Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.
Suuressa maailmassa jalkapalloa pääsee seuraamaan valtavilla stadioneilla, joiden fasiliteetit ovat kotimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kuin toiselta planeetalta. Pyhätöt on suunniteltu ainoastaan jalkapalloa varten ja niiden jyrkkiin ja tyylikkäisiin katsomoihin mahtuu kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan otteluita ja laulamaan sankareilleen. VIP-osasto ei ole tuulen mukana naapurin Raimon pihalle lentävä teltta, vaan usein jopa oikea ravintola kolmen tähden palveluineen kompleksin uumenissa.
Suomessa tilanne on useimmiten toisenlainen. Liigatasolta löytyy muutamia stadioneita, jotka olisivat käypää tavaraa suuremmissakin sarjoissa, mutta varsinkin alemmilla sarjatasoilla mennään aika ohuin eväin eteenpäin. Kylien ja kaupunkien ylpeydet esiintyvät kotiyleisöilleen vaatimattomissa puitteissa.
Usein ”stadion” on paikallinen urheilukenttä juoksuratoineen. Sen ympärille on nikkaroitu talkoilla muutama katsomo, joista yhdessä saattaa hyvässä tapauksessa olla katto. Ravintolan virkaa toimittaa matseja varten kentän kulmaukseen pystytetty koju, joka voi olla teltta tai vaikkapa rähjäinen asuntovaunu, kuten Pukinmäessä taannoin.
Keskiössä on peli ja ne muutamat paikalla vuosi toisensa jälkeen olevat lojaalit seuraihmiset. Mikä voisi olla romanttisempaa?
Vetäjä hakee 