You are currently browsing the tag archive for the ‘jogo bonito’ tag.

Jalkapalloon liittyy suuria intohimoja ympäri tuntemaamme maailmankaikkeutta. Brasilian varmisteleva 0-0 -nyhjäys alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan sai koko galaksin jalkapalloesteetikot raivoihinsa. Reaktio oli voimakas jopa roihuavien juhannuskokkojen härmässä. Suoraa palautetta annettiin niin Yleisradion kisastudiossa (Erkka V. Lehtolan intohimolle suurta arvostusta) kuin sosiaalisissa medioissakin.

Tässä valossa on aika vaikea edes yrittää kuvitella sitä kritiikin määrää, jonka brassiryhmää luotsaava Dunga on saanut osakseen kotimaassaan näin intohimottoman, varmistelevan ja kyynisen esityksen jälkeen. Teilaus on ja tulee olemaan varmasti julkinen sekä kokonaisvaltainen.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Vain mestarit muistetaan ikuisesti.

AC Oulun keskikentän dynamo, Suomen Zidaneksikin tituleerattu Mika Nurmela on muistaakseni joskus todennut tavoittelevansa voittoa intohimoisesti pelissä kuin pelissä – vaikka pelattaisiin korttia kaveriporukan kesken. Tämän saman teki iltapäivän taistossa myös Dunga, tosin pitkällä tähtäimellä ajateltuna.

Väitän, että Dunga teki Portugali-ottelun toisella jaksolla täysin oikean ratkaisun tiellä kohti maailmanmestaruutta. On totta, että hävitessäänkin Brasilia olisi edennyt jatkoon. Lohkovoitto oli kuitenkin jatkopelien kannalta elintärkeä, sillä sen avulla Brasilia asemoi itsensä jatko-ottelukaaviossa helpompaan sektoriin. Kyynistä? Totta kai, mutta tulevan maailmanmestaruuden kannalta elintärkeää.

Brasilia tulee olemaan aina eräs maailman taitavimmista maajoukkueista. Tässä kilpailussa se ei häviä oikeastaan kenellekään. Jogo bonitolla voitetaan kuitenkin harvoin mestaruuksia. Tarvitaan myös ripaus taktista nerokkuutta ja silloin tällöin myös annos kyynisyyden puolelle lipsahtavaa laskelmointia.

Vaikka Argentiina onkin esittänyt tähän mennessä huikeinta futista kisoissa ja koko koirakoulun läpi käynyt vasuri-Diego on symppis, väitän, että Brasilia vie nämä skabat. Dunga uskalsi laittaa itsensä peliin ja ohjeistaa joukkuettaan tiukassa paikassa epäbrasilialaiseen tyyliin. Tässä bandwagonissa mennään loppuun asti.

PS. Laitetaan loppuun vielä lupaus: jos olen Brasilian mestaruuden suhteen väärässä, lupaan laittaa piakkoin markkinoille tulevan Olli ”Nallari” Lehtimäki – t-paidan päälle ja pyöräillä yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan.

PS2. Hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille ja futisihmisille!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 25.6.2010.

Mainokset

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.

Mestareiden liigan moraalinen finaali käytiin jo välierävaiheessa Interin ja Barcelonan välillä. Otteluparissa Katalonian pallojonglöörit joutuivat taipumaan feeniks-linnun lailla pelitapaansa muuttaneen italialaisjoukkueen ylivoiman edessä. Tarina huipentui finaaliin ja mestaruuteen. Bayern Münchenistä ei ollut Interille enää todellista vastusta.

Esteetikoiksi itseään kutsuvien asiantuntijoiden Barca-hehkutus ei päättynyt välierätappioon. Interiä ja Jose Mourinhoa on vielä finaalivoiton jälkeenkin arvosteltu inhorealistisesta taktiikasta ja pelkkään puolustamiseen pohjautuvasta antijalkapallosta. Väärin voitettu?

Tällainen nyyhke aiheuttaa lähinnä myötähäpeää, sillä ratkaisuottelut katsoneet näkivät monipuolisesti ja suoraviivaisesti pelaavan milanolaisryhmän. Alkulohkon Inter-Barca -otteluista välittynyt mielikuva ei ollut nähtävästi vielä ehtinyt pyyhkiytyä kaikkien mielistä. Tuolloin Inter parkkeerasi bussin kuudentoista alueen eteen ja oli täysi vastaantulija jogo bonitoa pelanneen Barcelonan käsittelyssä.

Jatko-otteluissa ääni kellossa oli täysin toisenlainen. Inter näytti katalaaneille, että sirkustemput ja näyttävä pallonsiirtely ovat vain yksi pelin osa-alue – ja pahimmillaan hyvin tehoton ja tylsä sellainen. Sama toistui finaalissa Bayerniä vastaan. Milanolaisten voitto oli hieno osoitus siitä, kuinka erilaisilla tavoilla jalkapallossa on mahdollista menestyä.

Mestaruuden tekijän, Jose Mourinhon pahennusta herättänyt, varsin pöyhkeä tuuletus Nou Campilla piirtyi monen futisdiggarin verkkokalvoille lähtemättömästi. The Special One tuli, näki ja voitti.

Ylimielinen, koppava, suurisuu, nousukas. Näitä adjektiiveja on käytetty enemmän kuin usein kuvaamaan portugalilaisvalmentajaa ja hänen tempauksiaan. Esimerkiksi menestyksekkäinä Chelsean-vuosinaan Mourinho kyykytti tämän tästä brittimediaa ja joutui niin muiden joukkueiden edustajien kuin lehdistönkin hampaisiin.

Monen mielestä Mourinhon ylimielisyys on vain teatteria, jonka avulla velho kykenee hallitsemaan jokaista soppaa hämmentämään pyrkivän median. Todellisuudessa kyseessä on valmentaja, joka kunnioittaa ja arvostaa pelaajiaan.

Teorian puolesta puhuu se, että pelaajat ovat seisseet aina 150-prosenttisesti Mourinhon takana. Chelsean Didier Drogba kertoi seuransa menettäneen suuren palan sielustaan Jose-sedän poistumisen myötä. Milanon mestaruushumussa nähtiin puolestaan herkistynyt, Marco Materazzin kainalossa lähtöään itkevä Mourinho. Siirto Real Madridiin oli tuolloin varmistunut.

Menneen kauden menestys on viimeistään osoittanut, että Mourinho kuuluu kiistatta maailman huippumanagereiden harvalukuiseen joukkoon. 47-vuotiaan portugalilaisen saavutukset ovat jo nyt sitä luokkaa, että ainoastaan Manchester Unitedin Sir Alex Ferguson kykenee kukkoilemaan palkintokaappinsa kanssa samalla viivalla.

Portugalilaisen seuraava haaste odottaa Madridissa. Realin ja Mourinhon sopimus julkaistiin aiemmin tällä viikolla. Lusitaaniluotsi ilmoitti tuttuun tyyliinsä tekevänsä historiaa hakemalla kolmannen Mestareiden liigan voiton Portossa ja Interissä saavutettujen pokaalien jatkoksi. Menestysnälkäisen suurseuran managerin tuoli seisoo tunnetusti savijaloilla ja paineet ovat hurjat. Menneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että tämän velhon kanssa kaikki on mahdollista.

Vakiokupongilla temmelletään kotimaisten sarjojen merkeissä. Pääosa kierroksen kohteista on Ykkösen ja Kakkosen vääntöjä. Veikkausliigan ottelu Honka–VPS muodostaa makean kuorrutuksen futissunnuntain herkullisen tasaisille väännöille.

Kohteen 1 Honka on ollut viime kierroksilla varsin mainiossa vedossa. Espoolaiset kaatoivat kotonaan HJK:n ja hakivat heti perään Jyväskylästä maukkaat vieraspisteet. VPS:n otteet ovat puolestaan ailahdelleet rajusti alkukaudesta. Uskotaan ykkösvarmaan tässä kohteessa.

Ykkösessä kohteen 3 FC Viikingit on aloittanut kautensa perinteiseen tapaan vaisusti. Toni Korkeakunnaan valmentaman joukkueen pelitapa jalostunee kauden mittaan roiskinnasta rauhallisempaan muotoon, joten parempaa on varmasti luvassa syksyä kohti mentäessä. Vuosaareen sunnuntaina saapuva TPV on sarjan putoajakandidaatti numero uno, joten pelimerkit tässä kohteessa kotijoukkueelle.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 30.5. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1, 1(X), 1, 1, X(1), 1, X(1), 2, 2(X), 1(2), 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28.5.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 5+3 oikein.

Moni on jo ehtinyt julistaa vallankumouksen alkaneen suomifutiksessa tänä vuonna, kun vanhat suosikit hyytyivät pahasti ja uudet sankarit valtasivat mitalisijat. Asiantuntijoiden veikkauksissa kärkisijoille nostama suurseurojen kolmikko – TPS, HJK ja TamU – jäi kauaksi mitalisijoista. HJK oli vielä ennen päätöskierrosta mitalinsyrjässä kiinni, mutta koko kauden ennakkoluulottomasti Ilkka Mäkelän johdolla esiintynyt FC Lahti vei pisteet mukanaan Finnair Stadionilta ja nousi lopulta hienosti kolmanneksi.

Runsaasti maukkaita yllätyksiä sisältänyt kausi huipentui viime sunnuntaina, kun FC Inter Turusta nappasi historiansa ensimmäisen mestaruuden kaadettuaan Kupittaalla Pietarsaaren Jaron mutaisissa olosuhteissa. Stefan Håkansin vuonna 1990 perustama Inter on tehnyt pitkäjänteistä työtä jo pitkään. Nyt raaka duuni realisoitui hollantilaisluotsi Job Dragtsman hyppysissä menestykseksi.

Uusien kärkijoukkueiden menestysresepti oli aktiivinen ja hyökkäävä pelityyli. Interin leiristä parrasvaloihin nousi suuri määrä lupaavia suomalaispelaajia täydentämään joukkueen erinomaisten ulkomaalaisvahvistusten onnistumisia. Nimet Joni Aho, Severi Paajanen, Mika Ojala ja Timo Furuholm piirtyivät vahvasti maamme jalkapallon ystävien muistilevyille.

Vaikka Interiä pidetään vahvasti hyökkäyspeliin panostavana joukkueena, menestyksen siemen lepäsi ryhmän kivenkovassa puolustuksessa. Maalivahti Patrick Bantamoi, topparit Jos Hooiveld ja Diego Corpache sekä keskikentän kova luu Dominic Chatto antoivat puolustusosaamisellaan joukkueen nuorelle kaartille mahdollisuuden näyttää taitonsa hyökkäyspäässä.

Espoossa Honka jäi pettymyksekseen hopeasijalle. Seuran kehityskaari on ollut kuitenkin nousujohteinen viime vuosina. Kaksi neljättä sijaa sai nyt seurakseen joukkueelle historiallisen kakkostilan. Honka-luotsi Mika Lehkosuo on vannonut jo pitkään aktiivisen pelityylin nimeen. Lyhytsyöttöpeliin perustuva taktiikka toikin tulosta tänä vuonna.

Harmillista kyllä, yleisön kiinnostus joukkuetta kohtaan vajosi syksyllä, vaikka Honka oli mukana mestaruustaistossa aivan viimeiselle kierrokselle asti. Espoossa täytyykin saada stadionolosuhteet pikavauhtia kuntoon nousujohteisen käyrän jatkamiseksi.

Yllätysten tuoman positiivisen perusvireen ohella kuluneen kauden jalkapallokulttuurin kehittymisen kannalta plusmerkkiseen saldoon vaikuttivat myös monet muut seikat. Myös katsomossa nähtiin vahvaa eteenpäinmenoa, vaikka ainoana mittarina usein pidetty katsojamäärä laskikin tänä vuonna.

Kannattajakulttuuri on nousussa niin Veikkausliigassa kuin Ykkösessäkin. Kannattajaryhmät nostivat kuluneella kaudella profiiliaan lähes jokaisella liigapaikkakunnalla. Äänekkään ja näkyvän fanitoiminnan myötä myös peruskatsojat viihtyvät jatkossa otteluissa entistä paremmin.

Vakiokupongin kohteet löytyvät tiukkaan syysvauhtiin kiihdyttäneiden Englannin Valioliigan ja Championshipin otteluista. Varmoja löytyy molempien sarjojen kamppailuista. Valioliigassa kohteiden 2 ja 5 ManU sekä Arsenal ovat vahvoilla. Nousijajoukkue Hullin kuherruskuukausi liigassa päättyy ainakin toistaiseksi Old Traffordilla. Arsenal menetti puolestaan keskiviikon ottelussa Tottenhamia vastaan käsittämättömästi kahden maalin johtonsa aivan viime hetkillä ja lähtee varmasti ärsytettynä Stoke-otteluun.

Championshipissä otteitaan viime viikkoina huomattavasti parantanut Crystal Palace kohtaa kotonaan Sheffield Wednesdayn. Kohti sarjan kärkeä hitaasti, mutta varmasti etenevä kotijoukkue vie kaikki pisteet mukaansa tästä ottelusta. Kohteessa 10 nousijajoukkue Doncaster isännöi Swanseaa. Doncaster on pelannut jo kymmenen ottelua ilman voittoa ja on vajonnut sarjan pohjamutiin. Swansea on esiintynyt syksyn otteluissa pirteästi ja jatkaa voittojen tiellä myös lauantaina.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 1.11. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, 1, 1(X), 2, X(1), 1(X), 1(2), 1, 2, 1, X(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 31.10.2008.

JK: 6+1 oikein.

Maalit ovat jalkapallon suola ja usein pelin taso määritellään tehtyjen täysosumien mukaan.  Suomessa on puhuttu viime aikoina passiivisen, puolustavan pelityylin vaikutuksesta seurojen menestykseen ja pelaajien kehitykseen. Maassamme elää vahva illuusio siitä, että hyökkäävä pelityyli palvelee paremmin suomalaisen futiksen kehitystä.

Ongelma liittyy suomalaista jalkapalloa jo pitkään vaivanneeseen tautiin. Alemmuuskompleksi on mennyt joissain piireissä niin pitkälle, että maajoukkueelta ja Veikkausliigan seuroilta vaaditaan hyökkäävää pelityyliä jopa tulosten kustannuksella. Sankareita monelle ovat Mika Lehkosuo ja Antti Muurinen, vaikka esimerkiksi tiukan puolustuspelin nimeen vannova Roy Hodgson sai huomattavasti Muurista parempia tuloksia aikaan maajoukkueessa.

Harha-aistimus on vahva. Otetaan pari esimerkkiä. Chelsean ihaillun ex-manageri Jose Mourinhon pelifilosofia lähtee raudanlujasta puolustuksesta liikkeelle. Suomessa suosittu Liverpool pelasi europeleissä puolustamiseen perustuvalla tyylillä vuosikaudet ja menestyi. Jos RoPS tekee kesäisellä Finnair Stadionilla saman HJK:ta vastaan, puhutaan suomifutista taaksepäin vievästä roiskinnasta.

Kyseessä on harvinaisen sitkeä myytti. Pelasiko “Bana” Lehkosuon Honka viime kaudella todella koko ajan hyvin markkinoidun sloganinsa mukaista iloista, hyökkäävää futista? Todellisuudessa kylmät realiteetit muuttivat tiukoissa matseissa myös espoolaisten ideologiaa. Fakta on se, että Veikkausliigan kärkiseurat pelaavat aina voitosta ja pelityyliä muutetaan sen mukaan.

Parhaiten suomalaista jalkapalloa palvelee voittamisen kulttuurin kehittäminen. Saavutettu tulos on ainoa mittari, ei tapa, millä se on saavutettu. Jos viheriöllä nähdään todellista taistelua, jossa pelaajat antavat kaikkensa joukkueen puolesta, myös tapahtuman viihdyttävyys on taattu. Hyvä esimerkki tästä oli viime viikonlopun tasapeliin päättynyt TamU-Jaro -taisto, jossa vierasjoukkue oli hienon asenteensa myötä lähempänä maalintekoa puolustavasta pelityylistä huolimatta.

Radikaalimmat uudistajat ovat ehdottaneet sääntömuutoksia hyökkäävämmän pelityylin edistämiseksi. Kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä vastaavaa keskustelua on käyty viimeksi Italian MM-kisojen jälkeen otteluiden maalikeskiarvojen romahdettua pohjalukemiin. Seurauksena oli muutama jalkapallomaailmaa järisyttänyt sääntömuutos. Voitosta sai muutosten jälkeen kolme pistettä ja puolustava joukkue ei saanut enää syöttää palloa oman maalivahtinsa käsiin.

Lajikulttuuri ja perinteet ovat jalkapallossa onneksi sen verran muita lajeja vakaammalla jalustalla, että kumouksellisia muutoksia pelin sääntöihin ei ole sittemmin nähty. Jalkapallon ystävät ymmärtävät, että peli sisältää maalien ohella myös muita nyansseja. Maaliahneen kärkimiehen ja huippuveskarin välinen voimainkoetus ei ole ainoa eeppinen kaksintaistelu vihreällä veralla.

Jokainen pelaa vahvuuksillaan. Suomalaisen jalkapallon vahvuudet näyttäisivät olevan hyvän joukkuepelin ja puolustuspelin suunnalla. Myös nämä osa-alueet voivat olla se peruskivi, jolle futiksen nousulle voidaan rakentaa jatkoa.

Vakiokierroksella on mukana vielä viimeisiä Englannin sarjojen koitoksia. Kohteina on viisi kappaletta Valioliigan otteluita. Kinkkiseksi tämän viikon rivin tekee se, että loput ottelut on napattu mukaan harvemmin kupongilla esiintyvästä Ykkös- ja Kakkosliigasta.

Tässä vaiheessa kautta seurat ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Monelle kauden viimeiset ottelut ovat merkityksettömiä, toiset juhlivat jo sarjanousua ja onnettomimmat surevat putoamista sarjaporrasta alemmaksi. Valioliigassa käydään Chelsean ja ManU:n mestaruustaiston lisäksi kuumaa taistelua putoamista vastaan. Panokset eivät voisi olla enää kovemmat ensimmäisessä kohteessa, kun yhteen iskevät vielä lisäpaunoja pistepussiensa pohjalle kaipaavat Fulham ja Birmingham. Lähes kaikki merkit ovat kohteessa pelattavia, mutta suurin luotto lähtee kotiedun myötä Fulhamille. Myöskin putoamiskamppailussa mukana oleva Reading lyö samaan aikaan kotonaan Tottenhamin kiristäen tilanteen äärimmilleen ennen viimeistä kierrosta.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.5. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, 1, 1, 1, X(2), 2(X), 1(2), 1, 1(X), 1, 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla ke 30.4.2008.

JK. Rivillä peruskohteista kuusi oikein, vaihtorivillä kahdeksan. Eli metsään meni myös tällä viikolla.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna tekijän jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuodesta 2007 lähtien. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ja Puolan/Ukrainan EM-kisojen aikana pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Tilastot

  • 12 409 lukukertaa
Mainokset
%d bloggers like this: