AC Oululla ja Hongalla pitkä ja värikäs historia

AC Oululla ja tiistaina Raattiin Ykkösen huippuotteluun saapuvalla FC Hongalla on takanaan värikäs historia keskinäisten otteluiden osalta. Joukkueet ovat kohdanneet virallisissa otteluissa yhteensä 12 kertaa. AC Oulu on vetänyt pidemmän korren neljä kertaa. Tasapelejä on pelattu yhtä monta ja Honka on ollut myöskin neljä kertaa Laivastonsinisiä parempi.

Joukkueet pelasivat ensimmäistä kertaa samassa sarjassa kausilla 2003–05. Honka valmisteli tuolloin ensimmäistä esiinmarssiaan kotimaiseen futiseliittiin. Nousu tapahtui lopulta kaudella 2005 nykyisin HJK:ta valmentavan Mika Lehkosuon johdolla. AC Oulu seurasi perässä vain vuotta myöhemmin.

Pohjanmaa jyrää Ykkösessä

Ykkönen pyörähti käyntiin viime viikonloppuna neljän ottelun voimin. Tulessa olivat kaikki sarjan kymmenen joukkuetta Jazzia ja Jaroa lukuun ottamatta. Porin legendaarisen Ikuisen tuulen stadionin nurmi ei ollut vielä pelikunnossa, joten uusi yritys otetaan keskikesällä.

Sarjaa on uumoiltu tänä vuonna piirun verran tasaisemmaksi viime kauteen verrattuna. Edellisen sesongin nousutaisto oli toki äärimmäisen tiukka aina viime metreille saakka, mutta putoajat olivat selvillä jo hyvissä ajoin.

Wiklöf Holding Arena, Maarianhamina

Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Ahvenanmaan reissut ovat kotimaisten seurojen kannattajille mukava bonus manner-Suomessa edestakaisin pörräämisen ohella. Kerran tai pari vuodessa on mahdollisuus päästä ikään kuin ulkomaille katsomaan oman jenginsä otteita. IFK Mariehamn on pelannut liigassa vuodesta 2005, joten muille kuin pääsarjaseurojen kannattajille nämä reissut ovat tietysti hieman harvinaisempaa herkkua.

Oma tieni vei ensimmäistä kertaa saarille huhtikuun lopulla, kun AC Oulu arvottiin IFK Mariehamnia vastaan Suomen Cupin puolivälierissä. Matka Maarianhaminaan kesti tällä reissulla yhteensä 41 tuntia paluumatka mukaan luettuna. Ironisesti otimme samoilla 4-1 -lukemilla pataan ottelussa ja putosimme cupista. Jalkapallomatkailussa on onneksi ottelun ohella myös muita aspekteja. Niitä käymme läpi tässä kirjoituksessa.

Keisarin jäähyväiset

Raatin stadionin kenttä ei ole koskaan ollut niin tyhjä kuin sateisena sunnuntai-iltana pari viikkoa sitten. Eräs oululaisen ja suomalaisen jalkapallon ikoneista, Mika Nurmela oli juuri pelannut viimeisen kotiottelunsa Oulussa. Kastellin Zidane jätti jälkeensä tyhjiön, jonka täyttäminen on liki mahdoton tehtävä.

Hetki oli haikea, mutta viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut myös paljon iloa ja naurua. Oulussa on vietetty kaksi viikkoa suurta jalkapallojuhlaa. Legendan jäähyväisiä juhlittiin kauden kahden viimeisen ottelun yhteydessä asiaankuuluvalla tavalla: pohojanmaan kautta.

Härkösestä Kampmaniin – neljä veijaria penkin takana

Kirjoitus on julkaistu AC Oulun ACIAA-lehden numerossa 9/2012. Kirjoituksen lähteinä on käytetty sanomalehti Kalevan arkistoa ja AC Oulun verkkosivujen uutisointia.

AC Oululla on ollut sen 10-vuotisen historian aikana kaiken kaikkiaan viisi eri päävalmentajaa. Laivastonsinisten nykyinen kippari Juha Malinen on luotsannut laivaa kaudesta 2008 lähtien. Sitä ennen seura on tahkonnut Ykköstä ja Veikkausliigaa neljän erilaisen, kiistellyn persoonan johdolla. ACIAA pureutuu tässä artikkelissa arkistojen saloihin ja käy läpi menneitä vuosia AC Oulun aikaisempien päävalmentajien näkövinkkelistä.

Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 2/3

Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 2:

To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu

Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.

Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.

Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.