Kollektiivi jyräsi Venäjän MM-kisoissa

MM-kisojen finaalit ovat yleensä olleet varovaisia nyhjäyksiä, joissa on vältelty virheitä viimeiseen saakka. Tämä johtuu siitä, että turnauksen viimeisessä ottelussa joukkueilla ei ole enää mitään ylimääräistä todistettavaa. Ainoastaan voitto kelpaa ja se on yritettävä ottaa tyylipisteistä välittämättä.

Kaikkien aikojen kyynisin loppuottelu lienee vuoden 1990 Italian kisojen ottelu Länsi-Saksa – Argentiina, joka ratkesi lopulta Andreas Brehmen rangaistuspotkuun. Muita maalitilanteita ottelussa ei oikeastaan nähty ja erityisesti Argentiinan pelitapa oli tuolloin ultradefensiivinen ja myös valitettavan väkivaltainen.

Tämän vuoden finaali poikkesi kaavasta. Ottelu oli avointa samppanjajalkapalloa ja rehtiä taistelua alusta loppuun ja erityisesti aktiivisesti hyökänneen Kroatian ansiosta. Kuukauden mittainen jalkapallokarnevaali päättyi kuitenkin reaktiivisesti, mutta viisaasti pelanneen Ranskan juhliin.

E-lohko: Napolin mafia jyrää

E-lohkossa ykköspaikka on jatkomahdollisuuksien kannalta elintärkeä, sillä sen itselleen nappaava joukkue välttää todennäköisesti Argentiinan kohtaamisen neljännesvälierissä.

Lohkon ennakkoarvioissa on puhuttu paljon Ranskan uudesta tulemisesta maailman huipulle. Sorruin itsekin tähän virhearvioon edellisten EM-kisojen yhteydessä, mutta tällä kertaa kellot soivat eri tahtiin.

Olen vasta viime aikoina oppinut arvostamaan toden teolla Zinedine Zidanea. ZZ ei ollut pelaajana yhtä värikäs kuin muut futishistorian kärkikastin taikurit, joten en pitänyt Zizousta aikoinaan ollenkaan. Zidane oli kuitenkin johtaja, joka ajoi joukkueitaan menestykseen oman esimerkin kautta – vuoden 2006 MM-kisojen finaalissa nähdystä häpeällisestä loppuepisodista huolimatta.

Mielessä paluu Pariisiin

Arvokisakarsintojen päättyminen jättää aina haikean ja hieman tyhjän olon. Tiistaina jäin yksin tuijottamaan ikkunasta Perämeren pimeään syysmyrskyyn, kun jälleen kerran yksi toiveita täynnä ollut ajanjakso päättyi tappioon Ranskaa vastaan. Edessä on pitkä ydintalvi ennen uusia lohkoarvontoja ja taistelua kisalipusta, joka edustaa kannattajille sitä kauan odotettua taivaspaikkaa.

Hauskempaa oli varmasti tovereilla, jotka pitivät hienosti ääntä Stade de Francella pelatussa ottelussa. Tunnelma välittyi kotikatsomoihin saakka ja karsintasaagasta Gijónin ihmeineen ei jääne kovinkaan monelle kitkeränkarvasta makua suuhun.

Mestarihuuhkaja syvässä päässä

Aprillipäivänä on tapana jekuttaa ihmisiä erilaisilla valkoisilla valheilla. Moni aamu-uninen ajoi tänäkin vuonna mielikuvituksellisten koijausten ansaan ja joutui kurlaamaan hampaansa kuravedellä.

Tapa on yleistynyt viime vuosina myös mediassa. Toissa viikon sunnuntai ei ollut poikkeus. Eritasoisten hassutteluyritysten joukosta löytyi kuitenkin yksi todellinen uutispommi. Bundesliigan Bayer Leverkusen antoi aprillipäivänä potkut Robin Duttille. Ruori ojennettiin kaksikolle Sami Hyypiä – Sascha Lewandowski, joista ensinmainittu kantaa Leverkusenin ilmoituksen mukaan päävastuun tuloksista loppukauden ajan.

Tässä vaiheessa moni kotimainen jalkapallointoilija hieraisi varmasti silmiään ja tarkasti kalenterista päivämäärän. Uutisoinnin ajankohta ei kuitenkaan muuttanut tapahtunutta miksikään. Bundesliigassa peliä johtaa nyt suomalainen päävalmentaja.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Hyypiällä ei ole voimassa olevaa valmentajalisenssiä, joka vaaditaan kaikilta Bundesliigan luotseilta. Teamchefin rooliin nimetty Hyypiä saisi tämän säännön mukaan johtaa peliä vain viidentoista päivän ajan poikkeusluvalla. Saksalainen futislehti Kicker spekuloikin viime viikolla julkaistussa artikkelissaan, että nimellisesti ykkösvastuuseen nimetyn Hyypiän roolina on lähinnä aukaista joukkueen henkisiä lukkoja Lewandowskin vastatessa pelillisestä puolesta.

Oli miten oli, Hyypiällä aisapareineen on kuusi ottelua aikaa varmistaa Leverkusenille paikka eurokentillä tulevalle kaudelle. Projekti ”Samikusen” sai mainion alun, kun aspiriinipojat nousivat 1–1-tasapeliin avausottelussaan HSV:ta vastaan.

Epäileviä tuomaita on kuitenkin riittänyt niin Saksassa kuin kotimaassakin. Moni saksalainen huippuvalmentaja on jo ehtinyt lyttäämään julkisesti Leverkusenin valmentajavalinnan. Kritiikin puolesta puhuu se, että harva kentillä mainetta niittänyt futislegenda on onnistunut siirtymään suoraan penkin päähän ilman pitkää mutkaa alemmissa sarjoissa.

Suomessa Urheilulehti ehti teilata valinnan tuoreeltaan viime viikon numerossaan. Jukka Röngän luotsaaman, tunnetusti äärikriittisen aviisin artikkelissa todettiin hypyn syvään päähän olevan kentillä kokemusta keränneelle, mutta keltanokkaiselle luotsille kohtalokas valinta.

Historiasta löytyy kuitenkin myös poikkeuksia. Niistä kirkkaimpana voidaan pitää ranskalaisen Didier Deschampsin kuningastietä. Deschamps siirtyi käytännössä suoraan viheriöltä AS Monacon päävalmentajaksi vuonna 2001 ja johdatti seuran kolme vuotta myöhemmin sensaatiomaisesti Mestareiden liigan finaaliin. Urotyöt ovat saaneet myöhemmin jatkoa Juventuksessa ja viimeksi Marseillessa, jossa Deschamps palautti paikallisen Olympiquen takaisin Ranskan ykkösseuraksi.

Myös teutonitykki Rudi Völleriltä löytyy hyviä näyttöjä. Völler luotsasi Saksan kylmiltään MM-finaaliin vuonna 2002 ilman minkäänlaista aiempaa valmentajakokemusta.

Ympyrä sulkeutuu Leverkusenissa, sillä värikäs ex-maalitykki on meneillään olevassa näytelmässä keskeinen hahmo. Leverkusenin urheilutoimenjohtajana nykyisin työskentelevä Völler oli juuri se henkilö, joka hankki aikoinaan Hyypiän Saksaan. Völler jos kuka tietää, minkälaiseen painekattilaan vähäisellä valmentajakokemuksella varustettu huippupelaaja joutuu yhdessä Euroopan kovimmista pääsarjoista.

Vanhana kettuna Völler tietää varmasti mitä on tekemässä. Hyypiän suoriutuminen vaativassa tehtävässä ei jää kiinni herran karismasta. Monivuotisen maajoukkueikonin auktoriteetti on sitä tasoa, että tuskinpa edes pari muovikassillista kiiltävää maailman viheriöiltä komeroonsa haalinut Michael Ballack uskaltaa tanssia tuoreen päävalmentajan kanssa ristiaskelia.

Joka tapauksessa Hyypiän aseenkantajana toimivalle Lewandowskille jää tässä seikkailussa erittäin keskeinen rooli. Hyypiän taktinen osaaminen ja pelin aikana tehtävät nopeat muutokset vaativat varmasti vielä hiomista. Loppukevät näyttää, kantavatko mestarihuuhkajan siivet syvässä päässä heti ensimmäisellä yrityksellä.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen ratkaisukierrosten parissa. Ykköskohteessa sarjapaikkansa jo käytännössä varmistanut West Bromwich saa vastaansa QPR:n, jolla on vielä runsaasti panosta loppukauden otteluissa. Kotijoukkue majailee kuntopuntarin häntäpäässä. QPR on puolestaan päässyt mellevään lentoon. Joukkue kaatoi maaliskuun lopussa kotonaan sekä Liverpoolin että Arsenalin. Asennetaan kohteeseen rohkeasti varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 14.4. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2, 1(X), 1, 1, 1, 1(2), 1, 1(X), 2(X), X(2), 1(2), 2, 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.4.2012.