You are currently browsing the tag archive for the ‘Kaka’ tag.

Liverpoolista Chelseaan 50 miljoonan punnan kohusummalla siirtyneestä Fernando Torresista tuli viime talvena maailman kolmanneksi kallein pelaaja. Vain Kakán ja Cristiano Ronaldon siirrot nousevat arvoltaan kaikkien aikojen listalla korkeammalle. Varjojen mailla vaeltava ”El Niño” eli ”Poika” on osunut Chelsealle pelaamassaan 20 ottelussa vasta kolme kertaa. Espanjalaisesta on tulossa kovaa vauhtia eräs kaikkien aikojen flopeista Englannin Valioliigassa.

Torresin syksy on sujunut synkissä merkeissä. ManU-ottelussa Torresilla oli loistava mahdollisuus tuoda Chelsea vielä mukaan peliin 3–1-tilanteessa, mutta kärkimies onnistui käsittämättömästi sohimaan pallon ohi tyhjän maalin, vaikka kotijoukkueen veräjänvartija David de Geakin oli jo ohitettu.

Swanseaa vastaan syntyi komea maali, mutta taivas musteni vain hetkeä myöhemmin. Kahden jalan tappotaklaus toi punaisen kortin ja kolmen ottelun pelikiellon.

Torres nousi maailman huipulle Atlético Madridin riveissä. Kausilla 2000–2007 madridilaisia edustanut hyökkääjä latoi joukkueelle 249 ottelussa yhteensä 91 maalia. Liverpoolin vuodet olivat myös tehokkaita.

Espanjan maajoukkueessa Torres oli vielä vuonna 2008 Euroopan mestaruuden takuumies, kun liehuletti latasi finaalissa voittomaalin Saksan verkkoon. Kahta vuotta myöhemmin tarjolla oli enää statistin rooli, kun Espanja rynnisti MM-kultaan Etelä-Afrikan kisoissa. Vaihtopelaajan rooliin pudonnut Torres ei viimeistellyt turnauksessa yhtään maalia.

Lontoossa maalitykkiä odottaneet ongelmat ovat johtuneet hyvin pitkälle Chelsean erilaisesta pelitavasta. Didier Drogba on ollut jo vuosia ”The Bluesin” ykkösruisku. Target-hyökkääjänä maailman eliittiä jo vuosia ollut norsunluurannikkolainen on hyvä suojaamaan ja jakamaan palloa. Romuluiselle Drogballe ei tarvitse pelata linjan taakse, sillä ratkaisuja oivallisten syöttöjen ja yllättävien laukausten muodossa syntyy muualtakin.

Torres tekee maalinsa oikea-aikaisista pystysyötöistä kontrolloitujen, ja usein hitaiden hyökkäysten päätteeksi. Onnistumiset vaativat kärsivällistä pelitapaa, joka perustuu pallokontrolliin. Pelikirjaa täytyy siis hienosäätää, mikäli Torresista halutaan saada tehoja irti.

Manageri André Villas-Boasin suunnitelmista kertoo paljon Juan Matan hankinta. Mata on löytänyt nopeasti yhteisen sävelen Torresin kanssa ja veljesten ollessa kentällä Chelsea pitää enemmän palloa. Toisaalta joukkueeseen on liittynyt myös uudeksi Drogbaksi tituleerattu belgialainen Romelu Lukaku, josta odotetaan kovan tason viimeistelijää tulevina vuosina.

Edellisellä kaudella pettymään joutunut Chelsea on avannut sesonkinsa tulosten valossa varsin mukiinmenevästi. Viidestä pelistä joukkue on kerännyt 12 pistettä. Manchester Unitedia vastaan kärsitty shokkitappio Old Traffordilla kertoo kuitenkin siitä, että tasoero kärkeen on kasvanut kesän aikana.

Sinisten puikkoihin kesällä astunut Villas-Boas ei ole vielä ehtinyt tekemään joukkueeseensa haluamiaan muutoksia. Chelsea tarvitsee lisää uutta verta avauskokoonpanoonsa ja pelitapaansa.

Vuosien 2005–2006 ja 2010 mestaruuksien betonista pohjaa aikaisemmin luomassa ollut vanhempi sukupolvi ei pysty enää tuomaan uusia kannuja Stamford Bridgelle. Voi olla, että huippukallis Torreskin menee tämän pesuveden mukana. Kaikki riippuu Villas-Boasin suunnitelmista Chelsean pelikirjan suhteen.

Lauantain vakiokupongin varmat löytyvät Valioliigan kohteista. Manchester United on avannut sarjan loistavasti, mutta eurokentillä ei ole kulkenut yhtä mellevästi. Tiistaina ManU hyytyi yllätykselliseen 3–3-tasuriin kotonaan Baselia vastaan. Lauantaina on kasvojenpesun paikka, kun heikko Norwich saapuu vierailulle Old Traffordille. Varma ykkönen.

Toinen manchesteriläisporukka, City, on ollut vähintään yhtä kovassa iskussa syksyn peleissä. ManC käväisee lauantaina putoamiskamppailuun tällä kaudella vajonneen Blackburnin vieraana. Kotijoukkue onnistui viime viikonloppuna lyömään alavireisen Arsenalin, mutta tasoero on niin huimaava, että tähän kohteeseen ei kannata tuhlata yhtään ylimääräistä merkkiä. Kakkosvarma.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 1.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 1(X), 1, 1, 1(X), 1(2), X(2), 1, 2(X), 1(X), 1, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.9.2011.

Mainokset

Historiallinen kirous on vihdoin murtunut. Espanja on jalkapallon maailmanmestari, ensimmäistä kertaa. Historiaa tehtiin myös toisella tavalla. Espanja on ensimmäinen hallitseva Euroopan mestari, joka kykenee valloittamaan MM-tittelin heti vanhan mantereen kultajuhlien jälkeen.

1-0, 1-0, 1-0, 1-0. Neljä maalin voittoa jatko-otteluissa kertoo valtavasta henkisestä vahvuudesta.

Joukkueen valmentaja, Vicente del Bosque, eli ”Metsän Visentti” on ollut aikaisemmin urallaan eräänlainen Real Madridin harmaa eminenssi. Mursuviiksinen 60-vuotias on luotsannut Realin kaksi kertaa Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuteen. Sitä ennen Realin juniorijoukkueita valmentanut del Bosque oli esiintynyt sijaisluotsina kuninkaallisten edustusjoukkueen siirtymävaiheissa muutamaan otteeseen 90-luvulla. Kokenut del Bosque on varsin väritön, virkamiesmäinen valmentaja, joka ei ole kenties saanut ansaitsemaansa arvostusta Madridissa eikä muuallakaan. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Del Bosque on jatkanut EM-kultaan luotsanneen Luis Aragonésin aloittamaa työtä Espanjan peräsimessä ja luonut joukkueelleen järkevän pelikirjan. Tekniseltä osaamiseltaan ylivertainen joukkue pitää palloa ja pyrkii kärsivällisesti jauhamalla eteenpäin. Näin se jaksoi tehdä myös tämän turnauksen finaalissa, jatkoajalle asti.

Paketti on kuitenkin myös alaspäin kunnossa. Siitä kertoo maalin pysyminen puhtaana turnauksen pudotuspelivaiheessa. Finaalissa loistavasti pelanneella Iker Casillaksella oli tietysti oma roolinsa tämän seikan toteutumisessa.

La Furia Roja ei kuulunut suurimpiin mestarisuosikkeihin alkulohkovaiheen jälkeen, vaikka se nousi hienosti sillasta vaikean Sveitsi-ottelun jälkeen. Joukkueen peli kehittyi kuitenkin jatkuvasti turnauksen edetessä. Se on useimmiten mestarin merkki. Välierässä Espanja juoksutti aikaisemmissa otteluissaan murskaavaa ylivoimaa esittäneen Saksan laulukuoroon.

Johannesburgin loppuottelussa Espanjan hyökkäyspeli oli avausjaksolla hieman ruosteessa, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. Ottelu oli draaman kaarensa perusteella 2000-luvun paras arvokisafinaali, vaikka maaleja ei kovin montaa nähty.

Finaalista jäivät mieleen myös Mark van Bommelin ja Nigel de Jongin tappotaklaukset avausjaksolla. Molemmista sikailuista olisi voinut nostaa punaisen kortin. De Jongin kung fu -potku oli jotain sellaista, mitä ei haluaisi nähdä MM-finaalissa. Sympatiapisteet menivät kuitenkin molempien joukkueiden osalta pakkaselle Andres Iniestan filmattua jatkoajalla hollantilaisille kaksi korttia ja samalla Johnny Heitingan katsomoon. Draamaa nähtiin siis isolla Draalla.

Espanjan hyökkäyspelin sielu tässä turnauksessa oli keskialueen katalaanikaksikko Xavi-Iniesta. Kisakokoonpano oli muutenkin varsin Barcelona-painotteinen. Finaalin, kuten usean muunkin ottelun avauskokoonpanon pelaajista peräti 7 edusti FC Barcelonaa. Ainoastaan kisojen paras maalivahti Casillas (Real), Sergio Ramos (Real), Xabi Alonso (Real) ja Joan Capdevila (Villarreal) edustivat muuta osaamista Espanjan avauksessa.

Lopuksi vielä muutama sana kisaväsymyksestä, joka on nostettu suurimmaksi syyksi Kakán, Messin ja Rooneyn kaltaisten pelaajien floppaamiseen Etelä-Afrikassa. Asiasta avautui viimeksi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan.

Täyttä potaskaa, sanon minä. Espanjan joukkueesta esimerkiksi Xavi pelasi kuluneella kaudella Barcassa 53 ottelua. Samat selitykset ovat olleet suosittuja jokaisena arvokisavuonna. Parhaat jaksavat painaa loppuun asti.

Kisojen loppuanalysiin, veikkauksiin ja lupauksiin palataan vielä alkuviikosta. Stay tuned!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.

Entistäkin suuremmaksi, rikkaammaksi ja näyttävämmäksi kasvanut Mestarien liiga potkaistiin tuttuun tapaan käyntiin syyskuun toisella viikolla. Vaikka liigan karsintajärjestelmään tehtiin tukku pienempiä seuroja hyödyttäviä muutoksia, suosikkeina matkaan lähtivät jälleen jokaiselle futisfanaatikolle tutut suurseurat. Toukokuussa Madridin Santiago Bernabeulla pelattava finaali on jälleen eräs tulevan jalkapallokauden ehdottomista kohokohdista.

Laulu askelten toistaa tuttua mantraa: iso raha pyörii ja tuote on kunnossa. Palkintorahat ovat paisuneet viime kaudesta huomattavasti yhä kalliimpien televisiointi- ja sponsorisopimusten myötä.

Nyt lohkovaiheeseen asti päässyt seura kuittaa vaivanpalkakseen yli 7 miljoonaa euroa. Voitoista ja tasapeleistä tippuu kassaan lisää karkkirahaa. Vertailun vuoksi: Veikkausliigan suurimpiin seuroihin kuuluva HJK operoi kaudella 2009 vajaan kahden miljoonan euron budjetilla.

Pohjoismaissa ei naureta matkalla pankkiin, sillä Suomi, Norja, Ruotsi ja Tanska jäivät ilman edustusta tämän vuoden karkeloissa. Georg Friedrich Händelin säveltämää Mestarien liigan tunnushymniä ei siis kuulla Pohjolassa tulevana talvena. Kuilu suurten sarjojen ja pohjoismaisten liigojen välillä uhkaa syventyä entisestään.

Suosikit mestarien joukossa ovat tuttuja kaikille. Kesän siirtomarkkinoilla kuumin kiehunta keskittyi Real Madridin valkoisen baletin ympärille. ”Los Galácticos” laittoi rekkalasteittain euroja liikenteeseen ja hankki riveihinsä joukon maailman eliittiin kuuluvia pelimiehiä. Cristiano Ronaldo siirtyi Madridiin Manchester Unitedista ja brassitaituri Kaká Milanista. Siirtosummat ja palkkatarjoukset olivat näissä transaktioissa tavallisen pulliaisen käsityskyvyn tuolla puolen.

Keskikentän ankkuri Xabi Alonso ja hyökkääjä Karim Benzema täydensivät Realin huippuhankintojen ryhmän. Suurin arvoitus piilee siinä, kuinka hyvin supertähtien valmentaja, Villarrealissa mainiota työtä aiemmin tehnyt Manuel Pellegrini kykenee samaan ylikorostuneilla egoilla varustetut tähdet pelaamaan nöyrästi yhteen ja ajattelemaan ensisijaisesti joukkueen etua.

Viime kaudella mestaruus meni FC Barcelonalle, joka käyttäytyi siirtomarkkinoilla varsin maltillisesti. Seurajohdolle kiukutellut Samuel Eto’o lähetettiin Interiin, josta saatiin vastalahjaksi(?) Zlatan Ibrahimovic. Maagisten taitojensa myötä lempinimellä ”Ibracadabra” tunnettu ruotsalaistykki on ailahtelevaa Eto’oa sopivampi palanen Barcan hyökkäyspeliin, joten joukkue kuuluu tänäkin vuonna liigan suurimpiin voittajasuosikkeihin.

Kolmas suursuosikki löytyy Lontoosta. Chelsea on kokenut kahtena peräkkäisenä vuonna kaamean pettymyksen eurokentillä. Vuonna 2008 seura eteni aina finaaliin asti, jossa John Terryn liukastuminen ratkaisevassa rangaistuspotkussa johti karmaisevaan tappioon Manchester Unitedille.

Viime keväänä ”The Blues” onnistui pitämään Barcan välierissä nollilla yli 180 minuuttia, mutta Andres Iniestan shokkimaali toisen osaottelun lisäajalla pudotti Chelsean finaalista.

Joukkue on pysynyt hyvin kasassa ja kokenut Carlo Ancelotti tuo valmennuspuolelle tarvittavaa kokemusta menestyksen takeeksi. Siirtomarkkinoilla tapahtuneiden sääntörikkomusten myötä Valioliigan vakuuttavasti avannut Chelsea on toistaiseksi siirtokiellossa, joten uusia vahvistuksia ei ole lontoolaisleiriin tarjolla pitkään aikaan. Tämä ei voi olla vaikuttamatta voimasuhteisiin syksyn otteluruuhkan kiihtyessä.

Englannin liigataistot täyttävät lauantain vakiokupongin. Rivi kannattaa tällä kertaa rakentaa Valioliigan kotivoittojen varaan. Kohteessa 1 runsasmaalisia otteluita alkukaudesta pelannut Arsenal kohtaa Wiganin. Arsenal kärsi edellisellä kierroksella nöyryyttävän vierastappion Manchester Citylle ja on nyt nälkäisempi kuin pitkiin aikoihin. Varma ykkönen.

Kakkoskohteessa putoajakandidaatiksi jo avauskierroksilla itsensä naulannut Portsmouth matkaa Aston Villan vieraaksi. Jo kolme voittoa putkeen kahmaissut Villa nappaa taistosta täydet pisteet.

Kupongin avauskohteiden kotivoittojen sarjan täydentää kohteen 3 Bolton. Jussi Jääskeläisen edustama kotijoukkue on ollut alkusyksystä hieman alavireinen. Pisteitä tarvitaan siis lisää ja Stoken saapuessa Reebok Stadiumille ”Trotters” on varmasti hereillä. Tähänkin kohteeseen varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 19.9. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1, X(2), 1, X(1), X(1), 2, 1, 1, 2(X), 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 18.9.2009.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+2 oikein.

Vaikka maailmaa koettelee parastaikaa ennennäkemätön taloudellinen taantumakausi, jalkapallopohatoilta eivät rahat näytä loppuvan kesken.

Viime päivinä futisväkeä on puhuttanut Manchester Cityn uuden omistajan, Mansour bin Zayed Al Nahyanin, seikkailut siirtomarkkinoilla. Öljyrahoilla rikastunut sheikki tarjosi AC Milanille brassitähti Kakásta tähtitieteellistä 100 miljoonan euron siirtosummaa. Kakán palkka olisi sopimuksen toteutuessa huimat puoli miljoonaa euroa viikossa.

Siirron ympärillä pyörinyt juupas–eipäs-piirileikki sai uusimman käänteensä alkuviikosta. AC Milanin suuromistaja, pääministeri Silvio Berlusconi ilmoitti seuran omalla tv-kanavalla neuvottelujen Kakán siirrosta loppuneen. Itsevaltaisista otteistaan tunnettu Silvio-setä ilmoitti, että Kaká oli tehnyt päätöksen jäädä Milaniin.

Punamustien kannattajat osaavat varmasti arvostaa Kakán ratkaisua, mutta monen mielestä Milanossa joudutaan myöhemmin katumaan sitä, että tarjoukseen ei tartuttu. Rahasumma kelpaisi varmasti Berlusconille ikääntyneiden kehäraakkien kansoittaman joukkueensa nuorentamiseen. Sadalla miljoonalla AC Milan pystyisi hankkimaan monta huippulupausta korvaamaan peliuransa ehtoopuolella jo olevat pelimiehet.

Vaikka kohusiirto saattaa jäädä toteutumatta, Mansourin ostovimma tuskin laantuu vielä pitkään aikaan. Eri asia on se, mitä kaoottinen liikehdintä siirtomarkkinoilla tekee Manchester Cityn uskottavuudelle. Dynastiaa on lähdetty rakentamaan aivan väärästä päästä. Joukkuetta pystyssä pitävät peruspelaajat puuttuvat lähes kokonaan ja peliajatus on tällä hetkellä täysin kadoksissa.

Tällä hetkellä supertähdille voidaan tarjota vain mutaista taistelua Valioliigan häntäpäässä. Seurakavereiksi Cityn manageri Mark Hughesilla on esittää Craig Bellamyn ja Darius Vassellin kaltaisia kohti auringonlaskua matkaavia pelaajia, jotka ovat saaneet yleisön huokailemaan lähinnä kentän ulkopuolisilla toilailuillaan.

Newcastlessa pelatessaan lukuisiin baaritappeluihin osallistunut Bellamy kimpaantui kakkosmanageri John Carverille ja heitti tätä tuolilla. Liverpoolissa Walesin kuumakalle päätti puolestaan pätkäistä seurakaveri John Arne Riiseä golfmailalla päin näköä.

Cityn omistajan törsäily siirtomarkkinoilla on herättänyt jälleen keskustelua siitä, mitä megamiljoonikkojen yhä vahvempi esiinmarssi tarkoittaa jalkapallon tulevaisuudelle ökyilyn saadessa yhä käsittämättömämmät mittasuhteet. Pahin skenaario on se, että mestaruudet ratkaistaan jatkossa yhä vahvemmin rahalla.

Abramovitsin Chelsea teki jo monen mielestä tämän. Tosin lontoolaisilla oli jo aiemmin rakennettu vahva pohja mestaruuksien taustalla ja se oli kärkkynyt paikkaa auringossa jo useita vuosia. Pohjatonta kassaa tärkeämpää on siis pitkäjänteinen rakennustyö.

Shekkivihkoaan maailmalla paukuttelevan Mansourin joukkueen otteita ei päästä ihailemaan Englannin FA-cupissa, jonka 4. kierroksen ottelut valtaavat tämän viikon vakiokupongin.

Viikon varmimmat voittajat löytyvät kohteista 2, 6 ja 7. Chelsea oli edellisellä kierroksella yllättävissä vaikeuksissa Southendiä vastaan. Asennevamma tuskin toistuu Ipswichin saapuessa Stamford Bridgelle. Kohteeseen varma ykkönen.

Kohteiden 6 ja 7 Portsmouth ja Fulham saavat myöskin vastaansa alempien sarjatasojen joukkueet. Viidennen sarjatason Kettering on paperia Fulhamin käsittelyssä. Kokenut Pompey on myös kotonaan vahvoilla Swanseaa vastaan.

FA-cupissa sattuu vuosittain tukku maukkaita yllätyksiä. Tämän viikon otteluissa yllätysvoittoja kannattaa lähteä hakemaan kohteisiin 3, 5 ja 10 – kuitenkin varmistusten kautta. Mestaruussarjaa ylivoimaisesti tällä kaudella hallinnut Wolverhampton saa vieraakseen Valioliigassa viime aikoina kompuroineen Middlesbroughin. Wolves haluaa menestyä myös cupissa, joten kotivoitto ei ole mahdottomuus.

Kohteen 5 Burnley eteni pitkälle jo liigacupissa ja haluaa nyt toistaa saman tempun. West Bromwich ei ole mahdoton vastustaja edes vieraskentällä, joten uusintaan on hyvät mahdollisuudet – kohteeseen merkit 1 ja X.

Kohteen 10 Torquay on myös mielenkiintoinen joukkue. Edellisellä kierroksella Blackpoolin peitonnut eteläenglantilaisryhmä hakee seuraavaa yllätystä Coventryn saapuessa vieraaksi Plainmoorille. Perusmerkin sijoitan Coventrylle, mutta tähän kohteeseen on ehdottomasti uhrattava merkki myös kotijoukkueen voiton puolesta.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 24.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2, 1, 1(X), 1(2), 1(X), 1, 2, 1, 1(X), 2(1), 2, 1(X), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 23.1.2009.

JK: 8+1 oikein.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 366 lukukertaa
Mainokset
%d bloggers like this: