Yksi on ylitse muiden

Veikkausliigakausi 2015 potkaistaan käyntiin tulevana sunnuntaina. Sarjassa on vain yksi suosikki. HJK on voittanut jalkapallon Suomen mestaruuden kuusi kertaa peräkkäin. Edellisen kerran mestaruus meni muualle seitsemän vuotta sitten, kun Inter vei pokaalin Turkuun.

HJK:ssakin aikoinaan pelannutta maajoukkueratsu Mika Nurmelaa mukaillen voisin todeta, että en näe mitään syytä, miksi Klubi ei voittaisi mestaruutta tänäkin vuonna. Joukkue on rakennettu europeleissä menestymistä varten ja liiga on sille ainoastaan valmistautumista suurempiin haasteisiin. HJK taistelisi kultamitaleista kakkosmiehistölläänkin.

Jatka lukemista ”Yksi on ylitse muiden”

HJK kompuroi Veikkausliigassa

Kotimaisen Veikkausliigan ylivoimaiseksi mestarisuosikiksi jo keväällä julistettu HJK on ajautunut keskikesällä pienimuotoiseen taantumaan. Joukkue pelasi maanantaina jo neljännen peräkkäisen voitottoman ottelun. Materiaaliltaan ylivertainen ryhmä on joutumassa yllättävän tiukoille kärkitaistossa FC Interin ja IFK Mariehamnin hengittäessä vahvasti helsinkiläisten niskaan.

HJK:n taantuman taustalla on joukkueen keskiakselin luokaton pelaaminen. Antti Muurinen ei ole vieläkään löytänyt sektorille toimivaa pelaajakombinaatiota. Honkataustaiset Rasmus Schüller ja Joel Perovuo eivät ole päässeet tasolleen ja lähinnä rikkovana pelaajana tunnetusta oululaistaustaisesta Antti Okkosesta ei ole kymppipaikan midakseksi.

Jatka lukemista ”HJK kompuroi Veikkausliigassa”

Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 2/3

Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 2:

To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu

Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.

Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.

Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.

Jatka lukemista ”Blagnac-Oulu-Leverkusen all night long, osa 2/3”

%d bloggaajaa tykkää tästä: