Saksa ja Alankomaat (kuulemma oikeaoppinen kirjoitusasu, sillä Hollanti on vain eräs Alankomaiden historiallinen maakunta – näin kertoi eräs ystäväni naamakirjassa) ovat olleet toistaiseksi näiden kisojen parhaat joukkueet. Alankomaalaiset ovat edenneet finaaliin asti voittaen kaikki ottelunsa. Peli ei ole ollut aina häikäisevän kaunista, mutta tehokkuus ratkaisee. Saksa on puolestaan esittänyt turnauksen esteettisintä peliä, kuten on jo todettu. Konemaisuus on viimeistään nyt osoittautunut myytiksi, joka murrettiin tässä blogissa jo ennen kisojen alkamista. Argentiinaa vastaan joukkue oli jokaisella osa-alueella, myös luovuudessa, valovuoden Maradonan suojatteja edellä.
Espanjalla on vielä mahdollisuus kuitata teutonit katsomoon. Punapaitojen esitykset ovat parantuneet turnauksen edetessä ja illan väännöstä on odotettavissa tasainen. Saksa on kuitenkin niukka ennakkosuosikki tässä titaanien taistossa.
Kävin tänään syömässä pizzaa Espoossa. Pizzerian algerialainen omistaja toivoi Espanjan voittoa, mutta uskoi pelistä tulevan vaikean. Voitto tulee kuulemma vain silloin, jos Fernando Torres pääsee maalivireeseen. Liverpoolin kärki on ollut tähän mennessä todella vaisu, joten tämän analyysin perusteella homma näyttää hankalalta espanjalaisten kannalta.
Yllätykset ovat monen mielestä eräs nykyjalkapallon tärkeimmistä elementeistä, joten tietyllä tapaa kisojen hienoin joukkue on ollut välierissä Hollannille taipunut Uruguay. La Celeste on tarjonnut varsinkin jatko-otteluissaan draamaa koko rahan edestä. Hieno joukkue, vaikka taivaansininen yllätys jäikin tavallaan puolitiehen.
Ghana-ottelu jää varmasti muistoihin eräänä MM-kisojen historian dramaattisimmista taistoista. Tiistai-illan välieräottelussa Uruguayn kipinä sammui Wesley Sneijderin 2-1 -osuman jälkeen, mutta syttyi taas uudestaan lisäajalla syntyneen kavennusosuman myötä. Lopusta saatiin vielä jännittävä, vaikka 3-1 -tilanteessa tulppaanimaan joukot näyttivät menevän jo menojaan.
Suomen lentismaajoukkueen keskitorjuja Matti Oivasta maaliviivalla leikkinyttä Luis Suárezia tuli välierässä ikävä. Maagisesti aina oikeassa paikassa oleva, huikea Diego Forlán teki minkä pystyi, mutta jäi todella yksin voimakaksikon toisen osan istuessa katsomossa.
Suárez on ollut viime päivinä turnauksen puhutuimpia pelaajia. Rangaistuspotkuun ja pelikieltoon johtanutta lentopallotorjuntaa on arvosteltu maailmalla kyyniseksi, mutta saman olisi joukkueensa puolesta tehnyt jokainen pelaaja.
Uruguayn joukkueesta on jäänyt kärjen parivaljakon ohella myös moni muu pelimies lähtemättömästi mieleen. Keskikentän raastava puolustuspelaaminen on ollut omalta osaltaan mahdollistamassa hyökkäyspään maaliruiskujen tilan ja tehokkuuden. Välierän jälkeen viheriöllä kyynelehtinyt kovaotteinen Diego Perez jäi erityisesti allekirjoittaneen mieleen. Oikea-aikaiset katkot ja kovat taklaukset veivät sinipaitoja turnauksessa eteenpäin.
Historia ei lupaa pronssiottelusta Uruguaylle menestystä. Suuryllättäjien takki on tässä vaiheessa ollut tyhjä ja rökäletappioita on nähty. Esimerkkeinä voidaan pitää vaikkapa vuoden 1994 Bulgariaa (0-4 nekkuun Ruotsilta) ja kahdeksan vuotta myöhemmin välierävaiheeseen edennyttä Etelä-Koreaa, jonka Turkki niisti hieman yllättäen maalein 3-2. Kummankin bensa oli pahasti lopussa pronssitaiston koittaessa.
Toivotaan kuitenkin Uruguaylle hyvää tulosta lauantain finaalipreludissa, jossa joukkue saa varmuudella vastaansa valtaisan pettymyksen edellisessä ottelussaan kokeneen suurmaan. La Celeste olisi todellakin ansainnut mitalin tästä turnauksesta. Uruguayn kaltaisen, väkiluvultaan pienen maan menestys antaa joka tapauksessa toivoa myös suomifutikselle.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 7.7.2010.
Vetäjä hakee 