You are currently browsing the tag archive for the ‘Marcello Lippi’ tag.

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Kisojen ensimmäinen suurkaato on nyt nähty. Ranskan floppaamista ei kukaan täysjärkinen pitänyt yllätyksenä, mutta hallitsevan maailmanmestarin Italian kaatuminen jo alkulohkovaiheessa on suuremman luokan skandaali. Maan suurin urheilulehti Gazzetta dello Sport kuvasikin tapahtunutta valtavaksi häpeäksi koko Italialle.

Suurpetoja tulee menemään nurin jatkossakin voimasuhteiden vaihdellessa. Yllätykset ovat jalkapallon suola. Italiassa on silti katsottava peiliin. Suhteellisen nimetöntä ryhmää pidettiin Marcello Lippin huikean kokemuksen myötä jopa mestarisuosikkina ja valmistavat ottelut olivat sujuneet varsin hyvin. Andrea Pirlon loukkaantuminen tuotti tietysti harmaita hiuksia Lippille, mutta kaiken piti olla katettuna Italialle jatkokierrosten alkaessa. Lippi ottikin täyden vastuun tapahtuneesta Gazzetta dello Sportin haastattelussa. Omien sanojensa mukaan Lippi ei kyennyt motivoimaan pelaajiaan antamaan parastaan tässä turnauksessa.

Pieleen meni myös moni muu asia. Azzurrin pelaajien roolitus oli ainakin Slovakia-ottelun perusteella täysin pielessä. Gennaro Gattuso teki edelleen hartiavoimin töitä, mutta joutui uurastamaan aivan liian suurella alueella. Suureen rooliin joutunut Daniele de Rossi oli puolestaan koko kisojen ajan haluton, väsynyt ja suorastaan laiska.

Maalivahtipelissä Gianluca Buffonin loukkaantuminen näkyi räikeällä tavalla varsinkin Slovakiaa vastaan. Cagliarin Federico Marchetti oli epävarma ja arka useassa tilanteessa ja kommunikaatio puolustuslinjan kanssa ei toiminut. Puolustuksen epäjärjestyksen kruunasi topparipari ChielliniCannavaron alisuorittaminen turnauksen siihen mennessä tärkeimmällä hetkellä.

Hyökkäyksessä Italialla oli kentällä tuttujen kliinisten viimeistelijöiden sijasta joukko tehottomia nallipyssyjä. Toki on todettava, että joukkueen pelinrakentelu oli sen verran heikolla tasolla, että olisi vaadittu melkoinen midas nostamaan Italia jatkoon. Uutta Salvatore Schillacia ei kuitenkaan löytynyt.

Erityisen nöyryyttäväksi Italian putoamisen tekee se, että joukkue pelasi ehkäpä kisojen heikkotasoisimmassa alkulohkossa. Voimme vain arvailla, minkälaiseen karuselliin Italia olisi joutunut esimerkiksi tänään pelinsä päättävässä huipputasoisessa G-lohkossa.

MM-turnaukset ovat parhaimmillaan täynnä yllätyksiä. Esimerkiksi pubijengiksi myös omissa papereissani jo kauan ennen kisoja tuomittu Uusi-Seelanti pelasi taistelevaa futista ja ei hävinnyt turnauksessa peliäkään. Italia jäi taakse, joten saarikansa lampaineen voi juhlia näitä kisoja vapautuneissa meiningeissä. Tänään Roomassa tunnelma on toisenlainen. Ensimmäiset tomaattilaatikot tuotiin lentokentälle jo viime yönä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 25.6.2010.

Julius Caesar ja muut historian lehdiltä tutut kuulut keisarit hallinnoivat aikoinaan rautaisella otteella ikuista Roomaa – maailmanmahtia, jonka maine levisi monella mantereella.

Kuningas jalkapallon puolella Apenniinien niemimaan menestyksen perinteitä ovat pitäneet yllä Italian maajoukkue ja italialaiset seurat, joiden maineteot ovat olleet viimeisten vuosikymmenien aikana miltei vertaansa vailla. Italia voitti maailmanmestaruuden Saksan MM-kisoissa vuonna 2006. Mestareiden liigassa AC Milan on ollut kestomenestyjä numero yksi: viisi mestaruutta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Modernin maailman sirkushuvien kapellimestareita ovat olleet kasapäin mestaruuksia voittaneet italialaiset valmentajavelhot, kuten Arrigo Sacchi, Giovanni Trapattoni, Marcello Lippi ja Fabio Capello.

Rooman keisarit aiheuttivat kauhua ja kunnioitusta hajota ja hallitse -filosofiallaan. Nerokkaat taktiset uudistukset ovat toimineet myös italialaisten jalkapallokalifien taikarohtoina. Kuten esimerkiksi catenaccio, pelitapa, jossa joukkue puolustaa yhtenäisesti ja tiukasti liberon kerätessä linjan taakse putoavat irtopallot.

Historia ei kuitenkaan ikuisesti toista itseään. Adrianmeren yllä on tänä syksynä nähty uhkaavan synkkiä pilviä. Serie A:n mestarijoukkue Inter jäi alkulohkon toiseksi viimeisellä kierroksella täydellisesti FC Barcelonan jyrän alle.

Jose Mourinhon joukkueet ovat perinteisesti olleet Barcelonan Nou Campilla liikkeellä varsin inhorealistisella puolustustaktiikalla, mutta Milanon sinimustien esitys oli tässäkin valossa huolestuttavan flegmaattinen. Kotimaan liigassa viikonlopusta toiseen voittojen tiellä kulkevalta ryhmältä olisi lupa odottaa parempaa.

Kaaos huipentui seuraavalla viikolla, kun miljoonahankintoja kesällä tehnyt Juventus nöyrtyi Bayern Münchenin käsittelyssä ja jäi kokonaan rannalle jatkopeleistä.

Mistä homma sitten kiikastaa? Italialaisten joukkueiden menestys on perustunut useimmiten kurinalaiseen puolustuspelaamiseen ja taktiseen etevyyteen pelaajien henkilökohtaista taitoa yhtään väheksymättä.

Onnistumiset eivät perustu näyttävyyteen, vaan hyvin organisoituun joukkuepelaamiseen ja liikkumiseen varsinkin puolustussuuntaan. Syöttösuunnat ja tila otetaan pois tiiviillä, matemaattisen tarkalla liikkumisella. Pakka ei hajoa missään vaiheessa.

Nyt näyttää siltä, että tämä etu on ainakin hetkellisesti menetetty. Pelitapa on esimerkiksi Englannissa jalostunut vanhojen stereotypioiden murtuessa. Brittein saarten vanha ”pitkä päätyyn ja perään” -taktiikka on hioutunut mannermaisten valmentajien myötä vivahteikkaammaksi tavaksi pelata. Tähän kun yhdistetään useamman eurooppalaisen sarjan Serie A:ta huomattavasti kovempi tempo, saadaan tällaisia tuloksia. Vaikka pelaajien etäisyydet ovatkin perinteiseen tapaan kunnossa, homma ei toimi, jos liike on nähdyn kaltaisella tasolla.

Mestareiden liigan pudotuspelien avauskierroksella nähdään, onko kriisi liioiteltu sana kuvaamaan italialaisen seurajalkapallon nykytilaa. Inter haastaa Chelsean ja AC Milan Manchester Unitedin. Caesar valloitti aikoinaan Britannian kahdesti, nyt samaa temppua yrittävät Milanon jättiläiset. Arpa on heitetty.

Tapaninpäivän vakiokierroksen varmat löytyvät Valioliigan otteluista. Kohteessa 8 jo pitkään kontannut Liverpool saa vieraakseen hetkellisesti piristyneen Wolverhamptonin. Wolvesin lento katkeaa Anfieldillä Poolin syttyessä vihdoin taisteluun tulevan kauden Mestareiden liigan paikasta.

Seiskakohteen kotijoukkueessa Manchester Cityssä tilanne on varsin sotkuinen yllättävän valmentajavaihdoksen myötä. Mark Hughes sai kenkää Sunderland-voitosta huolimatta ja puikkoihin astui Roberto Mancini. Pelaajat haluavat varmasti näyttää taitonsa uudelle luotsille ja kun kaiken kukkuraksi peli on hyvin kuosissa jo muutenkin, kotivoitto näyttää varmalta.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 26.12. kello 14.40. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), 1, 1, 1(X), X(1), 1(X), 1, 1, X(2), 1, 1, 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla ke 23.12.2009.

Jälkihuomatus: Vihjerivillä 8+3 oikein. Voitto 48,30 euroa.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 775 lukukertaa
%d bloggaajaa tykkää tästä: