G-lohko: Brasilian uusi tuleminen

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.

Tapahtumarikas futissyksy Espanjassa

Espanjan La Ligassa on kuljettu alkukausi tuttujen suurseurojen tahdissa. Real Madrid johtaa sarjaa neljän pisteen erolla FC Barcelonaan. Villarreal ja Atletico Madrid kärkkyvät heti kaksikon takana. Viime kauden mestarin Sevillan leirissä on tapahtunut mullistuksia ja mestarit ovat valahtaneet sarjataulukon häntäpäähän. Maalintekijätilaston kärjestä löytyy tukku tuttuja nimiä. Kahdeksan maalia mieheen ovat paukuttaneet Realin Raúl, Sevillan Luis Fabiano sekä Barcelonan taikuri Messi.

Barca jäi viime viikonlopun kierroksella lisää Madridin ykkösseurasta, kun se hyytyi 1-1 -tasapeliin Barcelonan paikallistaistossa Espanyolin vieraana. Frank Rijkaardin luotsaama joukkue sai hyvän lähdön otteluun ja siirtyi johtoon kuuden minuutin pelin jälkeen Andres Iniestan täysosumalla. Avausjaksolla myös lisämaalit olivat lähellä, kun Xavi ja huippulupaus Bojan Krkic osuivat molemmat poikkipuuhun. Sitkeästi taistellut Espanyol tuli kuitenkin toisella jaksolla rinnalle Manchester Cityssäkin esiintyneen laituri Albert Rieran maalilla.

Real Madrid tyylitteli vakuuttavaan 3-1 -kotivoittoon, kun Racing Santander vieraili Santiago Bernabeulla. Kotijoukkue hallitsi ottelutapahtumia heti alusta lähtien. Raúl ampui Realin johtoon lähietäisyydeltä vain neljän minuutin pelin jälkeen. Jatkoa seurasi vain hetkeä myöhemmin, kun Santanderin puolustus ohjasi Arjen Robbenin keskityksen oman verkkoon. Toisella jaksolla Raúl kaunisteli lukemat 3-0:aan vapaapotkusta ennen vieraiden kosmeettiseksi jäänyttä kavennusosumaa.

Madridissa Berndt Schusterin ryhmä vaikuttaa nälkäisemmältä ja yhtenäisemmältä kuin aikoihin. Osat ovat siis vaihtuneet Barcelonan kanssa. Barcan joukkue ei enää syty hehkuvaan liekkiin heikompia ryhmiä vastaan ja typerät pistemenetykset seuraavat toisiaan. Realissa ainoa kysymysmerkki on keskikentän ankkurin pelipaikka, jossa Claude Makelelelle ei ole vieläkään löytynyt mitat täyttävää paikkaajaa. Malilaisen Mahamadou Diarran esitykset ovat ailahdelleet kauden mittaan. Nähdyn perusteella joukkue on kuitenkin suurin suosikki kevään mestariksi Espanjassa.

Kuluneen syksyn tapahtumien keskipisteessä on ollut Andalusiassa sijaitseva Sevillan kaupunki ja sen kaksi La Liga -joukkuetta. Jalkapallosyksyn ylivoimaisesti surullisin uutinen kuultiin elokuussa, kun Sevilla FC:n lupaava laitapuolustaja Antonio Puerta menehtyi traagisesti sydänkohtaukseen kesken ottelun. Tapaus, joka sai monet jalkapalloa seuraavat pohtimaan myös tärkeämpiä asioita elämässä.

Luonnollisesti Puertan kuolema järkytti syvästi Sevillan pelaajia ja viime kaudella tuplan voittanut ryhmä on rämpinyt pahasti syksyn liigaotteluissaan. Joukkue on kärsinyt tappion peräti kahdeksassa ottelussa kolmestatoista. Mestaruusmahdollisuudet ovat siis jo menneet lopullisesti. Kaiken kukkuraksi joukkueen valmentaja Juande Ramos tarttui Tottenhamin täkyyn ja siirtyi valtaisa puntapino taskussaan sumujen saarille. Loikkaus, joka sai Sevillan intohimoiset kannattajat raivoihinsa. Konttaus jatkui viime viikonlopun kierroksella, kun “Rojiblanco” taipui vieraissa piskuiselle Almerialle 0-1. Mestareiden liigan jatkopaikka on vain pieni valonpilkahdus synkästi sujuneella kaudella.

Myös kaupungin toisessa seurassa Real Betiksessä syksy on ollut vaiherikas. Muun muassa Valenciassa loistavia tuloksia takavuosina aikaan saanut argentiinalaisvelho Hector Cuper sai kenkää viime sunnuntain Atletico Madrid -kotitappion jälkeen. Putoamistaistoon valahtaneen Betiksen valmennuksesta vastaa jatkossa seuran nuoriso-osaston kanssa mukiinmeneviä tuloksia aikaan saanut Francisco “Paco” Chaparro.

Vakiokupongilla on tuttuun tapaan Englannin kolmen korkeimman sarjatason taistoja. Valioliigassa mennään kotivoittojen merkeissä. Kohteissa 1-3 ManU, Everton ja Chelsea ottanevat selvät voitot heikoista vierailijoista. Vaihtomerkit kannattaa siis käyttää kupongin loppupään kohteisiin. Pelaamisen arvoisia joukkueita tulevan viikonlopun taistoissa ovat ainakin kohteen 13 Carlisle, joka pelannut viime aikoina rautaisesti vieraissa sekä kohteiden 11 ja 12 Scunthorpe ja Luton, jotka ovat selkeitä suosikkeja otteluissaan.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 8.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1, 1(2), 2(1), 1, X(1), X(2), 1, 1(X), 1, 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 5.12.2007.

JK: 6+4 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: