Maalivahti on aina yksin

Viime lauantaina pelattu Mestareiden liigan finaali oli eräs dramaattisimmista otteluista turnauksen historiassa. Real Madrid teki kolme maalia ja vei pokaalin, mutta taistoa ei ratkaissut kukaan valkopaitojen pelaajista. Liverpoolin maalivahti Loris Karius teki ottelun toisella jaksolla kaksi käsittämätöntä virhettä, jollaisia on totuttu näkemään lähinnä kotimaisissa aladivarimatseissa.

Ensin Karius heitti pallon vaarattomassa tilanteessa suoraan Karim Benzeman jalkaan, josta se kimposi maaliin. Liverpool toipui vielä tästä takaiskusta Sadio Manén maalin myötä, mutta ottelu ratkesi lopullisesti Kariuksen imuroitua Gareth Balen kaukolaukauksen sisään.

D-lohko: Hodari ranskalaisilla

D-lohkon ennakko on syytä aloittaa Englannista, joka on ylivoimaisesti kannatetuin jalkapallomaajoukkue Suomessa, jos ikiomaa huuhkajaryhmäämme ei oteta lukuun. Syyt tämän tarinan taustalla juontavat juurensa takavuosien lauantai-iltapäivien jalkapallolähetyksiin, joissa seurattiin tiiviisti sumusaarten taistoja.

Kiitos Yleisradion, suomalaisten (kuten allekirjoittaneen) innostus brittifutikseen ja vakioveikkaukseen leimahti liekkeihin näiden iltamien myötä.

Uuden ajan alku

Neljän suuren kärkiryhmä, Big Four, on ollut jo pitkään käsite englantilaisessa jalkapallossa. Kamppailu ykköstilasta on ollut viimeiset vuodet Chelsean ja Manchester Unitedin heiniä, sillä edelliset kuusi liigamestaruutta on jaettu näiden kahden seuran kesken. Arsenal ja Liverpool ovat toimineet tässä kuviossa haastajien rooleissa.

Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Liverpool on jo oikeastaan pudonnut isokenkäisten kerhosta. Suurimpana syynä alennustilaan on seuran kehno taloustilanne. Rafa Benitezin aikakauden jatkuva konttaaminen kotimaan kentillä on viimeistellyt perinteikkään seuran ajautumisen hunningolle. Merseysidellä etsitäänkin uutta namusetää pumppaamaan lisää puntia seuran toimintaan. Penkin päässä uutta alkua rakentaa Roy Hodgson, jonka tehtävä on haastava.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuttu neljän suuren keskittymä hajoaa lopullisesti tulevalla kaudella. Mestareiden liigaan edennyt Tottenham ja siirtomarkkinoilla rahaa runsaasti polttanut Manchester City lyövät kärkinelikon palasiksi.

Alkaneella kaudella sarja on kärjen osalta luultavasti kiinnostavampi kuin vuosikausiin. Mestaruuden osalta suurimmat suosikit ovat tuttuun tyyliin Chelsea ja ManU, mutta kaikilla muilla uuteen ”superkuusikkoon” kiilavilla ryhmillä on oma sanansa sanottavana tämän kauden kärkitaistossa.

Valioliigaseurat eivät ole tänä kesänä mellastaneet siirtomarkkinoilla. Hallitseva mestari Chelsea teki muutaman matalan profiilin hankinnan poislähteneiden pelaajien panoksen korvaamiseksi. Ramires oli toki arvokas hankinta, mutta avainpelaajaksi brassi ei Stamford Bridgellä tule ainakaan heti nousemaan. ManU:n Alex Fergusonkin päätti jättää hänelle ostoksia varten myönnetyn lisärahan toistaiseksi säästöön.

Ainoa megahankintoja tehnyt seura on Man City, joka mälläsikin sitten koko joukon edestä. Öljymiljoonia paloi käsittämätön määrä, mutta hankinnat tuntuvat järkeviltä. Joukkueen yhteen hitsautumisessa menee tietysti oma aikansa, mutta City on tekemässä itselleen tilaa aivan kirkkaimmassa kärkiryhmässä.

Monen papereissa ”Citizens” on jo suurin mestarisuosikki. Ryhmästä löytyy laatua ja leveyttä. Lisätehoja on vielä tulossa, sillä Aston Villan maajoukkuepeluri James Milner liittyy manchesteriläisten kokoonpanoon. Samalla pannaan asetettu kauhukakara Craig Bellamy sai vihdoin kalossin kuvan persauksiinsa.

Chelsea aloitti kautensa samanlaisella tehokkuudella, jolla se päätti edellisen menestyksekkään kampanjansa. WBA nuijittiin maan rakoon tennislukemin 6–0. Joukkue on yhtä vahva kuin viime kaudella, mutta euronälkä syönee tehoja kotimaan kentillä. Avainkysymys on rotaatio. Jaksavatko pelaajat ja miten laadukasta rinkiä ja sen nousevia nuoria lupauksia, kuten Gaël Kakutaa käytetään hyödyksi? Pallo on italovelho Carlo Ancelotilla.

ManU:n osalta suurimmat kysymysmerkit ovat samaa sarjaa. Fergusonin poppoo haluaa palata kultakantaan, mutta joukkue ei ole vahvistunut merkittävästi viime kaudesta. Pakottavatko toppariosaston Rio Ferdinandin jatkuvat loukkaantumiset skottikonkarin vihdoin ostoksille?

Arsenal teki juuri pitkän jatkosopimuksen Arsène Wengerin kanssa. Wenger ei ole kyennyt kesän aikana ratkaisemaan joukkueensa ongelmia, jotka ovat edelleen saranapelaajien puute ja maalivahtien kurja osaamistaso. Manuel Almunia päästi jo helpon avausottelussa Liverpoolia vastaan ja toinen saranasormi Lukasz Fabiañski on maalilla saman tason katastrofi.

Joukkue on taitava, mutta pikkunäppäryys ei johtane toivottuihin tuloksiin tälläkään kaudella. Kaiken mennessä nappiin Arsenal kykenee silti taistelemaan jopa mestaruudesta. Tämä vaatii kuitenkin uuden maalivahdin hankintaa.

Lauantain vakiokupongilla varmimmat merkit on löydettävissä Valioliigan kohteista. Kierroksen ensimmäisessä kohteessa Arsenal saa vieraakseen kauden loistavasti aloittaneen nousijajoukkue Blackpoolin. Kapealla ringillä operoiva vierasryhmä on suurissa vaikeuksissa näyttävää hyökkäyspeliä pelaavan Arsenalin kanssa. Kohteeseen varma ykkönen.

Everton mittelee kotiavauksessaan Wolverhamptonin kanssa. Joukkue jäi Blackburnissa maalivahti Tim Howardin kardinaalimunauksen takia ilman pisteitä. David Moyesin joukkoja on povattu sarjan korkeimpaan kolmannekseen. Taistelu europaikoista alkaa Evertonin osalta lauantaina, kun se nappaa täydet kolme pistettä. Kohteeseen siis ykkönen ilman varmistuksia.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.8. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, 2(X), X, 1, 1, 1(X), 2(1), 1(2), X(2), 1, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.8.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 6+1 oikein.

G-lohko: Brasilian uusi tuleminen

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.