Metsän Visentistä tuli historian tekijä

Historiallinen kirous on vihdoin murtunut. Espanja on jalkapallon maailmanmestari, ensimmäistä kertaa. Historiaa tehtiin myös toisella tavalla. Espanja on ensimmäinen hallitseva Euroopan mestari, joka kykenee valloittamaan MM-tittelin heti vanhan mantereen kultajuhlien jälkeen.

1-0, 1-0, 1-0, 1-0. Neljä maalin voittoa jatko-otteluissa kertoo valtavasta henkisestä vahvuudesta.

Joukkueen valmentaja, Vicente del Bosque, eli ”Metsän Visentti” on ollut aikaisemmin urallaan eräänlainen Real Madridin harmaa eminenssi. Mursuviiksinen 60-vuotias on luotsannut Realin kaksi kertaa Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuteen. Sitä ennen Realin juniorijoukkueita valmentanut del Bosque oli esiintynyt sijaisluotsina kuninkaallisten edustusjoukkueen siirtymävaiheissa muutamaan otteeseen 90-luvulla. Kokenut del Bosque on varsin väritön, virkamiesmäinen valmentaja, joka ei ole kenties saanut ansaitsemaansa arvostusta Madridissa eikä muuallakaan. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Del Bosque on jatkanut EM-kultaan luotsanneen Luis Aragonésin aloittamaa työtä Espanjan peräsimessä ja luonut joukkueelleen järkevän pelikirjan. Tekniseltä osaamiseltaan ylivertainen joukkue pitää palloa ja pyrkii kärsivällisesti jauhamalla eteenpäin. Näin se jaksoi tehdä myös tämän turnauksen finaalissa, jatkoajalle asti.

Paketti on kuitenkin myös alaspäin kunnossa. Siitä kertoo maalin pysyminen puhtaana turnauksen pudotuspelivaiheessa. Finaalissa loistavasti pelanneella Iker Casillaksella oli tietysti oma roolinsa tämän seikan toteutumisessa.

La Furia Roja ei kuulunut suurimpiin mestarisuosikkeihin alkulohkovaiheen jälkeen, vaikka se nousi hienosti sillasta vaikean Sveitsi-ottelun jälkeen. Joukkueen peli kehittyi kuitenkin jatkuvasti turnauksen edetessä. Se on useimmiten mestarin merkki. Välierässä Espanja juoksutti aikaisemmissa otteluissaan murskaavaa ylivoimaa esittäneen Saksan laulukuoroon.

Johannesburgin loppuottelussa Espanjan hyökkäyspeli oli avausjaksolla hieman ruosteessa, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. Ottelu oli draaman kaarensa perusteella 2000-luvun paras arvokisafinaali, vaikka maaleja ei kovin montaa nähty.

Finaalista jäivät mieleen myös Mark van Bommelin ja Nigel de Jongin tappotaklaukset avausjaksolla. Molemmista sikailuista olisi voinut nostaa punaisen kortin. De Jongin kung fu -potku oli jotain sellaista, mitä ei haluaisi nähdä MM-finaalissa. Sympatiapisteet menivät kuitenkin molempien joukkueiden osalta pakkaselle Andres Iniestan filmattua jatkoajalla hollantilaisille kaksi korttia ja samalla Johnny Heitingan katsomoon. Draamaa nähtiin siis isolla Draalla.

Espanjan hyökkäyspelin sielu tässä turnauksessa oli keskialueen katalaanikaksikko Xavi-Iniesta. Kisakokoonpano oli muutenkin varsin Barcelona-painotteinen. Finaalin, kuten usean muunkin ottelun avauskokoonpanon pelaajista peräti 7 edusti FC Barcelonaa. Ainoastaan kisojen paras maalivahti Casillas (Real), Sergio Ramos (Real), Xabi Alonso (Real) ja Joan Capdevila (Villarreal) edustivat muuta osaamista Espanjan avauksessa.

Lopuksi vielä muutama sana kisaväsymyksestä, joka on nostettu suurimmaksi syyksi Kakán, Messin ja Rooneyn kaltaisten pelaajien floppaamiseen Etelä-Afrikassa. Asiasta avautui viimeksi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan.

Täyttä potaskaa, sanon minä. Espanjan joukkueesta esimerkiksi Xavi pelasi kuluneella kaudella Barcassa 53 ottelua. Samat selitykset ovat olleet suosittuja jokaisena arvokisavuonna. Parhaat jaksavat painaa loppuun asti.

Kisojen loppuanalysiin, veikkauksiin ja lupauksiin palataan vielä alkuviikosta. Stay tuned!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Apologia I: Dungan puolustuspuhe

Jalkapalloon liittyy suuria intohimoja ympäri tuntemaamme maailmankaikkeutta. Brasilian varmisteleva 0-0 -nyhjäys alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan sai koko galaksin jalkapalloesteetikot raivoihinsa. Reaktio oli voimakas jopa roihuavien juhannuskokkojen härmässä. Suoraa palautetta annettiin niin Yleisradion kisastudiossa (Erkka V. Lehtolan intohimolle suurta arvostusta) kuin sosiaalisissa medioissakin.

Tässä valossa on aika vaikea edes yrittää kuvitella sitä kritiikin määrää, jonka brassiryhmää luotsaava Dunga on saanut osakseen kotimaassaan näin intohimottoman, varmistelevan ja kyynisen esityksen jälkeen. Teilaus on ja tulee olemaan varmasti julkinen sekä kokonaisvaltainen.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Vain mestarit muistetaan ikuisesti.

AC Oulun keskikentän dynamo, Suomen Zidaneksikin tituleerattu Mika Nurmela on muistaakseni joskus todennut tavoittelevansa voittoa intohimoisesti pelissä kuin pelissä – vaikka pelattaisiin korttia kaveriporukan kesken. Tämän saman teki iltapäivän taistossa myös Dunga, tosin pitkällä tähtäimellä ajateltuna.

Väitän, että Dunga teki Portugali-ottelun toisella jaksolla täysin oikean ratkaisun tiellä kohti maailmanmestaruutta. On totta, että hävitessäänkin Brasilia olisi edennyt jatkoon. Lohkovoitto oli kuitenkin jatkopelien kannalta elintärkeä, sillä sen avulla Brasilia asemoi itsensä jatko-ottelukaaviossa helpompaan sektoriin. Kyynistä? Totta kai, mutta tulevan maailmanmestaruuden kannalta elintärkeää.

Brasilia tulee olemaan aina eräs maailman taitavimmista maajoukkueista. Tässä kilpailussa se ei häviä oikeastaan kenellekään. Jogo bonitolla voitetaan kuitenkin harvoin mestaruuksia. Tarvitaan myös ripaus taktista nerokkuutta ja silloin tällöin myös annos kyynisyyden puolelle lipsahtavaa laskelmointia.

Vaikka Argentiina onkin esittänyt tähän mennessä huikeinta futista kisoissa ja koko koirakoulun läpi käynyt vasuri-Diego on symppis, väitän, että Brasilia vie nämä skabat. Dunga uskalsi laittaa itsensä peliin ja ohjeistaa joukkuettaan tiukassa paikassa epäbrasilialaiseen tyyliin. Tässä bandwagonissa mennään loppuun asti.

PS. Laitetaan loppuun vielä lupaus: jos olen Brasilian mestaruuden suhteen väärässä, lupaan laittaa piakkoin markkinoille tulevan Olli ”Nallari” Lehtimäki – t-paidan päälle ja pyöräillä yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan.

PS2. Hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille ja futisihmisille!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 25.6.2010.