello saa pakata laukkunsa ja luikkia takaisin saapasmaahan häntä koipien välissä. Potkut tulevat kuitenkin kalliiksi, sillä italoluotsi oli juuri solminut uuden rahakkaan sopimuksen Englannin jalkapalloliiton kanssa. Nähtäväksi jää, kuinka kauan asian kanssa aiotaan jahkailla. Liiton ratkaisua odottaa vesi kielellä ainakin muuan Roy Hodgson.

Myös tuomaristo sai tabloideissa osakseen rajua kritiikkiä. Frank Lampardin perusteitta hylätty maali olisi saattanut vielä muuttaa ottelun kulun, mutta toisaalta Englanti oli ottelussa niin surkuhupaisan huono, että katsomossa vääntöä katsellut rolla(atto)rilegenda Mick Jaggerkin olisi vahvistanut joukkuetta. David James oli maalissa odotetun kaltainen katastrofi ja puolustuksen epäjärjestyksen kruunasi Gareth Barryn käsittämätön sekoilu, joka huipentui karmaisevaan virheeseen Saksan 4-1 -maalissa.

Meksikon kohtalo iltaottelussa oli samankaltainen. Carlos Tévez puski Argentiinan johtoon räikeästä paitsioasemasta. Meksikolaisten paketti hajosi tämän jälkeen täydellisesti ja Ricardo Osorion kaamean aivopierun jälkeen ottelun voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Molemmissa tapauksissa tuomarivirhe sai aikaan ketjureaktion, joka ei ollut enää pysäytettävissä.

Englannin ja Meksikon huonot suoritukset eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että joukkueet kärsivät suurta vääryyttä eilisen kamppailuissa. Illan ottelun paitsiomaalin näkivät lähes kaikki, paitsi tilanteesta vastuussa ollut linjatuomari, joka oli ilmiselvästi väärin sijoittunut pallon sinkoutuessa kohti Argentiinan Timo Kahilaisen päänuppia.

Kyseessä oli ymmärrettävä inhimillinen virhe. Tuomariston lynkkaamisen sijasta pitäisikin keskittyä pohtimaan sitä, miten voi olla mahdollista, että yksi silmäpari voi vaikuttaa näin voimakkaasti pelin kulkuun. Aikana, jolloin teknologia mahdollistaisi salamannopeat videotarkistukset ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Videoiden avulla myös Lampardin tapauksessa koko tuomarikolmikolle sattunut optinen harha olisi ollut korjattavissa.

Keskustelu videotuomareiden käyttöönotosta tulee varmasti vilkastumaan entisestään kisojen jälkeen. Ainakin jonkinlaisen kokeilujakson aika olisi nyt. Toinen vaihtoehto on hyväksyä inhimillisten virheiden vääjäämätön todennäköisyys nykymuotoisessa jalkapallossa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 28.6.2010.

Noidan paluu

Tänään, juhannusviikonlopun päättävänä iltana koko jalkapalloa seuraavan maailman katseet kiinnittyvät Johannesburgiin, jossa pelataan MM-kisojen neljännesvälieräottelu Argentiina-Meksiko. Argentiina on ollut turnauksen tähän mennessä ylivoimaisesti kiinnostavin joukkue, ei vähiten ryhmäänsä luovalla ja lempivällä otteella luotsaavan Diego Maradonan ansiosta.

El Diego on onnistunut luomaan ryhmäänsä yhteishengen, joka hakee vertaistaan. Maradona rakastaa aidosti pelaajiaan. Myös kentällä kemiat toimivat ja rinki on harvinaisen laaja. Hyvä osoitus tästä oli alkulohkon päätöskamppailu Kreikkaa vastaan, johon Maradona vaihtoi voitokkaan Etelä-Korea -taiston avauskokoonpanostaan peräti seitsemän pelaajaa.

Maradona on nostanut joukkueeseensa muutaman mielenkiintoisen uusvanhan nimen, jotka esiintyivät edukseen tuossa ottelussa. Manchester Unitedissa ja Interissä uraa aiemmin luoneen, mutta sittemmin eurooppalaisille tuntemattomampaan Argentiinan Estudiantesiin siirtyneen Juan Sebastián Verónin esitys jäi erityisesti mieleen.

Mittavia mainetekoja vanhan mantereen taisteluissa tehnyttä 35-vuotiasta Verónia on jo ehditty pitää täysin auringonlaskun pelaajana, mutta Kreikkaa vastaan La Brujita eli Noita osoitti, että maagista osaamista löytyy edelleen. Verón taklasi, liikkui järkevästi ja oli mukana rakentelemassa hyökkäyksiä. Myös takavuosina pelättynä pidetty tykki puhui muutamaan otteeseen näyttävästi.  Huikea kääntölaukaus kulmatilanteen kakkospallossa oli väläytys menneistä maineen vuosista.

Ottelun lopussa La Brujitan jalka ei liikkunut enää yhtä jouhevasti, joten täyttä 90 minuutin työvuoroa on Verónille tuskin luvassa Meksikoa vastaan. Keskikentän puolustavamman ankkuripaikan osaajaa tarvitaan kuitenkin edelleen. Varsinkin, kun Maradona jätti tuon pelipaikan erikoismiehen, Interin Esteban Cambiasson ulos kisakoneesta.

Toinen Diegon yllätysveto on ollut nostaa 36-vuotias hyökkääjä Martín Palermo ryhmäänsä. Argentiina ehti jo varmistaa kisapaikkansa Palermon huipputärkeällä osumalla ja nyt Boca Juniors -kärki osui myös kauden päätapahtumassa. Palermo pelasi edellisen kerran Argentiinan maajoukkueessa yli kymmenen vuotta sitten. Uusvanhan valinnan aikoinaan kuulleista suurin osa nauroi Maradonalle, mutta ei naura enää. El Diego on tehnyt ennakkoluulottomilla valinnoillaan Argentiinasta näiden kisojen suurimman mestarisuosikin.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 27.6.2010.

A-lohko: Pojat vaikeuksissa

Pian se on käsillä. Jäljellä on viisi päivää h-hetkeen, jota jalkapallon ystävät ympäri maailman ovat odottaneet pian neljä vuotta. Kansan Uutisten kisablogissa käydään tällä viikolla läpi turnauksen ennakkoasetelmia lohkoittain. Analyysit potkaistaan käyntiin kisojen lohkosta A.

Kisojen isäntämaa pelaa perinteisesti ensimmäisessä lohkossa. Ensimmäisenä Afrikan maana MM-kisoja isännöivä Etelä-Afrikka avaa tanssit perjantaina ottelulla Meksikoa vastaan. Bafana Bafanan eli ”poikien” otteluista tunnelmaa ei varmasti puutu. Raivostuttavan äänekkäiden vuvuzela-torvien kakofonia siivittänee aktiivista peliotetta suosivan kotijoukkueen mellevään lentoon. Tapana ei ole ollut jarrutella ja Bafana Bafana tekee sitä tuskin nytkään, vaikka varsinainen pelillinen identiteetti on ollutkin jo pitkään kadoksissa.

Joukkueen menestysmahdollisuudet näyttävät valitettavan ohuilta. Isäntämaa ei ole MM-kisojen historiassa pudonnut koskaan alkulohkovaiheessa, mutta nyt tämän taian rikkoutuminen on hyvin lähellä.

Vuoden 1996 Afrikan mestaruuden jälkeen Etelä-Afrikkaa hehkutettiin tulevana afrikkalaisen jalkapallon johtotähtenä ja kansainvälisten karkeloiden kestomenestyjänä. Apartheidin ikeestä vapautuneista townshipeistä piti nousta bussilasteittain huippunimiä, jotka nostaisivat maan futiksen maailman huipulle.

Toisin kävi. Etelä-Afrikka on ajelehtinut jo pitkään päämäärättömästi vailla pitkäjänteistä suunnitelmaa ja valmentajaa on vaihdettu jatkuvasti. Tehtävä on ollut yhtä helppo kuin lasimurskalla kävely paljain varpain. Nyt puikoissa on brassi Carlos Alberto Parreira, joka muistetaan vuoden 1994 maailmanmestaruudesta kotimaansa joukkueen peräsimessä.

Vaikka viime kesän Confederations Cupissa pelit sujuivatkin varsin mainiosti, valmistautuminen turnaukseen on ollut jälleen repaleista. Joukkueen suurin tähti, Evertonin Steven Pienaar jätti suurimman osan harjoitusotteluista väliin. Eräänä syynä tähän on pidetty Pompey-toppari Aaron Mokoenan ja Pienaarin viimetalvista välikohtausta Englannin Valioliigan ottelussa. Mokoena sukitti joukkuekaveriaan surutta ja tunteet kävivät varsin lämpöisinä tilanteen jälkeen.

Sateentekijöistä on pulaa. Yrittäjiä on riittänyt, mutta esimerkiksi takavuosien Nations Cup -sankari Benni McCarthy ei ollut riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa lunastaakseen paikan kisajoukkueessa. Löytääkö Parreira joukkueeseensa maalitykin? Kuumin nimi tähän tehtävään lienee Ranskan sarjoissa aikoinaan flopannut 25-vuotias Katlego Mphela. Ei näytä hyvältä.

Vaikka afrofutiksen ja Etelä-Afrikan suurena ystävänä toivonkin ehdottomasti Bafana Bafanan jatkopaikkaa, tämä skenaario näyttää epätodennäköiseltä. Värikästä ja hyökkäävää peliä nähdään kuitenkin varmasti.

Kaksinkertaisen maailmanmestarin (1930 ja 1950) Uruguayn joukkue tunnettiin takavuosina puolirikollisesta pelityylistään. Los Charrúas oli aggressiivinen ryhmä, joka ajoi surutta vastustajan jaloille. Vaikka henkilökohtaisesti arvostankin kovaa taklaavia pelimiehiä, erityisesti 1980-luvulla Uruguayn tapa pelata jalkapalloa oli järkyttävä. Muistan edelleen elävästi vuoden 1986 kisat, joissa Etelä-Amerikan maantierosvoiksi nimitetty ryhmä teloi vastustajan taitoniekkoja lasarettiin lähes jokaisessa ottelussa. Eräs törkeimmistä taklauksista nähtiin ottelussa Skotlantia vastaan, jossa Uruguayn Jose Batista teloi Gordon Strachanin sairaalaan jo 56 sekunnin pelin jälkeen.

Takavuosien pelitavan aiheuttama imagohaitta on ollut syvä, vaikka 2000-luvulla Uruguay on luottanut enemmän taitoon ja tiiviiseen joukkuepeliin. Maanosansa karsinnoissa viidenneksi sijoittunut ja jatkokarsinnoissa Costa Rican lyönyt joukkue on saanut valmistautua turnaukseen kaikessa hiljaisuudessa huomion keskittyessä latinalaisen Amerikan osalta Brasilian ja Argentiinan kaltaisiin suurjoukkueisiin.

Joukkueesta löytyy suuri määrä aliarvostettuja eurosarjapuurtajia ja tulevaisuuden nimiä, kuten Barcelonan lupaava Martín Cáceres.

Kirkkaimmat timantit löytyvät hyökkäyspäästä. Atlético Madridin Diego Forlán ja Ajaxin suurlupaus Luis Suárez ampuvat paljon maaleja, mikäli ruokinta vain toimii.  Jatkopaikka on täysin realistinen tavoite. Maalikuningasveikkauksiin osallistuvien kannattaa huomioida erityisesti Suárez. Itse aion ainakin sijoittaa kyseiselle jantterille muutaman roposen.

Meksikolaiset ovat jalkapallohullua kansaa. Ja mikäs on ollessa, kun joukkue on menestynyt MM-kisoissa oikeastaan aina hyvin. Maa on ollut mukana kisoissa jo 13 kertaa ja edennyt kahdesti puolivälieriin. Onnistumiset sattuivat kotikisoissa vuosina 1970 ja 1986.

Perinteisesti eurooppalaisille oudommilla oman sarjan pelaajilla lastatusta Meksikon laivasta löytyy tällä kertaa tukku kansainvälisiä tähtiä. Henkilökohtaisesti odotan ainakin Arsenalin taskukokoisen Carlos Velan läpimurtoa parrasvaloihin.

Myös meksikaanien leirissä on kuohunut ennen MM-turnausta. Spursin kärkimies Giovani dos Santos tulistui ja uhkasi poisjäännillä, kun päävalmentaja Javier Aguirre kenkäisi maaliruiskun pikkuveljen Jonathanin ulos kisakoneesta.

Barcelonan hyökkääjän pudottaminen oli toki yllätys, mutta joukkuehengelle tällaiset itkuraivarit eivät varmasti tee hyvää. Kokeneiden veteraanien, kuten Rafa Marquezin, keskikentän ikitaistelija Gerardo Torradon ja jo 37-vuotiaan ”Meksikon Litmasen”, Cuauhtémoc Blancon johtavat roolit joukkueen hierarkiassa tulevat tällaisten tilanteiden jälkeen korostumaan entisestään.

Raymond Domenechin käsittelyssä sieluttomaksi ja innottomaksi ryhmäksi muuttunut Ranska lähtee kisoihin hämmentyneissä ja ristiriitaisissa tunnelmissa. Joukkue selvisi vaivoin kisoihin pelin ollessa karsintavaiheessa todella pahasti sekaisin. Tyytyväinen saattoi olla vain Domenech itse, joka kuittasi kisapaikasta rapeat 800 000 euroa Ranskan jalkapalloliiton maksamien bonusten muodossa.

Seinessä on virrannut runsaasti vettä sitten vuosien 1998 ja 2000 menestyksen. Potentiaalia Ranskalta löytyy edelleen, mutta se ei ole jalostunut onnistumisiksi enää pitkiin aikoihin, jos vuoden 2006 puolivahingossa tullutta finaalipaikkaa ei lasketa. Domenechin suosima kyyninen pelitapa on houkutteleva vaihtoehto myös nyt, sillä lohkon muut joukkueet pyrkivät varmasti pitämään palloa ja olemaan aktiivisia.

Toisaalta vuoden 2006 MM-kisojen yllätysvoitto laiskasta ja ylimielisestä Brasiliasta tuli rennolla ja aktiivisella pelitavalla, joten Domenech joukkoineen saattaa yllättää tällä kertaa. En ole koskaan erityisesti pitänyt Ranskan joukkueesta. Tuossa matsissa takki kuitenkin kääntyi hetkellisesti, vaikka olenkin gloryhuntannut Brasiliaa aina vuoden 1994 kisoista lähtien.

Thierry Henryn ratkaisevaan maaliin johtanut käsivirhe jatkokarsintaottelussa Irlantia vastaan puhuttaa vieläkin. Sattumusta on arvosteltu myös Ranskassa. Vuoden 1998 kisojen kultamitalisti Bixente Lizarazu kuvasi tapausta toissa viikolla häpeälliseksi kaivaen vielä maata kisoihin valmistautuvan joukkueen alta. Sinänsä erikoista, että myös kotimaassa jaksetaan vielä puukottaa Henryä, vaikka virhe oli täysin ottelun puhaltaneen ruotsalaiserotuomari Martin Hanssonin syytä. Ilmiö tuntuu jotenkin suomalaiselta.

Henryä saattaa odottaa sama kohtalo kuin seksiskandaalissa ryvettynyttä Chelsean John Terryä, joka joutui kevään valioliigaotteluissa valtaisen vihellyskonsertin kohteeksi joka kerta koskettuaan palloon. Itse toivon, että kisayleisöltä löytyy sen verran urheiluhenkeä, että ranskalaiskärki saa keskittyä pelihommiin rauhassa.

Mikä on sitten tämän huipputasaisen lohkon jatkopaikkojen kohtalo? Vedonlyöjien arvioissa Ranska on niukka ennakkosuosikki muiden joukkueiden jäädessä rinta rinnan taistelemaan lohkon kakkospaikasta. Sydän toivoo Etelä-Afrikan ja Meksikon jatkopaikkaa, mutta jos päältä kysytään, neljännesvälieriin etenevät Ranska ja Uruguay. Ensimmäisen kierroksen ottelut kertovat paljon suunnasta.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Steven Pienaar, Etelä-Afrikka. Koko maa katsoo keskikenttäpelaajan suuntaan, kestääkö pää?
* Vuvuzela-torvet.  Kuinka moni säätää kotikatsomoissa äänettömälle jo ensimmäisen jakson aikana?
* Ranska.  Löytyykö sielu ja sydän?
* Thierry Henry, Ranska.  Nouseeko surullisen hahmon ritari vaihtomiehen roolista ratkaisijaksi?
* Carlos Vela, Meksiko. Arsenal-laiturin lopullinen läpimurto maailman eliittiin tapahtuu näissä kisoissa
* Cuahtemoc Blanco, Meksiko. Veteraani taitaa maalinteon MM-tasolla, nähdäänkö Roger Milla -ilmiö?
* Uruguayn kärkipari. Taidokasta peliä ja tukuittain maaleja?

Matsit:

pe 11.6. klo 17.30 J’burg: Etelä-Afrikka – Meksiko (TV2 klo 16.10-19)
pe 11.6. klo 21.30 Kapkaupunki: Uruguay – Ranska (TV2 klo 21-23.30)
ke 16.6. klo 21.30 Pretoria: Etelä-Afrikka – Uruguay (TV2 klo 21.10-23.30)
to 17.6. klo 21.30 Polokwane: Ranska – Meksiko (TV2 klo 21-23.30)
ti 22.6. klo 17 Rustenburg: Meksiko – Uruguay*
ti 22.6. klo 17 Bloemfontein: Ranska – Etelä-Afrikka*

* Päätöskierroksen peleistä toinen suorana, päätetään myöhemmin

Kirjoitus on julkaistu KU:n MM-kisablogissa 7.6.2010.