Huuhkajilla vain yksi suunta: ylöspäin

Suomen EM-karsintaurakka päättyi tiistai-iltana harmaisiin tunnelmiin Budapestin Ferenc Puskás -stadionilla. Huuhkajat onnistuivat katkaisemaan 0–0-tasapelillä Unkarin viiden ottelun voittoputken, mutta tavoitteena ollut vierasvoitto jäi ottamatta.

Vaikka päävalmentaja Mika-Matti Paatelainen oli varsin positiivisella mielellä ottelun jälkeen, joukkueen esitys oli luvalla sanoen vaisu verrattuna perjantai-illan Ruotsi-taistoon. Henkilökohtaisia virheitä nähtiin liikaa ja ryhmä näytti kentällä ajoittain todella flegmaattiselta. Tosin toisella jaksolla paikkoja oli voittomaaliinkin asti. Tällöin Suomi näytti hetken jopa huomattavasti isäntiään teknisemmältä ja taktisemmalta joukkueelta.

Jatkossa joukkueesta on noustava esiin ”Mako” Heikkisen ja Aki Riihilahden tyyppisiä ikitaistelijoita, jotka potkivat omalla esimerkillään muut pelaajat käyntiin. Mallia voi ottaa vaikka Ykkösessä pelaavasta Joensuun Jiposta, joka on raapinut ala-arvoisesta pelaajamateriaalista huolimatta kasaan huikean määrän pisteitä eläimellisellä taistelulla.

Tuloksellisesti päättyneet karsinnat olivat paluu 80-luvulle. Edellisen kerran Suomi on vääntänyt arvokisakarsinnoissa yhtä heikolla pistekeskiarvolla pari vuosikymmentä sitten. Syvemmälle mutapohjaan ei siis voi enää vajota, joten Huuhkajilla on vain yksi suunta: ylöspäin.

Karsintojen totaalifloppauksen taustalla on useita syitä. Vuosi sitten Huuhkaja-ruorista pois kengitty Stuart Baxter ei kyennyt paineen alla uudistamaan ryhmäänsä riittävän tarmokkaasti. Suomifutiksen legendat Jussi Jääskeläinen, Sami Hyypiä ja Jari Litmanen olivat jo tuossa vaiheessa enemmän tai vähemmän auringonlaskun pelaajia maajoukkueen kannalta, mutta uusien osaajien sisäänajo jäi kesken.

Kiukuttelevan skotin jälkeen nähtiin lyhyt siirtymäkausi, jonka jälkeen Paatelainen kääri hihat ja suoritti joukkueessa nuorennusleikkauksen. Uudistus toteutettiin nopeasti ja suorastaan väkivaltaisesti ”moottorisahalla”, Ylen jalkapalloasiantuntija Erkka V. Lehtolaa lainatakseni. Syksyn tulokset ja peliesitykset osoittavat, että prosessi oli kivulias, mutta tarpeellinen.

Paatelaisella riittää runsaasti pohdittavaa ennen ensi syksynä alkavien huippuhaastavien MM-karsintojen avaustaistoa. Suurimmat kysymysmerkit koskevat tällä hetkellä joukkueen puolustuspelaamista. Mixu on ajanut sinnikkäästi Esbjergin Lukas Hradeckyä joukkueen ykkösmaalivahdiksi, mutta Budapestin ottelun perusteella Otto Fredrikson näyttäisi astetta varmaotteisemmalta vaihtoehdolta Huuhkajien maalinsuulle.

Paatelaisen rakentama joulukuusitaktiikka edellyttää aiempaa aktiivisempaa pelaamista joukkueen laitapuolustajilta. Osasunan Jukka Raitala täyttää nähdyn perusteella pelipaikan kriteerit rimaa hipoen, mutta oikealla sivustalla riittää enemmän pohtimista. Kari Arkivuo on kova duunari, mutta pallollinen osaaminen ei ole riittävän laadukasta. Veli Lampea vaivaa puolestaan pehmeys ja arkuus.

Pohjoismaisesta näkökulmasta EM-karsinnat olivat menestys. Skandinavian maista Tanska ja Ruotsi etenivät suoraan kisoihin. Svenssonit löivät viimeisellä kierroksella kotonaan Hollannin ja nappasivat ainoan – kuinkas muuten – lohkokakkosille varatun suoran jatkopaikan haltuunsa. Lisäksi rakas etelänaapurimme Viro teki C-lohkossa sensaatiomaisen yllätyksen ja eteni jatkokarsintoihin.

Tarmo Rüütlin miehistön loistava suoritus antaa uskoa myös suomalaisen jalkapalloilun ystäville. Huuhkajien vuoro tulee vielä.

Vakiokupongilla viihdytään totutusti brittifutiksen parissa. Lauantain varmin kotivoittaja näyttäisi olevan kohteen 1 Manchester City, joka jyrää sarjakärjessä yhdessä saman kaupungin Unitedin kanssa. Vastaan asettuva Aston Villa ei ole kuitenkaan hävinnyt vielä kertaakaan kuluneella kaudella ja vain tasapelien suuri määrä on estänyt birminghamilaisten kipuamisen taulukossa korkeammalle. Kotivoitto, joka varmistetaan ristillä.

Divarikohteiden paras haku on kohteen 10 Bristol City, joka kyntää sarjajumbona. Materiaaliltaan samaa tasoa oleva Peterborough on ollut viime viikkoina vaikeuksissa, joten uskotaan Cityn parantelevan asemiaan vieraiden kustannuksella. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 15.10. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1(X), 1, 1, X, 1, X, 1(2), 1(2), 1, 1, X(2), X(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 14.10.2011.

Apologia I: Dungan puolustuspuhe

Jalkapalloon liittyy suuria intohimoja ympäri tuntemaamme maailmankaikkeutta. Brasilian varmisteleva 0-0 -nyhjäys alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan sai koko galaksin jalkapalloesteetikot raivoihinsa. Reaktio oli voimakas jopa roihuavien juhannuskokkojen härmässä. Suoraa palautetta annettiin niin Yleisradion kisastudiossa (Erkka V. Lehtolan intohimolle suurta arvostusta) kuin sosiaalisissa medioissakin.

Tässä valossa on aika vaikea edes yrittää kuvitella sitä kritiikin määrää, jonka brassiryhmää luotsaava Dunga on saanut osakseen kotimaassaan näin intohimottoman, varmistelevan ja kyynisen esityksen jälkeen. Teilaus on ja tulee olemaan varmasti julkinen sekä kokonaisvaltainen.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Vain mestarit muistetaan ikuisesti.

AC Oulun keskikentän dynamo, Suomen Zidaneksikin tituleerattu Mika Nurmela on muistaakseni joskus todennut tavoittelevansa voittoa intohimoisesti pelissä kuin pelissä – vaikka pelattaisiin korttia kaveriporukan kesken. Tämän saman teki iltapäivän taistossa myös Dunga, tosin pitkällä tähtäimellä ajateltuna.

Väitän, että Dunga teki Portugali-ottelun toisella jaksolla täysin oikean ratkaisun tiellä kohti maailmanmestaruutta. On totta, että hävitessäänkin Brasilia olisi edennyt jatkoon. Lohkovoitto oli kuitenkin jatkopelien kannalta elintärkeä, sillä sen avulla Brasilia asemoi itsensä jatko-ottelukaaviossa helpompaan sektoriin. Kyynistä? Totta kai, mutta tulevan maailmanmestaruuden kannalta elintärkeää.

Brasilia tulee olemaan aina eräs maailman taitavimmista maajoukkueista. Tässä kilpailussa se ei häviä oikeastaan kenellekään. Jogo bonitolla voitetaan kuitenkin harvoin mestaruuksia. Tarvitaan myös ripaus taktista nerokkuutta ja silloin tällöin myös annos kyynisyyden puolelle lipsahtavaa laskelmointia.

Vaikka Argentiina onkin esittänyt tähän mennessä huikeinta futista kisoissa ja koko koirakoulun läpi käynyt vasuri-Diego on symppis, väitän, että Brasilia vie nämä skabat. Dunga uskalsi laittaa itsensä peliin ja ohjeistaa joukkuettaan tiukassa paikassa epäbrasilialaiseen tyyliin. Tässä bandwagonissa mennään loppuun asti.

PS. Laitetaan loppuun vielä lupaus: jos olen Brasilian mestaruuden suhteen väärässä, lupaan laittaa piakkoin markkinoille tulevan Olli ”Nallari” Lehtimäki – t-paidan päälle ja pyöräillä yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan.

PS2. Hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille ja futisihmisille!

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 25.6.2010.