Onko Guardiolan City kaikkien aikojen valioliigajoukkue?

Guardiola on vienyt huippuunsa ajatuksen pallonhallinnasta puolustamisena.

Manchester City teki sunnuntaina historiaa Wembleyllä, kun se tuhosi Watfordin FA-cupin finaalissa maalein 6–0. Taivaansinisistä tuli triumfin myötä ensimmäinen miesten joukkue, joka on voittanut triplan Englannin kentillä. Pep Guardiolan suojatit nappasivat cupin ja liigamestaruuden ohella myös liigacupin pokaalin palkintokaappiinsa. Naisten puolella Arsenal onnistui samassa tempussa kaudella 2006–07.

Man City on ollut kahden viime kauden ajan dominoiva seura sumusaarilla. Vaikka kilpailu on yhä kovempaa, edellisestä seitsemästä jaossa olleesta pokaalista joukkue on saanut haltuunsa kuusi. Onko Guardiolan City kaikkien aikojen valioliigajoukkue, ja jos se on, niin miksi?

Jatka lukemista ”Onko Guardiolan City kaikkien aikojen valioliigajoukkue?”

Shefkimania

Televisiokanavat tarjosivat tiistai-iltana harvinaista herkkua suomalaisille jalkapallojännäreille, kun illan valikoimasta löytyi kaksi kiinnostavaa ottelua, jotka potkaistiin käyntiin samalla sekunnilla. Nykyisin valintamahdollisuudet ovat entistä rajallisemmat, sillä mainostelevision epäonnistunut Canal+ -uudistus on vienyt monesta taloudesta lauantain tuplapelit pois.

Tiistaina kaikki oli kuitenkin toisin. Maksukanava näytti Shefki Kuqin riveihinsä yllätyssiirrolla napanneen Newcastlen vierasottelun Birminghamissa. Samaan aikaan Yleisradio televisioi Milanin ja Tottenhamin kohtaamisen Mestareiden liigassa.

Omassa pirtissäni Mestareiden liigan magia jäi tällä kertaa Shefkimanian jalkoihin, vaikka San Sirolla nähtiinkin koosteiden perusteella mielenkiintoinen taisto asianmukaisine kilahduksineen, joista vastasi tällä kertaa tulisieluinen Gennaro Gattuso.

Birminghamin ottelu oli perinteistä brittiläistä talvivääntöä. St. Andrewsin nurmi oli heikossa kunnossa ja varsinaiset hienoudet jäivät pelistä puuttumaan. Molemmat ryhmät pelasivat suoraviivaista futista ja vauhtia oli kotitarpeiksi asti. Lopulta suomalaiskliimaksi jäi näkemättä, sillä Newcastlen manageri Alan Pardew päätti vaihtaa loukkaantuneen Peter Løvenkrandsin tilalle nuoren Nile Rangerin omaa vuoroaan nälkäisenä odotelleen Kuqin sijasta.

Pardewin papereissa Shefki on viimeisten minuuttien hyökkääjävaihto, joka otetaan kehiin rymistelemään silloin, kun joukkue tarvitsee fyysistä voimaa kärkeen. Tiistain kaltaisissa olosuhteissa kolossi olisi ollut kuin kotonaan, mutta lupaavalle Rangerille annetut peliminuutit olivat parempi sijoitus kahden maalin johdossa jo valmiiksi seilanneen Newcastlen tulevaisuuden kannalta.

Kuqi tuli Pohjois-Englantiin paikkaamaan loukkaantunutta Shola Ameobia sekä Liverpooliin siirtyneen Andy Carrollin jättämää aukkoa. Kentän ulkopuolisista toilailuistaan tunnetun Britannian uuden kultapojan pöyristyttävällä 35 miljoonan punnan siirtosummalla saisi noin puolitoista joukkueellista shefkejä. Tämä siis, jos vertailukohdaksi otetaan edellinen Kuqista maksettu siirtosumma, joka oli neljä ja puoli vuotta sitten Crystal Palacen maksama 2,5 miljoonaa puntaa. Sittemmin Kosovon härkä on liikkunut Englannin ja Walesin moottoriteillä ilman siirtokorvausta.

Brittilehdistössä Sheriffin yllätyssiirto on otettu vastaan lähinnä huumorilla. Saarilla on väännetty jos jonkinlaista vitsiä kulmikkaasta suomalaishyökkääjästä ja hänen vajavaisista pallonkäsittelytaidoistaan. Samoilla linjoilla oli Urheilulehden Jukka Rönkä, jonka analyyseja on tosin viime aikoina vaivannut väsymys.

Kyynikoille on hyvä muistuttaa, että Kuqi on pelannut aiemminkin Valioliigaa ja hyvällä menestyksellä. Maaleja ja tilaa on syntynyt kiitettävällä tahdilla jokaisessa joukkueessa, jota Shefki on edustanut kunnioitettavan uransa aikana.

Siirto on asetettava oikeaan perspektiiviin. Pardew ei todellakaan värvännyt Kuqia avauskokoonpanon mieheksi. Erittäin hyvin viime aikoina pelannut Leon Best hoitaa ykkösruiskun duunin Løvenkrandsin ja Rangerin taustatuella. Silti viime hetkien ilmainen rymistelybonus sopii Pardewin pelikirjaan kuin bitter-tuoppi pohjoisenglantilaisen pallokorvan huulille. Näillä mennään ja loppuanalyysin paikka on keväällä.

Vakiokupongille on tällä kertaa valikoitunut FA Cupin, Championshipin ja League Onen taistoja. Kierroksen varmin merkki löytyy kohteesta 1. Valioliigan keskikastin joukkue Stoke on erinomainen kotijoukkue ja ei anna kahta sarjaporrasta alempaa tulevan Brightonin yllättää. Varma ykkönen.

Divaripeleistä kohteen 12 Preston-QPR on selvää pässinlihaa. Kotijoukkue majailee jumbona, kun taas QPR porskuttaa sarjajohdossa kohti liiganousua. Kuntopuntarin ja loukkaantumistilanteen valossa yllätysmahdollisuudet ovat seitinohuet, joten tähän merkiksi varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 19.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(X), X(1), 1, 2, 2(X), 1, 1(2), 2(X), 1(X), 2, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 18.2.2011.

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Myrsky Andeilta

Näiden MM-kisojen tähän mennessä erikoisimmat päätöshetket nähtiin varmaankin tänään ottelussa Chile-Sveitsi, kun 1-0 -johdossa olleet eteläamerikkalaiset hakivat hurjalla voimalla ratkaisuosumaa aivan ottelun loppuminuuteille saakka.

Punaisilla oli lopussa parhaimmillaan (tai pahimmillaan, ihan miten vaan) neljästä viiteen pelaajaa pallon yläpuolella johtotilanteessa, jossa on totuttu näkemään tarkkaa puolustuspeliä. Erittäin harvoin pääsee todistamaan näin rohkeaa peliä tuossa tilanteessa.

Useimmiten johtoasemassa on pyritty kontrolloimaan tapahtumia pitämällä palloa hallussa ja välttämään turhia riskisyöttöjä erityisesti keskialueella. Kaahailu jatkui kuitenkin Mark Gonzalezin hienon puskumaalin jälkeen kahta kauheampana.

Oliko Chilen raivokas hyökkääminen sitten vain kurittomuutta vai oliko pelaajille todellakin annettu vapaat kädet hakea toista maalia? Chile oli ottelussa aktiivisempi osapuoli myös ennen Valon Behramin hieman kyseenalaista punaista korttia, joten ehkäpä pakittelusta on ryhmällä lukuisia huonoja kokemuksia. Tämä tekikin taistosta äärimmäisen jännittävän, sillä Sveitsi oli jo avausottelussa osoittanut taitavansa tarkan puolustamisen. Kaksi lähes täysin erilaista pelitapaa kohtasivat siis tässä tasaisessa väännössä.

Monen mielestä nähty päätön hyökkääminen johtoasemassa on paha taktinen kömmähdys, joka johtaa vääjäämättä takaiskuun. Näin olikin käydä, kun Sveitsin Eren Derdiyok pääsi aivan avopaikkaan ottelun viimeisellä minuutilla. Kuti painui kuitenkin ohi ja Chile nappasi taistosta kaikki kolme pistettä mukaansa.

Chilen kohtalo tässä turnauksessa selviää alkulohkovaiheen viimeisellä kierroksella ottelussa Espanjaa vastaan. Tilanne on kuudesta pisteestä huolimatta vielä kiharainen, sillä spanskeilla on kaikki mahdolliset pudottaa voitolla Chile jopa kokonaan ulos jatkopeleistä. Espanjan osalta juuri tällä hetkellä käynnissä olevalla Honduras-taistolla on suuri merkitys. Kolme pistettä on pakko ottaa.

Kävi puuduttavasti tähän mennessä pelanneelle Espanjan ryhmälle miten tahansa, Andien taitofutista näkisi mielellään myös jatkokierroksilla. Joukkue on ainakin tähän asti ollut eräs turnauksen mielenkiintoisimmista.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 21.6.2010.

Aktiivinen peli valttia EM-kisoissa

22 päivää, 31 ottelua, 77 maalia. Yllätyksiä, pettymyksiä ja uusia menestystarinoita. Monen mielestä kaikkien aikojen EM-kisat saatiin päätökseen viime sunnuntaina. Kisat olivat tällä kertaa hyökkäävän ja aktiivisen jalkapallon juhlaa. Alpeilla menestyneiden joukkueiden pelitapa perustui pallonhallintaan. Niin Espanja, Venäjä kuin Hollantikin halusi kontrolloida kenttätapahtumia. Uutta Kreikkaa ei siis nähty ja myös muut tiukan joukkuepuolustuksen kautta operoivat joukkueet, kuten Italia, sysättiin tylysti sivuraiteille terävintä kärkiryhmää ratkaistaessa.

Nähtäväksi jää, onko tämä suuntaus pysyvä kansainvälisillä jalkapallokentillä. Menestyskaava oli yksinkertainen ja toimiva. Pallonhallinta johtaa tilanteeseen, jossa vastustaja ei voi hyökätä. Oli pelin tulevaisuus millainen tahansa, jatkossa ilman aktiivista otetta ei huippujoukkueita vastaan voi enää pärjätä. Pelitapaan kuuluu aktiivisuuden ohella myös aggressiivisuus. Suomessa tätä pelitapaa edustaa muun muassa AC Oulun päävalmentaja, EM-kisoissa kommentaattorina esiintynyt Juha Malinen.

Euroopan mestariksi kruunattu Espanja oli selkeästi turnauksen paras joukkue. Peli toimi heti alusta lähtien, pallo pidettiin maassa ja ote ottelutapahtumiin oli Italia-ottelun muutamia hetkiä lukuun ottamatta aktiivinen. Espanjalaiset voittivat kisoissa kaikki ottelunsa. Joukkueen sielu oli kisojen parhaaksi pelaajaksi valittu Xavi Hernandez. Maaliahneiden kärkimiesten sekä erinomaiset kisat pelanneen Iker Casillasin ohella myös keskikentän pohjan pallovarma, huikealla prosentilla syötöt omille laittanut Marcos Senna oli Espanjan joukkueen suuria onnistujia.

Myös hienoja yllätyksiä nähtiin. Kurinalaisesti ja kärsivällisesti pelannut Turkki teki kolme perättäistä uskomatonta nousua ja eteni välieriin saakka, jossa Saksa syötti turkkilaisille samaa lääkettä Philipp Lahmin lauottua ratkaisuosuman aivan ottelun loppuhetkillä. Guus Hiddinkin huippuvireeseen piiskama Venäjä oli maaginen välierävaiheeseen asti, kunnes epäusko hiipi itänaapurin puseroon. Ponneton esitys Espanja-ottelussa ei kuitenkaan himmennä joukkueen hienoja esityksiä.

Viimeistään välierävaiheessa alkoi myös spekulointi Suomen mahdollisuuksilla, kun neljän sakkiin etenivät ”Huuhkajien” tulevasta MM-karsintalohkosta niin Saksa kuin Venäjäkin. Moni on jo harmitellut maajoukkueen kauheaa kohtaloa ja manannut synkkiä pilviä ryhmän karsintataipaleen ylle. Tilanteen voi nähdä toisinkin. Saksalla on tulevissa karsinnoissa selkeä maalivahtiongelma. Uusi ykkösveskari on vielä haussa ja lisäksi joukkueen keskuspuolustukseen on tulossa muutoksia kisojen jälkeen. Motivoituneella Suomella on täydet mahdollisuudet toistaa kesän 2000 temppu ja laittaa Saksa ahtaalle. Myös Venäjä voidaan lyödä. Erinomaisista otteista huolimatta kaikille kävi selväksi, että kyseessä on vielä kokematon ja ailahtelevainen joukkue, joka joutuu koville sinivalkoisen tornadon käsittelyssä.

Vakiorivillä palataan takaisin kesän normaaliin päiväjärjestykseen. Lapulta löytyy kotimaisia kohteita aina Veikkausliigasta Kakkoseen saakka. Viikon varmat löytyvät liigan ja Ykkösen kamppailuista. Avauskohteessa umpisurkea KooTeePee taivaltaa napapiirille RoPS:n vieraaksi. Ykköseen matkalla oleva Kotka hyytyy suurinumeroiseen tappioon mukiinmenevästi alkukaudesta pelanneen RoPS:n käsittelyssä. Kohteessa 3 sarjan kärkijoukossa majaileva MyPa hoitelee putoamiskurimukseen ajautuneen KuPS:n. Ykkösessä vahvoilla ovat puolestaan KäPa:n vieraakseen saava PS Kemi sekä viime aikoina silminnähden piristynyt JJK, joka kohtaa kotonaan Oululta rumasti tauluun ottaneen TPV:n.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 6.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, 2(1), 2(X), 1, X(2), 1, 1, 1(X), 1, 1, 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 4.7.2008.

JK: 6+2 oikein.

Hyökkäävän pelityylin kaikkivoipa myytti

Maalit ovat jalkapallon suola ja usein pelin taso määritellään tehtyjen täysosumien mukaan.  Suomessa on puhuttu viime aikoina passiivisen, puolustavan pelityylin vaikutuksesta seurojen menestykseen ja pelaajien kehitykseen. Maassamme elää vahva illuusio siitä, että hyökkäävä pelityyli palvelee paremmin suomalaisen futiksen kehitystä.

Ongelma liittyy suomalaista jalkapalloa jo pitkään vaivanneeseen tautiin. Alemmuuskompleksi on mennyt joissain piireissä niin pitkälle, että maajoukkueelta ja Veikkausliigan seuroilta vaaditaan hyökkäävää pelityyliä jopa tulosten kustannuksella. Sankareita monelle ovat Mika Lehkosuo ja Antti Muurinen, vaikka esimerkiksi tiukan puolustuspelin nimeen vannova Roy Hodgson sai huomattavasti Muurista parempia tuloksia aikaan maajoukkueessa.

Harha-aistimus on vahva. Otetaan pari esimerkkiä. Chelsean ihaillun ex-manageri Jose Mourinhon pelifilosofia lähtee raudanlujasta puolustuksesta liikkeelle. Suomessa suosittu Liverpool pelasi europeleissä puolustamiseen perustuvalla tyylillä vuosikaudet ja menestyi. Jos RoPS tekee kesäisellä Finnair Stadionilla saman HJK:ta vastaan, puhutaan suomifutista taaksepäin vievästä roiskinnasta.

Kyseessä on harvinaisen sitkeä myytti. Pelasiko “Bana” Lehkosuon Honka viime kaudella todella koko ajan hyvin markkinoidun sloganinsa mukaista iloista, hyökkäävää futista? Todellisuudessa kylmät realiteetit muuttivat tiukoissa matseissa myös espoolaisten ideologiaa. Fakta on se, että Veikkausliigan kärkiseurat pelaavat aina voitosta ja pelityyliä muutetaan sen mukaan.

Parhaiten suomalaista jalkapalloa palvelee voittamisen kulttuurin kehittäminen. Saavutettu tulos on ainoa mittari, ei tapa, millä se on saavutettu. Jos viheriöllä nähdään todellista taistelua, jossa pelaajat antavat kaikkensa joukkueen puolesta, myös tapahtuman viihdyttävyys on taattu. Hyvä esimerkki tästä oli viime viikonlopun tasapeliin päättynyt TamU-Jaro -taisto, jossa vierasjoukkue oli hienon asenteensa myötä lähempänä maalintekoa puolustavasta pelityylistä huolimatta.

Radikaalimmat uudistajat ovat ehdottaneet sääntömuutoksia hyökkäävämmän pelityylin edistämiseksi. Kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä vastaavaa keskustelua on käyty viimeksi Italian MM-kisojen jälkeen otteluiden maalikeskiarvojen romahdettua pohjalukemiin. Seurauksena oli muutama jalkapallomaailmaa järisyttänyt sääntömuutos. Voitosta sai muutosten jälkeen kolme pistettä ja puolustava joukkue ei saanut enää syöttää palloa oman maalivahtinsa käsiin.

Lajikulttuuri ja perinteet ovat jalkapallossa onneksi sen verran muita lajeja vakaammalla jalustalla, että kumouksellisia muutoksia pelin sääntöihin ei ole sittemmin nähty. Jalkapallon ystävät ymmärtävät, että peli sisältää maalien ohella myös muita nyansseja. Maaliahneen kärkimiehen ja huippuveskarin välinen voimainkoetus ei ole ainoa eeppinen kaksintaistelu vihreällä veralla.

Jokainen pelaa vahvuuksillaan. Suomalaisen jalkapallon vahvuudet näyttäisivät olevan hyvän joukkuepelin ja puolustuspelin suunnalla. Myös nämä osa-alueet voivat olla se peruskivi, jolle futiksen nousulle voidaan rakentaa jatkoa.

Vakiokierroksella on mukana vielä viimeisiä Englannin sarjojen koitoksia. Kohteina on viisi kappaletta Valioliigan otteluita. Kinkkiseksi tämän viikon rivin tekee se, että loput ottelut on napattu mukaan harvemmin kupongilla esiintyvästä Ykkös- ja Kakkosliigasta.

Tässä vaiheessa kautta seurat ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Monelle kauden viimeiset ottelut ovat merkityksettömiä, toiset juhlivat jo sarjanousua ja onnettomimmat surevat putoamista sarjaporrasta alemmaksi. Valioliigassa käydään Chelsean ja ManU:n mestaruustaiston lisäksi kuumaa taistelua putoamista vastaan. Panokset eivät voisi olla enää kovemmat ensimmäisessä kohteessa, kun yhteen iskevät vielä lisäpaunoja pistepussiensa pohjalle kaipaavat Fulham ja Birmingham. Lähes kaikki merkit ovat kohteessa pelattavia, mutta suurin luotto lähtee kotiedun myötä Fulhamille. Myöskin putoamiskamppailussa mukana oleva Reading lyö samaan aikaan kotonaan Tottenhamin kiristäen tilanteen äärimmilleen ennen viimeistä kierrosta.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.5. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, 1, 1, 1, X(2), 2(X), 1(2), 1, 1(X), 1, 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla ke 30.4.2008.

JK. Rivillä peruskohteista kuusi oikein, vaihtorivillä kahdeksan. Eli metsään meni myös tällä viikolla.

Suomi jatkaa englantilaisopein

Jalkapallomaajoukkueen päävalmentajavalinnasta on keskusteltu futisväen keskuudessa melkein jo kyllästymiseen asti. Palloliitto pääsi alkuviikosta vihdoin ratkaisuun asiassa. Roy Hodgsonin jättämän paikan ottaa vastaan toinen englantilainen Stuart Baxter. Nyt “Huuhkajien” katseet voidaan suunnata jälleen eteenpäin.

Valinnan jälkeisiä tuntemuksia on tuotu julki tällä viikolla pitkään ja hartaasti suomalaisissa urheilulehdissä. Maamme johtavan futisaviisin IS Veikkaajan suhtautuminen Baxteriin ja hänen mahdollisuuksiinsa on ollut varovaisen myönteistä. Sensaatiohakuisempi Urheilulehti puolestaan teilasi valinnan heti kärkeen.

Myös lukuisat jalkapallovaikuttajat ovat kommentoineet valintaa. Skotlannin liigan Hibernianin peräsimeen Turusta vastikään siirtynyt Mika-Matti Paatelainen arvosteli Palloliiton päätöstä ja uudisti vaatimuksensa suomalaisesta päävalmentajasta maajoukkueessa. “Mixun” puheissa on kieltämättä oma vinha peränsä. Harmi vain, että konkreettiset vaihtoehdot jäivät ex-maajoukkueratsulta esittämättä. Fakta on kuitenkin se, että Suomesta ei tällä hetkellä löydy kansainvälisen tason valmista huippuvalmentajaa.

Palloliiton päätökseen vaikuttivat epäilemättä myös taloudelliset resurssit. Baxter on varmasti halvempi vaihtoehto kuin monet spekulaatioissa vilahdelleet nimekkäämmät valmentajat. Myös kunnianhimoa luulisi löytyvän. Herran CV näyttää jo nyt hyvältä, mutta uran kruunaava läpimurto valmentajaeliittiin on vielä saavuttamatta.

Baxter on valmentanut urallaan seitsemässä eri maassa, joten kokemusta erilaisista olosuhteista löytyy rutkasti. Englantilainen tuntee erityisen hyvin pohjoismaalaisen jalkapallokulttuurin. Baxter valmensi pitkään ja menestyksekkäästi Ruotsin Helsingborgissa ja kokemusta löytyy myös Norjasta. Yhtäläisyyksiä Hodgsonin kanssa löytyy siis runsaasti. Kaikki ainekset menestykseen ovat edelleen olemassa, vaikka tehtävä on haastava. Nähtäväksi jää, kuinka Baxter pystyy realisoimaan taktiset visionsa joukkueen pelissä.

Maajoukkueen uuden luotsin teesit ovat selkeät. Baxter suosii pelaamista maata pitkin ja on korostanut jatkuvasti aktiivisen pallottoman pelin merkitystä. Englantilaisen valmentamien joukkueiden peli on perustunut kurinalaiseen puolustamiseen. AIK voitti Ruotsin mestaruuden Baxterin johdolla, vaikka joukkue teki sarjassa vähiten maaleja koko kaudella. Selkeä etu tilanteessa on se, että uuden päävalmentajan johdolla Suomi voi jatkaa EM-karsinnoissa erinomaisesti toimineen puolustusjärjestelmän toteuttamista. Hodgson teki hyvän pohjatyön, jonka varaan on kannattavaa ja helppoa rakentaa. Sen vuoksi karsintapeleissä tökkineen hyökkäyspelin kuvioiden juonimiseen jää nyt enemmän aikaa.

Britin joukkueissa on perinteisesti noudatettu tiukkaa kuria. Sooloilua ei sallita ja kaiken a ja o on yhtenäinen ja uhrautuva joukkuepeli. Tämä voi aiheuttaa ongelmia maajoukkueen individualisteille kuten Aleksei Eremenko Jr.:lle. Baxterin onkin löydettävä tasapaino tekemisissään. Suomella ei ole varaa menettää “Losan” kaltaisia huipputärkeitä pelaajia minkäänlaisten ristiriitojen vuoksi. Maajoukkuevalmentajan on oltava tietyssä mielessä diplomaattisempi toimija kuin seurajoukkueluotsin. Myös siimaa täytyy antaa tarvittaessa. Jari Litmasen kaltaisen kokeneen pelaajan palkkaaminen kakkosluotsiksi voisi ratkaista tämän ongelman.

Uunituoreelta maajoukkuevalmentajalta on heti kärkeen toivottu rohkeampaa nuorten pelaajien sisäänajoa. On totta, että Veikkausliigassa ja ulkomaan kentillä pelaa tukku todella mielenkiintoisia tuoreita suomalaisnimiä. Ainakin Mika Ääritalo, Perparim Hetemaj ja nuorten maajoukkueessa viime aikoina loistanut Tim Sparv ansaitsevat enemmän mahdollisuuksia A-maajoukkueessa. Eri asia on se, kuinka pelottomasti Baxter uskaltaa ajaa uusia kasvoja sisään joukkueeseen nykyisin jo varsin vaativaksi luonnehdittavan suomalaisen futiskansan kasatessa menestyspaineita britin harteille.

Vakiokierroksen kohteet koostuvat jälleen Englannin sarjojen väännöistä. Lapulla on kuusi kappaletta Valioliigan kamppailuja. Loput kohteet ovat sarjatasoa alempaa. Viikon varmat löytyvät tällä kertaa kohteista 4, 6 ja 7. Kotijoukkueet Reading, Birmingham ja Crystal Palace etenevät voittoihin otteluissaan. Kahden ensimmäisen kohteen Manchester United ja Chelsea ovat varmasti ylipelattuja, joten vaihtomerkkejä kannattaa kokeilla näissä kohteissa. Arsenalin liigacupissa murskannut Tottenham on hurjassa vireessä ja tulee aiheuttamaan ongelmia ManU:lle ykköskohteessa. Chelsea on pelannut mainiosti viime aikoina, mutta joukkue on edelleen siipirikkoinen. Portsmouthia vastaan ristivarmistus on siis paikallaan.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 2.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(2), 2(X), X(2), 1, 2(1), 1, 1, 1, 1, 1(X), 2, 2, 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 1.2.2008.

JK: 3+2 oikein.

Ykkösen maalikarnevaalit jatkuvat tasaisissa merkeissä

Suomen Ykkösessä aletaan lähestyä puolimatkan krouvia. Sarja on ollut tänäkin kesänä tuttuun tapaan tasaväkinen ja maaleja on nähty paljon. Sijoittaja Ari Lahden pelastama Kuopion Palloseura on niukassa johdossa ennen sarjan yllättäjäjoukkueita helsinkiläistä PK-35:ta ja Jyväskylän Jalkapalloklubia. KuPS lähti sarjaan ennakkosuosikkina ja onkin pelannut tähän mennessä tappioitta. Myös Lapin ylpeys Rovaniemen Palloseura on hyvissä asemissa ajatellen loppukauden kuumia nousutaistoja.

Ykkösen yleisömäärät ovat olleet viimeisten vuosien aikana valitettavan alhaiset. Kuluneella kaudella yleisökeskiarvo on kuitenkin nousussa. Kakkosesta nousseet uudet alueelliset ykkösseurat, JJK etunenässä, ovat nostaneet sarjan katsojakeskiarvoa. Jyväskylässä eletään tällä hetkellä todellista jalkapallokiimaa. Loistavasti kauden avannut JJK on kerännyt katsomoihin tuhatmäärin ihmisiä. Voittoisaa cup-ottelua MyPaa vastaan seurasi Harjulla yli 3 300 katsojaa. JJK:n joukkue on sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Alkukausi on osoittanut, että Jyväskylässä on potentiaalia tehdä “hongat” ja roihauttaa jalkapalloinnostus liekkeihin perinteisessä jääkiekkokaupungissa.

Jänkhän seurojen tiukassa keskinäisessä taistossa yliotteen on ottanut alkukaudesta rämpinyt RoPS. Seuran kiistelty johtohahmo, vanha kettu Jouko Kiistala on rahdannut jälleen laivalastillisen afrikkalaisia pelaajia nostamaan Rovaniemen ylpeyttä liigaan. Tänä vuonna hankinnat ovat olleet onnistuneita. Myös pitkästä aikaa loukkaantumisilta välttyneen kokeneen koijarin Zeddy Sailetin panos RoPS:n hyvien otteiden taustalla on ollut merkittävä. Brassi Luiz Antonion johtama TP-47 on puolestaan kompuroinut viime viikkoina. Myös ulkomaalaiseen osaamiseen pitkälti luottava TP on jo tiivistänyt pelaajarinkiään. Nähtäväksi jää, onko hanskat heitetty nyt lopullisesti tiskiin liiganousun suhteen.

Kokkolassa on nähty muutaman vuoden tauon jälkeen paikallistaistoja GBK:n noustua Ykköseen viime kauden päätteeksi. Edellisenä kesänä lupaavia otteita Ykkösessä esittänyt KPV on ollut eräs alkukauden suurimmista alisuorittajista. Vihreäpaidat ovat jo tässä vaiheessa menettäneet mahdollisuutensa liiganousuun. Tilannetta kuvaa hyvin se, että KPV vuokrasi Suomen sarjojen parhaimpiin ulkomaalaispelaajiin kuuluvan gambialaiskärki Dawda Bahin HJK:lle. “Banjulin taikuri” pelaa Helsingissä loppukauden kattavalla vuokrasopimuksella. Myös GBK:n eli “Gebiksen” alkukausi on ollut vaisuhko, joten Kokkolassa nähtäneen tiukkoja vääntöjä putoamisviivan lähestyessä paikallisia seuroja uhkaavaa vauhtia.

Viime kaudella jopa nousutaistossa hetkisen mukana ollut HJK:n farmi Klubi-04 on vajonnut kuluneen kesän aikana hitaasti mutta varmasti sarjan pohjasakkaan. Ykkösen muuttuessa yhä ammattimaisemmaksi sarjaksi joukkue tippunee Kakkoseen, ellei emoseura ala tosissaan pumppaamaan varoja ja pelaajia joukkueeseen. Ihmetystä jalkapallopiireissä on herättänyt se, että liiga-HJK:ssa istuu tällä hetkellä penkillä kovan tason pelimiehiä. Farmiseurassa olisi varmasti luvassa rutosti peliaikaa ja vastuuta.

Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelataan hieman hyökkäävämpää jalkapalloa kuin Veikkausliigassa. Varovaista peruuttelua harrastavat vain muutamat seurat – ja sitäkin lähinnä vierasotteluissaan. Joukkueissa pelaa runsaasti nuoria lupaavia pelaajia ja myös kokeneempia kotimaisia taitureita. Mielenkiintoiset ulkomaalaispelaajat täydentävät Ykkösen värikkään pelaajapaletin. Pelin intensiteetti ja taso ovat siis kunnossa. Harmillista on kuitenkin se, että Palloliitossa ei olla täysin tajuttu Ykkösen markkina-arvoa. Medianäkyvyys on toki parantunut uuden verkkosivun myötä, mutta töitä on edelleen tehtävä hartiavoimin, jotta sarjan tunnettavuus kohenisi suomalaisen jalkapalloväen keskuudessa.

Viikon vakiokierroksella kohteina on Ykkösen täyden kierroksen lisäksi Kakkosen otteluita sekä liigataisto AC Oulun ja FC Hongan välillä. Kotijoukkueen kuntokäyrä osoittaa alaspäin. Kuudesta edellisestä ottelusta pisteitä on kertynyt ainoastaan kaksi. Castrenin tekonurmi on kuitenkin ollut tällä kaudella vaikea paikka vierailijoille. Kohteeseen 1 kannattaa siis laittaa ristivarmistus kakkosen kera. Viikon varmat löytyvät Ykkösen peleistä. RoPS jatkaa voittokulkuaan heikosti vieraissa esiintyneen Atlantiksen kustannuksella. Myös alakanttiin alkukauden pelanneen FC Hämeenlinnan tilanne kohenee joukkueen ottaessa täydet pisteet GBK:n vieraillessa Kaurialassa.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 22.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), 1, 2, 1, 1(X), X(2), X(2), 1, 1, 2(1), 2, 1, 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 20.7.2007.

JK: 7+2 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: