Henki vastaan materia

Mestareiden liigan kausi 2010–11 huipentuu ensi lauantaina Lontoon Wembleyllä käytävään loppuotteluun, jossa kohtaavat jätit Euroopan laidoilta. Espanjan mestari, konemaisesti voitosta voittoon jyräävä FC Barcelona valmistautuu titaanien taistoon suursuosikkina. Sumusaarten kenttiä kuluneella kaudella hallinneelle Manchester Unitedille jää tässä väännössä haastajan rooli.

Barça on ollut viime vuosina dominoivin joukkue niin kotimaassaan kuin eurokentillä. Monien asiantuntijoiden mielestä ainoastaan AC Milanin kevään 1990 mestarijoukkue vetää vertoja FC Barcelonan lähes voittamattomalle armadalle. Kaksikymmentä vuotta sitten jalkapallomaailmaa ihastuttivat Ruud Gullitin ja Marco van Bastenin kaltaiset pallojonglöörit. Nyt viheriöiden keisareita ovat argentiinalainen Lionel Messi sekä Espanjan maailmanmestarit Xavi ja Andres Iniesta.

Barcelona on rankattu monissa arvioissa maailman parhaaksi jalkapallojoukkueeksi. Katalonialaiset tarjoavat katsojille lähes täydellistä teknistä osaamista ja taktista nerokkuutta. Pelaajat saattavat vaihtua ottelusta riippuen, mutta pelityyli säilyy samanlaisena. Barça jaksaa pitää palloa ja jauhaa lyhytsyöttöpelillä tarvittavat maalintekopaikat, joista se iskee pallot rysään kliinisellä varmuudella. Viime vuosi päättyi pettymykseen, joka halutaan nyt kuitata.

Nälkää riittää kuitenkin myös Barçan haastavan Manchester Unitedin leirissä. Manageri Sir Alex Fergusonilla on hieno mahdollisuus napata kolmas eurokannu haltuunsa, vaikka joukkueen kausi on ollut vastoinkäymisiä täynnä. Materiaalin leveys on suurin kanto tämän projektin tiellä. Kuluneen kauden ManU:a on pidetty Englannissa eräänä heikoimmista mestaruuteen yltäneistä valioliigajoukkueista.

Syntyvän painetilan käsittelykyky ratkaisee paljon. ManU:n mahdollisuudet piilevät henkisellä puolella. Vaikka Valioliigaa ovat viime vuosina dominoineet samat Top Four -ryhmät, useat pienemmät seurat ovat asettaneet kauden mittaan tiukkoja haasteita mestarijoukkueelle. Esimerkiksi Wolves laittoi kotonaan kaikkia suuria kuonoon.

Täpärimmät ottelut ovat karaisseet ManU:a kauden huipentumaa varten. La Ligassa tasoerot ovat suuremmat. Espanjan liigassa on ainoastaan kaksi huippujoukkuetta, joten Barcelona on päässyt liian monta kertaa helpolla.

ManU on astetta spontaanimpi joukkue ja se kykenee muuttamaan pelitapaansa ja tempoa nopeammin kuin junnaavaan syöttörumbaan pelaamisensa pohjaava Barcelona, jonka yllätyksellisyys nojaa pitkälti Messin taiturimaisiin yksilösuorituksiin.

Myös tuomaroinnin osaamisella on oma merkityksensä lauantaina. Aikaisemmissa otteluissa Barçan hennoimmat virtuoosit ovat olleet erotuomareiden suosiossa ja tätä katalonialaiset ovat käyttäneet häikäilemättömästi hyödykseen. Esimerkiksi välierissä Barçan Dani Alves onnistui filmaamaan Real Madridin Pepen suoralla punaisella katsomoon. Tuoreessa muistissa ovat myös Iniestan kaatuilut MM-finaalissa.

Miten päätuomari onnistuu, kun vastakkain ovat seksikästä futista pelaavat Barcelonan taiturit ja runnovampaan pelityyliin luottava ja kirveellä veistetyltä pubihuligaanilta näyttävän Wayne Rooneyn johtama ManU? Pillipiiparin pään on pysyttävä jääkylmänä.

Kamppailun näyttämönä toimivan Wembleyn legendaariset kaksoistornit jyrättiin vuonna 2003 uuden, hienomman pytingin tieltä. Historia ei kuitenkaan kuole koskaan. Molemmilla joukkueilla riittää hienoja muistoja Lontoosta. Molemmat seurat voittivat ensimmäisen Euroopan seurajoukkueiden mestaruutensa juuri samaisella stadionilla, joten finaalikohtaaminen on myös tällä tapaa historiallinen tapaus.

Tällä kertaa materiaali ja teknis-taktinen osaaminen kallistavat vaakakuppia voimakkaasti Barcelonan suuntaan, mutta lopulta finaalin ratkaisevat pelaajien pääkoppien sisällä tapahtuvat asiat. Se vie pytyn, jonka pannu kestää kasvavaa painetta paremmin. Henki lyö viime kädessä materian.

Sunnuntain vakiokuponki täyttyy Suomen kolmen korkeimman sarjatason otteluista. Liigapelien perusmerkiksi kelpaa kohteen 1 HJK. Klubia vastaan asettuva JJK Jyväskylästä on avannut sarjan sensaatiomaisesti ja johtaa liigaa. Joukkueen puolustus joutuu nyt todelliseen testiin sarjan laajimman materiaalin omaavan HJK:n käsittelyssä. Kotijoukkue kärsi yllätystappion vieraissa IFK Mariehamnia vastaan ja on varmasti varpaillaan heti alusta lähtien. Varma ykkönen.

Kierroksen ideavarma löytyy kohteesta 8. Laajasalon Palloseuran kausi on lähtenyt yskähdelleen käyntiin, mutta se otti tiistaina tärkeän vierasvoiton paikallisottelusta KäPa:aa vastaan. LPS on tunnetusti vaikea voitettava kotonaan, joten uskotaan pelaajamateriaaliltaan astetta laadukkaamman GrIFK:n kaatuvan sunnuntaina. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 29.5. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2, X(2), 1(2), X(2), X, 1(X), 1, 1, 1(X), 1, 1(X), 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 27.5.2011.

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Metsän Visentistä tuli historian tekijä

Historiallinen kirous on vihdoin murtunut. Espanja on jalkapallon maailmanmestari, ensimmäistä kertaa. Historiaa tehtiin myös toisella tavalla. Espanja on ensimmäinen hallitseva Euroopan mestari, joka kykenee valloittamaan MM-tittelin heti vanhan mantereen kultajuhlien jälkeen.

1-0, 1-0, 1-0, 1-0. Neljä maalin voittoa jatko-otteluissa kertoo valtavasta henkisestä vahvuudesta.

Joukkueen valmentaja, Vicente del Bosque, eli ”Metsän Visentti” on ollut aikaisemmin urallaan eräänlainen Real Madridin harmaa eminenssi. Mursuviiksinen 60-vuotias on luotsannut Realin kaksi kertaa Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuteen. Sitä ennen Realin juniorijoukkueita valmentanut del Bosque oli esiintynyt sijaisluotsina kuninkaallisten edustusjoukkueen siirtymävaiheissa muutamaan otteeseen 90-luvulla. Kokenut del Bosque on varsin väritön, virkamiesmäinen valmentaja, joka ei ole kenties saanut ansaitsemaansa arvostusta Madridissa eikä muuallakaan. Nyt tilanne on tietysti toinen.

Del Bosque on jatkanut EM-kultaan luotsanneen Luis Aragonésin aloittamaa työtä Espanjan peräsimessä ja luonut joukkueelleen järkevän pelikirjan. Tekniseltä osaamiseltaan ylivertainen joukkue pitää palloa ja pyrkii kärsivällisesti jauhamalla eteenpäin. Näin se jaksoi tehdä myös tämän turnauksen finaalissa, jatkoajalle asti.

Paketti on kuitenkin myös alaspäin kunnossa. Siitä kertoo maalin pysyminen puhtaana turnauksen pudotuspelivaiheessa. Finaalissa loistavasti pelanneella Iker Casillaksella oli tietysti oma roolinsa tämän seikan toteutumisessa.

La Furia Roja ei kuulunut suurimpiin mestarisuosikkeihin alkulohkovaiheen jälkeen, vaikka se nousi hienosti sillasta vaikean Sveitsi-ottelun jälkeen. Joukkueen peli kehittyi kuitenkin jatkuvasti turnauksen edetessä. Se on useimmiten mestarin merkki. Välierässä Espanja juoksutti aikaisemmissa otteluissaan murskaavaa ylivoimaa esittäneen Saksan laulukuoroon.

Johannesburgin loppuottelussa Espanjan hyökkäyspeli oli avausjaksolla hieman ruosteessa, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. Ottelu oli draaman kaarensa perusteella 2000-luvun paras arvokisafinaali, vaikka maaleja ei kovin montaa nähty.

Finaalista jäivät mieleen myös Mark van Bommelin ja Nigel de Jongin tappotaklaukset avausjaksolla. Molemmista sikailuista olisi voinut nostaa punaisen kortin. De Jongin kung fu -potku oli jotain sellaista, mitä ei haluaisi nähdä MM-finaalissa. Sympatiapisteet menivät kuitenkin molempien joukkueiden osalta pakkaselle Andres Iniestan filmattua jatkoajalla hollantilaisille kaksi korttia ja samalla Johnny Heitingan katsomoon. Draamaa nähtiin siis isolla Draalla.

Espanjan hyökkäyspelin sielu tässä turnauksessa oli keskialueen katalaanikaksikko Xavi-Iniesta. Kisakokoonpano oli muutenkin varsin Barcelona-painotteinen. Finaalin, kuten usean muunkin ottelun avauskokoonpanon pelaajista peräti 7 edusti FC Barcelonaa. Ainoastaan kisojen paras maalivahti Casillas (Real), Sergio Ramos (Real), Xabi Alonso (Real) ja Joan Capdevila (Villarreal) edustivat muuta osaamista Espanjan avauksessa.

Lopuksi vielä muutama sana kisaväsymyksestä, joka on nostettu suurimmaksi syyksi Kakán, Messin ja Rooneyn kaltaisten pelaajien floppaamiseen Etelä-Afrikassa. Asiasta avautui viimeksi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan.

Täyttä potaskaa, sanon minä. Espanjan joukkueesta esimerkiksi Xavi pelasi kuluneella kaudella Barcassa 53 ottelua. Samat selitykset ovat olleet suosittuja jokaisena arvokisavuonna. Parhaat jaksavat painaa loppuun asti.

Kisojen loppuanalysiin, veikkauksiin ja lupauksiin palataan vielä alkuviikosta. Stay tuned!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Kovan onnen gladiaattorit

Jalkapallo on Englannissa supersuosittua kansanhuvia. Vihreän veran gladiaattorit tienaavat tähtitieteellisiä summia vuosittain ja ovat kansankunnan megajulkkiksia, joiden tekemiset niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin kiinnostavat lähes kaikkia. Pelaajat ovat usein lähes täysin vailla yksityisyyden suojaa. Pieninkin esimerkiksi pubi-illan yhteydessä tapahtuva törttöily päätyy lehtien palstoille ruodittavaksi.

Uusin tapaus koettiin viikonlopun ottelukierroksen yhteydessä, kun joulunpyhien otteluruuhkassa mainioon tulokseen yltäneen sarjakärki Liverpoolin kapteeni Steven Gerrard pidätettiin maanantain vastaisena yönä Liverpoolin lähistöllä epäiltynä pahoinpitelystä. Liverpool oli juuri päättänyt härkäviikon taistonsa upeaan 5–1-voittoon Newcastlen vieraana. Gerrard viimeisteli ottelussa kaksi komeaa maalia. Lähiviikkoina selviää, kuinka vakavasta tapauksesta on todella kysymys.

Gerrard on saanut nimiinsä negatiivista julkisuutta jo aiemmin kuluvalla kaudella. Kyyninen, rangaistuspotkuun johtanut sukellus ottelussa Atletico Madridia vastaan ei jäänyt keneltäkään huomaamatta ja jo aiemmin heränneet syytökset Gerrardin jatkuvasta tahallisesta kaatuilusta voimistuivat.

Vaikka usein keltaisen lehdistön kohuotsikoilla ei ole totuuspohjaa, myös oikeita kehnoja esimerkkejä löytyy runsaasti. Varsinkin nuorilla pelaajilla on ollut vaikeuksia hallita käyttäytymistään nopean menestyksen ja vaurastumisen osuessa kohdalle. Monelle menestys on noussut hattuun ja jälki on usein pahannäköistä. Ajaxille vuoden 1995 Mestareiden liigan voiton ratkaissut, kovana bailaajana tunnettu Patrick Kluivert ajoi humalassa kolarin, jossa yksi ihminen kuoli. Suomen maajoukkueen tulevaisuuden toivoihin kuuluva Alexei Eremenko Jr. on ollut myös osallisena auto-onnettomuudessa, johon liittyy runsas alkoholin käyttö.

Vielä huonompia esimerkkejä löytyy kokeneempien kehäkettujen joukosta. Brittein saarten surullisin tapaus lienee Englannin maajoukkueen kapteeninakin toimineen Paul Gascoignen turmion tie. Mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmissa painiskeleva 41-vuotias legenda yritti itsemurhaa lontoolaishotellissa viime keväänä. The Sun -lehden mukaan englantilainen oli tapahtumahetkellä ainoastaan muutamia senttejä vedenpinnan yläpuolella, kun poliisit löysivät hänet kylpyammeesta.

Toivoa ongelmatapauksille antaa Englannin maajoukkueen ja Arsenalin Tony Adamsin tarina. 80- ja 90-lukujen huipputoppari käytti takavuosina alkoholia erittäin railakkaasti ja oli usein osallisena käsirysyissä niin yökerhoissa kuin kaduillakin. Vuonna 1990 Adams istui muutaman kuukauden vankilassa rattijuopumuksen takia. Legendan mukaan parhaimmillaan neljän tuopin tuntivauhtia Guinnessia kiskonut Arsenal-ikoni aloitti vuonna 1996 taistelun alkoholismia vastaan ja raitistui. Nykyisin Adams toimii Valioliigan Portsmouthin managerina.

Viikon vakiorivin kohteina on Englannin FA-cupia. Kohteessa 2 Arsenal saa vieraakseen Championshipin Plymouthin. Joukkueiden tasoero on suuri ja kaiken huipuksi Plymouthin päivän kunto on kehno. Kohteeseen varma ykkönen.

Kohteessa 7 Valioliigan häntäpäässä majaileva West Bromwich kohtaa kotonaan League Onen neljäntenä tällä hetkellä olevan Peterboroughin. Vaikka vierailijat ovatkin esiintyneet mallikkaasti viime viikkojen taistoissa, heikon liigakauden myötä nälkäisenä cup-otteluihin valmistautuva WBA etenee jatkoon. Myös kohteessa 8 valioliigajoukkue on vahvoilla. Viime kaudella sekä Liverpoolin että Chelsean cupissa kaataneen Barnsleyn eväät on syöty. West Ham nappaa paikan seuraavalle cup-kierrokselle.

Yllätyksiä kannattaa tällä viikolla hakea kohteisiin 6 ja 11. Championshipin keskikastissa vääntävä Sheffield Wednesday syttyy varmasti Valioliigan Fulhamin tullessa vierailulle. Peliprosenttien puolesta kohteen 11 Crystal Palace on myös kannattava sijoitus. Palace on ollut viime aikoina kovassa vireessä, vaikka Bristol Cityä vastaan tulikin tappio sunnuntain ottelussa.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(1), 1, X(2), 1, 1, 1, 1, 1, X(1), 1(X), 2, 1(X), 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 31.12.2008.

JK: 2+3 oikein.

%d bloggaajaa tykkää tästä: