Veteen piirretty viiva

Urheilun ja politiikan välisistä suhteista väännetään kättä säännöllisin väliajoin. Useimmiten keskustelu liittyy olympialaisiin, sillä olympia-aatteen virallisena päämääränä on tai ainakin pitäisi olla yhteisöjen rauhan edistäminen ja ihmisarvon säilymisestä huolehtiminen urheilun avulla.

Viimeksi aihe nousi laajempaan keskusteluun viime kesän Pekingin olympialaisten yhteydessä. Kiinan hallitus lupasi parantaa ihmisoikeustilannettaan saadessaan olympiakisat järjestettäväkseen. Valitettavasti lupaukset eivät toteutuneet. Kiina järjesti kisojen aattona verilöylyn Tiibetissä ja myös Suomessa käytiin keskustelua siitä, miten urheiluväen tulisi suhtautua kisoihin osallistumiseen.

Myös urheilijat joutuivat ottamaan kantaa tähän polttavaan kysymykseen. Tiibetiä tukevaan adressiin omien sanojensa mukaan vahingossa nimensä lykännyt Tero Pitkämäki joutui erityisesti ristituleen. ”Pidän urheilun ja politiikan erillään”, totesi keihäänheittäjä tuolloin ja julkinen keskustelu asiasta tyrehtyi pian tämän jälkeen.

Jalkapallon puolella kysymys nousi pinnalle muutama viikko sitten, kun Sevillan malilaiskärki Frédéric Kanouté otti kantaa Gazan tilanteeseen paljastamalla maalituuletuksensa yhteydessä Palestiina-aiheisen t-paidan yleisölle. Kanouté sai tempauksestaan sakot ja lehdissä sekä kansainvälisen jalkapallon päättävissä elimissä kannanotto tuomittiin kovin sanoin.

Jalkapallon historiassa on nähty runsain mitoin poliittisia kannanottoja. Kaikki muistavat esimerkiksi Robbie Fowlerin vuoden 1997 kannanoton Liverpoolin lakkoilevien satamatyöntekijöiden puolesta. Fowler nousi rohkean tekonsa myötä eläväksi legendaksi Liverpoolissa, mutta UEFA ei tykännyt kärkimiehen tekosista pätkääkään. Vielä vähemmän futispamppuja miellytti Serie A:n Internazionalen lahjoittama tukishekki Meksikon zapatistiliikkeelle viime vuonna.

Myös toisen ääripään mielipiteitä on nähty. Italian fasisteja avoimesti tukeva Paolo di Canio nousi otsikoihin muutama vuosi sitten Lazion kannattajille esittämänsä sieg heil -tervehdyksen myötä.

Missä kulkee sitten raja? Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä on määritelty poliittisten mielipiteiden esittämisvapaus hyvin selkeästi. Tietystikään kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kuulu kenenkään oikeuksiin, mutta onko futistyöläisellä oikeus ilmaista poliittisia mielipiteitä työpaikallaan?

Junioripuolelle politiikka ei enää kuulu – vanhoista usein naurettavuuksiin menneistä kahinoista on päästy kaikeksi onneksi eroon. Toisaalta Palloliiton tärkeä rasismin vastainen kampanja on mielestäni luonteeltaan hyvin poliittinen, varsinkin jos pohditaan viime aikoina Suomessa esiin noussutta muukalaisvihamielistä liikehdintää. Viiva on siis veteen piirretty.

Vakiokupongilla mennään Englannin sarjojen merkeissä. Varmat kannattaa sijoittaa ainakin kohteisiin 1, 4 ja 8. Tuomarivirheen uhriksi edellisenä viikonloppuna joutunut Chelsea velloo pienimuotoisen kriisin kourissa, mutta on edelleen mukana aivan kärkikahinoissa, mikäli kykenee lyömään itseluottamuksensa menettäneen Hullin kotonaan. Siniset eivät jätä tätä tilaisuutta hyödyntämättä. Varma ykkönen.

Kohteen 4 Sunderland on piristynyt huomattavasti managerinvaihdoksen jälkeen, kun taas nousijajoukkue Stoke on puolestaan romahtanut alkukauden pirteiden esitysten jälkeen täysin ja on eräs vahvimmista putoajakandidaateista tällä hetkellä. Merkki Sunderlandille.

Kohteessa 8 Birmingham kohtaa cupissa jatkoon edenneen Burnleyn. Vieraiden puolustus on rakoillut pahasti viime otteluissa ja kotijoukkue kykenee lievästä alavireestä huolimatta hyödyntämään tilanteen laadukkaan hyökkäyskalustonsa avulla.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 7.2. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1(X), 1, 1, X(2), 2, 1, 2(1), X, 1(X), 1, 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 6.2.2009.

JK: 4+1 oikein.

Luovan futiksen juhlaa Afrikassa

Ensi viikosta alkaen jalkapalloväen katseet suuntautuvat noin kuukauden ajaksi Afrikkaan, kun Ghanan Accrassa potkaistaan käyntiin Afrikan mantereen suurimpiin jalkapallotapahtumiin lukeutuva African Cup of Nations. Euroopan mestaruuskisoja vastaava tapahtuma järjestetään nyt jo 26. kerran. Kahden vuoden välein järjestettävän turnauksen isäntänä toimiva Ghana järjestää kisat jo neljättä kertaa.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin vuonna 1957 Sudanissa. Isäntämaa on selviytynyt voittajaksi peräti yksitoista kertaa. Kultamitaleita on juhlittu kaiken kaikkiaan kolmessatoista eri maassa. Eniten mestaruuksia löytyy Egyptiltä, joka on vienyt kannun mukanaan viisi kertaa. Neljään pyttyyn ovat yltäneet Ghana ja Kamerun. Edellisissä kisoissa tittelin voitti Egypti, joka löi finaalissa Norsunluurannikon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Tapahtuma herättää suurta huomiota ympäri maailmaa, sillä turnaus on ollut perinteisesti erittäin viihdyttävä. Afrikkalaisten joukkueiden taktinen osaaminen on usein vajavaista, varsinkaan puolustuspelin organisointi ei ole koskaan ollut ryhmien vahvin osa-alue. Peli on mielikuvituksellista ja erittäin luovaa. Maalitilanteita syntyy siis liukuhihnalta. Afrikkalaisen hallitun kaaoksen negatiivinen puoli löytyy välillä täysin överiksi menevässä taklauspelissä. Törkeitä jaloille potkiskeluja nähdään turhan usein.

Erikoisen ajankohtansa takia turnaus on aiheuttanut takavuosina harvinaisen paljon harmaita hiuksia Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tilanne on sama myös tänä vuonna. Moni huippuseura menettää avainpelaajansa kuukauden ajaksi kesken vilkkaimman sarjakauden. Viimeksi Englannin Valioliigan Chelsean johtoportaaseen kuuluva Bruce Buck arvosteli rajusti turnauksen ajankohtaa. Buckin mukaan on täyttä hulluutta pelata näin raskas turnaus tässä vaiheessa vuotta. Chelsean tapauksessa raivon voi ymmärtää. Neljä seuran avainpelaajaa matkustaa Ghanaan.

A-lohkossa pelaava isäntämaa lukeutuu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Marokko, Guinea ja Namibia haastavat Chelsean Michael Essienin kipparoiman “Black Starsin”. Kaksi ensin mainittua joukkuetta aiheuttanevat suurimmat ongelmat isännille. Molemmista ryhmistä löytyy tukku Euroopan huippusarjojen pelaajia. Suurin mielenkiinto kohdistuu Guinean lupaavaan pelinrakentajaan Pascal Feindounoon sekä Kiovan Dynamossa maaleja paukuttelevaan Ismaël Boungaraan. Marokon laadun takaa Afrikan kentät hyvin tunteva veteraanivalmentaja Henri Michel.

Kestomenestyjät Norsunluurannikko ja Nigeria ovat vahvoilla turnauksen kuolemanlohkoksi tituleeratussa B-lohkossa. Molemmilla joukkueilla on todella pelottava hyökkäyskalusto. MM-kisoissa ihastuttanut Norsunluurannikko on turnauksen suurin voittajasuosikki. Mali yrittää laittaa kapuloita “Norsujen” ja Nigerian rattaisiin Sevillasta tutun voimakaksikon johdolla: Freddie Kanouté ja Seydou Keita kuuluvat turnauksen mielenkiintoisimpiin pelimiehiin. Beninin osaksi jää heittopussin rooli. C-lohkossa suosikin viittaa kantaa Kamerun. “Lannistumattomien leijonien” ohella hallitseva mestari Egypti on lähellä jatkopaikkaa. Barcan maalitykki Samuel Eto’o on lohkon kuumin nimi. Sudanin ja Sambian mahdollisuudet ovat hyvin ohuet.

Turnauksen viimeinen lohko vaikuttaa ennakkoasetelmiltaan kaikkein kimurantimmalta. Kaikilla neljällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin. Vuoden 2002 MM-kisoissa loistanut Senegal hakee menestystarinalleen jatkoa varsin laadukkaalla ryhmällä. Tuleva MM-kisaisäntä Etelä-Afrikka rakentaa puolestaan joukkuettaan jo tulevaa turnausta ajatellen. Brassi Carlos Alberto Parreiran luotsaama “Bafana Bafana” pelaa kovien paineiden alla. Hyvää tulosta odottaa koko maa presidentti mukaan lukien. Blackburnin Aaron Mokoena ja Evertonin Steven Pienaar ovat joukkueen ehdottomat avainpelaajat. Angolalla ja Tunisialla on myös hyvät mahdollisuudet edetä jatkoon.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.1.2008.

%d bloggaajaa tykkää tästä: